Miten löytää uusi suhde, kun on totaaliyksinhuoltaja?

Vierailija kirjoitti:

Se, että YH.lla ei ole vientiä kuuluu samaan maailman turhimpien agendojen koriin, kuin moni muukin turhanpäiväinen hokema.

Parisuhdeasiat ovat AINA naisen hallinnassa, mies on niin heikoksi perseen edessä tehty, ettei hän muutakuin vikise ja kitise. 

Olin aikoinaan YH ja ikinä, en koskaan oikeassa elämässä ole kohdannut, ettei olisi ollut vientiä ja mahdollisuuksia.

Mutta jos saisin alusta aloittaa keskittyisin kylläkin enemmän siihen oleelliseen eli lapseen ja jättäisin parisuhteet toisarvoiseksi.

Jotenkin se vain meni niin, että halusi kasvattaa lapsen "perheessä". Täällä peräpohjolassa oli vielä 2000 luvun alussakin havaittavissa kummastelua yksinhuoltajuudesta ja sortui sitä sitten pyrkimään standardimuottiin, vaikka sisimmässään aina tiesi, ettei tällainen perheidyllileikki ole minun juttuni.

Eipä sitä parikymppisenä vielä tiedä mistään mitään ja tekee sitten niin kuin on aina tehty, niin kuin muutkin, enemmistö, yhdyskunnan hyväksyntä.com. Toki taloudellisesti se on parempi, kun elää parisuhteessa.

Keskity lapseesi/lapsiisi niissä on sinun elämäsi työ. Mies siihen voi tulla vain ikävästi sekaamaan loputtomalla huomionkivullaan, seksihimoillaan, lapsenomaisella tarpeella tarvitsemaan sinua ja ikävimmillään se on lapsilta pois.

Minä en halua kasvattaa lapsiani 'perheessä', lasteni ei tarvitse muuttaa kodistaan minnekään, eikä heidän tarvitse jakaa kotiaan vieraiden lasten kanssa. Etsin aikuista parisuhdetta, jossa molemmilla on omat kodit ja taloudet. Ei vanhemman tarvitse itseään tuomita yksinäisyyteen ja olemaan ilman parisuhdetta, vaikka lapsia onkin. Tietenkin siitä on pidettävä huolta, ettei lapset kärsi vanhemman seurustelusta.

Minä menen parisuhteeseen vain, jos se tuo elämääni lisäarvoa. En todellakaan huoli miestä, joka tuo siihen lisää rasitteita ja velvollisuuksia. ap

Et voi tuoda vierasta kotiin niin tuo sitten tuttu.. Onko lapsen kavereilla yh-isiä? Muita sinkkumiehiä lähipiirissä? Toki siis sopivan ajan kuluttua...

Minä menin ensimmäisen kerran baariin n 10 v tauon eli totaaliyksinhuoltajuuden jälkeen. vuoteen, kun lapsi meni yökylään. Ihme juttu, mutta tapasin elämäni miehen. Alpimme tapailla kävelyillä ja sitten lapsen kanssa linnanmäellä ja hoplopissa. Sitten mies alkoi tulla iltaisin käymään luonani, kun lapsi oli nukahtanut. Se oli raskasta hänelle, joten jonkun ajan jälkeen alkoi jäödä yöksi. Vupden päästä muutti meille. Nyt olemme naimisissa. En olisi ikinä uskonut, että tällä lailla voi tavata jonkun.

Näin minäkin ajattelin ja kaikki menikin hienosti kunnes pappi sanoi aamen. Nyt minulla on rahaa kuluttava, pihtaava, sohvalla aikaa viettävä vätys olohuoneessa. Kadun todella sitä hetkeä kun kuusi vuotta sitten tuon miehen tapasin! Olisi pitänyt tajuta että kaikki oli liian hyvää

Et mitenkään ennen kuin lapset on muuttaneet pois kotoa.

Ap on ilmeisesti sitä hienoa sukukuntaa, joka tekee kersoja useiden miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin ajattelin ja kaikki menikin hienosti kunnes pappi sanoi aamen. Nyt minulla on rahaa kuluttava, pihtaava, sohvalla aikaa viettävä vätys olohuoneessa. Kadun todella sitä hetkeä kun kuusi vuotta sitten tuon miehen tapasin! Olisi pitänyt tajuta että kaikki oli liian hyvää

Minulle ei tätä ongelmaa ole tulossa, koska en aio mennä enää naimisiin, enkä ota miestä sohvalleni makaamaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsellesi palvelus äläkä edes haikaile uutta suhdetta.

Tekee myös toiselle osapuolelle palveluksen..

Ja lapsille.

