Miehen ex vaimo ja muutos lasten käytöksessä

Onpa moni kohdannut huonoa kohtelua exiltä. Eihän uudet kumppanit ole syyllisiä eroon, jos ne on löydetty vasta eron jälkeen.

Up

kasvakaatten aikuisiksi kirjoitti:

Ööö, lasten äiti sai kuulla vasta lapsiltaan, että aloittaja on nyt huudeilla? Meillä ihan aikuisten kesken keskusteltiin ensin. Ethän sinä voi kuvitella, että vain tupsahdat paikalle iskän kanssa. Lapset ovat lapsia, ei ihme, että oireilevat. Kyllä se olisi ollut teidän tehtävä kertoa lasten äidille tuleva tapaaminen. Kuvittele, jos omat lapsesi joutuisivat menemään isälleen kertomaan, et hei - äiti toi uuden ystävän... Ja sitten katsoisivat hämmennystä. Oikein tehtynä mamma olisi saanut lapset tapaamiseen kertoen esmes, että " tänään sitten tapaatte sen ja sen - vaikutti ihan ok tyypiltä"

Isä ei osaa keskustella - ei näköjään lasten, sinun, eikä lasten äidin kanssa.  Ja sinä kohkaat vauvasivulla sensijaan, että juttelisit livetilassa ihan asianomaisten kanssa.  Mutta onnea valitsemallesi tielle - metsään menee.

Ei sitä nyt oikeasti tarvitse ex-puolisolta lupaa kysyä siihen että lapset tapaavat uuden kumppanin. Mutta fiksu ihminen ottaa huomioon lasten tunteet, ja valmistelee asiaa etukäteen, ei tuo ihan tuoretta suhdetta näytille. Esimerkiksi minä en oo koskaan tavannut exäni uutta naista, mutta uskoisin hänen olevan oikein järkevä ihminen. Jopa siinä määrin, että exän älyttömyydet voivat hiukan loiventua, kun uudella naisellaankin on lapsia, ja näkee miten tämä ihminen elää lastensa kanssa. 

Välillisesti. Jos ostan lapsille jotain, he eivät uskalla viedä sitä äidin luokse, koska pelkäävät äidin reaktiota. Äiti myös haluaisi että lapset ovat jatkuvasti meillä, mutta että lapsilla ei saisi olla meillä kivaa. En ymmärrä logiikkaa siinä, miksi kukaan haluaisi että omat lapset ovat mahdollisimman paljon paikassa jossa heillä on huono olla. Mm. Jos olisi tiedossa lapsella kivat yökyläsynttärit kaverin luona silloin, kun ovat meillä, niin äiti soittaa kaverin äidille ja kieltää synttäripaikkaa ottamasta tätä lasta yöksi, koska hän on nyt isällään. Sitten lapsi itkee meillä pahaa mieltään. Isä onkin soittanut kaikkien lapsen kavereiden vanhemmille ja kertonut että lapsi saa leikkiä heidän kanssaan myös siloin kun lapsi on isän luona, ja että meille on kaverit aina tervetulleita. Äiti kun oli kieltänyt meidän hoitovuorolla myös kavereiden tulon meille. Äiti on myös kieltänyt puhelimen käytön meillä, kavereiden kanssa soittelun ja viestittelyn, tv:n katsomisen, lauantaiherkut, kaikki pelikoneet jne. isä ei saa myöskään käydä tunnin juoksulenkillä kun kohta yläasteikäiset lapset ovat luonamme, koska se on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Emme ole tietenkään toteuttaneet näitä hänen fantasioitaan, vaan elämme niin kuin elämme, ja lapset ovat oppineet olemaan kertomatta normaalielämästämme äidilleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Et ole yksin. Useammalla ystävällä ollut sama tilanne: Nainen jättänyt miehen, uusi mies ainakin jollain tasolla kuvioissa, ex-mies kärvistelee suruissaan yksin ja elämä hajonneena, kunnes löytää uuden naisen. Sen jälkeen alkaa tämän jättäneen naisen kiusanteko ja painostus. "Lapset kärsii" yms. scheissea, vaikka kuinka mies hoitaisi uutta suhdetta asiallisesti ja lapset huomioiden. Äidin uudet miehethän ei haittaa lapsia yhtään. Paras oli äiti, joka yhdeksän vuotta eron jälkeen edelleen pyöritti ex-miestään uusien miesten rinnalla ja helvetti repesi, kun ex-mies vihdoin löysi uuden naisen. Juuri syytettiin esim. lasten kärsimisestä, vaikka lapset oli 18 ja 19. Soitti typerys vielä lastenvalvojallekin asiasta ja lv sanoi suoraan, ettei käsittele täysi-ikäisten lasten asioita.

