Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eriävät halut parisuhteessa ja niistä johtuva kriisi
23.01.2019 |
Parisuhteessani ongelmana on eriävät halut makuuhuoneessa. Suoraan sanottuna minä haluaisin enemmän määrällisesti, ja myös jotain erilaista. Olen jo ennen mieheni tapaamista tiennyt mikä minut ns. sytyttää, ja hänkin on ollut asiasta tietoinen koko ajan. Jotenkin kuitenkin päädyttiin menemään hänen tyylillään, joka on sitä mahdollisimman perinteistä, ja minä itse vaivuin melkein kuin johonkin horrokseen omien tarpeideni kanssa.
Nyt olen jostain syystä herännyt taas, ja on suorastaan musertavaa kun ei vaan saa sitä mitä oikeasti tarvitsisi. Mies-raukka ymmärtää ja haluaisi yrittää, mutta kun hänen juttunsa on se kaavamainen toiminta samoine kuvioineen, niin ei se siitä muutu. Hän ottaa kyllä minut huomioon, mutta ei sellaisella tavalla joka tuntuisi oikeasti hyvältä. Enkä minä voi vaatia häntä tekemään asioita joista hän ei pidä.
Alan oikeasti olla epätoivoinen. Olen niin kriisissä halujeni kanssa että usein on vaikeaa edes katsoa miestäni silmiin tai vaikka halata. Niin tyytymätön olen. En haluaisi ahdistaa, painostaa tai syyllistää, mutta paha oloni näkyy väkisin ulospäin. Ero on mielessä vähän väliä, mikä on äärimmäisen surullista, sillä tämä on suhteemme ainut todellinen ongelma.
Miten tästä pääsisi eteenpäin :(
Kommentit (45)
Ok kirjoitti:
Miten nii ainoa mahdollisuus o ero! Kyllä kömpelömmästäkin saan koulutettua paremman sängystä. Pyydä mieheltä avoimuutta. Kokeiltava toisianne, mikä tuntuu hyvältä mikä ei. Voisitte käydä vaikka seksuaaliterapeutilla. Puhu miehelle sängyssä, ohjaile, kyllä se varmuus siinä kasvaa.
No saa saa, MUTTA vain jos toinen on halukas oppimaan. Hankala opettaa sellaista, joka ei edes halua oppia. Ja tuossa ohjailussa ja puhumisessa on vaarana laiskan kumppanin kanssa se, että se toinen osapuoli oppii vaan makaamaan ja odottaa että sinä teet kaiken työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok kirjoitti:
Miten nii ainoa mahdollisuus o ero! Kyllä kömpelömmästäkin saan koulutettua paremman sängystä. Pyydä mieheltä avoimuutta. Kokeiltava toisianne, mikä tuntuu hyvältä mikä ei. Voisitte käydä vaikka seksuaaliterapeutilla. Puhu miehelle sängyssä, ohjaile, kyllä se varmuus siinä kasvaa.
Kumppani ei ole mikään koira jolle opetetaan haluttuja temppuja. Jos AP:n mies on ok oman tyylinsä kanssa eikä omaa kiinnostusta oppia jotain muuta niin ei siinä pahemmin terapeutitkaan voi mitään tehdä. Joillekin tylsä vanilijaseksi on parhainta seksiä.
En kyllä symppaa ketään tämän takia puutteesta kärsivää naista. Enemmän harmittaa miehen puolesta, että ensin nainen "tyytyy" ja sitten herää haaveilemaan miehen muuttuvan. Mutta ehkä sitten minulla on ollut enemmän varaa valita tai jotain. En itse ikinä olisi sitoutunut mieheen, joka ei itselleni riitä. Jos sen valinnan on tehnyt niin ei auta kuin elää sen valinnan kanssa tai erota. Jos mies itse haluaa alkaa etsimään itsestään uusia puolia niin toivoakin voi olla, mutta lähtökohtaisesti on omalla vastuulla havahtua joku päivä, että kappas, tällaisen miehen minä itse valitsin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, minä tarvitsen kinkyseksiä ja mies on laiska vanilja, väitti kyllä aluksi olevansa jotain muuta ja onnistui esittämään tarpeeksi pitkään, että olin sitoutunut. Tai kai hänkin tykkää samoista asioista, mutta kun on liian vaivalloista! Minun pitäisi kyllä tehdä hänelle vaikka mitä temppuja (samoja kuin suhteen alussa kun hänkin panosti), mutta vastapalvelusta saa jäädä odottamaan.
