Mukava, leppoisa mies ja riivinrautavaimo. Tunnetko sinä tällaista paria?

Tunnen yhden parin. Mies ei kuuntele vaimoaan lainkaan. Jos vaimo kertoo mielipiteensä jostain tai haluaa että tehdään jokin asia jotenkin, mies vain myhäilee ja jättää asian huomiotta. Jos miehen kaveri sanoo saman asian, mies uskoo heti. En ihmettele vaimon turhautumista.

Me varmaan :D

Mies on tasainen ja rauhallinen ja minä tulinen ja äkkipikainen. Varmaan ihmettelevät, että miten noin kiva mies on noin hirveän akan ittelleen ottanut :)

Hyvin meillä menee edelleen ja on mennyt kohta 30 vuotta, vaikka minä olen kait sitten se riivinrauta kivan miehen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On miehiä, jotka sanovat, kun heitä ei huvita lähteä jonnekin, että "vaimo ei päästä". Muutkin muiden mielestä epämieluisat asiat laitetaan vaimon piikkiin.

Totta, nainen on suhteessa se johon negatiivisia asioita peilataan. Ja naisen harteilla on myös tällaiset asiat, joissa asioita laitetaan hänen syykseen, eikä hän välttämättä edes tiedä sitä. Kyse on ajattelumallista, joka on erittäin yleinen vieläkin. Minunkin isällä oli tapana vitsailla sukulaisukoille meidän lasten kuullen, että aina tämä kotiolot voittaa. Käytti tuota varsinkin sellaisissa tilanteissa, joiden tekeminen oli epämiellyttävää. Halvensi siis kotia ja koko perhettä noilla lässytyksillään. Itse oli ryyppäämisensä kanssa hyvin suuri syyllinen paskaan ilmapiiriin.

Surullisinta on, että naiset itse oppivat lapsesta asti ajattelemaan itsestään negatiivisesti juuri tuollaisen takia. Naiset tälläkin palstalla korostavat usein sitä, että MINÄ en nalkuta, selvästi ylpeinä. Monet kertovat joutuvansa hoitamaan kotia yksin ja ovat silti huolissaan siitä että "nalkuttavat" kun sanovat asiasta. Kuka kutsuisi työpaikalla nalkuttamiseksi, jos sanoo siitä että työkaveri ei tee mitään? Kotona se on nalkuttamista heti. Tuo sana on olemassa vain siksi, että naisen suu saataisiin tukittua. Ja se toimii. Sen toimimisesta huolehtivat sekä naiset että miehet.