Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette silloin kun avioliitossa kyllästyttää?
22.01.2019 |
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Kommentit (24)
Järjestän jonkun yhteisen reissun kahdestaan. Harvinaista herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surffailen av - palstoilla
Sama.
Muistelen sitä luvattua, että myötä- ja vastamäessä, iänkaikkisesti
Miksi mua kyllästyttäisi olla sen ihmisen kanssa, jota rakastan eniten maailmassa? Siksihän me ollaan yhdessä, koska se on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivoaminen puhdistaa suhdekarstat pois kuin pommi.
Olen ja siedän. Kyllähän sit toiseen aina välillä kyllästyy. Myönnän, että joskus syyllistyn myös valittamiseen, kun toinen kyllästyttää ja ärsyttää.
Mies tekee paljon työmatkoja ja se ehkäisee kyllä hyvin kyllästymistä. Mieluummin kuitenkin ottaisin kyllästymisen kuin erossa olemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikoksi tai kahdeksi jonnekin omille teille. Lomalle tai kakkoskämppään asustelemaan. Parin viikon aikana saa taas akut ladattua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Mun mies ei kyllä pidä itsestäänselvyytenä. Mutta jos tuntuu että ollaan liikaa kiinni arjen asioissa eikä ole mitään puhuttavaa (tai ainakin tuntuu ettei ole), järjestän lapset jonnekin hoitoon ja lähdetään miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Leffaan, teatteriin, risteilylle, viikonloppureissuun... Itse asiassa me ollaan viime vuosina jo ryhdytty aika lailla säännöllisesti järjestämään näitä kahdenkeskisiä juttuja jo vähän ennalta ehkäisevästi. Samoin mies. Vuorotellen jompikumpi on järjestänyt jonkun yhteisen reissun tai tapahtuman. Näin on menty jo 19 vuotta. Näihin yhteisiin iltoihin/viikonloppuihin kuuluu yleensä spontaania seksiä välillä vähän erikoisissakin paikoissa ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei järjestetä mitäään ellen itse järjestä. Tosi kivaa, jippii. Välillä tympii...olis kiva jos joskus toinen järjestäis jotain tekemistä. Huoh.
Nimim. Kohta 20v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain pikku draamaa täytyy silloin järjestää.
liikaa töitä ja yhteys kadotettu. ei kiinnosta ja ollaan liian etäällä hei hei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon että KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!!!
Kyllästymiseen asti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Mun mies ei kyllä pidä itsestäänselvyytenä. Mutta jos tuntuu että ollaan liikaa kiinni arjen asioissa eikä ole mitään puhuttavaa (tai ainakin tuntuu ettei ole), järjestän lapset jonnekin hoitoon ja lähdetään miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Leffaan, teatteriin, risteilylle, viikonloppureissuun... Itse asiassa me ollaan viime vuosina jo ryhdytty aika lailla säännöllisesti järjestämään näitä kahdenkeskisiä juttuja jo vähän ennalta ehkäisevästi. Samoin mies. Vuorotellen jompikumpi on järjestänyt jonkun yhteisen reissun tai tapahtuman. Näin on menty jo 19 vuotta. Näihin yhteisiin iltoihin/viikonloppuihin kuuluu yleensä spontaania seksiä välillä vähän erikoisissakin paikoissa ; )
Meilläkin on tapana kaksi kertaa vuodessa olla 1-2 yötä kahdestaan ilman lapsia. Minua on alkanu ahdistaa se "spontaani" seksi, mitä pitäisi silloin harrastaa. Mies selvästi odottaa ja minä mietin etukäteen, että mitä jos en vain haluakaan juuri silloin. Mies ei painosta, mutta on selvästi innostunut ja odottavainen. Selvästi pettyy, jos ei harrasteta seksiä tuolloin. Itse haluaisin mieluummin nähdä ystäviä pariskuntana ja käydä leffassa, ravintolassa ja pitää vain kädestä kiinni. Meillä on selvästi erillaiset odotukset aina.
