Lue keskustelun säännöt.
Mun ilo ja lempeys on aiemmin tulkittu väärin ihastukseksi. Nyt pelkään näyttää positiivisia tunteitani ettei taas tule väärinkäsityksiä. :(
27.01.2019 |
Olen luonteeltani toisaalta ujo ja rauhallinen, mutta samalla hyvin tunteellinen, herkkä ja hempeä. Musta on kiva kehua muita, jos näen siihen aihetta ja usein näen. Ilahdun ihan esim. kauniista luonnosta, jolloin mun silmät säteilee, hymyilen onnellisena ja puhun ihastuneella äänellä. Kun sitten juttelen jonkun ihmisen kanssa ja viihdyn hänen seurassaan (ilman mitään seksuaalisia viboja), niin usein kerron ääneen mitä asioita hänessä ihailen ja vissiin mun silmät tuikkii, hymyilen paljon yms.
Onko tämä sellaista käytöstä jonka sinäkin herkästi tulkitsisit ihastukseksi? En meinaa päästä yli siitä, että herkän hempeä asenteeni on tulkittu virheellisesti ihastukseksi jotain tiettyä ihmistä kohtaan, kun kyse on ollut vaan mulle ominaisesta mielentilasta, joka tulee milloin missäkin tilanteessa ja se on kaukana mun oikeasta ihastumisesta.
Pelkään nyt olla oma itseni ja esim. kehua muita, kun pelkään jos se taas tulkitaan jotenkin väärin. :(
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne kuin ap:lla. Tosi ahdistavaa! En uskalla enää olla oma itseni, koska mut tulkitaan aina väärin. :(
Kyllä näin käy. Meillä naisvaltaisella alalla kyökkipsykologit tulkitsi mun eleet ihastumiseksi, vaikka ajattelin miestyökaverista samalla lailla kuin naisista. Kerran olin vaihtamassa työvuoroa ja heti olivat jotkut valopäät sitä mieltä, että se johtuu eräästä miehestä.
Kuvottavaa oikeastaan...
Voi, jatka vain olemalla oma itsesi. Älä muutu toisenlaiseksi väärin tulkitsijoiden vuoksi. Heidän moka, ei sinun!
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tilanne on vielä hankalampi kuin naisilla. Mulla on eräs kaveri. Oikein herttainen, huumorintajuinen ja tunteellinen tyyppi. Hän oli töissä laittanut jonkun kollegan pöydälle työhön liittyvän viestin ja loppuun kannustuslauseen ja piirtänyt sydämen. Tämä oltiin tulkittu ahdisteluksi ja kaveri joutui pomon puhutteluun. Olin kyllä että heiiii oikeesti nyt.
No mutta jos lempeät ihmiset tulkitaan ihastuneiksi tai ahdistelijoiksi niin eipä niistä muita heti arvostelemassa olevista kyylistäkään pidetä......
Täh? Mistä lähtien lapun jättäminen pöydälle on mitenkään tulkittavissa ahdisteluksi? Vaikka siinä olisi sydän. Ja kuka urpo oikeasti menee vielä kantelemaan pomolle kuin joku pikkulapsi? Tollasesta urpoilusta pitäis se kantelija potkia ulos. Tosin se sydämen piirtelijäkin voisi jatkossa jättää ne symbolit kaiken varalta piirtämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Pelkkä ystävällinen hyvä käytös tulkitaan ihastumiseksi. Vaikken niin herkkä ja ihaileva olekaan kuin ap.
Voin sanoa että v-tuttaa, että työyhteyksissäkin jotkut yhteistyökumppanilla työskentelevät junttimaiset miehet ovat luulleet että pyydän heidän henkilökohtaista puhelinnumeroaan kun on puhuttu työasioista, jotka vaativat yhteydenpitoa ja olen pyytänyt heidän numeroaan. Kiva kuulla siinä kohti, että joku kaljamaha "on naimisissa".