Kyse on siitä, että nämä ex-vaimot ovat eron jälkeen tottuneet, että se ex-mies on edelleen näpeissä, kuvitteellisesti pääsisi takaisin ja muutenkin valmiina auttamaan, maksamaan ja passaamaan kaikessa, mitä ex-vaimo keksii. Ptiävät tavallaan eksäänsä edelleen näpeissään. Sitten uusi nainen romauttaa sen hyvän tilanteen ja siksi heittäytyvät hankalaksi.

Korostan nyt, että tiedän laumoittain ex-vaimoja, jotka on asiallisia uusille naisille ja tyytyväisiäkin, jos ex-mies löytää uuden, asiallisen ihmisen. Mutta osa heittäytyy hankalaksi edellä kuvaamastani syystä.

Huoh, niiiin totta... Mä olin tyytyväinen että miehen exä otti seurustelumme alun (5v eron jälkeen)niin hyvin, mutta vähänpä tiesin, kiusanteko alkoi kun exä huomasi ettei mies ole enää hänen käytettävissään, ettei autoa voi enää lainata kun huvittaa, mieheni ei käy hänen luonaan vaihtamassa lamppua, kun exän uusi mies on reissussa, eikä mieheni tuo exälleen enää kaupasta mehukeittoa "siinä samalla kun itsekin kaupassa käy". Exä ilmeisesti luuli että minä olen vain piipahtamassa exmiehensä elämässä, mutta kun menimmekin kihloihin ja muutimme yhteen, hän mustamieliseksi muuttui. Monesti olemme miettineet mieheni kanssa että mitähän tämän exän nyksä on mieltä tuosta exän touhusta. Tai ehkä hän ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Välillisesti. Jos ostan lapsille jotain, he eivät uskalla viedä sitä äidin luokse, koska pelkäävät äidin reaktiota. Äiti myös haluaisi että lapset ovat jatkuvasti meillä, mutta että lapsilla ei saisi olla meillä kivaa. En ymmärrä logiikkaa siinä, miksi kukaan haluaisi että omat lapset ovat mahdollisimman paljon paikassa jossa heillä on huono olla. Mm. Jos olisi tiedossa lapsella kivat yökyläsynttärit kaverin luona silloin, kun ovat meillä, niin äiti soittaa kaverin äidille ja kieltää synttäripaikkaa ottamasta tätä lasta yöksi, koska hän on nyt isällään. Sitten lapsi itkee meillä pahaa mieltään. Isä onkin soittanut kaikkien lapsen kavereiden vanhemmille ja kertonut että lapsi saa leikkiä heidän kanssaan myös siloin kun lapsi on isän luona, ja että meille on kaverit aina tervetulleita. Äiti kun oli kieltänyt meidän hoitovuorolla myös kavereiden tulon meille. Äiti on myös kieltänyt puhelimen käytön meillä, kavereiden kanssa soittelun ja viestittelyn, tv:n katsomisen, lauantaiherkut, kaikki pelikoneet jne. isä ei saa myöskään käydä tunnin juoksulenkillä kun kohta yläasteikäiset lapset ovat luonamme, koska se on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Emme ole tietenkään toteuttaneet näitä hänen fantasioitaan, vaan elämme niin kuin elämme, ja lapset ovat oppineet olemaan kertomatta normaalielämästämme äidilleen mitään.

Onpa surullista tällainen kiusanteko exältä.

