En jaksa elämää
Tekis mieli vaan maata sängyssä tekemättä mitään... 😩
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin
Ei oikeen oo ketään kelle puhua, siksi tänne kirjoitinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin
Ei oikeen oo ketään kelle puhua, siksi tänne kirjoitinkin.
Juu mutta helpompi olisi kai naamatusten puhua. Itse olen käynyt puhumassa psykologille (jolla siis on koulutus siihen hommaan) terveydenhoitajalle ja mm. seurakunnan palvelevaan nettiin.
työttömänä tuntuu että kaikki päivät menee samalla kaavalla ja se väsyttää :(
En minäkään. Töissä mikään ei maistu ja äitini kuoli syksyllä. Mikään ei tunnu miltään ja toivoisi vapautuvan työn ikeestä.
työtön kirjoitti:
työttömänä tuntuu että kaikki päivät menee samalla kaavalla ja se väsyttää :(
Tiedän, ja se ettei ole rahaa. Nyt olen henkilökohtaisena avustajana ja tilanne parantunut.
Jos mitenkään pystyt, hanki vaikka kortti uimahalliin. Ui, sauno jne. Kirjasto. Joku ihminen ketä näet. Taiteilu. Tai ota riski, soita työkkäriin ja sano että olet valmis kokeilemaan jotain uutta.
Vapaaehtoistyö, ilmaiskonsertit ja tapahtumat
Monivitamiini ja omega-rasvahapot sekä riittävä vedenjuonti. Naurakaa vaan.
Minulla auttoi AV:lla palstailun radikaali vähentäminen. Ihmiset purkaa tänne pahaa oloaan ja mieli ei pysy terveenä, kun niitä täältä lukee. Elämänlaatu parani huomattavasti, kun alkoi käymään vain kerran viikossa.
Sama täällä kun ap:llä ollut jo monta kuukautta, tänään ehkä vähän parempi mieli kun oon saanut aikaiseksi
jotain pientä tehtyä, pyykit pestyä ja kaupassa käynti. Jollekkin pieni asia , mulle isö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin
Ei oikeen oo ketään kelle puhua, siksi tänne kirjoitinkin.
Juu mutta helpompi olisi kai naamatusten puhua. Itse olen käynyt puhumassa psykologille (jolla siis on koulutus siihen hommaan) terveydenhoitajalle ja mm. seurakunnan palvelevaan nettiin.
Jaa minusta helpompi näin.
Kerran kävin psykiatrilla eikä antanut mitään neuvoja kyseli vaan koko ajan, hyvä ettei suu auki tuijottanut. Tuosta maksoin 90e... avauduin ihan turhaan ei mitään auttanut, lähinnä tuntui typerältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin
Ei oikeen oo ketään kelle puhua, siksi tänne kirjoitinkin.
Juu mutta helpompi olisi kai naamatusten puhua. Itse olen käynyt puhumassa psykologille (jolla siis on koulutus siihen hommaan) terveydenhoitajalle ja mm. seurakunnan palvelevaan nettiin.
Jaa minusta helpompi näin.
Kerran kävin psykiatrilla eikä antanut mitään neuvoja kyseli vaan koko ajan, hyvä ettei suu auki tuijottanut. Tuosta maksoin 90e... avauduin ihan turhaan ei mitään auttanut, lähinnä tuntui typerältä.
Minulla on mielikuva että psykiatri voi olla sairauskeskeisempi, jos haluaisin tulla kuulluksi enkä vain lääkkeitä, en menisi psykiatrille vaan jollekin ratkaisukeskeisemmälle taholle kuten psykologi/psykoterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi AV:lla palstailun radikaali vähentäminen. Ihmiset purkaa tänne pahaa oloaan ja mieli ei pysy terveenä, kun niitä täältä lukee. Elämänlaatu parani huomattavasti, kun alkoi käymään vain kerran viikossa.
Joo itsekkin oon ajatellu vähentää.. itse asiassa tossa tunti sitten olisi pitänyt laittaa välilehdet pois. 🤦♀️
Tässä on vain jotain niin hiton koukuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekin
Ei oikeen oo ketään kelle puhua, siksi tänne kirjoitinkin.
Juu mutta helpompi olisi kai naamatusten puhua. Itse olen käynyt puhumassa psykologille (jolla siis on koulutus siihen hommaan) terveydenhoitajalle ja mm. seurakunnan palvelevaan nettiin.
Jaa minusta helpompi näin.
Kerran kävin psykiatrilla eikä antanut mitään neuvoja kyseli vaan koko ajan, hyvä ettei suu auki tuijottanut. Tuosta maksoin 90e... avauduin ihan turhaan ei mitään auttanut, lähinnä tuntui typerältä.
Minulla on mielikuva että psykiatri voi olla sairauskeskeisempi, jos haluaisin tulla kuulluksi enkä vain lääkkeitä, en menisi psykiatrille vaan jollekin ratkaisukeskeisemmälle taholle kuten psykologi/psykoterapeutti.
Eikun psykoterapeutti se taisi ollakin.. menee sekaisin nimissä. Ei kyllä auttanut yhtään mitenkään. Tuijotti mua kuin ongelmani olisi jotain ennen kuulematonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun illalla menen nukkumaan, toivon etten heräisi koskaan.
Miksi on niin paha olla?
Elämällä ei ole mitään tarjottavaa. Tai voi ollakin: surua, pelkoa ja onnettomuuksia, eikä houkuttele vain odotella niitä. En ole koskaan onnistunut missään tai saanut mitään toivomaani. Aika kuluu tulevia peläten ja menneitä surren.
Jos se yhtään lohduttaa, niin mun mielestä ihmisessä on jotakin vikaa, jos sen mielestä elämä tässä nykymaailmassa on jotenkin upeaa. Ootte hyviä tyyppejä, teitä tarvitaan täällä.
Samassa veneessä ollaan. Minulla tätä on jatkunut jo kohta vuoden, olen käynyt kahdesti psykiatrilla ja viime kesäkuusta asti mielenterveystoimistossa puhumassa. Mutta ei tähän puhuminen auta. En vain löydä elämääni iloa enää mistään, kolmet eri lääkkeetkin kokeiltu, ei apua. Mikään ei vain tunnu enää hyvältä ja joka ilta nukkumaan mennessä toivon ja rukoilen, etten enää aamulla heräisi. Tuntuu väärältä, että minun täytyy elää, vaikken halua ja jonkun toisen täytyy kuolla, vaikkei hän haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Poor little rich girl :(
?
Puhu jollekin