Nainen: miten olet selvinnyt henkisesti siitä kun nuoruudenhehkusi on kadonnut 35 vuotiaana?
Kertokaa! Täytän 35 vuotta viikon päästä ja kaipaan vertaisapua.
Kommentit (86)
Täytän tänä vuonna 50. Tämän iän hyviä puolia mun kohdalla on se, ettei tuommoiset asiat kuin nuoruuden hehku tai ulkonäkö enää tuo itsetuntoa tai naisellisuutta. On itsevarmempi olo ihan omana itsenä
Enpä mä kovin hehkeä tai hehkuva ollut nuorempanakaan. Jotain hyvää siinäkin, että olen ns. ruma nainen; vanhetessa en menetä mitään.
50+ ikäisenä ei ole mitään harhaluuloja että olisi jotenkin viehättävä, mulle riittää että hyväksytään eikä dissata mutta kyllähän nuoret pitää vanhuksena ja alentuvaa käytöstä saa milloin missäkin. Toisaalta kun miettii itteensä nuorena niin kolme nelikymppiset oli vanhoja, siis luonnollista.
Olen 37. Viimeksi tänään havaitsin nuorten miesten tsekkailevan itseäni kun menin kirjastoon. Samoin töissä olen huomannut, että katselevat yhä. Ehkä jopa enemmän kuin silloin kun olin nuorempi. En ole mikään missi tai maaginen kaunotar. Hoikka kyllä olen ja naama ihan nätti, mutta en esim. mielestäni ole "ikäistäni nuoremman näköinen" tai muuta shaibaa. Itseeni olen tyytyväinen, miestä en etsi. Jos hehkun, hehkun. Jos en, ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset täällä huolehtii tykkääkö kukaan musta kun on karvoja, ryppyjä, hehku poissa, lässyti lässyti. Ottakaa nyt jo itteänne niskasta kiinni. Hävettää olla nainen.
Niin että on epänormaalia kaivata parisuhdetta ja surra sitä kun ei kelpaa sellaiseen?
Sinä haluat parisuhteeseen sellaisen kanssa joka valitsee ulkonäön perusteella? Entä olet 50, 60....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvälle tuntuu. Saa olla miehiltä rauhassa, eikä enää välitä mitä muut sinusta ajattelee. Töissä olet kokenut ammattilainen etkä tyttönen, sinut otetaan vakavasti. Vapauttavaa, vanheneminen on kivaa!
Minä en ainakaan halua olla miehiltä rauhassa, päinvastoin. Haluaisin kohdata elämäni miehen, rakastaa ja olla rakastettu!
Töissä olen samassa asemassa kuin aina ennenkin.
En puhunut asemasta töissä. Juttu on vaan niin, että kokemusta arvostetaan vielä tänäkin päivänä, usko tai älä.
Mitäs jos ei ole saanut ensimmäistäkään oikeaa (ei-hanttihommia) työpaikkaa vielä? Yleistyksesi siitä millaista on olla yli 35 v ontuvat pahasti.
No sitten on koulut käymättä. Suurin osa tuon ikäisistä kuitenkin on työelämässä, tai ainakin ollut. Luulen että ajelehtijat ovat kuitenkin vähemmistössä.
Minulle kävi niin että aloin hehkua tuonkin iän jälkeen eikä vieläkään ole hehku kadonnut. Meitäkin on.
Hyvin! Mun pääoma on henkisellä ja osin myös taloudellisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi turvautua Siepon "meikkivinkkeihin" jos meinaa hehku tai hohto kadota :D
"Sieppo" feikkaa itsensä tunkkaiseksi ja paljon ikäistään vanhemman näköiseksi. Valitettavasti hän tekee näin vain hallaa, joten meikkivinkkejä kannattaa mieluummin ottaa oikealta siepolta eli linnulta, joka on hurmaavan kaunis ja luonnollinen.
Tuohan olikin vitsi, koska Sieppo ylikäyttää kaikkea kiiltoa ja kimmellystä naamassaan ja se näyttää lähinnä hikiseltä ja kulahtaneelta.