Vierailija kirjoitti:

Välillisesti. Jos ostan lapsille jotain, he eivät uskalla viedä sitä äidin luokse, koska pelkäävät äidin reaktiota. Äiti myös haluaisi että lapset ovat jatkuvasti meillä, mutta että lapsilla ei saisi olla meillä kivaa. En ymmärrä logiikkaa siinä, miksi kukaan haluaisi että omat lapset ovat mahdollisimman paljon paikassa jossa heillä on huono olla. Mm. Jos olisi tiedossa lapsella kivat yökyläsynttärit kaverin luona silloin, kun ovat meillä, niin äiti soittaa kaverin äidille ja kieltää synttäripaikkaa ottamasta tätä lasta yöksi, koska hän on nyt isällään. Sitten lapsi itkee meillä pahaa mieltään. Isä onkin soittanut kaikkien lapsen kavereiden vanhemmille ja kertonut että lapsi saa leikkiä heidän kanssaan myös siloin kun lapsi on isän luona, ja että meille on kaverit aina tervetulleita. Äiti kun oli kieltänyt meidän hoitovuorolla myös kavereiden tulon meille. Äiti on myös kieltänyt puhelimen käytön meillä, kavereiden kanssa soittelun ja viestittelyn, tv:n katsomisen, lauantaiherkut, kaikki pelikoneet jne. isä ei saa myöskään käydä tunnin juoksulenkillä kun kohta yläasteikäiset lapset ovat luonamme, koska se on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Emme ole tietenkään toteuttaneet näitä hänen fantasioitaan, vaan elämme niin kuin elämme, ja lapset ovat oppineet olemaan kertomatta normaalielämästämme äidilleen mitään.

Meillä samaa. Syyttelee miestä siitä kuinka "hemmotellaan" lapsia kun tehdään yhdessä kaikenlaista, matkustellaan ym. Meille (ja siis tietysti isä itse eniten lastensa kanssa puuhaa) toi on ihan normielämää että tehdään ja ollaan yhdessä, lapsetkin tykkää. Mutta äidille ei käy, joskus jopa sanoi miehelle että ei lasten tarvitse reissata kun ei hänkään lapsena missään käynyt. Sitten kuitenkin valittaa jos reissataan vaan kaksin/yhteisen lapsen kanssa että miksi hänen lapset ei nyt pääse mukaan. Ja tietty noiden lasten läsnäollessa... Lapset ei vie joulu/syntymäpäivälahjoja tai muita tärkeitä tavaroita äidilleen kun ne "häviää" siellä. Lapsille ihan kamala tilanne kun eivät pysty äidilleen puhumaan asioista mitä isänsä luona tekevät. Lisäksi äiti on kieltänyt lapsia puhumasta mistään äidin luona tapahtuvasta täällä.

Ja vaikka äiti oli se, joka ensin löysi uuden kumppanin ym. niin minähän se isän uutena kumppanina olen kuulemma huo raa ja vähän vaikka mitä. Minua ei juuri tuollaisen latvakakkosen kitinät hetkauta mutta lapsia käy sääliksi, alkuun tykkäsivät tosi paljon olla ja tehdä munkin kanssani mutta väkisinkin tuo äidin käytös vaikuttaa.

Eihän sen exän nyksän kanssa kaveria tarvitse olla mutta en kyllä ymmärrä miten aikuinen ihminen ei kykene olemaan edes asiallinen ja puhumaan lasten kuullen nätisti siitä isän nyksästä. Niitä omia lapsiaanhan siinä pahiten satuttaa kun luo niille tuollaisen ristiriitaisen tilanteen. Mutta kai se on niin vaikeaa hyväksyä ettei se koko maailma pyörikään oman navan ympärillä niin pitää vaikeuttaa muidenkin elämää...

Äänestyksestä puuttuu "haluan vain painaa jotain" - vaihtoehto :( ei ole kokemusta eroista ja existä

Ei kannata vaivata itseään kysymällä miksi. Persoonallisuushäiriöisen ihmisen käytös ei ole terveen ihmisen logiikalla ymmärrettävissä. Takana jyllää puhdas pahuus. Aivot ovat vaurioituneet joko varhaislapsuudessa tai jo ennen sitä.

