Lue keskustelun säännöt.
Mieheni miettii avioeroa - olen aivan kauhean loukkaantunut
26.01.2019 |
Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä, 3 lasta.
Mieheni miettii avioeroa, koska kokee että meistä kumpikaan ei saa elää sellaista elämää jollaista haluaisi.
Itse olen aina yrittänyt kompromissia ja yritän edelleen.
Nyt vaan alkaa olla hyvin loukkaantunut olo koko asiastaja tuntuu että en tiedä kuinka kauan jaksan tulla vastaan, kun toinen jänkättää vaan omaa elämäänsä ja sitä ettei elä oman näköistä elämää.
Mies on jättänyt avioerohakemuksen, mutta miettii asiaa silti edelleen.
Itse olen nyt siinä pisteessä, että olen vaan kauhean loukkaantunut ja yksinäinen. En tiedä miten jaksan -kävi tässä miten kävi - jos miehellä ei ole riittävästi tunteita minua kohtaa.
Voihan tilanne vielä joskus muuttua, mutta pitkä tie on edessä. Oli päätös mikä tahansa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tunteeton suhtautuminen asiaan?
Mulla vai miehellä?
Itse olen itkenyt, ollut pois tolaltani, yrittänyt ja yrittänyt.
Mieheni ottaa rauhallisemmin.
Mutta hänellä tässä helpompaa onkin, kun tekee päätöksen. Minä roikun sen varassa.
ap
m
Toi on pahimman luokan henkistä vakivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se avioerohakemus on jo lähetetty, niin nyt nainen otat itseäsi niskasta, ja alat suunnitella elämää ilman sitä miestä. Ei ole mitään järkeä jäädä roikkumaan toiveeseen, että toinen ehkä muuttaisi mielensä.
Mietit mitä itse elämältäsi haluat, ja alat rakentaa itsellesi oman näköistä elämää. Usko minua, miehiä on maailma pullollaan!
Olen eronnut pari vuotta sitten, pitkän vaikean jakson jälkeen mies ilmoitti että hän haluaa erota. Minä olin ehdottanut pariterapiaa aiemmin, mutta siitä ei tullut mitään. Ero oli meidän tilanteessamme ainut oikea ratkaisu, ja jälkikäteen huomasin että monet ongelmat joista olin itseäni syyttänyt eivät itse asiassa olleet minun syytäni, vaan mulla oli vain tapana syyllistyä kaikesta. On paljon asioita, jotka oli liiton aikana huonolla hoidolla, ja mitä olen kuullut niin ex-puolisolla nuo asiat ovat edelleen siinä jamassa kuin silloin.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään, ja jos tuota miestä rakastat niin rakkauden teko on päästää hänet vapauteen. Tuntuu kirpeältä, mutta se menee ohi.
Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen, nyt on Sinun aikasi selvittää mistä pidät, ja mitä haaveita vielä voit toteuttaa!
Kuinka materialisti olet, kuten sanoit tuossa aiemmin? Tienaatko vähemmän kuin miehesi ja oletko hoitanut kotona pitkään lapsia? Minkälainen elintaso siis?
Voihan miehelläsi olla arvojen muutos, mikä on ihan normaalia.
Olen ajatellut että sen vuoden harkinta-ajan yritän parhaani. Jos ero tulee niin ainakin olen yrittänyt. Ei ole jäänyt minusta kiinni.
Toki omalle psyykelle voisi olla parempi panostaa omaan elämään.
ap
Mies on kasvanut henkisesti. Sinä pitäydyt vanhoissa ajatuksissasi. Onko sinulle mahdollista ajatella elämän henkistä puolta materian sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sitä ja mies tätä. Mies haluaa ja mies päättää. Sinä vaan odottelet ja joustat ja yrität.
