Ysiluokkalainen ilman mitään näkemystä tulevaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pänttääminen kiinnosta, niin lukioon on turha mennä.

Tätä minäkin pohdin, mutta toisaalta amisalan valintakin on melkoista hakuammuntaa kun selkeitä kiinnostuksen kohteita ei ole. -Ap

Vähän hymyilytti tämä avaus. Itse olin samassa tilanteessa 2003 kun peruskoulusta valmistuin, ja nyt 32v ja hyvin pyyhkii, liksa 4000/kk tienoilla ja ammattikorkee käytynä.

Olisin huolissani jos lapsi tietäisi tarkkaan yhdeksännellä luokalla mitä haluaa, nähdäkseni normaalimpaa olla sen ikäisenä ihan ulalla kaikesta ja etsiä identiteettiään.

Minä lähdin opiskelemaan ammattiin vasta 25-vuotiaana, kun tiesin tarkemmin mitä halusin. Sitä ennen kävin lukion, töissä, muutin töiden perässä sinne tänne  ja pohdiskelin mitä haluan.

Nyt olen 36v., koulutuksesta oli iloa ja koulu maistui tosi hyvin, kun oli mieleinen ala. Silti, en vieläkään ole valmis, enkä tiedä tarkalleen mikä minusta tulee isona. Nykyisinhän ei enää ole mitään "opiskele ammattiin X ja mene sitten koulun jälkeen suoraan töihin tuohon ammattiin eläkeikään asti." Nykyään on normaalia olla moniosaaja, joka on tehnyt töitä siellä ja täällä, ja osaa sitä ja tätä. 

Minäkin pystyn tekemään ammattiosaamiseni puolesta 7 eri ammatin töitä (osaa paremmin, osaa huonommin), poislukien asiakaspalvelut ymv. työt, jotka oppii ihan normaalijärjellä. 

Eli, ei paineita! Ohjaisin itse lapseni sinne, mikä tuntuu hyvälle; jos se on miettiminen hetken aikaa, sitten se.

Kannattaa myös lohduttaa, että mitään ei koskaan voi tietää satavarmaksi, eikä mitään minun mielestä voi lyödä 100% lukkoon - paitsi lapsien hankinnan/vanhemmaksi hankkiutumisen - jota ei voisi myöhemmin muuttaa elämässään. Aina on jotain varaa luovia.

Juuri luin jutun 90-vuotiaasta naisesta, joka opiskeli venäjän kääntäjäksi 56-vuotiaana yliopistossa, ja rakastui uuteen ammattiinsa täysin sydämin!

Aivan hirvittävän lamaannuttava ajatus, että elämän voisi jotenkin lyödä lukkoon ja varmistaa kaikki sudenkuopat pois tietä 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hymyilytti tämä avaus. Itse olin samassa tilanteessa 2003 kun peruskoulusta valmistuin, ja nyt 32v ja hyvin pyyhkii, liksa 4000/kk tienoilla ja ammattikorkee käytynä.

Olisin huolissani jos lapsi tietäisi tarkkaan yhdeksännellä luokalla mitä haluaa, nähdäkseni normaalimpaa olla sen ikäisenä ihan ulalla kaikesta ja etsiä identiteettiään.

Saako olla utelais, että minkä valinnan sitten aikanaan teit. koska hieman epäilen, että olisit mennyt ysin jälkeen jatkamaan opintojasi suoraan ammattikorkeaan... Se mikä tässä kohtaa lienee syytä myös nostaa esiin ( yleisemmin ties kuinka monennen kerran) on, että lukionkin valitessa olisi ihan hyvä, jos tietäisi edes hieman mitä mahdollisesti saattaisi haluta opiskella sen jälkeen, koska (jatko-) opiskelupaikkojen valinnoissa tullaan lähitulevaisuudessa aiempaa enemennän painttamaan ylppäreiden arvosanoja, jotka taas on helpompi saada paremmaksi, jos tai kun tähtää niihin jo lukion alussa, eikä vasta hieman ennen kirjoituksia.  

