En ymmärrä naisia, jotka alistuvat pyörittämään kotia YKSIN
Palstalla viikottain ko naisten aloituksia miestensä laiskuudesta. Kyseessähän on teidän VALINTA pyörittää koneessa ne miehen likaiset kalsarit ja viikata kiltisti kaappiin....saamatta samaa kohtelua takaisin. Missä järki?! Ymmärrän ainoastaan töissä käymättömän kotiäidin huolehtivan lasten ohella pyykeistä, ruoanlaitosta ja siivoamisesta mutta samalla odottavan kuulevan kiitoksen mieheltä. Mielestäni aloituksenne ovat turhaakin turhempia eikä vika ole miehessä vaan teidän alistuvassa luonteessanne! Miten teistä voi olla niin vaikea muuttaa tilanne? Helpointahan tuossa olisi marssia ovesta pihalle ja jättää paska pyörimään miesten jaloissa...
Kommentit (51)
On oikein mukava hoitaa kotia ilman mitään miestä.
Ei tarvitse stressata mistään vuoroista tai olla marttyyri.
Tyttäreni huolehtii omasta huoneestaan oikein hyvin, minä pidän huolta muusta asunnosta.
Sitä paitsi pidän kaikista muista kotitöistä paitsi tiskaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pätevät argumentit Colettella vaan kun on ne tunteet... Toisten ongelmat vaikuttaa aina niin helpoilta ratkaista, kun ei ole tilanteessa itse sisällä. Eli ihan perusempatiakyky auttaisi ymmärtämään tällaisiakin tilanteita vaikkei niissä itse olisikaan. Niin, ja elän hyvin tasa-arvoisessa suhteessa - myös kotitöiden osalta - ja teinitkin osallistuu huushollin pyörittämiseen
Ps. Mutta hyvä keskustelun avausMitä se empatia auttaa jos tilanteelle ei tehdä kuitenkaan mitään? Pitäisi vaan voivotella? Miten asiassa pääsee eteenpäin?
Eihän tilanne muutu kuin eroamalla. Ei aikuista ihmistä pysty pakottamaan mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se sinun on lapsettomana ja ilmeisesti myös ilman kumppania huudella. Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Jeps, hyökkää nyt tätä kommenttia vastaan.
Trust me, sukuni on täynnä aloituksessa kuvaamiani naisia. Olen siis saanut käytännön esimerkin siitä, mitä en itse ikinä lähtisi itse noudattamaan. Enkä ymmärrä kuinka käytäntö eroaisi teoriasta? Pyyhi pölyt ja jätä imurointi miehelle. Erottele pyykit eri koreihin. Kokkaa itsellesi. Jos lapsia, laadi perheelle kokkaus- ja siivousvuorot sisällyttäen siihen teini-ikäiset jne. Jos ei homma toimi niin eri osoitteeseen. Ei ole tervettä palvella miestä kuin housekeeper häntä palvelisi. Eikä kyseessä ole hyökkäys sinua tai ketään muutakaan vastaan vaan haluan herätellä kaltaisesi TODELLISUUTEEN.
Niin, mutta entä jos todellisuuden tiedostaa, mutta siitä ei pääse irti. Kaikki suhteet eivät ole terveitä, mikä milläkin tavalla vinksallaan.
Siinä vaiheessa olisi varmaan aika tervettä käydä juttelemassa jollekin(psykologi oikea osoite), joka järkevöittäisi tilanteen tunnetasolla. Olet oikeassa siinä, ettei moni mieheen takertuva nainen tajua sitä, miksi niin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se sinun on lapsettomana ja ilmeisesti myös ilman kumppania huudella. Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Jeps, hyökkää nyt tätä kommenttia vastaan.
Miten ne lapset vaikuttaa siihen, jos jätät miehen vaatteet pesemättä ja tiskit tiskaamatta?
T. ÄitiJos olisit oikeasti äiti tai olisit parisuhteessa tietäisit kyllä. Mutta kerron jotta jatkossa tiedät. Mies tekee tuossa tilanteessa ilmapiirin niin kireäksi ettei sitä kestä, mm. kiukuttelee lapsille.