Mietin, kuinka noin seitsemäntoista ystäväni, sukulaiseni tai tuttavani pitkä liitto on päättynyt ns. kyllästymiseen tai erilleen kasvamiseen. Ja kuinka he sitten ovat etsineet uutta leiskahtavaa rakkautta alati vaihtuvien, eripituisten suhteiden kautta päätyen lopulta yksin ja haikeana kaipuuseen upoten. Osa on tietysti saattanut aloittaa riemukkaan uusperhearjen kaikilla herkuilla ja lisukkeilla. Näitä minä mietin otsakkeessa mainittuina hetkinä - eikä kyllästytä yhtään enää.
Mä kyllästyn aika ajoin töihini, kotiini, hiuksiini, vaatteisiini, äitiini, koiranulkoilutukseen, vuodenaikaan, kaupassakäyntiin ja omaan itseeni. Ja siihen rakkaseen puolisoon toki myös. Miksi se olisi isompi ongelma kuin nuo kaikki muut? Enkä siis tylsyyden hetkellä pistä kaikkea vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on selviytymiskeinonne pitkässä liitossa silloin, kun toden teolla kyllästyttää? Kaikki on ennalta arvattavaa, ei koskaan yllätyksiä. Mies omissa oloissaan ja pitää itsestäänselvyytenä.
Mun mies ei kyllä pidä itsestäänselvyytenä. Mutta jos tuntuu että ollaan liikaa kiinni arjen asioissa eikä ole mitään puhuttavaa (tai ainakin tuntuu ettei ole), järjestän lapset jonnekin hoitoon ja lähdetään miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Leffaan, teatteriin, risteilylle, viikonloppureissuun... Itse asiassa me ollaan viime vuosina jo ryhdytty aika lailla säännöllisesti järjestämään näitä kahdenkeskisiä juttuja jo vähän ennalta ehkäisevästi. Samoin mies. Vuorotellen jompikumpi on järjestänyt jonkun yhteisen reissun tai tapahtuman. Näin on menty jo 19 vuotta. Näihin yhteisiin iltoihin/viikonloppuihin kuuluu yleensä spontaania seksiä välillä vähän erikoisissakin paikoissa ; )
Meilläkin on tapana kaksi kertaa vuodessa olla 1-2 yötä kahdestaan ilman lapsia. Minua on alkanu ahdistaa se "spontaani" seksi, mitä pitäisi silloin harrastaa. Mies selvästi odottaa ja minä mietin etukäteen, että mitä jos en vain haluakaan juuri silloin. Mies ei painosta, mutta on selvästi innostunut ja odottavainen. Selvästi pettyy, jos ei harrasteta seksiä tuolloin. Itse haluaisin mieluummin nähdä ystäviä pariskuntana ja käydä leffassa, ravintolassa ja pitää vain kädestä kiinni. Meillä on selvästi erillaiset odotukset aina.
Hmm... kurjaa kuulla. Meillä harrastetaan seksiä arkenakin ahkerasti mutta se on olosuhteiden pakosta pikaista, pimeässä peiton alla ja äänettömästi. Eli kun lapset ei ole kotona tai ollaan kahdestaan jossain niin siitä otetaan kaikki ilo irti :) Ymmärrän kyllä että tuollaisesta tulee suorituspaineita. Mut onnistuisiko esim. sekstailla ensin ja sitten vaikka lähteä leffaan sen jälkeen. Kun on pahimmat paineet purettu, jaksaa keskittyä muuhunkin. Meillä tuo seksielämä on valtava rikkaus ja nautinto, siksi se on tärkeä osa meidän kahdenkeskeisiä hetkiä.
Jonkin yhteisen projektin suunnittelu voi auttaa. Joillain se, että puhutaan ilmassa olevista asioista enemmän, toisilla oma rauha selventää ajatuksia tehokkaimmin. Toisen huomioiminen, vaikka hartiahieronta, ei voi mennä pieleen. Kyllä sitä arkisiin asioihin välillä leipääntyy tietenkin, mutta ei se ole syy puolison vaihtoon!
Surffailen av - palstoilla