Vie se alaluokkasafarille tutustumaan leipäjonoihin, sossuun, työkkärin järjestämiin pitkäaikaistyöttömien kurssituksiin, katsomaan kaupunkien reunoilla sijaitsevien monikulttuuristen vuokrabetonilähiöitten elämänmenoa turviksineen ja white trash -sossuäiteineen jne. niin saa esimakua tulevaisuudestaan jos ei ala ryhdistäytyminen kiinnostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilemaan eri aloja käytännössä. Kokemus voi muuttaa mielipiteen ammatista.

Harva 15-16v tietää mitä haluaa, kun ei tiedä moni vanhempikaan.

Uteliaisuudesta kysyn, että missä 15-16 vuotias tai yleisemmin yhtään minkään ikäinen voisi avoimesti ja vapaasti kokeilla eri aloja käytännössä? 

Itse kun olin yhtä hukassa opiskelusuunnitelmien kanssa yläasteikäisenä niin en sitten mennyt mihinkään amikseen tai lukioon, vaan ainakin Helsingissä oli siihen aikaan ammattikymppiluokka. Menin siis kymppiluokalle korottamaan numeroita ja miettimään että mitä tekisin ja tossa ammattikympillä oli yhteistyötä tiettyjen alojen kanssa ja sai sitten valita sen yhden mihin halusi mennä kuukaudeksi tutustumaan että mitä se siellä opiskelu todellisuudessa on. Harmi tietty siinä on se, että pystyi valitsemaan vain sen yhden alan mitä kokeili. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten voi varmaan mennä luokioon miettimään että mitä tekee. Vanhemman on aika turha alkaa ehdottelemaan, mutta yhdessä voitte varmaan tutkia eri vaihtoehtoja. Tai sitten jos sellainen teini on että ei ala sun kanssa keskustelemaan noista jutuista niin tulostat sille vaikka eri koulutuksista tietoa ja ojennat käteen niin kyllä se niihin todennäköisesti omassa rauhassa tutustuu. Ahdistava tilanne tuo ton ikäiselle on, mutta sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät minkälaista apua hän suostuu ottaan vastaan tossa tilanteessa.

Ainoa ongelma on, että pelkään että lukio jäisi motivaation puutteen vuoksi kesken, jolloin amis voisi olla parempi. Tietyissä aineissa lapsella on ihan selkeä motivaatio-ongelma: esim ruotsi oli 6. Äidinkielen opettajan kanssa on monesti käyty keskusteluja kun nuori ei suostu lukemaan kirjoja joita tunnilla pitäisi lukea, vaan pitää lukemista tylsänä ja mielenkiinnottomana. Jos ei tee mitään, niin eipä lukiostakaan valmistu.

Lapsen vahvuudet ovat matematiikka ja biologia, minkä vuoksi olen pohtinut myös voisiko laborantin tutkinto sopia hänelle. Siitä voisi sitten jatkaa amikseen, ja jos tutkinnossa olisi enemmän asioita mitä lapsi pitää siedettävinä, niin ehkä se tutkinto tulisi suoritettua todennäköisemmin.-Ap

Lukioon vaan. Jos lukuaineiden keskiarvo oli melkein 9 niin ei siellä voi kovin montaa kutosta olla. Ruotsi nyt tunnetusti ei kaikkia nappaa yhtään joten eipä sitä kannata vetää esimerkiksi koulumenestyksestä.

Lukiossa valitsee sitten paljon sellaisia kursseja jotka nyt oikeasti kiinnostaa ja vain pakolliset niistä mitkä ei kiinnosta. Esim. ruotsiahan ei tarvitse kirjoittaa joten sillä ei ole merkitystä vaikka menisi huonosti. Äidinkieli pitäisi tietysti kyllä saada hoidettua, mutta ei se nyt voi ylivoimaisen vaikea kenellekään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilemaan eri aloja käytännössä. Kokemus voi muuttaa mielipiteen ammatista.

Harva 15-16v tietää mitä haluaa, kun ei tiedä moni vanhempikaan.

Uteliaisuudesta kysyn, että missä 15-16 vuotias tai yleisemmin yhtään minkään ikäinen voisi avoimesti ja vapaasti kokeilla eri aloja käytännössä? 