Uusi suhde onnistuu vain isältä, joka erossa hylkää entisen perheensä. Ja nopeasti onnistuukin, usein seuraava tyttöystävä katsottu jo valmiiksi esim. työpaikalta. Ja jos rahat ei riitä kahteen perheeseen, voi hyvin unohtaa maksaa ENTISTEN lasten elatusmaksut.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tuoda vierasta kotiin niin tuo sitten tuttu.. Onko lapsen kavereilla yh-isiä? Muita sinkkumiehiä lähipiirissä? Toki siis sopivan ajan kuluttua...

Tietääkseni lasten kavereilla ei ole yh-isiä, eikä muitakaan yksinäisiä miehiä ole lähipiirissäni. Vain yksi hyvä ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta, mutta tunnen hänet liian hyvin ja tiedän, ettei meidän yhteiselostamme tulisi mitään parisuhdemielessä. ap

Vierailija kirjoitti:

Uusi suhde onnistuu vain isältä, joka erossa hylkää entisen perheensä. Ja nopeasti onnistuukin, usein seuraava tyttöystävä katsottu jo valmiiksi esim. työpaikalta. Ja jos rahat ei riitä kahteen perheeseen, voi hyvin unohtaa maksaa ENTISTEN lasten elatusmaksut.

Näin se näyttää käytännössä olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei elättää toisten kakaroita.

Minä elätän ja olen elättänyt jo 15 vuotta. Enemmän minä olen isä lapselle, kun biologinen luuseri, joka ei kanna vastuuta missään asiassa, mutta aina se on vttuilemassa kun vien tyttären lätkämatseihin tai uimaan jne. Nyt on se aika, että lasta ei kiinnosta koko isä pätkän vertaa ja sehän on tietenkin mun syyni. Huvittavin tilanne oli, kun se itki elatuksista miksi sen pitää maksaa, kun olemme naimisissa. Sanoin vaimolle sillon, että tee se paperi ettei sen tarvi maksaa niitä elareita, niin ei tarvi kuunnellla.. No vaimo teki ettei tarvi maksaa, niin se alko vttuilee kun sen ei tarvi maksaa. Sanoin sille ettei taida olla oikein mikään hyvä sulle. Luulis olevan iloinen, kun pääsi vastuusta eroon ja kehtaa aukoo päätään kaupan päälle. Tietenkin toivoisin että niiden välit olis paremmat, mutta minkäs tee kun toinen pettää kaikki lupaukset aina ja ei lapsi sitä loputtomiin siedä.

Olet harvinaislaatuisen hyvä mies. Varmasti tyttökin osaa arvostaa sinua.

Mielestäni ihan tavallinen suomalainen mies. Ilmeisesti liikut eri piireissä tai ajatusmaailmasi on vinoutunut, kun pidät tuota jotenkin poikkeavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsellesi palvelus äläkä edes haikaile uutta suhdetta.

Tekee myös toiselle osapuolelle palveluksen..

Meinasitko, että aloittaja aseella uhaten pakottaa ensimmäisen vastaantulevan kaksilahkeisen kumppanikseen?

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.

Mä olin totaali-yh. Vanhempani toki tulivat hoitamaan lastani 100 km:n päästä, mutta tarvitsin heiltä niin paljon apua työmatkojeni vuoksi, etten olisi kehdannut enää pyytää enempää. Ja samalla lailla tutut pariskunnat saavat isovanhemmilta lastenhoitoapua.

Väkivaltaisen eksäni vuoksi en olisi laittanut lasta kenellekään kaverille tai naapurille hoitoon. Vanhempani olivat olleet läheltä seuraamassa oikeudenkäyntejäni ja lähestymiskieltoja, joten tiesivät uhat ja miten suhtautua asioihin.

Ja en tosiaankaan tapaillut miehiä ennen kuin lapsi oli teini-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei elättää toisten kakaroita.

Minä elätän ja olen elättänyt jo 15 vuotta. Enemmän minä olen isä lapselle, kun biologinen luuseri, joka ei kanna vastuuta missään asiassa, mutta aina se on vttuilemassa kun vien tyttären lätkämatseihin tai uimaan jne. Nyt on se aika, että lasta ei kiinnosta koko isä pätkän vertaa ja sehän on tietenkin mun syyni. Huvittavin tilanne oli, kun se itki elatuksista miksi sen pitää maksaa, kun olemme naimisissa. Sanoin vaimolle sillon, että tee se paperi ettei sen tarvi maksaa niitä elareita, niin ei tarvi kuunnellla.. No vaimo teki ettei tarvi maksaa, niin se alko vttuilee kun sen ei tarvi maksaa. Sanoin sille ettei taida olla oikein mikään hyvä sulle. Luulis olevan iloinen, kun pääsi vastuusta eroon ja kehtaa aukoo päätään kaupan päälle. Tietenkin toivoisin että niiden välit olis paremmat, mutta minkäs tee kun toinen pettää kaikki lupaukset aina ja ei lapsi sitä loputtomiin siedä.

