Lääkis vai eläinlääkis?
Hei
Olen hakemassa keväällä lääkikseen, mutta sekä yleinen että eläinpuoli kiinnostaa enkä tiedä kumpaan haen! Molempiin ei voi hakea.
Jos teillä olisi mahdollsiuudet päästä sisään kumpaan tahansa, kumpaan menisitte ja miksi🙂
Tietääkö joku millaista eläinlääkärin tai yleislääkärin työ todella käytännössä on? Siitäkin voi kertoa, jos vaan jaksaa. Olisin super kiitollinen!
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä miten käy jos hoitovirheestä koituu ihmisen kuolema vs. miljoonien eurojen kilpahevosen kuolema.
- eikös miljoonahevosilla ole vakuutukset sitä varten? Ja todellisuudessa hevosen kuin hevosen arvo on noin 50 snt/ kg
Itse hoitaisin todella paljon mieluummin eläimiä kuin ihmisiä.
Olen työskennellyt asiakaspalvelualalla ja hoiva-alalla ja menettänyt uskoni ihmisiin, joten ehdottomasti valitsisin eläinlääkiksen!
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt asiakaspalvelualalla ja hoiva-alalla ja menettänyt uskoni ihmisiin, joten ehdottomasti valitsisin eläinlääkiksen!
Ihan samat ihanat ja kamalat ihmiset eläinpuolellakin on, eläimen kylkiäisenä kun tulee aina se omistaja.
Eläinlääkis ehkä. Hoitovirhettä ei oo ehkä niin vaikea kestää..
Ihmislääkäriksi ei kyllä kannata ruveta, jos työtunteja pelkää. Ehkä jossain työterveyshuollossa ilman päivystyksiä voi olla ok työajat mutta esim. terkkalääkärit joutuu tekemään nykyään ns. kiirevastaanottoa iltaisin, vaikka yöt ostettaisiinkin firmalta tai keskitettäisiin sairaalaan. Koululääkärit (ei sellaisia kyllä nykyään juuri olekaan, joku käy vaan tekemässä koululääkärinä päivän silloin tällöin) eivät ole tietenkään koulun loma-aikoja vapaalla vaan tekevät silloin tavallista muuta terkkatyötä, ovat neuvolassa ym.
Jos erikoistuu sairaala-alalle, kuuden vuoden lisurin ja pakollisen terkkajakson jälkeen on toiset kuusi vuotta erikoistumista, joka tarkoittaa päivätyön lisäksi n. kerran viikossa päivystämistä sekä paljon omaa opiskelua, esitelmien tekoa ym. työn ulkopuolella. Ja useita muuttoja paikkakunnalta toiselle, koska erikoistuminen tehdään eri tasoissa sairaaloissa pätkinä. Haastavaa aikaa perheelliselle. Useilla erikoisaloilla päivystys jatkuu myös erikoistumisen jälkeen sinne eläkeikään asti. Joulut, juhannukset ym. juhlapyhät on yleensä pätkitty päivystyksillä. Lomia ei voi itse sanella ja valita, koska palvelun pitää pyöriä 24/7/365. Palkka ei tosiaan ole ihmeellinen työtunteihin ja vastuuseen nähden.
Eli jos suunnittelee mukavaa, itse säädeltävää, vähätuntista työtä, valitse ehdottomasti joku muu kuin lääketiede tai eläinlääketiede. Vaikka just luokanopettaja.
Päivystykset riippuu kyllä paljon erikoistumisalasta. Kaverini opiskeli silmälääkäriksi, jotta voi tehdä päivätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmislääkäriksi ei kyllä kannata ruveta, jos työtunteja pelkää. Ehkä jossain työterveyshuollossa ilman päivystyksiä voi olla ok työajat mutta esim. terkkalääkärit joutuu tekemään nykyään ns. kiirevastaanottoa iltaisin, vaikka yöt ostettaisiinkin firmalta tai keskitettäisiin sairaalaan. Koululääkärit (ei sellaisia kyllä nykyään juuri olekaan, joku käy vaan tekemässä koululääkärinä päivän silloin tällöin) eivät ole tietenkään koulun loma-aikoja vapaalla vaan tekevät silloin tavallista muuta terkkatyötä, ovat neuvolassa ym.
Jos erikoistuu sairaala-alalle, kuuden vuoden lisurin ja pakollisen terkkajakson jälkeen on toiset kuusi vuotta erikoistumista, joka tarkoittaa päivätyön lisäksi n. kerran viikossa päivystämistä sekä paljon omaa opiskelua, esitelmien tekoa ym. työn ulkopuolella. Ja useita muuttoja paikkakunnalta toiselle, koska erikoistuminen tehdään eri tasoissa sairaaloissa pätkinä. Haastavaa aikaa perheelliselle. Useilla erikoisaloilla päivystys jatkuu myös erikoistumisen jälkeen sinne eläkeikään asti. Joulut, juhannukset ym. juhlapyhät on yleensä pätkitty päivystyksillä. Lomia ei voi itse sanella ja valita, koska palvelun pitää pyöriä 24/7/365. Palkka ei tosiaan ole ihmeellinen työtunteihin ja vastuuseen nähden.
