Mistä olet katkera elämässäsi?

Koulukiusaamisesta.

Tällä hetkellä en ole erityisen katkera mistään vaikka olen

koulukiusattu

pitkäaikaistyötön

tuomittu elämään yksin ja ilman seksiä

Siitä, kun ei oo rakkautta (eli kumppania) eikä lapsella sisarusta.

Että en ikinä yrityksistä huolimatta löytänyt miestä ja tästä johtuen jäin perheettömäksi. Ei tunnu olevan työnteossakaan mitään järkeä kun aina päivän päätteeksi odottaa pimeä koti ja kylmä vuode.

Äidin kuolema (ei luonnollisesta syystä)

Avopuolison itsemurhasta, lapsuudenperheen ongelmista, työllistymisvaikeuksista.

Just tällä hetkellä siitä että mulla on ruma naama ja siitä etten syntynyt parempaan perheeseen vaan ongelmaiseen perhehelvettiin joka traumatisoi aika pahasti.

Siitä, että en ole syntynyt haluttavaksi naisten silmissä.

Ne piirteet joita naiset väittää arvostavansa miehessä ei ole lopulta ne piirteet joita nainen oikeasti haluaa.

Esim kiltteys, kunnollisuus, hyväsydämisyys, empaattisuus, huomaavaisuus, perhekeskeisyys.

Tällainen mies jää vain kaveriksi.

Lasteni biologisen isän mielenterveysongelmat ja siitä syystä syntynyt alkoholin liikakäyttö väsytti minut jo hänen eläessään ja huipentui hänen itsemurhaansa. Kului vuosia kun elämä oli pelkkää selviytymistä ja lapsien pystyssä pitämistä. Kaikki energiani meni siihen että selvittiin arjesta ja lapset saivat tarpeellisen tuen. En jaksanut mitään ylimääräistä ja hermoni olivat kireällä.

Olen siis katkera siitä että minulta riistettiin toisen ihmisen toimesta tai maailman epäreiluuden takia onnellisuus ja ilo juuri kun lapset olivat pieniä. Olen katkera siitä että lapsieni turvallisuudentunne on iäksi vaurioitunut. Lista on pitkä.

Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja olosuhteisiin nähden olemme selvinneet loistavasti. Surullista vain että näin myöhään olen päässyt nauttimaan rennosta ja iloisesta äitiydestä.

Tissittömyys, rumuus, tyhmyys ja yksinäisyys

Eikö kukaan ole itselleen, vaikka valta osa omasta elämästä sössitään omilla valinnoilla?

Rapupiirakka kirjoitti:

Lasteni biologisen isän mielenterveysongelmat ja siitä syystä syntynyt alkoholin liikakäyttö väsytti minut jo hänen eläessään ja huipentui hänen itsemurhaansa. Kului vuosia kun elämä oli pelkkää selviytymistä ja lapsien pystyssä pitämistä. Kaikki energiani meni siihen että selvittiin arjesta ja lapset saivat tarpeellisen tuen. En jaksanut mitään ylimääräistä ja hermoni olivat kireällä.

Olen siis katkera siitä että minulta riistettiin toisen ihmisen toimesta tai maailman epäreiluuden takia onnellisuus ja ilo juuri kun lapset olivat pieniä. Olen katkera siitä että lapsieni turvallisuudentunne on iäksi vaurioitunut. Lista on pitkä.

Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja olosuhteisiin nähden olemme selvinneet loistavasti. Surullista vain että näin myöhään olen päässyt nauttimaan rennosta ja iloisesta äitiydestä.

Omaisen itsemurha kyllä heittää elämään uskomattoman pitkän varjon. Minulla tapahtumasta on yli 10 vuotta, mutta silti puolison itsemurhan vaikutukset vieläkin usein näkyvät elämässäni. Ei sitä ulkopuolinen pysty edes kuvittelemaan millaista tuo on omaisille.

Vierailija kirjoitti:

Tissittömyys, rumuus, tyhmyys ja yksinäisyys

Mitä vikaa tissittömyydessä, vai oliko unelmissa ura hooterssissa?

Vierailija kirjoitti:

Tissittömyys, rumuus, tyhmyys ja yksinäisyys

Kultsi, näille kaikille voit tehdä jotain.

Olen katkera siitä, että ystävyyssuhteeni eivät kestä. Aina olen kokenut voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kouluikäisestä asti. En jotenkin löydä omaa paikkaani missään porukassa. Ystävyydet hiipuvat, vaikka mitä tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole itselleen, vaikka valta osa omasta elämästä sössitään omilla valinnoilla?

Minä olen, mutta en jaksa valittaa...

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole itselleen, vaikka valta osa omasta elämästä sössitään omilla valinnoilla?

Kuten valinta siitä mihin perheeseen syntyy tai miltä näyttää kasvonpiirteiltään? Kaikki täysin omaa valintaa, omalla vastuulla? Olisi jo aika tunnustaa että sattumat ja ympäristö vaikuttavat paljon, usein ihan liikaa ja vielä huonolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole itselleen, vaikka valta osa omasta elämästä sössitään omilla valinnoilla?

En koe noin. Valtaosan elämästäni ole käyttänyt huonojen lähtökohtien kompensoimiseen. Mielestäni olen suhteessa kaikkeen kokemaani pärjännyt oikein hyvin.

En ole katkera mistään. aihetta voisi olla jos siihen ryhtyisin, mutta minulla on vain tämä yksi elämä enkä tiedä kuinka pitkä. (Kuten ei kukaan muukaan.) Siksi en todellakaan aio haaskata sitä johonkin katkeruudessa rypemiseen!

P-skaa olen saanut niskaan ihan oman osuuteni ja paljon vaikeuksia on ollut voitettavana. Pääasia että olen voittanut ja katson ETEENPÄIN, en märehdi vanhoja. 

Sukupuoli, ulkonäkö