Ei ole ollut tuollaista tilannetta. Toisaalta en yritä ollakaan mikään äitipuoli, koska olen isän elämänkumppani enkä halua sen kummempaa suhdetta luoda lapseen. Kumpikaan meistä ei näytä sitä kaipaavan. Mahdumme samaan ruokapöytään, mutta muut jutut jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillisesti. Jos ostan lapsille jotain, he eivät uskalla viedä sitä äidin luokse, koska pelkäävät äidin reaktiota. Äiti myös haluaisi että lapset ovat jatkuvasti meillä, mutta että lapsilla ei saisi olla meillä kivaa. En ymmärrä logiikkaa siinä, miksi kukaan haluaisi että omat lapset ovat mahdollisimman paljon paikassa jossa heillä on huono olla. Mm. Jos olisi tiedossa lapsella kivat yökyläsynttärit kaverin luona silloin, kun ovat meillä, niin äiti soittaa kaverin äidille ja kieltää synttäripaikkaa ottamasta tätä lasta yöksi, koska hän on nyt isällään. Sitten lapsi itkee meillä pahaa mieltään. Isä onkin soittanut kaikkien lapsen kavereiden vanhemmille ja kertonut että lapsi saa leikkiä heidän kanssaan myös siloin kun lapsi on isän luona, ja että meille on kaverit aina tervetulleita. Äiti kun oli kieltänyt meidän hoitovuorolla myös kavereiden tulon meille. Äiti on myös kieltänyt puhelimen käytön meillä, kavereiden kanssa soittelun ja viestittelyn, tv:n katsomisen, lauantaiherkut, kaikki pelikoneet jne. isä ei saa myöskään käydä tunnin juoksulenkillä kun kohta yläasteikäiset lapset ovat luonamme, koska se on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Emme ole tietenkään toteuttaneet näitä hänen fantasioitaan, vaan elämme niin kuin elämme, ja lapset ovat oppineet olemaan kertomatta normaalielämästämme äidilleen mitään.

Meillä samaa. Syyttelee miestä siitä kuinka "hemmotellaan" lapsia kun tehdään yhdessä kaikenlaista, matkustellaan ym. Meille (ja siis tietysti isä itse eniten lastensa kanssa puuhaa) toi on ihan normielämää että tehdään ja ollaan yhdessä, lapsetkin tykkää. Mutta äidille ei käy, joskus jopa sanoi miehelle että ei lasten tarvitse reissata kun ei hänkään lapsena missään käynyt. Sitten kuitenkin valittaa jos reissataan vaan kaksin/yhteisen lapsen kanssa että miksi hänen lapset ei nyt pääse mukaan. Ja tietty noiden lasten läsnäollessa... Lapset ei vie joulu/syntymäpäivälahjoja tai muita tärkeitä tavaroita äidilleen kun ne "häviää" siellä. Lapsille ihan kamala tilanne kun eivät pysty äidilleen puhumaan asioista mitä isänsä luona tekevät. Lisäksi äiti on kieltänyt lapsia puhumasta mistään äidin luona tapahtuvasta täällä.

Ja vaikka äiti oli se, joka ensin löysi uuden kumppanin ym. niin minähän se isän uutena kumppanina olen kuulemma huo raa ja vähän vaikka mitä. Minua ei juuri tuollaisen latvakakkosen kitinät hetkauta mutta lapsia käy sääliksi, alkuun tykkäsivät tosi paljon olla ja tehdä munkin kanssani mutta väkisinkin tuo äidin käytös vaikuttaa.

Eihän sen exän nyksän kanssa kaveria tarvitse olla mutta en kyllä ymmärrä miten aikuinen ihminen ei kykene olemaan edes asiallinen ja puhumaan lasten kuullen nätisti siitä isän nyksästä. Niitä omia lapsiaanhan siinä pahiten satuttaa kun luo niille tuollaisen ristiriitaisen tilanteen. Mutta kai se on niin vaikeaa hyväksyä ettei se koko maailma pyörikään oman navan ympärillä niin pitää vaikeuttaa muidenkin elämää...