Laita itsesi ja lapset etusijalle ja anna miehen mennä ja hörhöillä, Kunhan vain mies tajuaa että niistä lapsista pitää hänenkin huolehtia kun lapsissa ei ole palautusoikeutta. Miehesi vaikuttaa itsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla miehellä ole kauheasti aikaa/mahdollisuuksia toiseen naiseen. Tekee paljon töitä, urheilee paljon, on myös kotona joka ilta ja viikonloppu. Jos on toinen nainen, niin ei kyllä kauheasti hänen kanssaan ehdi viettää aikaa. Ellei nainen lenkkeile ja ole samassa työpaikassa tms.
Mies väittää, että haluaa yrittää. Mutta yritys on kyllä aika kevyttä. Pariterapiaan tulee joka kerta kuuntelemaan mun ajatuksia mutta ei itse tuo pöytään asioita joita haluaisi viedä eteenpäin tosissaan. Välillä ihmettelee että enkö minä halua erota. Kieltämättä tulee tunne että joku toinen ihminen olisi tärkeämpi, mutta sellaiseen hänellä olisi kyllä vähän aikaa. Ellei sitten netissä ja hyvin vähän tapaamista tai tapaamisia työaikana tms. Tietenkin joku orastava /pitkään jatkuvunut kevyt suhde, mutta täytyy kyllä tällä elämäntavalla olla aika kevyt.
ap
Nainen voi hyvin olla töistä ja lenkkeilevät yhdessä tai tästä ajasta iso osa kuluukin aivan muualla kuin missä miehesi sanoo.
Iso osa parisuhteista alkaa netin kautta ja ihmissuhteita ylläpidetään sen välityksellä.
Miehesi vain vetkuttaa eroa tulemalla terapiaan ja pitämällä sua löysässä hirressä. Se odottaa sun tekevän ratkaisun. Ala tekemään järjestelyjä eroa varten. Sovitte lasten asumisen ja elatuksen. Erilleen muutto mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole onnellinen eikä mieskään. ’Olemmat elää vain puolitien elämää. Ero on hyvä ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että sen vuoden harkinta-ajan yritän parhaani. Jos ero tulee niin ainakin olen yrittänyt. Ei ole jäänyt minusta kiinni.
Toki omalle psyykelle voisi olla parempi panostaa omaan elämään.
ap
Harkinta-aika on 6kk ja henkisesti todellakin olisi parempi alkaa valmistautua siihen omaan elämään. Jos toinen on selvästi ilmoittanut että haluaa erota, niin ei kun eteenpäin. Meillä se eron harkinta-aika käytettiin siihen että hoidettiin ositus ja muut paperityöt. Nythän jos jäät odottelemaan niin olet löysässä hirressä pitkään.
Jos epäilet että ero on virhe, niin voithan vaikka alkuun vuokrata asunnon, ja jos päädyttekin takaisin yhteen niin mitään kovin peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Mutta minusta on jotenkin itsekunnioituksen puutetta jäädä suhteeseen, jossa toinen ei tiedä haluaako olla kanssasi vai ei.
Itseään pitää sen verran kunnoittaa että viettää aikaa ihmisen kanssa, joka haluaa viettää aikaansa sun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka materialisti olet, kuten sanoit tuossa aiemmin? Tienaatko vähemmän kuin miehesi ja oletko hoitanut kotona pitkään lapsia? Minkälainen elintaso siis?
Voihan miehelläsi olla arvojen muutos, mikä on ihan normaalia.
En nyt mikään ihan mahdotona materialisti. En paljon shoppaile, kierrätän kyllä. Kaikki on aikanaan hankittu, uusi talo, sisustussuunnittelija ollut jne. Ostan kuitenkin vähän halpoja vaatteita ja käyn hyvin vähän missään. Mies itse taitaa kuitenkin laittaa urheiluun ja tekniikkaan enemmän rahaa kuin mä muihin asioihin. Se mikä mulle olisi tärkeää, olisi elämykset: leffat, musiikki, matkat lähelle ja kauas. Oikeastaan muu ei kiinnosta. Mut siitä mies jaksaa mua syyllistää että olen kuulemma liian nautinnonhaluinen. Pitäisi vaan keskittyä oman terveyden vaalimiseen ja asioiden pohtimiseen eikä tehdä sitä mikä on hauskaa.
