Lue keskustelun säännöt.
Tytär äitinsä kaltainen
24.01.2019 |
Itse olen luullut, etten ole. Mutta vanhemmiten huomaan, että olen ´imenyt´ äitini tavat jo lapsuudessa ja ne kuuluvat persoonaani olennaisesti, vaikka pyristelenkin joskus niistä eroon.
Katsoin kerran ohjelman telkasta. Tytär halveksi tai ainakin väheksyi äitiänsä, mutta katsojille näyttäytyi koko ajan samat asiat kuin äidissäänkin oli.
Niinkö on?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kirjoituksia ja valitettavasti totta monen kohdalla! Olen 57-vuotias ja äitini 75. En lainkaan ihaile äitiäni, vaikka monet tutut sanovat että minulla on niin ihana äiti. Tekisi mieli sanoa, ettette tiedä totuutta. Äiti on tunnekylmä, pitkävihainen ja itsekeskeinen. Huonon itsetunnon olen kyllä perinyt äidiltä. Äidillä on tapana puhua pahaa ihmisistä, jopa sisaruksistani selän takana. Parhaita ystäviäänkin hän aina haukkuu.
Tulin lapsena ja nuorena hyvin toimeen äidinäitini kanssa. Häntä muistelen aina lämmöllä. Pyrin välttämään niitä käyttäytymismalleja, joita äiti on tehnyt lapsuudenperheessäni. Tuen lapsiani opiskelemaan siihen ammattiin, jonka he ovat itse valinneet. En määrää ja vaadi tekemään minun laillani.
Niin minustakin, hyvä ketju. Kun edellisen kerran vilkaisin tänne, oli Nina-ketju kuumimmillaan ja luin jonkun verran. Aikamoista yhden ihmisen mollaamista, aihetta tai ei. En tiedä, kun en ole seurannut hänen elämäänsä.
Tämä saitti voi joillekin olla ihan kiva juttutuokio muiden kanssa päivän touhujen seassa, joten toivon jatkossakin kivaa jutustelua eri asioista eikä muiden ihmisten mollaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten muutamassa ihmisessä huomannut hassun käytöksen. He ´eivät toista vanhempiensa virheitä. ´ Toimivat sitten jossain asioissa ihan hupsusti ulkopuolisen silmiin. Ei oikein tunnu luontevalta, kun tarvitsee kynsi, hampain toimia päinvastoin kuin oma äiti.
Viisasta käytöstä tuo on, eikä hassua. Jos oma äiti on ollut väkivaltainen, ei sellaista käytösmallia halua itselleen äitinä tai puolisona. Harvemmin, tuskin lainkaan nämä väkivaltaiset äidit ovat välittäneet selvitellä tunnemaailmaansa, miksi niin käyttäytyvät. Toisin kuin heidän lapsensa päätyivät traumaterapioihin ja vertaistukipalstoille.
Tää on kyllä niin totta. Ja tietysti, kun toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle, niin meissä kaikissa näkyy vaikutteita niistä isoäideistäkin.
Meillä täällä Suomessa on ihan lähihistoriassa niin traumasttisia kokemuksia kokonaisilla sukupolvilla, että niiden vaikutukset näkyy ihan varmasti meissäkin. Oma äidinäitini lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin alle 10 vuotiaana. Vieraaseen perheeseen ja kieliympäristöön! Ihan kamalaa! Äitinä hän on ollut ilmeisesti aika ailahteleva ja tunnekylmä. Myös isänäitini lähetettiin vieraaseen perheeseen asumaan, kun hänen oma äitinsä kuoli ja perheessä oli ”liikaa” lapsia. Siis mitä tragedioita. Hän taas oli aika huomionhakuinen ja lapsenomainenkin. Tiedä häntä, mikä sitten johtuu mistäkin, mutta eihän nuo kokemukset voi olla vaikuttamatta!
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että omat vanhempani ovat tehneet paljon työtä muuttaakseen näitä käytöstapoja itsessään. Minä olen paljon äitini kaltainen, mutta ei se haittaa, hänessä on paljon hyvää.
Jokaisen olisi syytä pohtia näitä parikin sukupolvea taaksepäin, viimeistään siinä kohtaa kun saa itse lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten muutamassa ihmisessä huomannut hassun käytöksen. He ´eivät toista vanhempiensa virheitä. ´ Toimivat sitten jossain asioissa ihan hupsusti ulkopuolisen silmiin. Ei oikein tunnu luontevalta, kun tarvitsee kynsi, hampain toimia päinvastoin kuin oma äiti.