Meillä on aloittajan kanssa synttärit samoihin aikoihin! :) Minä täytän vasta 25, mutta tuntuu, että se pahin "nuoruuden hehku" on rapissut ja alan vihdoin näyttää naiselta. 35-vuotiaana näytän toivon mukaan edes hivenen ammatillisesti uskottavalta ja 40+ -vuotiaana pääsee varmaan eroon setämiehistä ja valitsemaan heistä, jotka etsivät oman ikäistään seuraa. N. 50 v pääsee eroon kuukautisista ja ehkäisypulmista, joten aika paljon on hyviäkin puolia "nuoruuden hehkun menettämisessä". Toivottavasti tuosta on lohtua surutyöhösi.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut haluvat huomiota suunnilleen kaikilta miehiltä ja ehostavat ja pukeutuvat sen mukaan. Itselleni on aina riittänyt sen huomio, josta on ollut kiinnostanut. Joku möllötys ja muu miesten puolelta on lähinnä ahdistavaa ja on vain hyvä, että se vähenee iän myötä.
No enpä ole moisella ehtinyt päätäni vaivata, elämäni on ollut niin vauhdikasta, kokemusrikasta ja mielenkiintoista.
Nyt kuuttakymppiä lähestyessä riittää mainiosti se, että oma rakas mieheni tykkää olla lähellä ja jutella kaiken maailman asiat ja haluaa minua edelleenkin.
Se hehku katoaa kyllä jossain 20v paikkeilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hehku ei mihinkään häviä, kun ei anna sen hävitä. Nostakaa perse penkiltä ja menkää salille älkääkä vetäkö niitä juustoja ja suklaita. Siinä teille 37-vuotias nainen.
Tämä! Hehku ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Olen 43v ja paremmassa kunnossa kuin koskaan, kiitos treenin;)
Mikään paikka ei roiku, näytän hyvältä ja elämä hymyilee :)
Mistä alapeukut?! Ai siitä että joku viitsii pitää itsestään huolta ja on tyytyväinen elämäänsä?
35v on vielä NUORI. Rupsahtamisesta tietoakaan!!
Ei tuntunut missään. Jos vielä 35-vuotiaana miettii tämmöisiä, on ehkä joku osa persoonasta jäänyt kehittymättä.
Ymmärrän siis, että ulkonäön menetys ei ole kivaa ja sitä on mielummin nuori kuin vanha, mutta asialle ei vaan voi mitään muuta kuin hyväksyä. Jos olo on hyvä ja olostaan pitää huolta, se riittää jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut haluvat huomiota suunnilleen kaikilta miehiltä ja ehostavat ja pukeutuvat sen mukaan. Itselleni on aina riittänyt sen huomio, josta on ollut kiinnostanut. Joku möllötys ja muu miesten puolelta on lähinnä ahdistavaa ja on vain hyvä, että se vähenee iän myötä.
Erittäin hyvä kysymys. Jään odottamaan vastauksia.
Hyvin. Täytän 37 tänä vuonna, mulla on 5 vuotta nuorempi mies joka on töissä. Itse olen yliopistolla parikymppisten keskellä. En erotu mitenkään. Ei oo muuta vastuuta ku oma itteni ja kavereitakin on. Liikun paljon enkä juo. Näytän paljon nuoremmalta ku muut ikäseni. Miehen kanssa kohta 5 vuotta ollaan styylattu, joku päivä naimisiin ku töihin pääsen määki eka. Ota nuori mies, kyl se siittä ;) Älä vaa lapsia hommaa, yh:illa on huonot markkinat miekkosten keskellä.
Jotkut täällä nyt sotkee hehkumisen ja timmeyden/hoikkuuden keskenään. Vaikka kuinka treenaisi ja olisi timmi niin ei siltä välttämättä hehku. Joku hieman pullukka voi sitten taas hyvinkin hehkua.
Minusta hehkuminen on sellaista elämänmyönteisyyttä, pirteyttä, kuin raikas tuulahdus jostakin.. Katse on vilpitön ja valpas, nauru ja hymy herkässä.
Hehkua voi siis työttömänä luuserinakin kun ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää hehkua ja nauttia elämästä. Kyllä muut sen ympärillä huomaavat ja ihastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hehku ei mihinkään häviä, kun ei anna sen hävitä. Nostakaa perse penkiltä ja menkää salille älkääkä vetäkö niitä juustoja ja suklaita. Siinä teille 37-vuotias nainen.
Tämä! Hehku ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Olen 43v ja paremmassa kunnossa kuin koskaan, kiitos treenin;)
Mikään paikka ei roiku, näytän hyvältä ja elämä hymyilee :)
Mistä alapeukut?! Ai siitä että joku viitsii pitää itsestään huolta ja on tyytyväinen elämäänsä?
35v on vielä NUORI. Rupsahtamisesta tietoakaan!!
35v on keski-ikäinen eikä se siitä muuksi muutu nuoreksi hokemalla.
Kyllä se on mulla ainakin ollut varmasti 20-30v. Nyt on pelkkää alamäkeä.
M36