Työssä käydään molemmat ja mulla pienempi palkka. 6 vuotta oon ollut kotona lasten kanssa.
Mun mielestä me eletään aika normielämää. Riippuu varmaan katsojasta kuinka upeana pitää tätä. Meillä olisi varaa tehdä vaikka mitä mutta emme tee emmekä osta.
Siis kova arvojen muutos miehellä on kyllä menossa. Mutta pitääkö sen takia pistää perhe hajalle eikä voi elää tässä perheen kanssa yhteistä elämää?
ap
Harkinta-aika on 6 kk ja se on jo mennyt. Kun 12 kk tulee täyteen, avioerohakemus raukeaa.
Nyt ollaan menossa tuon 6-12 kk välillä.
Ja löysässä hirressä olen kyllä tosiaan.
Tottakai elintaso tippuisi. Kaikki pitäisi ostaa kahtena lapsille omista huoneista alkaen. Tuskin molemmat asuisimme isoissa omakotitaloissa tämän jälkeen. Ainakaan sinkkuina. Kyllä se kaksineläminen perheellisenä on aina halvempaa. Meilläkin tosi hyvä elintaso.
Ja ei, en rupea missään tapauksessa tekemään järjestelyjä. Jos mies haluaa avioeron niin saa järjestää kaiken ihan itse. Lapsista tappelen viimeiseen asti ja voin heittäytyä tosi paskaksi jos avioero tulisi. Saa kyllä mies siivota omat paskansa ja järjestää kaiken jos uuden elämän haluaa.
Yritän nyt että asiat menee hyvin. Mutta jos ero tulee niin musta tulee aivan kamala. Sen tiedän ja sitä mieskin pelkää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka materialisti olet, kuten sanoit tuossa aiemmin? Tienaatko vähemmän kuin miehesi ja oletko hoitanut kotona pitkään lapsia? Minkälainen elintaso siis?
Voihan miehelläsi olla arvojen muutos, mikä on ihan normaalia.
En nyt mikään ihan mahdotona materialisti. En paljon shoppaile, kierrätän kyllä. Kaikki on aikanaan hankittu, uusi talo, sisustussuunnittelija ollut jne. Ostan kuitenkin vähän halpoja vaatteita ja käyn hyvin vähän missään. Mies itse taitaa kuitenkin laittaa urheiluun ja tekniikkaan enemmän rahaa kuin mä muihin asioihin. Se mikä mulle olisi tärkeää, olisi elämykset: leffat, musiikki, matkat lähelle ja kauas. Oikeastaan muu ei kiinnosta. Mut siitä mies jaksaa mua syyllistää että olen kuulemma liian nautinnonhaluinen. Pitäisi vaan keskittyä oman terveyden vaalimiseen ja asioiden pohtimiseen eikä tehdä sitä mikä on hauskaa.
Työssä käydään molemmat ja mulla pienempi palkka. 6 vuotta oon ollut kotona lasten kanssa.
Mun mielestä me eletään aika normielämää. Riippuu varmaan katsojasta kuinka upeana pitää tätä. Meillä olisi varaa tehdä vaikka mitä mutta emme tee emmekä osta.
Siis kova arvojen muutos miehellä on kyllä menossa. Mutta pitääkö sen takia pistää perhe hajalle eikä voi elää tässä perheen kanssa yhteistä elämää?
ap
Tää kuulostaa niin mun exältäni. Sillä erotuksella, että se säästi rahansa. Rahasta tarkka ollut aina, ja pahemmaksi vaan meni koko ajan. Sellainen normaali elämä mitä muissa perheissä oli, ei ollut mahdollista vaan joka asiasta yritettiin selvitä mahdollisimman pienellä rahalla, vaikka meillä molemmilla oli aivan keskipalkat. Mistään ei varsinaisesti ois ollut puutetta, mutta silti piti säästää.
Ei juuri ikinä tarjonnut mitään, mutta odotti että hänelle tarjotaan. Ruoan piti olla tietyntyyppistä, luomukananmunia, tiettyä jauhelihaa, tietyn merkkistä pekonia. Eli melko itsekästä touhua. Sipsit, karkit ja limsat oli tyhmää ja tarpeetonta kulutusta.
