Jokin minusta yrittää alkaa elämään
Viime aikoina jokin minussa on alkanut heräämään. Haluan kokea ja tehdä asioita. Kuitenkin estän jotenkin tätä muutosta, kun se tuntuu niin vieraalta ja vähän jopa pelottavalta. Lapsuuteni ei ollut onnellinen. Minulla oli ongelmia kaikilla elämän osa-alueilla. Ja tuntuu, että olen aina elänyt siinä kivussa. Olen nykyään yksin. En yksinäinen, mutta yksin. En koe, että haluaisinkaan ihmisiä ympärilleni. En enää koskaan pystyisi rakentamaan luottamusta toiseen ihmiseen minkäänlaiseen suhteeseen. Tämä nyt kuulostaa oudolta. Mikä tässä sitten on ongelmana? Mietin olenko menossa parempaan vai onko tämä jotain muuta... Tuntuu toisaalta, että sisälläni on herännyt jonkinlainen äitihahmo itseäni kohtaan. Huomaan, että tilanteessa koen kahdenlaisia tunteita ja nään itseni kärsijänä ja sitten lohdutan itseäni. Pelkään, että olen saamassa jonkinlaisen persoonallisuushäiriön. Eikö nämä kuitenkin tule jo lapsuudessa, jos tulevat ja sitähän ei itse tiedosta.
Kommentit (6)
Äitihahmo voi olla se, että nyt sinä vasta olet oikeasti itsesi puolella.
Mulla tuli tuo olo kun yritin pyristellä pois onnettomasta liitosta. Pikkuhiljaa olen tehnyt isojakin muutoksia elämääni mukaanlukien eron. Ja olen yrittänyt tehdä erilaisia asioita. Mutta vielä olen keskeneräinen, pitäisi varmaan aloittaa joku terapia
Ihan hyvältä kehitykseltä tuo kuulostaa. Aikuinen puoli sinussa ja sisäinen lapsi, nää on ihan tavallisia, harva vain tiedostaa ja tunnistaa niitä kovin selvästi. Etsi aiheeseen liittyvää luettavaa, vaikka googlettamalla tuo sisäinen lapsi -käsite, sori mä en nyt osaa suositella mitään tiettyä luettavaa tähän liittyen...
Varmasti parempaan suuntaan. Annat itsellesi luvan ehkä tuntea jotain hyvääkin, olla edes pikkuisen onnellinen.
Kuuntele sitä "äitihahmoa". Kyse tuskin on mistään hulluksi tulemisesta vaan ehkä vanhasta pahasta pikkuhiljaa pääset eroon ja joku päivä huomaat, että mitään ihan hirveän pahaa ei tapahtunutkaan, vaikka joku päivä asiat tuntuisivatkin taas raskailta ja huonoilta.
Nekin kuuluvat ihan normaaliin tunteiden kirjoon kuten nuo hyvätkin. Kun opit luottamaan ja pitämään itsestäsi ehkä jonain päivänä luotat tarpeeksi myös toiseen ihmiseen.
Tämä ei näköjään avautunut kenellekään...