Eli annat miehelle periksi koska kiukuttelee kuin lapsi? Oikeasti mieti vähän.. senhän takia se tekee noin kuin sallit sen.
Katso vastaukseni kohtaan 13. Sama pätee tähän.
Mikset arvosta itseäsi tuon enempää? Se on ok että ei ole terve suhde?? Siinäkö halut olla koko lopun elämääsi? Lue vaikka kirjoja aiheesta.
Arvosta? Joskus jääminen vaatii enemmän itsensä arvostamista tai kanttia kuin lähteminen. En muuten sanonut, mitä vaihetta elämässäni kuvasin tässä ts. kuinka kauan kuvaamastani tilanteesta on.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se sinun on lapsettomana ja ilmeisesti myös ilman kumppania huudella. Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Jeps, hyökkää nyt tätä kommenttia vastaan.
Trust me, sukuni on täynnä aloituksessa kuvaamiani naisia. Olen siis saanut käytännön esimerkin siitä, mitä en itse ikinä lähtisi itse noudattamaan. Enkä ymmärrä kuinka käytäntö eroaisi teoriasta? Pyyhi pölyt ja jätä imurointi miehelle. Erottele pyykit eri koreihin. Kokkaa itsellesi. Jos lapsia, laadi perheelle kokkaus- ja siivousvuorot sisällyttäen siihen teini-ikäiset jne. Jos ei homma toimi niin eri osoitteeseen. Ei ole tervettä palvella miestä kuin housekeeper häntä palvelisi. Eikä kyseessä ole hyökkäys sinua tai ketään muutakaan vastaan vaan haluan herätellä kaltaisesi TODELLISUUTEEN.
Niin, mutta entä jos todellisuuden tiedostaa, mutta siitä ei pääse irti. Kaikki suhteet eivät ole terveitä, mikä milläkin tavalla vinksallaan.
Siinä vaiheessa olisi varmaan aika tervettä käydä juttelemassa jollekin(psykologi oikea osoite), joka järkevöittäisi tilanteen tunnetasolla. Olet oikeassa siinä, ettei moni mieheen takertuva nainen tajua sitä, miksi niin tekee.
Eivät kaikki parisuhteet ole sellaisia, että ne olisi mahdollista saada kuntoon. Usein ero on ainoa järkevä vaihtoehto, jos suhteessa on pahoja ongelmia.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se sinun on lapsettomana ja ilmeisesti myös ilman kumppania huudella. Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Jeps, hyökkää nyt tätä kommenttia vastaan.
Trust me, sukuni on täynnä aloituksessa kuvaamiani naisia. Olen siis saanut käytännön esimerkin siitä, mitä en itse ikinä lähtisi itse noudattamaan. Enkä ymmärrä kuinka käytäntö eroaisi teoriasta? Pyyhi pölyt ja jätä imurointi miehelle. Erottele pyykit eri koreihin. Kokkaa itsellesi. Jos lapsia, laadi perheelle kokkaus- ja siivousvuorot sisällyttäen siihen teini-ikäiset jne. Jos ei homma toimi niin eri osoitteeseen. Ei ole tervettä palvella miestä kuin housekeeper häntä palvelisi. Eikä kyseessä ole hyökkäys sinua tai ketään muutakaan vastaan vaan haluan herätellä kaltaisesi TODELLISUUTEEN.
Niin, mutta entä jos todellisuuden tiedostaa, mutta siitä ei pääse irti. Kaikki suhteet eivät ole terveitä, mikä milläkin tavalla vinksallaan.
Siinä vaiheessa olisi varmaan aika tervettä käydä juttelemassa jollekin(psykologi oikea osoite), joka järkevöittäisi tilanteen tunnetasolla. Olet oikeassa siinä, ettei moni mieheen takertuva nainen tajua sitä, miksi niin tekee.