Monenlaista erimielisyyttä meillä oli, ja erota olisi varmaan kannattanut paljon aiemmin. Se mitä ero opetti on myös jonkinlainen itsearvostus minulle, etten enää suostu sellaiseen kohteluun missä toinen ei mitenkään huomioi mutta odottaa huomoita. Parisuhteessa kaiken ei tarvitse mennä tasan, mutta pitää olla olo että molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi, eikä niin että toinen säästää rahansa ja toisen rahat syödään. Ehkä olimme vain liian erilaisia.
Hankalinta eron jälkeen on ollut huomata että kohtelu ei koske yksin minua, vaan että mies ei halua lapsiinsakaan käyttää rahaa. Tavallaan koen että lapset ansaitsisivat paljon parempaa. Että mikä voi olla tärkeämpää kuin ne elämykset ja kokemukset lasten kanssa nyt, kun lapset vielä haluavat vanhempansa kanssa juttuja tehdä? Kovin montaa vuotta aikaa ei enää ole, ja sitten se lapsuus on ohi. Tämä elämä ja arki mitä nyt on, on lasten lapsuus.
Luulen että AP olet ihan tavallinen ja normaali nainen, etkä mikään himoshoppaaja. Miehelläsi on nyt jonkinlainen keski-iän kriisi, joka toivottavasti ratkeaa aikanaan. Mutta sun pitää huolehtia ensisijaisesti nyt itsestäsi ja lapsistasi - niinkuin lentokoneessa, happinaamari laitetaan ensin itselle ja sitten vasta muille.
Tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla miehellä ole kauheasti aikaa/mahdollisuuksia toiseen naiseen. Tekee paljon töitä, urheilee paljon, on myös kotona joka ilta ja viikonloppu. Jos on toinen nainen, niin ei kyllä kauheasti hänen kanssaan ehdi viettää aikaa. Ellei nainen lenkkeile ja ole samassa työpaikassa tms.
Mies väittää, että haluaa yrittää. Mutta yritys on kyllä aika kevyttä. Pariterapiaan tulee joka kerta kuuntelemaan mun ajatuksia mutta ei itse tuo pöytään asioita joita haluaisi viedä eteenpäin tosissaan. Välillä ihmettelee että enkö minä halua erota. Kieltämättä tulee tunne että joku toinen ihminen olisi tärkeämpi, mutta sellaiseen hänellä olisi kyllä vähän aikaa. Ellei sitten netissä ja hyvin vähän tapaamista tai tapaamisia työaikana tms. Tietenkin joku orastava /pitkään jatkuvunut kevyt suhde, mutta täytyy kyllä tällä elämäntavalla olla aika kevyt.
ap
Oletko sä töissä katsomassa kun se on töissä? Ja urheiletko sä hänen kanssaan? Sillä "lenkillä" tai "salilla" käynti, sekä ylityöt ovat ne maailman vanhimmat tekosyyt kun käydään rakastajattaren luona päiväkahvilla. T. Ex-rakastajatar
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se miehen omannäköinen elämä olisi? Minkälainen lasten osuus ja asema siinä olisi? Taloudelliset asiat? Osaako pyörittää (lapsiperhe)kotitaloutta? Säilyisikö nykyinen työpaikka, aikooko yrittäjäksi, entä asunto ja paikkakunta? Ja taas kerran: lapset?
Entä minkälaisesta omannäköisestä elämästä mies ajattelee sinun haaveksivan, ilmeisesti siis on kuitenkin tajunnut sinun tehneen koko ajan kompromissejä ja/tai halunneet jotain aivan muuta. Oletko aina joutunut tekemään paljon kompromissejä ja kuinka paljon mies on niitä tehnyt, tiedätkö miehen ajatuksia edes?
Mikä teidät aikoinaan yhteen vei?