Eli jos suunnittelee mukavaa, itse säädeltävää, vähätuntista työtä, valitse ehdottomasti joku muu kuin lääketiede tai eläinlääketiede. Vaikka just luokanopettaja.
Keverini on sairaalassa erikoistuva lääkäri ja työmäärä on todellakin kauhea. Päivystyksiä ja juuri noita esitelmien tekemistä mihin kuluu suuri osa vapaa-aikaa. Ja sitten on vaikea kun erikoistua pitää keskussairaalassa ja yliopistosairaalassa niin joutuu muuttamaan kahdeksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle. Lapset tästä kärsii kun joutuu uudelle paikkakunnalle ja etsiin uudet kaverit...
Läärärin pitää olla todella nopea ( katsoa hirveä määrä potilaita -> liukuhihnalta) ja kestää jatkuvaa painetta päättää ihmisen terveydestä ( elämä ja kuolema) pienessä hetkessä. Pitää muistaa 10 vuotta sitten oppimiaan asioita ja kouluttautua jatkuvasti lisää. Palkkakuitissa brutto on suuri mutta netto ei.
Jokainen lääkäri joutuu tutkimaan potilaiden perseitä, pimpsoja ja munia..
mielummin tutkisin eläinten vastaavia
Mun tuttu pääsi lääkikseen mutta lopetti kun tajusi ettei pysty olla niin vastuullisessa ammatissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmislääkäriksi ei kyllä kannata ruveta, jos työtunteja pelkää. Ehkä jossain työterveyshuollossa ilman päivystyksiä voi olla ok työajat mutta esim. terkkalääkärit joutuu tekemään nykyään ns. kiirevastaanottoa iltaisin, vaikka yöt ostettaisiinkin firmalta tai keskitettäisiin sairaalaan. Koululääkärit (ei sellaisia kyllä nykyään juuri olekaan, joku käy vaan tekemässä koululääkärinä päivän silloin tällöin) eivät ole tietenkään koulun loma-aikoja vapaalla vaan tekevät silloin tavallista muuta terkkatyötä, ovat neuvolassa ym.
Jos erikoistuu sairaala-alalle, kuuden vuoden lisurin ja pakollisen terkkajakson jälkeen on toiset kuusi vuotta erikoistumista, joka tarkoittaa päivätyön lisäksi n. kerran viikossa päivystämistä sekä paljon omaa opiskelua, esitelmien tekoa ym. työn ulkopuolella. Ja useita muuttoja paikkakunnalta toiselle, koska erikoistuminen tehdään eri tasoissa sairaaloissa pätkinä. Haastavaa aikaa perheelliselle. Useilla erikoisaloilla päivystys jatkuu myös erikoistumisen jälkeen sinne eläkeikään asti. Joulut, juhannukset ym. juhlapyhät on yleensä pätkitty päivystyksillä. Lomia ei voi itse sanella ja valita, koska palvelun pitää pyöriä 24/7/365. Palkka ei tosiaan ole ihmeellinen työtunteihin ja vastuuseen nähden.
Eli jos suunnittelee mukavaa, itse säädeltävää, vähätuntista työtä, valitse ehdottomasti joku muu kuin lääketiede tai eläinlääketiede. Vaikka just luokanopettaja.
Keverini on sairaalassa erikoistuva lääkäri ja työmäärä on todellakin kauhea. Päivystyksiä ja juuri noita esitelmien tekemistä mihin kuluu suuri osa vapaa-aikaa. Ja sitten on vaikea kun erikoistua pitää keskussairaalassa ja yliopistosairaalassa niin joutuu muuttamaan kahdeksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle. Lapset tästä kärsii kun joutuu uudelle paikkakunnalle ja etsiin uudet kaverit...
Pyrkiessä lääkikseen tietää että jos meinaa erikoistua se on 12 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmislääkäriksi ei kyllä kannata ruveta, jos työtunteja pelkää. Ehkä jossain työterveyshuollossa ilman päivystyksiä voi olla ok työajat mutta esim. terkkalääkärit joutuu tekemään nykyään ns. kiirevastaanottoa iltaisin, vaikka yöt ostettaisiinkin firmalta tai keskitettäisiin sairaalaan. Koululääkärit (ei sellaisia kyllä nykyään juuri olekaan, joku käy vaan tekemässä koululääkärinä päivän silloin tällöin) eivät ole tietenkään koulun loma-aikoja vapaalla vaan tekevät silloin tavallista muuta terkkatyötä, ovat neuvolassa ym.