Mitä psykologi auttaa tilanteessa, jossa eroaminen on vaarallista kumppanin vuoksi? En välttämättä kuvaa tässä nykyistä tilannetta, vaan esim. menneisyyttä. Mutta yhtäkaikki, kaikki ei ole niin mustavalkoista ja helppoja tilanteita ratkaistavaksi. Kirjoja voi lukea ja itseään sivistää monella tapaa, psykologille, psykiatrille ja ties kenelle voi jutella, keventäähän se mieltä, vaikka ei tilannetta ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Minä en ymmärrä naisia jotka myyvät itseään sugardaddyille. Tai jotka oksentavat kalorikammoissaan.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
No kyllä vähän siihen suuntaan kuitenkin vihjaisit.
Vierailija kirjoitti:
Monet pyörittävät kotia yksin vallankäytön takia. Mies ei saa edes imuroida kun jälki ei kelpaa. Ja sitten marmatetaan kuinka minä teen täällä kaiken, uhriudutaan ja pädetään. Siksi.
Tämä.
Moni matami säätää lasten hoidon ja kasvatuksen vielä samalla kaavalla.
"Ole paikalla, mutta älä tee mitään ilman mun lupaa!"
Ni.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Tuo on se syy, minkä takia työnjako parisuhteessa yleensä lasten tulon myötä vääristyy, ei liian korkeat standardit kotitöiden tekemisessä. Jos toinen luistaa kaikesta, niin toinen joutuu tekemään hänenkin työnsä. Eroonhan se toki usein johtaa, mutta usein ennen sitä ihmiset toivovat, että suhde paranisi ja yrittävät kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Tuo on se syy, minkä takia työnjako parisuhteessa yleensä lasten tulon myötä vääristyy, ei liian korkeat standardit kotitöiden tekemisessä. Jos toinen luistaa kaikesta, niin toinen joutuu tekemään hänenkin työnsä. Eroonhan se toki usein johtaa, mutta usein ennen sitä ihmiset toivovat, että suhde paranisi ja yrittävät kaikkensa.
Siksi ei pidä sinun sikiämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Tuo on se syy, minkä takia työnjako parisuhteessa yleensä lasten tulon myötä vääristyy, ei liian korkeat standardit kotitöiden tekemisessä. Jos toinen luistaa kaikesta, niin toinen joutuu tekemään hänenkin työnsä. Eroonhan se toki usein johtaa, mutta usein ennen sitä ihmiset toivovat, että suhde paranisi ja yrittävät kaikkensa.
Siksi ei pidä sinun sikiämän.
Lapsista on enemmän iloa kuin huonosta miehestä.
En minä ainakaan alistu yhtään mihinkään. Vaikka hoidan kodin melkeinpä yksin, se on minun valinta. Lapsia on kolme joista jokainen hoitaa ikätasonsa mukaan hommia. Mies on 7 päivänä viikossa töissä, ollut jo 20 vuotta ja tulee olemaan. Minä teen 5 päiväistä työviikkoa. Mies on perussiisti kuten lapsetkin. Ei kodinhoito ole kummoista, joka päivä raivataan päivän sotkut, perjantaina siivotaan. Ei vie aikaa montaa tuntia viikossa. Talo on iso (250m2) mutta väljä ja tavaraa vain tarpeellinen. Olen aina ollut järjestelmällinen ja huolellinen, ei ole koskaan röykkiöitä, tasoilla tavaraa tai pyykkivuorta.
Kyllä mä miettisin missä vika on oikeasti jos kotia ei saa pidettyä kunnossa siinä sivussa, monella tavaran paljous tuntuu olevan isoin syy. Tai se että kotityöt yritetään tehdä yhtenä päivänä viikossa.
Meillä on 6 syöjääkin päivittäin, en silti asu keittiössä enkä edes joka päivä tee ruokaa. Teen todella isoja annoksia joista syödään ainakin 2 päivää.
Mä en keksi mihin täällä kotona tarvitsisin miehen apua. Jos olen kipeä, on itsestään selvää että mies tarttuu puikkoihin ja hoitaa pakolliset hommat. Enkä keksi kyllä mihin mies tarvitsi täällä mun apua jos vaihdettaisiin osia työnteon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Tuo on se syy, minkä takia työnjako parisuhteessa yleensä lasten tulon myötä vääristyy, ei liian korkeat standardit kotitöiden tekemisessä. Jos toinen luistaa kaikesta, niin toinen joutuu tekemään hänenkin työnsä. Eroonhan se toki usein johtaa, mutta usein ennen sitä ihmiset toivovat, että suhde paranisi ja yrittävät kaikkensa.