Nyt koen miehen suorastaan vastenmielisenä ja seksiä ei ole ollenkaan kun en kertakaikkisesti pysty haluamaan puolisoani. Hän ei vaivaudu tekemään asialle mitään, joten ollaan sitten ilman siihen saakka kunnes oikeasti saan tarpeekseni ja lähden. Minä olen puhunut ääneni käheäksi tästä sen sata kertaa, mutta kun mies ei viitsi, niin ei viitsi. Eniten ottaa päähän, että maailma olisi täynnä miehiä, jotka arvostaisivat seksuaalista puolisoa, joka olisi valmis vaikka mihin ja oikeasti panostaa seksiin.
Se ajatus muuten on yllättävän tuskallinen että todella moni arvostaisi naisessa tällaisia haluja - ja sitten sitä omaa miestä ei vaan kiinnosta. Kaikki menee hukkaan.
Meidän tapauksessa kyse ei kylläkään ole viitsimisestä, vaan siitä että mies ei vain syty juuri mistään. Paitsi aiemmin kuvailemastani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, minä tarvitsen kinkyseksiä ja mies on laiska vanilja, väitti kyllä aluksi olevansa jotain muuta ja onnistui esittämään tarpeeksi pitkään, että olin sitoutunut. Tai kai hänkin tykkää samoista asioista, mutta kun on liian vaivalloista! Minun pitäisi kyllä tehdä hänelle vaikka mitä temppuja (samoja kuin suhteen alussa kun hänkin panosti), mutta vastapalvelusta saa jäädä odottamaan.
Nyt koen miehen suorastaan vastenmielisenä ja seksiä ei ole ollenkaan kun en kertakaikkisesti pysty haluamaan puolisoani. Hän ei vaivaudu tekemään asialle mitään, joten ollaan sitten ilman siihen saakka kunnes oikeasti saan tarpeekseni ja lähden. Minä olen puhunut ääneni käheäksi tästä sen sata kertaa, mutta kun mies ei viitsi, niin ei viitsi. Eniten ottaa päähän, että maailma olisi täynnä miehiä, jotka arvostaisivat seksuaalista puolisoa, joka olisi valmis vaikka mihin ja oikeasti panostaa seksiin.
Se ajatus muuten on yllättävän tuskallinen että todella moni arvostaisi naisessa tällaisia haluja - ja sitten sitä omaa miestä ei vaan kiinnosta. Kaikki menee hukkaan.
Meidän tapauksessa kyse ei kylläkään ole viitsimisestä, vaan siitä että mies ei vain syty juuri mistään. Paitsi aiemmin kuvailemastani.
Ap
Oletko aivan varma, että mies ei syty mistään paitsi siitä tylsästä samasta tavallisesta? Oletko aivan varma, että hän ei ole vain estoinen tai jotenkin lukossa halujensa kanssa, ja saattaisi syttyä jostain muustakin kuin vain siitä kaavamaisesta tylsästä? Ei ehkä samasta kuin sinä, mutta jostain muusta uudenlaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, minä tarvitsen kinkyseksiä ja mies on laiska vanilja, väitti kyllä aluksi olevansa jotain muuta ja onnistui esittämään tarpeeksi pitkään, että olin sitoutunut. Tai kai hänkin tykkää samoista asioista, mutta kun on liian vaivalloista! Minun pitäisi kyllä tehdä hänelle vaikka mitä temppuja (samoja kuin suhteen alussa kun hänkin panosti), mutta vastapalvelusta saa jäädä odottamaan.
Nyt koen miehen suorastaan vastenmielisenä ja seksiä ei ole ollenkaan kun en kertakaikkisesti pysty haluamaan puolisoani. Hän ei vaivaudu tekemään asialle mitään, joten ollaan sitten ilman siihen saakka kunnes oikeasti saan tarpeekseni ja lähden. Minä olen puhunut ääneni käheäksi tästä sen sata kertaa, mutta kun mies ei viitsi, niin ei viitsi. Eniten ottaa päähän, että maailma olisi täynnä miehiä, jotka arvostaisivat seksuaalista puolisoa, joka olisi valmis vaikka mihin ja oikeasti panostaa seksiin.
