Lue keskustelun säännöt.
Voiko adoptiolasta rakastaa yhtä paljon kuin biologista, jos sinulla on molemmat?
24.01.2019 |
Tulipa tässä vain mieleeni. Minulla ei ole vielä lapsia ollenkaan, joten ei ole omaa kokemusta kummastakaan biologisesta eikä adoptoidusta.
Seuraan erästä vloggaaja-perhettä Youtubessa. Heillä on iso perhe, lapsia 7 joista noin puolet biologisia ja puolet adoptoituja. He eivät ole koskaan videoissaan puhuneet tästä aiheesta, mutta mietinpä vain, että mahtavatko he tuntea eri tavalla biologisia lapsiaan kohtaan kuin adoptoituja. Varmasti molempia rakastavat aivan hurjasti, mutta onko biooginen silti jotenkin "vielä vähän erityisempi"?
Mitä te ajattelette, tai onko jollain jopa omaa kokemusta? Itse uskon täysin, adoptiolapsia voi rakastaa "kuin omiaan", enemmän kuin mitään tai ketään muuta. Etenkin jos itsellä ei ole muita kuin niitä adoptoituja lapsia. Mutta entä jos siinä rinnalla onkin myös oma biologinen lapsi? Tunteeko jonkin eron omissa tunteissa?
Toivottavasti kukaan ei koe tätä aloitusta loukkaavana,koska se ei ole tarkoitukseni.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Minulla ei ole adoptoituja lapsia, mutta on adoptoitu sisaruksenlapsi, ja hän on minulle aivan yhtä rakas kuin biologisetkin sisarustenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
No on hölmö kysymys. Miksi ei kysy että rakastaako vammaista yhtä paljon tai onko ruma lapsi rakastettava tai entäs jos lapsi on tyhmä. Tms.
Mun lähisuvussa on viisi adoptiolla perheeseensä tullutta, eikä sillä ole mnkään valtakunnan eroa tai merkitystä kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Minulla ei ole adoptoituja lapsia, mutta on adoptoitu sisaruksenlapsi, ja hän on minulle aivan yhtä rakas kuin biologisetkin sisarustenlapset.
Oletko koskaan puhunut sisaruksesi kanssa siitä mitä hän vanhempana ajattelee/tuntee? Toki aika arka aihe kysyä ja ehkä vanhemmankin olla rehellinen. Minusta ulkopuolisena ei välttämättä voi oikein tähän kysymykseen vastata. Esim. sisaruksen lapsia rakastaa joka tapauksessa vähemmän ja eri tavalla kuin omia, ja he ovat joka tapauksessa "eri verta" kuin sinä. Tuossa ap:n kysymyksessä kiinnostavaa on nimenomaan se, että tekeekö se, että lapsi on sinun dna:tasi ja sinusta tullut, rakkaudesta jotenkin suuremman kuin silloin jos lapsi on biologisesti jonkun muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tuota tutkittukin joitain vuosia sitten ja naiset ja miehet molemmat kiintyvät kovemmin biologiseen lapseen. Miehillä ero on suurempi kuin naisella, mutta kai tämäkin on perhekohtaista. Joku saa kaivaa sen tutkimuksen tai jonkun toisen, millään hatusta vedetyillä mututuntimilla ei ole mitään arvoa ja nämä ovat niitä asioita, joista ihmiset valehtelevat.
Minä olen adoptoitu, ja olin ainoa lapsi. Minua ei ainakaan suku hyväksynyt ollenkaan, ja vanhempienkin kiintymys oli mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Minulla ei ole adoptoituja lapsia, mutta on adoptoitu sisaruksenlapsi, ja hän on minulle aivan yhtä rakas kuin biologisetkin sisarustenlapset.
No ei kai tuo ole sama asia kuin oma lapsi.
Eihän vanhempi rakasta kaikkia omiakaan lapsiaan samalla tavalla.
Ja voihan tapahtua niinkin, että adoptiolapsen tietä pyritään tasoittelemaan enemmän kuin biologisen lapsen.
Ihan tapauskohtaista.
Hyvä kysymys. Riippuu todella monesta asiasta. Dynamiikkaan ja kokonaisuuteen vaikuttaa moni asia.
Tiedetään mielenterveyspuolella, että jos perheessä on valmiiksi biologisia lapsia ja sitten adoptoidaan niin uusi perhedynamiikka haastaa joskus pahastikin. Eri asia on sitten, että kuka reagoi (voi olla biologinen sisar, adoptiovanhempi, adoptiolapsi). Eri asia on sitten, että kuinka tämä arvottaa rakkautta.