Oletko sinä se ”26-vuotias”, joka toisessa ketjussa ynisee palstalaisilta tietoa siitä, kelpaako hän koskaan enää kenellekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellanen juttu, että hymyilen ja kävelen pää suorassa eli en katso asfalttia kun kävelen. Olen kuulemma ylimielinen. Ulkomailla minua on kutsuttu usein sanoin sympaattinen.
No country of easy smiles kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että hymyilen ja kävelen pää suorassa eli en katso asfalttia kun kävelen. Olen kuulemma ylimielinen. Ulkomailla minua on kutsuttu usein sanoin sympaattinen.
Aika jännä. Mulla on taas se, että kävelen katse tiukasti asfaltissa, ja olen siksi kuulemma ylimielisen oloinen. Eli teki niin tai näin niin penalttia viuhuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten vaikka sinun luultaisiinkiin olevan ihastunut? Mitä väliä sillä oikeasti on ja kenelle? Ei sinun tarvitse selityksiä hymyysi keksiä. Silloin riittää, että sanot tai ilmaiset muulla tavoin, että ei ole ihastunut toiseen ja jatkat omalla tavallasi niin, että toinen näkee sinun olevan sellainen muillekin?
Kyllä minäkin olen tuollainen, mutta huolehdin lähinnä itsestäni ja muiden ajatuksista/tunteista en ole vastuussa. Niin et ole sinäkään, joten jatka entiseen malliin ja jos joku sinuun sen takia ihastuu, niin selvä ja kiva juttu, mutta sinä päätät miten sinä asiaa eteenpäin viet vai vietkö ollenkaan. Jos et vie, niin sen pitäisi olla toiselle silloin sillä selvä ja matka jatkuu. Niinhän se normaali elämä vain menee, aina ei saa mitä haluaa.
Minuun ihastutaan usein, mutta olen tästä eteenpäinkin varattu ja en ole sitä asiaa mitenkään piilotellut. On ihana, että maailmassa on unelmia ja ihastumisentunteita. Hymyilen tästä eteenpäinkin oli sitten edessä mies, nainen, lapsi tai vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tilanne on vielä hankalampi kuin naisilla. Mulla on eräs kaveri. Oikein herttainen, huumorintajuinen ja tunteellinen tyyppi. Hän oli töissä laittanut jonkun kollegan pöydälle työhön liittyvän viestin ja loppuun kannustuslauseen ja piirtänyt sydämen. Tämä oltiin tulkittu ahdisteluksi ja kaveri joutui pomon puhutteluun. Olin kyllä että heiiii oikeesti nyt.
No mutta jos lempeät ihmiset tulkitaan ihastuneiksi tai ahdistelijoiksi niin eipä niistä muita heti arvostelemassa olevista kyylistäkään pidetä......
Täh? Mistä lähtien lapun jättäminen pöydälle on mitenkään tulkittavissa ahdisteluksi? Vaikka siinä olisi sydän. Ja kuka urpo oikeasti menee vielä kantelemaan pomolle kuin joku pikkulapsi? Tollasesta urpoilusta pitäis se kantelija potkia ulos. Tosin se sydämen piirtelijäkin voisi jatkossa jättää ne symbolit kaiken varalta piirtämättä.
Se sydän on kyllä ihan asiaton sinä perässä ja ainakin minulla olisi noussut karvat täydellisen pystyyn, jos sellaisen viestin olisin saanut. En nyt pomolle olisi valittanut, mutta enpä olisi tyyppiä viittä metriä lähemmäksikään mennyt. Työpaikalla ei tunteelisuutta tarvitse ellei työ ole sitten jotakin hoivatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tilanne on vielä hankalampi kuin naisilla. Mulla on eräs kaveri. Oikein herttainen, huumorintajuinen ja tunteellinen tyyppi. Hän oli töissä laittanut jonkun kollegan pöydälle työhön liittyvän viestin ja loppuun kannustuslauseen ja piirtänyt sydämen. Tämä oltiin tulkittu ahdisteluksi ja kaveri joutui pomon puhutteluun. Olin kyllä että heiiii oikeesti nyt.
