Mitä teette silloin kun avioliitossa kyllästyttää?
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Mun mies ei kyllä pidä itsestäänselvyytenä. Mutta jos tuntuu että ollaan liikaa kiinni arjen asioissa eikä ole mitään puhuttavaa (tai ainakin tuntuu ettei ole), järjestän lapset jonnekin hoitoon ja lähdetään miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Leffaan, teatteriin, risteilylle, viikonloppureissuun... Itse asiassa me ollaan viime vuosina jo ryhdytty aika lailla säännöllisesti järjestämään näitä kahdenkeskisiä juttuja jo vähän ennalta ehkäisevästi. Samoin mies. Vuorotellen jompikumpi on järjestänyt jonkun yhteisen reissun tai tapahtuman. Näin on menty jo 19 vuotta. Näihin yhteisiin iltoihin/viikonloppuihin kuuluu yleensä spontaania seksiä välillä vähän erikoisissakin paikoissa ; )
Meilläkin on tapana kaksi kertaa vuodessa olla 1-2 yötä kahdestaan ilman lapsia. Minua on alkanu ahdistaa se "spontaani" seksi, mitä pitäisi silloin harrastaa. Mies selvästi odottaa ja minä mietin etukäteen, että mitä jos en vain haluakaan juuri silloin. Mies ei painosta, mutta on selvästi innostunut ja odottavainen. Selvästi pettyy, jos ei harrasteta seksiä tuolloin. Itse haluaisin mieluummin nähdä ystäviä pariskuntana ja käydä leffassa, ravintolassa ja pitää vain kädestä kiinni. Meillä on selvästi erillaiset odotukset aina.
Hmm... kurjaa kuulla. Meillä harrastetaan seksiä arkenakin ahkerasti mutta se on olosuhteiden pakosta pikaista, pimeässä peiton alla ja äänettömästi. Eli kun lapset ei ole kotona tai ollaan kahdestaan jossain niin siitä otetaan kaikki ilo irti :) Ymmärrän kyllä että tuollaisesta tulee suorituspaineita. Mut onnistuisiko esim. sekstailla ensin ja sitten vaikka lähteä leffaan sen jälkeen. Kun on pahimmat paineet purettu, jaksaa keskittyä muuhunkin. Meillä tuo seksielämä on valtava rikkaus ja nautinto, siksi se on tärkeä osa meidän kahdenkeskeisiä hetkiä.
Meilläkin on arkena seksiä, ja vaikka on lapsia, ei se mielestäni ole kuitenkaan tylsää arkiseksiä eikä pimeässä peiton alla. Tai tietysti sitäkin joskus. En tiedä oikein, mutta minua ahdistaa pakkotilanteet aina. Se vie kaikki halut, että nyt pitäisi. Käy helposti niin, että se seksi pitää toimittaa alta pois, että voi alkaa nauttia kahdenkeskisestä laatuajasta eikä sellainen seksi mielestäni ole hyvää. Itse tosiaan tykkäisin tehdä lapsivapaina viikonloppuina kaikkea sitä, mitä ei voi tehdä silloin, kun lapset ovat kotona. Vähän niin, että seksiä on arkenakin, miksi tuhlata siihen aikaa.
Minun on vaikea syttyä tuosta noin vain. Jos en halua seksiä, en osaa alkaa haluamaan. Vaikea selittää. Se myös ahdistaa vähän etukäteen, että haluankohan vai enkö halua ja mitä jos en halua, pettyykö mies pahasti.
Nyt on onneksi sovittuna jo seuraava vapaa viikonloppu niin, että vietetään se kokonaan ystäväpariskuntien kanssa. Rakastun aina silloin mieheeni uudestaan, sillä hän on niin seurallinen, iloinen ja poikamainen ystäviensä kanssa.
Mihin tahansa voin kyllästyä, mutta en puolisooni.
- keksin jotain yhteistä tekemistä
- keksin uusia puheenaiheita
- keksin itselleni jotain tekemistä
- keksin itselleni uuden harrastuksen/elvytän vanhan
- provosoin miestä
Alapeukuttaja löysi lopulta tännekin. Jess.