Viisasta käytöstä tuo on, eikä hassua. Jos oma äiti on ollut väkivaltainen, ei sellaista käytösmallia halua itselleen äitinä tai puolisona. Harvemmin, tuskin lainkaan nämä väkivaltaiset äidit ovat välittäneet selvitellä tunnemaailmaansa, miksi niin käyttäytyvät. Toisin kuin heidän lapsensa päätyivät traumaterapioihin ja vertaistukipalstoille.
Tietysti, kun on kysymys väkivallasta yms. Mutta jos vaikka ajatellaan, että äiti on ollut tunnekylmä, niin tytär yrittääkin olla kamalan empaattinen kaikille, siis yrittää. Kun se hyvä käytös pitäisi tulla aidosta tunteesta ja persoonasta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin totta. Ja tietysti, kun toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle, niin meissä kaikissa näkyy vaikutteita niistä isoäideistäkin.
Meillä täällä Suomessa on ihan lähihistoriassa niin traumasttisia kokemuksia kokonaisilla sukupolvilla, että niiden vaikutukset näkyy ihan varmasti meissäkin. Oma äidinäitini lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin alle 10 vuotiaana. Vieraaseen perheeseen ja kieliympäristöön! Ihan kamalaa! Äitinä hän on ollut ilmeisesti aika ailahteleva ja tunnekylmä. Myös isänäitini lähetettiin vieraaseen perheeseen asumaan, kun hänen oma äitinsä kuoli ja perheessä oli ”liikaa” lapsia. Siis mitä tragedioita. Hän taas oli aika huomionhakuinen ja lapsenomainenkin. Tiedä häntä, mikä sitten johtuu mistäkin, mutta eihän nuo kokemukset voi olla vaikuttamatta!
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että omat vanhempani ovat tehneet paljon työtä muuttaakseen näitä käytöstapoja itsessään. Minä olen paljon äitini kaltainen, mutta ei se haittaa, hänessä on paljon hyvää.
Jokaisen olisi syytä pohtia näitä parikin sukupolvea taaksepäin, viimeistään siinä kohtaa kun saa itse lapsia.
Tämä mielestäni täyttä asiaa ja hyvin kirjoitettu. Itsekin olen ajatellut tuota sukupolvien ketjua ja juuri tuota sotalapsi-asiaa, vaikkei se minua koske. Yhden ystäväni äiti oli sotalapsena Ruotsissa ja luultavasti siitä asiasta tulee tyttären vaikeudet, osittain, enhän voi tietää.
Kirjoitelkaa lissää, tämä asia kiinnostaa minua tavattomasti.
Ja olen ajatellut adoptiolapsia, joilla geeniperimä tulee muualta kuin kotoa, mutta sitten muu tulee vanhemmista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten muutamassa ihmisessä huomannut hassun käytöksen. He ´eivät toista vanhempiensa virheitä. ´ Toimivat sitten jossain asioissa ihan hupsusti ulkopuolisen silmiin. Ei oikein tunnu luontevalta, kun tarvitsee kynsi, hampain toimia päinvastoin kuin oma äiti.
Viisasta käytöstä tuo on, eikä hassua. Jos oma äiti on ollut väkivaltainen, ei sellaista käytösmallia halua itselleen äitinä tai puolisona. Harvemmin, tuskin lainkaan nämä väkivaltaiset äidit ovat välittäneet selvitellä tunnemaailmaansa, miksi niin käyttäytyvät. Toisin kuin heidän lapsensa päätyivät traumaterapioihin ja vertaistukipalstoille.
Tietysti, kun on kysymys väkivallasta yms. Mutta jos vaikka ajatellaan, että äiti on ollut tunnekylmä, niin tytär yrittääkin olla kamalan empaattinen kaikille, siis yrittää. Kun se hyvä käytös pitäisi tulla aidosta tunteesta ja persoonasta mielestäni.
No tunnekylmyys liittyy henkiseen väkivaltaan ja henkinen väkivalta voi olla raadollisempaa kuin fyysinen väkivalta. Mistä sinä tiedät mitä havaitsemiesi muutaman ihmisen tunteissa liikkuu? Mikä siinä niin harmittaa, se että he ilmaisevat empatiaa lapsilleen ja muille omalla persoonallisella tavallaan? Onhan sinullakin oma ilmaisutapasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten muutamassa ihmisessä huomannut hassun käytöksen. He ´eivät toista vanhempiensa virheitä. ´ Toimivat sitten jossain asioissa ihan hupsusti ulkopuolisen silmiin. Ei oikein tunnu luontevalta, kun tarvitsee kynsi, hampain toimia päinvastoin kuin oma äiti.