Jos erikoistuu sairaala-alalle, kuuden vuoden lisurin ja pakollisen terkkajakson jälkeen on toiset kuusi vuotta erikoistumista, joka tarkoittaa päivätyön lisäksi n. kerran viikossa päivystämistä sekä paljon omaa opiskelua, esitelmien tekoa ym. työn ulkopuolella. Ja useita muuttoja paikkakunnalta toiselle, koska erikoistuminen tehdään eri tasoissa sairaaloissa pätkinä. Haastavaa aikaa perheelliselle. Useilla erikoisaloilla päivystys jatkuu myös erikoistumisen jälkeen sinne eläkeikään asti. Joulut, juhannukset ym. juhlapyhät on yleensä pätkitty päivystyksillä. Lomia ei voi itse sanella ja valita, koska palvelun pitää pyöriä 24/7/365. Palkka ei tosiaan ole ihmeellinen työtunteihin ja vastuuseen nähden.
Eli jos suunnittelee mukavaa, itse säädeltävää, vähätuntista työtä, valitse ehdottomasti joku muu kuin lääketiede tai eläinlääketiede. Vaikka just luokanopettaja.
Keverini on sairaalassa erikoistuva lääkäri ja työmäärä on todellakin kauhea. Päivystyksiä ja juuri noita esitelmien tekemistä mihin kuluu suuri osa vapaa-aikaa. Ja sitten on vaikea kun erikoistua pitää keskussairaalassa ja yliopistosairaalassa niin joutuu muuttamaan kahdeksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle. Lapset tästä kärsii kun joutuu uudelle paikkakunnalle ja etsiin uudet kaverit...
Pyrkiessä lääkikseen tietää että jos meinaa erikoistua se on 12 v.
Ja kun erikoistuu niin se tietää takapäivystyksiä koko loppuelämän
Jokainen lääkäri ja eläinlääkäri tekee uransa aikana monta hoitovirhettä. Kestätkö omasta toiminnastasi johtuvan ihmisen tai eläimen kuoleman, pysyvän vammautumisen , elämänlaadun heikkenemisen, omaisten tuskan?
Eläin ehdottomasti! Älä hullu tule lekuriksi, turhattavampaa hommaa ei olekaan.
T:Retkuun mennyt
Lääkis. Auta ihmisiä äläkä anna hoitovirheiden pelottaa.
Lemmikit ovat kivoja ja tuovat hyvinvointia ihmisille mutta ovat niin jalostettuja sairauksille alttiiksi ettei niitä kannata hoitaa.
Karjaa ei tarvitse hoitaa kun kaikki haluaisivat oikeasti olla kasvissyöjiä.
Hevosten hoitaminen olisi vielä ok.
Jos pelkäät työmäärää niin mene yksityiselle ja tee 80% tai 60% työviikkoa.
Lääkäreillä on hirveä työmäärä ja vastuu.... eikä ne osaa paljon mitään kun terveyskeskukseen tulevat. Siellä oppivat kantapään kautta. Yliopistossa ei opeteta käytäntöä. Harjoitteluissa on niin paljon porukkaa että työssä lääkärit sitten yksin niitä toimenpiteitä joutuvat yksin tekemään ekaa kertaa. tyytyväinen olen lähihoitajana
Lääkis kirjoitti:
Lääkis. Auta ihmisiä äläkä anna hoitovirheiden pelottaa.
Lemmikit ovat kivoja ja tuovat hyvinvointia ihmisille mutta ovat niin jalostettuja sairauksille alttiiksi ettei niitä kannata hoitaa.
Karjaa ei tarvitse hoitaa kun kaikki haluaisivat oikeasti olla kasvissyöjiä.
Hevosten hoitaminen olisi vielä ok.
Jos pelkäät työmäärää niin mene yksityiselle ja tee 80% tai 60% työviikkoa.
Yksityiselle meneminen vaatii kyllä sen erikoistumisen. Eli kuusi vuotta tappotahtista työtä usein lapsiperhearjessa.
Ja yksityisellä olet ammatinharjoittaja. Maksat itse eläkkeesi, vakuutukset, pidät lomat jos on rahaa ja kaikille ei todella riitä potilaita. Ortopedit on asia erikseen kun on tapaturmat ja vakuutukset mutta harva pystyy ortopedian ( kirurgi) vaatimaan raskaaseen erikoistumiseen.
Psykiatrit hoitaa yksityisellä lääke-ja huumeriippuvaisia, niitä kyllä piisaa jos reseptejä haluaa heille kirjoittaa.
Harva erikoislääkäri on vain yksityisellä, koska ei niitä potilaita riitä. Yleensä lääkärit tekee privaattia lisätyönä sairaalatyön päälle iltaisin
Johtuuko kaikki eläinlääkärit tekeen leikkauksia?
Kannattaa muistaa myös omaiset.