Siksi ei pidä sinun sikiämän.
Lapsista on enemmän iloa kuin huonosta miehestä.
Aika vähissä on sekin ilo ku kuulee täällä yh:en parkumisia, vaikka se ukko on jo "Ulos" saatukin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.
En todella ehdottanut tätä vaihtoehtona, tsiisus! Jos tilanne tuohon menisi niin ero selvä vaihtoehto. Tai ainakin pitäisi olla.
Tuo on se syy, minkä takia työnjako parisuhteessa yleensä lasten tulon myötä vääristyy, ei liian korkeat standardit kotitöiden tekemisessä. Jos toinen luistaa kaikesta, niin toinen joutuu tekemään hänenkin työnsä. Eroonhan se toki usein johtaa, mutta usein ennen sitä ihmiset toivovat, että suhde paranisi ja yrittävät kaikkensa.
Siksi ei pidä sinun sikiämän.
Lapsista on enemmän iloa kuin huonosta miehestä.
Aika vähissä on sekin ilo ku kuulee täällä yh:en parkumisia, vaikka se ukko on jo "Ulos" saatukin...
Kaikkihan täällä valittavat. Muunlaiset aloitukset ovat harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä naisia jotka myyvät itseään sugardaddyille. Tai jotka oksentavat kalorikammoissaan.
Pysytään jooko aiheessa
Minäkään en ymmärrä miksi Matti ja Mervi olivat vuosia yhdessä, mutta jokuhan ihmisiä pitää pitkään kiinni huonoissa suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan alistu yhtään mihinkään. Vaikka hoidan kodin melkeinpä yksin, se on minun valinta. Lapsia on kolme joista jokainen hoitaa ikätasonsa mukaan hommia. Mies on 7 päivänä viikossa töissä, ollut jo 20 vuotta ja tulee olemaan. Minä teen 5 päiväistä työviikkoa. Mies on perussiisti kuten lapsetkin. Ei kodinhoito ole kummoista, joka päivä raivataan päivän sotkut, perjantaina siivotaan. Ei vie aikaa montaa tuntia viikossa. Talo on iso (250m2) mutta väljä ja tavaraa vain tarpeellinen. Olen aina ollut järjestelmällinen ja huolellinen, ei ole koskaan röykkiöitä, tasoilla tavaraa tai pyykkivuorta.
Kyllä mä miettisin missä vika on oikeasti jos kotia ei saa pidettyä kunnossa siinä sivussa, monella tavaran paljous tuntuu olevan isoin syy. Tai se että kotityöt yritetään tehdä yhtenä päivänä viikossa.Meillä on 6 syöjääkin päivittäin, en silti asu keittiössä enkä edes joka päivä tee ruokaa. Teen todella isoja annoksia joista syödään ainakin 2 päivää.
Mä en keksi mihin täällä kotona tarvitsisin miehen apua. Jos olen kipeä, on itsestään selvää että mies tarttuu puikkoihin ja hoitaa pakolliset hommat. Enkä keksi kyllä mihin mies tarvitsi täällä mun apua jos vaihdettaisiin osia työnteon suhteen.
No mutta hei, eihän teillä tuossa silloin mitään ongelmaa olekaan koska HALUAT ja se on sulle täysin ok hoitaa kaikki yksin (lasten avustuksella), mutta kun on paljon naisia, jotka ei halua tehdä kaikkea yksin. Saman pituisen työpäivän ja työviikon jälkeen mies vetäytyy omiin oloihinsa rentoutumaan tai häipyy ovesta ulos ja nainen jää huushollaamaan ja hoitamaan lapset, niin kyllähän se vähän voi pitemmän päälle nyppiä.
Jollei kukaan tee kotona mitään, niin lopulta lapset otetaan huostaan. Ei sekään ole erityisen hyvä vaihtoehto.