Viisasta käytöstä tuo on, eikä hassua. Jos oma äiti on ollut väkivaltainen, ei sellaista käytösmallia halua itselleen äitinä tai puolisona. Harvemmin, tuskin lainkaan nämä väkivaltaiset äidit ovat välittäneet selvitellä tunnemaailmaansa, miksi niin käyttäytyvät. Toisin kuin heidän lapsensa päätyivät traumaterapioihin ja vertaistukipalstoille.
Tietysti, kun on kysymys väkivallasta yms. Mutta jos vaikka ajatellaan, että äiti on ollut tunnekylmä, niin tytär yrittääkin olla kamalan empaattinen kaikille, siis yrittää. Kun se hyvä käytös pitäisi tulla aidosta tunteesta ja persoonasta mielestäni.
No tunnekylmyys liittyy henkiseen väkivaltaan ja henkinen väkivalta voi olla raadollisempaa kuin fyysinen väkivalta. Mistä sinä tiedät mitä havaitsemiesi muutaman ihmisen tunteissa liikkuu? Mikä siinä niin harmittaa, se että he ilmaisevat empatiaa lapsilleen ja muille omalla persoonallisella tavallaan? Onhan sinullakin oma ilmaisutapasi.
Minua tökkii kaikki feikkaaminen, esim. ystävällisyyden esittäminen, kun sitä ei oikeasti ole. Niinkuin täällä joku jo kirjoitti jossain toisessa ketjussa, että valokuvissa ihmisten hymyt on luonnottomia. Koska ne näytellään. Samoin empatiaa voi näytellä ja joillekin se voi mennä läpikin. Esim. sosiopaatit ovat joskus äärettömän viehättäviä ihmisiä, mutta he feikkaavat. Enkä minä puhu muutamista ihmisistä, olen ollut ihmissuhdetyössä jo hyvin kauan ja toivottavasti vielä vuosia. Ihminen on niin mielenkiintoinen olento. Minua ei harmita aito empatia ollenkaan, se toivottavasti periytyy usein äidiltä tyttärelle. Minusta tuntuu, ettet oikein lukenut ajatuksella. jos kirjoitat, kerro mieluummin omasta äitisuhteestasi äläkä lähesty toista moittien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On adoptiolapsia, jotka joskus kertoneet, että tunsivat itsensä erilaiseksi tai perheeseen kuulumattomaksi jo ennenkuin tiesivät olevansa adoptoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli epäluotettava ja valehteli paljon, kun asuin hänen kanssaan. Se on varmaan yksi syy siihen, etten luottanut nuorena naisiin vaan pärjäsin miesten kanssa paremmin. Siinä mielessä olen erilainen, että en valehtele, olen luotettava...mutta kuitenkin minussa on paljon samaa kuin äidissäni, vaikken ehkä haluaisi. Mutta eihän asiat kieltämällä häviä. Äidissä on toki hyvätkin puolensa, mutta sellainen muiden epäileminen on kuitenkin ´periytynyt. ` Ajattelen herkästi, että ihmissuhteet ovat aina kaupankäyntiä niinkuin äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kirjoituksia ja valitettavasti totta monen kohdalla! Olen 57-vuotias ja äitini 75. En lainkaan ihaile äitiäni, vaikka monet tutut sanovat että minulla on niin ihana äiti. Tekisi mieli sanoa, ettette tiedä totuutta. Äiti on tunnekylmä, pitkävihainen ja itsekeskeinen. Huonon itsetunnon olen kyllä perinyt äidiltä. Äidillä on tapana puhua pahaa ihmisistä, jopa sisaruksistani selän takana. Parhaita ystäviäänkin hän aina haukkuu.
Tulin lapsena ja nuorena hyvin toimeen äidinäitini kanssa. Häntä muistelen aina lämmöllä. Pyrin välttämään niitä käyttäytymismalleja, joita äiti on tehnyt lapsuudenperheessäni. Tuen lapsiani opiskelemaan siihen ammattiin, jonka he ovat itse valinneet. En määrää ja vaadi tekemään minun laillani.
Niin minustakin, hyvä ketju. Kun edellisen kerran vilkaisin tänne, oli Nina-ketju kuumimmillaan ja luin jonkun verran. Aikamo
Kiitos paljon, löysinpä oman juttuni täältä pitkän ajan jälkeen. ap
Oon muuten muutamassa ihmisessä huomannut hassun käytöksen. He ´eivät toista vanhempiensa virheitä. ´ Toimivat sitten jossain asioissa ihan hupsusti ulkopuolisen silmiin. Ei oikein tunnu luontevalta, kun tarvitsee kynsi, hampain toimia päinvastoin kuin oma äiti.