Lue keskustelun säännöt.
Lähes anorektisen laiha lapsi, lääkärin mukaan ei ole syytä huolestua kun pärjää kuitenkin niukilla syömisillään
22.01.2019 |
6v, 118cm ja noin 19 kg. Tekee pahaa katsoa miten lapaluut töröttävät ja kädet ovat kuin tikut. Koska viihtyy kotona pelkissä alushousuissa, kuulin yhtenä päivänä miten esikoisen kaverit kauhistelivat "sun sisko on tosi laiha!"Esikoinen on hoikka, mies samoin ja minulla on pikkasen ylipainoa.
Vauvana tyttö oli hyvin pullea sekä kova syömään, neuvolan luvalla aloitettiin velli kahden kuukauden iässä kun pelkkä maito ei enää riittänyt. Alettuaan liikkua alkoi sitten hoikistua ja samalla ruokahalu hiipua. Syö todella vähän, aamuisin ei mitään, eskarissa lounaan mutta kotona ei sitten halua enää päivällistä, vain pienen iltapalan. Minusta on hurjaa, että kuitenkin jaksaa mennä ja touhuta iloisena noin vähällä ruualla!
Lääkärin mielipide oli, että kyse on vain yksilöllisestä ruokahalusta ja tyttö ottaa sen verran, että pärjää.
Kommentit (56)
Te leivän ja murojen kauhistelijat voisitte nyt vähän miettiä että josko sille vähän syövälle lapselle kannattaa kuitenkin tarjota sitä mikä hänelle kelpaa.
Ap, sinuna uskoisin lääkäriä. Lisäksi keskittyisin juomapuoleen, maitoa, terveellistä mutta hyvää pirtelöä, smoothieta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En istuttaisi pöydässä, mutta järjestäisin koko perheen mukavat ruokasessiot. Oletus on, että siinä jokainen syö jotain. Se että syö jotain riittää. Jos lapsi ei syö yhtään mitään ruokailussa, istuuko hän tekemättä mitään? Jos todellakaan ei syö mitään, niin olisiko jonkun kivan terapian paikka? Sellaisen, joka ei liity suoraan ruokaan.
Päivässä tulisi syödä vähintään kolme lämmintä ateriaa, aamiainen, lounas ja päivällinen. Näiden lisäksi välipaloja. Ruuan tulee olla terveellista ja ravitsevaa eikä ruuan väliinjättäminen ole suositeltavaa. Tarkemmat tiedos suositelluista annos määristä ja muusta voitte katsoa täältä: https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/talta-nayttivat-ensimmais…
Ja uudesta ruokalautsesta: https://www.is.fi/terveys/art-2000000707018.html
Vierailija kirjoitti:
En istuttaisi pöydässä, mutta järjestäisin koko perheen mukavat ruokasessiot. Oletus on, että siinä jokainen syö jotain. Se että syö jotain riittää. Jos lapsi ei syö yhtään mitään ruokailussa, istuuko hän tekemättä mitään? Jos todellakaan ei syö mitään, niin olisiko jonkun kivan terapian paikka? Sellaisen, joka ei liity suoraan ruokaan.
Meillä lapsi syö paremmin itsekseen. Sekin kannattaa muistaa ettei kaikista välttämättä ole kivoja mitkään koko perheen sessiot. Sen voi kokea stressaavana jos ei muutenkaan tykkää syödä.
Eihän tuo ole mitenkään anorektisen laiha, normaalipainon alarajoilla. Nykyään tosiaan lapset ovat yhä useammin ylipainoisia, se voi vähän hämätä. Itsekään en pakottaisi lasta syömään, vaan keskittyisin ennemmin ruoan laatuun. Mielestäni lapsi kannattaa totuttaa siihen, että kaikkea pitää maistaa. Esim. kasviksista tai hedelmistä voi yllättäen löytyä jokin uusi suosikki. Omat nirsot lapseni rakastavat dippikurkkuja ja -porkkanoita. :)Nuo vitamiiniporeet olivat hyvä idea, jos niitä vitamiineja ei tosiaan liiemmin muualta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on samanlainen. Niin laiha, että luut paistaa, mutta kuitenkin iloinen, pirteä ja jaksaa touhuta.
Se aamupala varsinkin oli ihan hirveä vääntö meillä. Lapsi itkun kanssa söi pakolla. Lopulta hoksasin kysyä miksi et halua syödä aamupalaa. Lapsi vastasi, että kun tulee maha kipeäksi ja on huono olo loppupäivän, kun syö puuroa tai leipää heti. Löydettiin lopulta ratkaisuksi se, että tytölle laitettiin hoitoon mukaan joku hedelmä, jonka söi sitten pari tuntia heräämisen jälkeen. On nyt kolmannella ja vieläkin yleensä syö ensimmäisellä välitunnilla banaanin tai omenan.
Tytöltä on nyt vasta löytynyt crohnin tauti, kun vatsa ongelmia on ollut aina ja niitä on nyt tutkittu, eli se oikeasti teki hänelle huonoa syödä kunnon aamupala heti kun pääsi sängystä ylös. Hän toimii hyvin paremmin hyvin kevyellä aamupalalla pari tuntia heräämisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En istuttaisi pöydässä, mutta järjestäisin koko perheen mukavat ruokasessiot. Oletus on, että siinä jokainen syö jotain. Se että syö jotain riittää. Jos lapsi ei syö yhtään mitään ruokailussa, istuuko hän tekemättä mitään? Jos todellakaan ei syö mitään, niin olisiko jonkun kivan terapian paikka? Sellaisen, joka ei liity suoraan ruokaan.