Miten te saitte tehdä sellaisen paperin? Olen yh-äiti, enkä jaksanut kuulla exän itkua elareista, joten otin yhteyttä lastenvalvojaan. Mutta lastenvalvoja ei suostunut vahvistamaan sellaista paperia, koska minä en voi kieltäytyä lasten etuudesta. Samaa sanoi vielä lakimieskin, johon otin yhteyttä.

Lottovoittokin olisi todennäköisempi (se kun jaetaan lähes joka viikko) kuin löytää keski-iässä vapaa, kunnollinen mies. Kaikki hyvät miehet ovat aviossa, ja rentut vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei elättää toisten kakaroita.

Minä elätän ja olen elättänyt jo 15 vuotta. Enemmän minä olen isä lapselle, kun biologinen luuseri, joka ei kanna vastuuta missään asiassa, mutta aina se on vttuilemassa kun vien tyttären lätkämatseihin tai uimaan jne. Nyt on se aika, että lasta ei kiinnosta koko isä pätkän vertaa ja sehän on tietenkin mun syyni. Huvittavin tilanne oli, kun se itki elatuksista miksi sen pitää maksaa, kun olemme naimisissa. Sanoin vaimolle sillon, että tee se paperi ettei sen tarvi maksaa niitä elareita, niin ei tarvi kuunnellla.. No vaimo teki ettei tarvi maksaa, niin se alko vttuilee kun sen ei tarvi maksaa. Sanoin sille ettei taida olla oikein mikään hyvä sulle. Luulis olevan iloinen, kun pääsi vastuusta eroon ja kehtaa aukoo päätään kaupan päälle. Tietenkin toivoisin että niiden välit olis paremmat, mutta minkäs tee kun toinen pettää kaikki lupaukset aina ja ei lapsi sitä loputtomiin siedä.

Miten te saitte tehdä sellaisen paperin? Olen yh-äiti, enkä jaksanut kuulla exän itkua elareista, joten otin yhteyttä lastenvalvojaan. Mutta lastenvalvoja ei suostunut vahvistamaan sellaista paperia, koska minä en voi kieltäytyä lasten etuudesta. Samaa sanoi vielä lakimieskin, johon otin yhteyttä.

Niin ne rahat on lapselle, ei äidille, joten äiti ei saa tahalleen huonontaa lapsen olosuhteita. Itsellä kävi niin, että lapsen isä ei maksanut vapaaehtoisesti elareita, joten annoin vain asian olla, ennemmin kuin olisin ollut eksääni yhteydessä ja hän olisi päässyt taas tappelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lottovoittokin olisi todennäköisempi (se kun jaetaan lähes joka viikko) kuin löytää keski-iässä vapaa, kunnollinen mies. Kaikki hyvät miehet ovat aviossa, ja rentut vapaalla.

On aviossa paljon huonojakin miehiä. Ainakin siitä päätellen, miten hanakasti hakevat seuraa treffipalstoilla aidan toiselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei elättää toisten kakaroita.

Minä elätän ja olen elättänyt jo 15 vuotta. Enemmän minä olen isä lapselle, kun biologinen luuseri, joka ei kanna vastuuta missään asiassa, mutta aina se on vttuilemassa kun vien tyttären lätkämatseihin tai uimaan jne. Nyt on se aika, että lasta ei kiinnosta koko isä pätkän vertaa ja sehän on tietenkin mun syyni. Huvittavin tilanne oli, kun se itki elatuksista miksi sen pitää maksaa, kun olemme naimisissa. Sanoin vaimolle sillon, että tee se paperi ettei sen tarvi maksaa niitä elareita, niin ei tarvi kuunnellla.. No vaimo teki ettei tarvi maksaa, niin se alko vttuilee kun sen ei tarvi maksaa. Sanoin sille ettei taida olla oikein mikään hyvä sulle. Luulis olevan iloinen, kun pääsi vastuusta eroon ja kehtaa aukoo päätään kaupan päälle. Tietenkin toivoisin että niiden välit olis paremmat, mutta minkäs tee kun toinen pettää kaikki lupaukset aina ja ei lapsi sitä loputtomiin siedä.

Olet harvinaislaatuisen hyvä mies. Varmasti tyttökin osaa arvostaa sinua.

Mielestäni ihan tavallinen suomalainen mies. Ilmeisesti liikut eri piireissä tai ajatusmaailmasi on vinoutunut, kun pidät tuota jotenkin poikkeavana.

Tämän palstan miesten mukaan tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Onko tänne siis pääosin valikoitunut vain vinoutuneita miehiä?

Minä olen vähön samassa tilanteessa. Olen ajatellut että en halua tuota stressiä itselleni. Ehkä kannattaa odottaa että lapset on ylä-asteiässä ja pärjää itekseenkin joitain hetkiä.

Vähänhän tässä tuppaa ne omat parhaat vuodet menemään ohi mutta minkäs teet.