Se ajatus muuten on yllättävän tuskallinen että todella moni arvostaisi naisessa tällaisia haluja - ja sitten sitä omaa miestä ei vaan kiinnosta. Kaikki menee hukkaan.
Meidän tapauksessa kyse ei kylläkään ole viitsimisestä, vaan siitä että mies ei vain syty juuri mistään. Paitsi aiemmin kuvailemastani.
Ap
Ehkä tuo sinun tilanteesi olisi helpompi kestää jos tuo on miehen ominaispiirre, mutta meillä tuo kertoo katsovansa pelkästään kinkypornoakin, mutta kun ei vain saa aikaiseksi... Ihmeellinen vätys. Mies on kyllä muutenkin jotenkin huonossa kunnossa, lihonut ja väsynyt kun on lopettanut liikunnan harrastamisen yms. että ei toisaalta ihmekään kun ei jaksa. Ei siis vain viitsi liikkua ja sitten sen myötä seksikin lakkasi kiinnostamasta, sinkkuna urheili vain aikaa tappaakseen. Huoh, että huijasi kai olevansa vielä liikunnallinenkin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä symppaa ketään tämän takia puutteesta kärsivää naista. Enemmän harmittaa miehen puolesta, että ensin nainen "tyytyy" ja sitten herää haaveilemaan miehen muuttuvan. Mutta ehkä sitten minulla on ollut enemmän varaa valita tai jotain. En itse ikinä olisi sitoutunut mieheen, joka ei itselleni riitä. Jos sen valinnan on tehnyt niin ei auta kuin elää sen valinnan kanssa tai erota. Jos mies itse haluaa alkaa etsimään itsestään uusia puolia niin toivoakin voi olla, mutta lähtökohtaisesti on omalla vastuulla havahtua joku päivä, että kappas, tällaisen miehen minä itse valitsin.
No minä kyllä olen ollut alusta saakka avoin tarpeistani. Jotenkin asiat vain lipsahtivat siihen että miehen preferenssien mukaan mennään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä symppaa ketään tämän takia puutteesta kärsivää naista. Enemmän harmittaa miehen puolesta, että ensin nainen "tyytyy" ja sitten herää haaveilemaan miehen muuttuvan. Mutta ehkä sitten minulla on ollut enemmän varaa valita tai jotain. En itse ikinä olisi sitoutunut mieheen, joka ei itselleni riitä. Jos sen valinnan on tehnyt niin ei auta kuin elää sen valinnan kanssa tai erota. Jos mies itse haluaa alkaa etsimään itsestään uusia puolia niin toivoakin voi olla, mutta lähtökohtaisesti on omalla vastuulla havahtua joku päivä, että kappas, tällaisen miehen minä itse valitsin.
No minä kyllä olen ollut alusta saakka avoin tarpeistani. Jotenkin asiat vain lipsahtivat siihen että miehen preferenssien mukaan mennään.
Ap
Eli paradoksaalisesti kyllä miehesi on ottanut ne ohjat käsiinsä, mutta ei aivan niin kuin olisit toivonut.
Ap luulen, että miehellä on jokin muu juttu tuossa taustalla, jokin mitä hän ei kehtaa ehkä kertoa. Ehkä hän pelkää, että lerpahtaa, jos yrittää jotain muuta kuin se sama kaava? Ehkä hän pelkää epäonnistumista, eikä siksi uskalla kokeilla asioita, mitä sinä odotat (koska jos hän ei osaakaan niin kuin toivot, niin petyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen, että miehellä on jokin muu juttu tuossa taustalla, jokin mitä hän ei kehtaa ehkä kertoa. Ehkä hän pelkää, että lerpahtaa, jos yrittää jotain muuta kuin se sama kaava? Ehkä hän pelkää epäonnistumista, eikä siksi uskalla kokeilla asioita, mitä sinä odotat (koska jos hän ei osaakaan niin kuin toivot, niin petyt).
Onhan se mahdollista. Kokeiltu kuitenkin on minun toivomallani tavalla, ja oma tulkintani on että ei vaan innosta. Se sattuu, sillä en tiedä suurempaa lahjaa jonka voisin toiselle antaa kuin oman haluni ja oman naisellisuuteni, ja sitä ei oteta vastaan :( Se pimeässä peiton alla -meininki ei minun kirjoissani ole enää edes seksiä, niin paljon olen alkanut sitä inhota...