Meillä lapsi syö paremmin itsekseen. Sekin kannattaa muistaa ettei kaikista välttämättä ole kivoja mitkään koko perheen sessiot. Sen voi kokea stressaavana jos ei muutenkaan tykkää syödä.
Yleensä introvertitikin tykkää olla perheen kanssa. Mutta uskon, että jotkut eivät tykkää. Silti herää kysymys, että löytyisikö siihen joku diagnoosi? Yleensä diagnoosin jälkeen on helpompi ymmärtää lasta ja mikä olisi avuksi. Nuo lasten terapiat on hyviä. Eli leikkisesssioita ammatti-ihmisten kanssa. Niissä terapeutti saa yllättävän paljon tietoa lapsesta. Tämä ei tarkoita,.että lapsessa olisi jotain vikaa. Se voi olla lapselle ihan kiva "harrastus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa muuta kuin hankkikaa asiantuntevaa apua. Olen lasten syomishairio puolella toissa ja tallaisia asioita voidaan kylla hoitaa esim. vanhempia tukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin vähällä ruualla luulisi olevan vielä laihempi. Meidän tyttö kun meni ekalle niin oli tuon kokoinen eli 120cm ja 20kg mutta söi kyllä kaikki ruuat ja vielä herkkuja kaupan päälle. Annokset tosin eivät olleet mitään isoja mutta ei mitään taaperon annoksiakaan.
Meillä on ollut aina säännölliset ruoka-ajat ja vaihtoehtona ei ole "en syö" vaan jotain pitää syödä...lautasta ei ole pakko syödä kuitenkaan tyhjäksi mutta useinmiten lautanen tyhjenee kyllä.
Aamupala esim. leipä, jugurtti ja tuoremehu. Lounas. Välipalaksi vaikka bansku ja kaakao tai muroja. Päivällinen. Iltapalaksi leipiä ja maitoteetä tai puuroa ja maitoa.
Päivälliseen ja lounaaseen tulee lisäksi salaattia tai kasvisraasteita ja ruisleipää ihan voilla.
Aika paljon menee myös hedelmiä muuten vaan eli omenaa, appelsiinia, rypäleitä, nektariineja ym.
Ja vanukkaita ja pullaa ja keksiä. Juu nyt joku huutaa että sokeria :) Terve liikkuva lapsi kuluttaa kaiken ja reikiä on 0.
Meillä on aina syöty sokerit, voit ja kermat ja lapset ovat hoikkia ja terveitä. Oikeastaan kaikki kelpaa.
Ehkä ei vaan pysty syömään aamuisin mitään? Mulla ei mene aamulla alas kuin kahvi, ajatuskin syömisestä etoo.
En kyllä huolestuisi jos energiaa riittää, syömään pakottaminen aiheuttaa vaan ahdistusta ja mahdollisesti ongelmia tulevaisuudessa (kokemusta on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna vaihtoehtoa olla syömättä, mutta anna päättää mitä haluaa syödä (kunhan se on ruokaa eikä herkkuja) ja osta niitä ruokia kaupasta.
Oletteko kokeilleet, että rupeaisitte syömään iltapalan sijasta illallisen klo 19.00. Jätätte murot ja leivät syömättä silloin illalla, laittavat vaan mahan ja suoliston sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden tutun lapset on myös anoreksisia. En tiijä mitä tehdä asialle, ei olla niin läheisiä että voisi kysyä. Vanhemmat korkeasti koulutettuja, fiskuja, mutta viinaa näkyy olevan kuvioissa aika reippaasti. Lapset tuntuu olevan älykkäitä...mutta käsivarisen taipeen ylempi osa on laihempi kuin se taive, jne. Pitäisi olla täysi sokea ettei tajuaisi, joten en ymmärrä miksi he ei tee asialle mitään. Taitaa olla sitten ok heille. Tämä on ollut jo 10 vuotta näin, ja nyt kun ne lapset kasvuiässä se alkaa näkyä vielä pahemmin. Ruokaa näkyy kotona riittävän. Oisiko suoriutuja persoonia, ja laihuus myös joku suoriutuminen? Kotona on kovat vaatimukset lapsille, kaikessa pitää loistaa ja olla paras. Koulu, harrastukset jne. Urakeskeiset vanhemmat...
Minun poikani oli laiha ja pieniruokainen. Neuvolalääkäri määräsi verikokeisiin ja tutkimuksiin. Mitään vikaa ei löydetty. Aktiivinen ja reipas poika, vielä ikäisiään pitempi. Nyt parikymppisenä 189 cm ja normaalipainoinen lihaksikas nuorimies. Terve ollut aina. Syntyessään jo 54 cm pitkä ja hoikka.
Samanlainen oli isosiskoni poika. Tädit uimarannalla oli kauhistelleet miten lapsi näkee nälkää! On vanhempi kuin minun poikani ja pitkä ja komea mies hänkin. Karkkia ja herkkuja meillä ei ole koskaan harrastettu, se mitä syödään ja on syöty on kunnon kotiruokaa. Mitä järkeä yrittä lihottaa lasta herkuilla! Sehän se vasta sairasta onkin!
Niin siis Ap mikä oli nyt se ongelma? Itsekään en ihan ymmärrä. Kasvukäyrien ja lääkärin mukaan syytä huoleen ei ole. Ruokavalio kuulostaa aika yksipuoliselta, mutta jos ette miehesi kanssa jaksa asiasta vääntää kättä niin mitä ajattelit saavuttavasi tänne kirjoittelemalla?