No mutta jos lempeät ihmiset tulkitaan ihastuneiksi tai ahdistelijoiksi niin eipä niistä muita heti arvostelemassa olevista kyylistäkään pidetä......
Täh? Mistä lähtien lapun jättäminen pöydälle on mitenkään tulkittavissa ahdisteluksi? Vaikka siinä olisi sydän. Ja kuka urpo oikeasti menee vielä kantelemaan pomolle kuin joku pikkulapsi? Tollasesta urpoilusta pitäis se kantelija potkia ulos. Tosin se sydämen piirtelijäkin voisi jatkossa jättää ne symbolit kaiken varalta piirtämättä.
Se sydän on kyllä ihan asiaton sinä perässä ja ainakin minulla olisi noussut karvat täydellisen pystyyn, jos sellaisen viestin olisin saanut. En nyt pomolle olisi valittanut, mutta enpä olisi tyyppiä viittä metriä lähemmäksikään mennyt. Työpaikalla ei tunteelisuutta tarvitse ellei työ ole sitten jotakin hoivatyötä.
Niin, asiat voi selvittää ensin. Voi sanoa, että lappuja ei välttämättä tarvitse ollenkaan jättää ja sydämiä et halua. Jos silti homma jatkuisi pyynnöstäsi huolimatta, niin silloin sitä voi sanoa ahdisteluksi.
Teet niin tai näin, on se aina väärin jonkun mielestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä tilanne on vielä hankalampi kuin naisilla. Mulla on eräs kaveri. Oikein herttainen, huumorintajuinen ja tunteellinen tyyppi. Hän oli töissä laittanut jonkun kollegan pöydälle työhön liittyvän viestin ja loppuun kannustuslauseen ja piirtänyt sydämen. Tämä oltiin tulkittu ahdisteluksi ja kaveri joutui pomon puhutteluun. Olin kyllä että heiiii oikeesti nyt.
No mutta jos lempeät ihmiset tulkitaan ihastuneiksi tai ahdistelijoiksi niin eipä niistä muita heti arvostelemassa olevista kyylistäkään pidetä......
Täh? Mistä lähtien lapun jättäminen pöydälle on mitenkään tulkittavissa ahdisteluksi? Vaikka siinä olisi sydän. Ja kuka urpo oikeasti menee vielä kantelemaan pomolle kuin joku pikkulapsi? Tollasesta urpoilusta pitäis se kantelija potkia ulos. Tosin se sydämen piirtelijäkin voisi jatkossa jättää ne symbolit kaiken varalta piirtämättä.
Se sydän on kyllä ihan asiaton sinä perässä ja ainakin minulla olisi noussut karvat täydellisen pystyyn, jos sellaisen viestin olisin saanut. En nyt pomolle olisi valittanut, mutta enpä olisi tyyppiä viittä metriä lähemmäksikään mennyt. Työpaikalla ei tunteelisuutta tarvitse ellei työ ole sitten jotakin hoivatyötä.
Niin, asiat voi selvittää ensin. Voi sanoa, että lappuja ei välttämättä tarvitse ollenkaan jättää ja sydämiä et halua. Jos silti homma jatkuisi pyynnöstäsi huolimatta, niin silloin sitä voi sanoa ahdisteluksi.
Näin. Ellei sitten se mies olisi jo ennen käyttäytynyt asiattomasti. Varmaan juuri niin on käynytkin, eli tämä tunteellinen jamppa on ylittänyt rajan ja toiselle riitti. Ehkä se tunne Tapio tajuaa vihdoinkin homman jujun ja tajuaa käyttäytyä töissä normaalisti.
No country of easy smiles kirjoitti:
Mulla on sellanen juttu, että hymyilen ja kävelen pää suorassa eli en katso asfalttia kun kävelen. Olen kuulemma ylimielinen. Ulkomailla minua on kutsuttu usein sanoin sympaattinen.