Meillä kans lasten äiti ei yhtään katso onko lapset paikalla vai ei, kun alkaa raivoamaan. Hän siis todellakin raivoaa. Naam punaisena, sylki lentäen huutaa ja viuhtoo käsillään, eikä yhtään mieti mitä suusta pääsee. Lapset kuuntelevat hiljaa vieressä :(

Minä olin alkuun kiinnostunut miehen lapsista, vaikka pienet lapset ei niin kauheesti muuten innostaneet. Yritin rakentaa kaikkea yhteistä ja kivaa ja lapset tykkäsivät minusta. Miehen ex osoittautui häiriintyneeksi k***pääksi joka haukkui ja halveksi minua ja yritti määräillä perhettämme. Tänä päivänä ei ole mitään yhteyttä häneen. Tämän myötä suhde miehen ja hänen lapsiin on myös etääntynyt, enkä sekaannu enää mitenkään heidän lastensa asioihin. Parempi ennen kaikkea omalle hyvinvoinnilleni, ei tarvii nieleskellä raivoa yrittäessään löytää jotain paikkaa siinä sekoilussa Toki on ystävälliset välit miehen lapsiin, mutta mistään kiintymyksestä tai perhesuhteista ei voi enää puhua. Mies hoitaa lapsensa ja minä hymyilen heille ystävällisesti. Eivät he ole äitiään valinneet.

Minä olen hakenut lapsipuolen monesti valvotuista tapaamisista, joissa lasten äiti ollut.

Aina olen yrittänyt jutella mukavia ja olla ystävällinen, mutta äiti ei edes vilkaise minuun päin (kuin ei kuulisi) ja käyttäytyy kuin olisin ilmaa.

Että tutustuppa siinä.

Siis ensin lapset oli innoissaan tavatessaan ap:n, vaikka he olivat tulleet olemaan isänsä kanssa? Sitten lapset tajusi, että hetkinen, isää ei oikeastaan edes nähdä, ollaan koko ajan tämän vieraan naisen kanssa, joka saa olla isän kanssa aina.

Ei siihen mitään äitiä väliin tarvita, lapset vain tajusivat, että isäaika on nyt kokonaan ohi. Mukana on aina isän naisystävä ja se mielikuva omasta perheestä alkaa vähitellen haihtua. Ei lapset halua vanhempien eroa, joten eron konkretisoituminen isän vaihtuviksi naisystäviksi ihan oikeasti sattuu!

Joskus toivoisi, että vanhemmat miettisi monta kertaa, pitääkö lasten olla mukana jokaisessa aikuisten suhteessa. Miksi ei voi seurustella ilman, että lapset otetaan mukaan, eikö niitä isäviikonloppuja voi olla vain lasten kanssa? Ja jos on viikko-viikko -systeemi, niin ei siinäkään tarvita naisystävää äiteilemään, jos isästä on isäksi. Jos ei ole, niin miksi edes haluaa osan lasten elämästä?

Ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Siis ensin lapset oli innoissaan tavatessaan ap:n, vaikka he olivat tulleet olemaan isänsä kanssa? Sitten lapset tajusi, että hetkinen, isää ei oikeastaan edes nähdä, ollaan koko ajan tämän vieraan naisen kanssa, joka saa olla isän kanssa aina.

Ei siihen mitään äitiä väliin tarvita, lapset vain tajusivat, että isäaika on nyt kokonaan ohi. Mukana on aina isän naisystävä ja se mielikuva omasta perheestä alkaa vähitellen haihtua. Ei lapset halua vanhempien eroa, joten eron konkretisoituminen isän vaihtuviksi naisystäviksi ihan oikeasti sattuu!

Joskus toivoisi, että vanhemmat miettisi monta kertaa, pitääkö lasten olla mukana jokaisessa aikuisten suhteessa. Miksi ei voi seurustella ilman, että lapset otetaan mukaan, eikö niitä isäviikonloppuja voi olla vain lasten kanssa? Ja jos on viikko-viikko -systeemi, niin ei siinäkään tarvita naisystävää äiteilemään, jos isästä on isäksi. Jos ei ole, niin miksi edes haluaa osan lasten elämästä?

Tässäkin nähdään miten tärkeä juuri se isä on lapselle. Äidin vaihtuvat miesystävät ei haittaa, mutta kun isä löytää loppuelämänsä puolison, niin itku tulee. Niin lapsilta kuin eksältäkin.