Ap
Hei ap, minulla on sama tilanne. Mies on täysin "sub", mutta niin haluaisin olla minäkin. Itse pystyn toimimaan myös dominoivampana osapuolena, mutta en saa siitä itse mitään seksuaalista tyydytystä. Niinpä tilanne meni siihen, että mies oli tyytyväinen, ja minä erittäin turhautunut.
Erinäisten vaiheiden ja keskustelujen jälkeen olemme päätyneet siihen, että suhteemme on puoliksi avoin - minä haen itselleni tyydyttävän seksin muualta. Tämä toimii molemmille, koska sivusuhteeni ovat samalla "alistavia" miestä kohtaan, eli hänkin saa jotain irti siitä, että käyn vieraissa ja kerron hänelle. En ole enää turhautunut koska saan hyvää seksiä muualta, eikä mieheni ole stressaantunut siitä, että hänen pitäisi esittää jotain mitä hän ei ole.
Ja ei, emme aio "sama kai se olisi erota" niinkuin varmasti moni nyt kommentoi, koska suhteemme on muuten aivan täydellinen, ja myös seksipuoli toimii näin erinomaisesti. Lisäksi sen tyyppiset miehet joista sytyn seksuaalisesti ovat yleensä muuten hyvin parisuhdekelvottomia (kyllä, niitä perinteisiä jännämiehiä), joten sivusuhteet eivät muodosta mitään emotionaalista uhkaa meidän liitollemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen, että miehellä on jokin muu juttu tuossa taustalla, jokin mitä hän ei kehtaa ehkä kertoa. Ehkä hän pelkää, että lerpahtaa, jos yrittää jotain muuta kuin se sama kaava? Ehkä hän pelkää epäonnistumista, eikä siksi uskalla kokeilla asioita, mitä sinä odotat (koska jos hän ei osaakaan niin kuin toivot, niin petyt).
Onhan se mahdollista. Kokeiltu kuitenkin on minun toivomallani tavalla, ja oma tulkintani on että ei vaan innosta. Se sattuu, sillä en tiedä suurempaa lahjaa jonka voisin toiselle antaa kuin oman haluni ja oman naisellisuuteni, ja sitä ei oteta vastaan :( Se pimeässä peiton alla -meininki ei minun kirjoissani ole enää edes seksiä, niin paljon olen alkanut sitä inhota...
Ap
Sanooko mies, että ei innosta? Sanooko mies, että hän ei syty ollenkaan sellaisesta? Vai onko se vain sinun tulkinta?
Ja p.s. joitakin miehiä pelottaa ottaa vastaan (ja tavallaan vastuulleen) naisen naiseus ja seksuaalisuus (tuossa merkityksessä kuin sinä tarkoitat), koska he eivät ole kovin sinut sen oman seksuaalisuutensa kanssa (niin sen takia he eivät osaa käsitellä naisen seksuaalisuutta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä symppaa ketään tämän takia puutteesta kärsivää naista. Enemmän harmittaa miehen puolesta, että ensin nainen "tyytyy" ja sitten herää haaveilemaan miehen muuttuvan. Mutta ehkä sitten minulla on ollut enemmän varaa valita tai jotain. En itse ikinä olisi sitoutunut mieheen, joka ei itselleni riitä. Jos sen valinnan on tehnyt niin ei auta kuin elää sen valinnan kanssa tai erota. Jos mies itse haluaa alkaa etsimään itsestään uusia puolia niin toivoakin voi olla, mutta lähtökohtaisesti on omalla vastuulla havahtua joku päivä, että kappas, tällaisen miehen minä itse valitsin.
No minä kyllä olen ollut alusta saakka avoin tarpeistani. Jotenkin asiat vain lipsahtivat siihen että miehen preferenssien mukaan mennään.
Ap
Niin no se on vähintä mitä vaaditaan tyydyttävän seksin saamiseksi, hyvä, ettet ole odottanut ajatusten lukua. Mutta onko mies ikinä luvannut voivansa toteuttaa noita tarpeita? Sain käsityksen, että ei, mutta sinä et ole sitä edellyttänytkään. Se, että asiat vain lipsahtivat niin on täysin omalla vastuullasi, että annoit lipsahtaa. Mutta voi ihminen mokata pahemminkin. Jos sinusta nyt tuntuu, että haluat intohimoista seksiä ja elämä nykyisen miehesi kanssa on tyytymistä, niin ehdotan eroon valmistautumista. Miehen kannalta on ikävää, että olet tyytynyt. Kipinä on kuitenkin mahdotonta sytyttää suhteessa, jossa sitä ei ole alun alkaenkaan ollut. Jos teillä ei ole lapsia niin ero lienee "helppo" ja ehditte molemmat löytää intohimoisen ja vähintään tyydyttävän rakkauden, ehkä voitte jopa säilyttää ystävyytenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä edes joskus ollut sängyssä jotain kemiaa ja kipinää? Intohimoa?