Minä hymyilen ja kävelen selkä suorana ja ikinä yksikään ei ole minua ylimieliseksi sanonut. Päinvastoin minulle tulee juttelemaan kaikki vauvasta vaariin ja saan hyvin helposti uusia kavereita ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Olen luonteeltani toisaalta ujo ja rauhallinen, mutta samalla hyvin tunteellinen, herkkä ja hempeä. Musta on kiva kehua muita, jos näen siihen aihetta ja usein näen. Ilahdun ihan esim. kauniista luonnosta, jolloin mun silmät säteilee, hymyilen onnellisena ja puhun ihastuneella äänellä. Kun sitten juttelen jonkun ihmisen kanssa ja viihdyn hänen seurassaan (ilman mitään seksuaalisia viboja), niin usein kerron ääneen mitä asioita hänessä ihailen ja vissiin mun silmät tuikkii, hymyilen paljon yms.
Onko tämä sellaista käytöstä jonka sinäkin herkästi tulkitsisit ihastukseksi? En meinaa päästä yli siitä, että herkän hempeä asenteeni on tulkittu virheellisesti ihastukseksi jotain tiettyä ihmistä kohtaan, kun kyse on ollut vaan mulle ominaisesta mielentilasta, joka tulee milloin missäkin tilanteessa ja se on kaukana mun oikeasta ihastumisesta.
Pelkään nyt olla oma itseni ja esim. kehua muita, kun pelkään jos se taas tulkitaan jotenkin väärin. :(
Tunteellinen, herkkä, hempeä ja lempeä luonne? Puhut ihastuneella äänellä? Mieleeni tulee vain joku säteileväsilmäinen ihastuneesti piipittävä pikkulikka, ehkä iältään aikuinen, mutta sisäisesti ja ulkoisesti lapsen oloinen hieman yksinkertainen ja tyhmä nainen. Ehkä joillakin miehillä tulee joku suojelunhalu tällaisia naisia kohtaan?
Sosiaalista silmää vaaditaan myös mukavilta ja iloisilta tyypeiltä. Täytyy ymmärtää mitä ja miten viestii, kaikkia tunteita ei voi jatkuvasti päästää kaikessa seurassa valloilleen.
Toki jos normaalin rajoissa on kohtelias, niin on kyllä ihme jos se heti otetaan iskuyrityksenä.
mulla vähän sama, edellisen väärinymmärtäjän takia tällä hetkellä täysin erakko. toimin tukihenkilönä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle alkoholistille jonka kanssa oltiin sovittu että saa soittaa kun on hätä ja että tuen parhaani mukaan. aika pian kääntyi siihen että olikin rakastunut ja oli jopa vaimoltaan kysynyt lupaa seksiin minun kanssa, ei vaan äkännyt kysyä multa ensin, yök. sitten kun sanoin että näin ei voi jatkua jätkä alkoi stalkkeriksi ja tunnusti että on istunut linnassa raiskauksesta, tarkistin ja tottahan se oli. sen jälkeen meni puoli vuotta kauheussa pelkotiloissa kun tämä alkoi taas juoda ja uhkailla jne. siirryin eläinsuojeluhommiin, niitä voi auttaa ilman tämmöisiä paskamyrskyjä.
Jos antaa ylitsevuotavia kehuja, puuttuu jokin sosiaalinen silmä jos sen jälkeen ihmettelee miksi joku tulkitsee ihastuneeksi. Etenkin jos kehut koskevat ulkonäköä ja niitä luonteenpiirteitä, mitä kehutaan treffeillä tai parisuhteissa. Se on flirttailua.
Miehillä tilanne on vielä hankalampi kuin naisilla. Mulla on eräs kaveri. Oikein herttainen, huumorintajuinen ja tunteellinen tyyppi. Hän oli töissä laittanut jonkun kollegan pöydälle työhön liittyvän viestin ja loppuun kannustuslauseen ja piirtänyt sydämen. Tämä oltiin tulkittu ahdisteluksi ja kaveri joutui pomon puhutteluun. Olin kyllä että heiiii oikeesti nyt.
No mutta jos lempeät ihmiset tulkitaan ihastuneiksi tai ahdistelijoiksi niin eipä niistä muita heti arvostelemassa olevista kyylistäkään pidetä......