Jos on ensin adoptiolapsia ja biologinen lapsi yllättää tulollaan niin sekin saattaa haastaa tai olla haastamatta. Vanhempihan saattaa uuden vauvan tullessa 'väsyä' biologiseen lapseensakin pikkuvauva aikana (joku aivojen mekanismi suojata, että äiti keskittyy vastasyntyneeseen). Niin voi myös adoptiolapseen. Riippuu siitä, kuinka vanhempi kokee biologisen vanhemmuuden adoptiovanhemmuuden jälkeen. Jos se on jotain järisyttävää niin ongelmia voi tulla.
Myös se vaikuttaa, että millainen lapsi on. Onko ongelmaton ja ihastuttava tapaus vai kaikki nepsy ongelmat yhdessä paketissa.
Ilmeisesti sekä sijoituslapsille että biologisille on suotuisinta olla perheessä, missä ei ole biologisia - ainakaan ihan saman ikäisiä kisaamassa samoista resursseista.
Monta tarinaa näissäkin. Myös adoptiolapsen adoptoinnin ikä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen biologinen lapsi ja minua ei suku hyväksynyt ja vanhemmat oli perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
No on hölmö kysymys. Miksi ei kysy että rakastaako vammaista yhtä paljon tai onko ruma lapsi rakastettava tai entäs jos lapsi on tyhmä. Tms.
Voi, voi missä pilvessä sä elät jos luulet että kaikki lapset ovat vanhemmilleen automaattisesti yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on mahdollista mutta ei mikään itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen biologinen lapsi ja minua ei suku hyväksynyt ja vanhemmat oli perseestä.
Ja sinä kuvittelet, että tämä on sama asia kuin adoptoidun kohdalla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
No on hölmö kysymys. Miksi ei kysy että rakastaako vammaista yhtä paljon tai onko ruma lapsi rakastettava tai entäs jos lapsi on tyhmä. Tms.
Voi, voi missä pilvessä sä elät jos luulet että kaikki lapset ovat vanhemmilleen automaattisesti yhtä rakkaita.
Voi voi missäs minä niin kirjoitin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen biologinen lapsi ja minua ei suku hyväksynyt ja vanhemmat oli perseestä.
Ja sinä kuvittelet, että tämä on sama asia kuin adoptoidun kohdalla?!
Millä tavalla se eroaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
No on hölmö kysymys. Miksi ei kysy että rakastaako vammaista yhtä paljon tai onko ruma lapsi rakastettava tai entäs jos lapsi on tyhmä. Tms.
Mielestäni nuo esimerkit eivät ole vertailukelpoisia tämän kysymykseni kanssa. Mietin tätä asiaa siksi, että minua kiinnostaa mikä sen biologian merkitys on. Kun aina puhutaan äidin rakkaudesta, joka on suurempaa kuin mikään. Kiinnostaa tietää, mikä sen erityislaatuisen rakkauden tekee. Tuleeko se siitä, että lapsi on "tullut sinusta" (kuten aiempi kommentoija hyvin ilmaisi), ja sen takia se rakkaus on spesiaalimpaa kuin rakkaus ihmisiä kohtaan joita vaan satut tapaamaan elämässä. Vai syntyykö se erityinen äidinrakkaus ihan vain yhteisestä arjesta lapsen kanssa, vaikka se lapsi olisi tullut toiselta puolelta palloa vaikka 6-vuotiaana. En siis väitä etteikö adoptiolasta voisi rakastaa yhtä paljon! Enhän minä sitä tiedä kun ei ole kokemusta. Siksi kysynkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Hölmö kysymys.
Minusta tämä ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Hölmöä on kutsua toisen kysymystä hölmöksi, silloin kun kysyjällä on tarkoituksena vain oppia ja ymmärtää jotain uutta.
No on hölmö kysymys. Miksi ei kysy että rakastaako vammaista yhtä paljon tai onko ruma lapsi rakastettava tai entäs jos lapsi on tyhmä. Tms.
Ei muuten ole ollenkaan hölmö kysymys. Todella hyvä kysymys. Mahdollisen problematiikan olemassa olon kieltäminen kertoo siitä, ettei oikein koko asiakokonaisuutta tai sen monimuotoisuutta edes ymmärtänyt. Kieltäminen on alkeellinen puollustusmekanismi.
Varmasti löytyy tapauksia laidasta laitaan. Tutkimustulokset kielivät, että paras adoptiolapselle on, jos perheessä ei ole joukossa biologisia. Eikä tämä tarkoita, että joka perheen kohdalla näin olisisi.
Taitaa riippua ihmisestä paljolti. Jotkut pystyvät, osa ei. Tilastotietoa tuskin löytyy.
Jos minulle tuotaisiin vauva kainaloon ovesta, niin toki kiintyisin siihen yhtä paljon kuin vaginasta ilmaantuneeseen.
Tietenkin. Hölmö kysymys.