Onko miehellä kriisi asiasta? Haittaako miestä, että sinä et saa seksistänne mitään irti?
Ihanaa että sain näin paljon vastauksia aloitukseeni, tulee sellainen olo että edes jotkut välittävät. Kriittinenkin vastaus on hyödyksi, se pistää ajattelemaan.
Meillä oli intohimoa suhteen alkuvuosina, mutta se oli suurelta osin rakastumisen aiheuttamaa kuohuntaa, uskoisin. Sen jälkeen meno on laimentunut, vaikka olen yrittänyt houkutella miehestä esiin kokeilunhaluisempia piirteitä. Ja kokeillut hän onkin, hänelle vaan se paras on sitä minulle tylsää. Ja kyllä, mies ottaa sen jokseenkin raskaasti. Emme vai vaan kumpikaan pysty muuttumaan :(
Olen iloinen kuullessani että jotkut ovat löytäneet epätavallisia ratkaisuja, kuten avoimen suhteen. Minulle se ei kuitenkaan kävisi :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisit varmaan mun miehestä. Hän ei kosketa seksin aikana ja jos koskettaa hän tarttuu vaan tukasta tai ranteista kiinni. Vauhti on myös hurja. Tunteita ei välity. Vain yksi asento kelpaa - se jossa ei tarvitse kohdata aidosti. Sun mies sen sijaan kuulostaa ihanalta! Vaihdetaanko?
Ja sinä alistuat tuohon. Voi hyvänen aika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisit varmaan mun miehestä. Hän ei kosketa seksin aikana ja jos koskettaa hän tarttuu vaan tukasta tai ranteista kiinni. Vauhti on myös hurja. Tunteita ei välity. Vain yksi asento kelpaa - se jossa ei tarvitse kohdata aidosti. Sun mies sen sijaan kuulostaa ihanalta! Vaihdetaanko?
Näin me olemme sitten erilaisia; pieni vauhti ja vaarallisuus ei haittaisi minua yhtään. Tietenkään mitään vaihtoehtoa ei saisi viedä ääripäähän. Sinun miehesi pitäisi ilmeisesti oppia hellyyttä, ja minun mieheni voisi mielellään astua edes hiukan sen tutun kaavamaisuuden ulkopuolelle. Vaikka miten yritetään yhdessä tsempata, niin fakta on että hänen juttunsa on se, että kerran viikossa peiton alla suoritetaan tasan samat asennot ja muut jutut kuin ennenkin. Se yksinkertaisesti tekee hänet onnelliseksi.
Ap
Ja mitä ilmeisimmin se on aina nainen, joka näissä asioissa joutuu joustamaan, kuten sinun ja minun kokemuksista voisi päätellä.
tottakai, koska mies tekee aina kaikki työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kannattaisi tässä vaiheessa tarkistaa, että löytyykö haarojen välistä kivekset. En tiedä yhtäkään miestä, joka ei heittäytyisi härskiksi pyydettäessä. Ei ole normaalia miehen käytöstä tuollainen. Sun "mies" on ihan v*tun nössö ;)
Jaa. Minä tunnen moniakin sellaisia miehiä, jota ap kuvaa. Olen itse kuin ap, ja kohdannut pari tuollaista pimeässä peiton alla lauantaisin napakympin jälkeen -miestä, jotka lähinnä nolostuivat kaikesta vähänkin härskimmästä kuten että valot päälle.
Mä kuolen henkisesti jo siitä ajatuksesta, että tässä maailmassa voi olla miehiä, joille valot päällä pitäminen on jo liian härskiä.
Alue: Aihe vapaa
Ei toivo! Olen kysynyt ja reaktio oli murskaava. Mutta ei kyse ole vain siitä kumman pitäisi dominoida, jotkut eivät halua mitään dominointia ollenkaan. Minun mieheni ei ilmeisesti halua. Ei kummankaan toimesta.
Ap