Itse kun olin yhtä hukassa opiskelusuunnitelmien kanssa yläasteikäisenä niin en sitten mennyt mihinkään amikseen tai lukioon, vaan ainakin Helsingissä oli siihen aikaan ammattikymppiluokka. Menin siis kymppiluokalle korottamaan numeroita ja miettimään että mitä tekisin ja tossa ammattikympillä oli yhteistyötä tiettyjen alojen kanssa ja sai sitten valita sen yhden mihin halusi mennä kuukaudeksi tutustumaan että mitä se siellä opiskelu todellisuudessa on. Harmi tietty siinä on se, että pystyi valitsemaan vain sen yhden alan mitä kokeili. 

Apn lapsella keskiarvo 8.8 ja ammattikympille olisit laittamassa? Ei mitään järkeä. Jos kyseessä on kiinnostuksen ja motivaation puute niin ei se sillä parane että valitsee jonkun missä mennään siitä mistä aita on matalin.

Joskus vaan pitää ryhdistäytyä ja tehdä sellaistakin mikä nyt ei niin kauheasti kiinnostaisi. Jos nuori ei saa mitään aikaiseksi niin kyllä silloin pitäisi vanhemman ottaa ohjat käsiin heti ongelmien alkuvaiheessa eikä päästää asioita luisumaan käsistään.

Mun pojalla oli tuota motivaatio-ongelmaa 6:lla luokalla. Kauhulla mietin mitä tapahtuu yläkoulussa... ja kas: opiskelu alkoikin innostaa kun oli vaativampaa, omaehtoisempaa ja laaja-alaisempaa kuin alaluokilla. Nyt on lukiossa enkä ole ikinä nähnyt pojan opiskelevan noin innokkaasti kuin nyt. Se voi se motivaatio löytyä ihan ympäristön vaihdoksesta, uusista opettajista ja erilaisesta opetustyylistä. Sanoisin keskiarvon perusteella että ehdottomasti lukioon. Olisi eri asia jos olisi joku ala jonne intohimoisesti haluaa, sitten amis olisi toki ok. Ja jos se lukio sitten jää kesken niin se on sitten sen ajan murhe. Kaikkea ei voi kuitenkaan optimoida ja pelata niin varman päälle.

Lukioon ehdottomasti. Amislinjat ovat tälläiselle nuorelle naurettavan helppoja ja se taas syö motivaatiota. Laborantin hommat eivät oikein ole biologiasta kiinnostuneelle.

Mullakin esikoinen nyt hakemassa toisen asteen opintoihin. Ei tiedä yhtään mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä, joten lähtee miettimään ib-linjalle. Olen antanut ihan rauhassa pohtia ja päättää, vastannut jos on ollut kysyttävää ja tarjonnut taustatukea. Pojan lukuaineet 9,8 mutta en olettanut sillä perusteella mitään. 16v on vielä nuori, ei tarvikaan kaikkea tietää. Ehtii kypsyä vielä :)

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on lukion ekalla ja ei vieläkään mitään käsitystä ammatista.

Harvalla on. Minä keksin ammattini 27-vuotiaana

Jos ei lue kirjoja niin lukio on melko mahdoton suorittaa.

Siellä kun on luettava kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lue kirjoja niin lukio on melko mahdoton suorittaa.

Siellä kun on luettava kirjoja.

No, pitää toki spesifioida, että ne kirjat mitä ei suostu lukemaan ovat enemmän kaunokirjallisuutta, suostuu kyllä lukemaan oppikirjoja, mutta vain tunneilla. Hänellä on oikein "periaate", että ei suostu tekemään mitään koulun eteen vapaa-ajalla koska tekee läksyt tunnilla tuntihtävien jälkeen, joten hän katsoo työnsä tehdyksi. Pelkään ettei tällä pitkälle potkittaisi lukiossa, vaikka sinne se ehkä lopulta järkevintä hänen olisikin mennä. -Ap

Isäni on 50 ja ei vieläkään tiedä, mitä hän oikeasti haluaisi työkseen tehdä. Työelämässä on silti, on ollut koko elämänsä.