Mitä tämäkin taas on? Lapsiarjen ja talouden pyörittäminen EI todellakaan ole ruudinkeksimistä. Miksi kuvittelet että mies ei osaisi? Ja kyllä kun tarpeeksi usein kuulee huomauttelua, niin tulee tulokseen että toinen ei ole tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Eikös harkinta-aika ole 6 kk?
Minimiaika on 6kk, jolloin ero voisi astua voimaan. Seuraava on kyllä mutua, mutta eikös vuodessa pidä jomman kumman päättää erotaanko, muuten asia raukeaa.
Jos taas on asuttu kaksi vuotta erossa, avioeron saa nopeammin, ei tarvita edes puolen vuoden harkinta-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se miehen omannäköinen elämä olisi? Minkälainen lasten osuus ja asema siinä olisi? Taloudelliset asiat? Osaako pyörittää (lapsiperhe)kotitaloutta? Säilyisikö nykyinen työpaikka, aikooko yrittäjäksi, entä asunto ja paikkakunta? Ja taas kerran: lapset?
Entä minkälaisesta omannäköisestä elämästä mies ajattelee sinun haaveksivan, ilmeisesti siis on kuitenkin tajunnut sinun tehneen koko ajan kompromissejä ja/tai halunneet jotain aivan muuta. Oletko aina joutunut tekemään paljon kompromissejä ja kuinka paljon mies on niitä tehnyt, tiedätkö miehen ajatuksia edes?
Mikä teidät aikoinaan yhteen vei?
Mitä tämäkin taas on? Lapsiarjen ja talouden pyörittäminen EI todellakaan ole ruudinkeksimistä. Miksi kuvittelet että mies ei osaisi? Ja kyllä kun tarpeeksi usein kuulee huomauttelua, niin tulee tulokseen että toinen ei ole tyytyväinen.
En todellakaan kuvittele, ettei niitä oppisi jos haluaa, vaan kysyin onko juuri tuo mies opetellut ja tekeekö nyt eli "pärjääkö" vai onko ollut perheessä vapaamatkustaja, sillä mies (tai vastaavasti nainen tai vaikka kotoa lähtevä teini) saattaa kuvitella, että haaveiltu "omannöinen elämä" ei tule sisältämään ollenkaan arkisia velvoitteita, kuten kotitaloudesta ja lapsista huolehtimista. Valitettavan yleistä tällainen on edelleen, joten siksi kysyinkin ap:lta asiaa.
Minua tosiaan kiinnosti tietää mitä tuo miehen haikailema omannäköinen elämä olisi, kenties uusi työpaikka tai peräti ammatti, yrittäjyys, asunnon tai paikkakunnankin vaihto ja ennen kaikkea miksi perhe tai ainakaan puoliso eivät niihin suunnitelmiin enää sopisi, mutta ilmeisesti mitään sellaista ei olisi tiedossa, paitsi tuo, että syyttää vaimoaan kai perusteettoman jyrkästi elämän mukavuuksista ja vaihtelusta nauttimisesta ja itsensä naurettava korotus kun niin "huolehtii terveydestään yms".
Ainoa keino havahduttaa mies tilanteeseen on itse ottaa kunnolla etäisyyttä. Antaa miehen hoitaa lapsia ja pyörittää kotitaloutta jonkin aikaa, Olla elämän perusasioiden äärellä. Jos ap on ollut aina se, joka on taipunut ja joustanut, niin ehkä kannattaa vaihteeksi tehdä jotain ihan puhtaasti itsekästä. Lähteä reissuun, vapaaehtoistyöhön toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi, harrastusreissuun, ihan mitä vaan mikä kiinnostaa ja inspiroi. Antaa miehen olla lasten kanssa ja rauhassa selvittää päätään sekä harjoitella yksin pärjäämistä, koska kun ero tulee tuo tulee olemaan teidän uutta arkea. Ap kuivaa nyt kyyneleet ja lakkaa pohtimasta miehen sepityksiä ja laittaa oman onnensa etusijalle.
Jos on tavannut naisen joka ei ole niin materialisti tai raha tärkeää. Ja näin mies on tajunnut elämän arvoja.