Lähes anorektisen laiha lapsi, lääkärin mukaan ei ole syytä huolestua kun pärjää kuitenkin niukilla syömisillään

Leukeemia

Jos syö puoli pottua ja 1 lihapulla ei normaalia.

Annatko jonkin  esimerkin syömisistä? Syökö edes herkkuja?

Jos tyttäresi on 6-vuotias, on sinun ja miehesi tehtävä valvoa että hän syö säännöllisesti, terveellisesti ja kunnolla. Miten voitte edes päästää häntä eskariin ilman aamupalaa ja antaa hänen jättää päivällisen syömättä? Totuttakaa hänet (mahdollisesta kiukuttelusta huolimatta) siihen, että jotain on pakko syödä vaikka ei haluttaisikaan. Kasvavassa iässä ruoka on tärkeä rakennusaine.

Minä olin lapsena ihan todella pienisyöntinen, nirso ja laiha. Nälkää en muista kokeneeni ja piilottelin ruokaa taskuihin ja sieltä vaatekaappiini, kun syömistä vahtivan vanhemman silmä vältti. Valokuvat lapsuusajalta ja etenkin alakoulusta ovat kyllä omaankin silmään melko karmeita, enkä yhtään ihmettele, että äidillä on ollut silloin hätä, kun näytin keskitysleiriläiseltä.

Lukioiässä ruoka alkoi kuitenkin maistua ja nirsous väistyi. Edelleen olen hoikka, mutta en keskitysleirimallia. Jos lapsi on muuten terve, niin en näkisi laihuudessa ongelmaa. Se voi olla hänen ihannetilansa juuri nyt, vaikka muiden silmään muulta näyttäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttäresi on 6-vuotias, on sinun ja miehesi tehtävä valvoa että hän syö säännöllisesti, terveellisesti ja kunnolla. Miten voitte edes päästää häntä eskariin ilman aamupalaa ja antaa hänen jättää päivällisen syömättä? Totuttakaa hänet (mahdollisesta kiukuttelusta huolimatta) siihen, että jotain on pakko syödä vaikka ei haluttaisikaan. Kasvavassa iässä ruoka on tärkeä rakennusaine.

Emme jaksa vääntää kättä aamupalasta, kun ei syö niin ei syö !  Väkisinkö pitäisi ruokaa suuhun tunkea vai? Ei syö edes lomareissuilla hotellin aamupaloilla, vaikka niissä on aina hyvät sekä runsaat tarjonnat.   Pienempänä meni aina päivähoitoon aamiaisen aikaan eikä silloinkaan syönyt mitään vaikka kuinka maanittelivat, joi vain maitoa.

Ap

Minun eskari-ikäinen tyttöni on 120 cm pitkä ja painaa 20 kg eli lähes saman kokoinen kuin sinun tyttäresi. En ole koskaan ajatellutkaan, että hän olisi jotenkin todella laiha. Koskaan ei myöskään kukaan terveydenhuollon ammattilainen ole moittinut lapseni painoa. Hän syö sen minkä syö. Touhuaa ja leikkii, pelaa, on iloinen ja pirteä lapsi. Ei huolia.

"lääkärin mukaan ei ole syytä huolestua kun pärjää kuitenkin niukilla syömisillään"

Voithan kysyä toisenkin lääkärin mielipidettä, mutta menisin tuolla mitä lääkäri sanoo. Huolehtisi kuitenkin säännölliset syömiset kolmen tunnin välein.

6-vuotias ei ole kyllin vanha päättämään omista ruokailuistaan. Ihmettelen kyllä tarinan todellisuutta, koska aika varmasti lääkäristä tai päiväkodista ilmoitettaisiin jo lastensuojeluun tuosta painosta.

Eri asia, jos lapsi nyt vain ei lihoisi vaikka söisi hyvin. Kasvu ja kehitys tuossa viivästyy, kun käytännössä aliravittu on.

Lapsen kanssa keskustelua vaikka leikin muodossa, miksi ruoka on tärkeää.

Yhteiset mukavat ruokahetket, sekä ottaa vaikka apukädeksi kokkaamiseen jos auttaisi syömiseenkin.

Jos ei näistä huolimatta onnistu, niin istutatte pöytään niin kauaksi aikaa että syö. Ei se varmaan kivaa ole, mutta syödä täytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttäresi on 6-vuotias, on sinun ja miehesi tehtävä valvoa että hän syö säännöllisesti, terveellisesti ja kunnolla. Miten voitte edes päästää häntä eskariin ilman aamupalaa ja antaa hänen jättää päivällisen syömättä? Totuttakaa hänet (mahdollisesta kiukuttelusta huolimatta) siihen, että jotain on pakko syödä vaikka ei haluttaisikaan. Kasvavassa iässä ruoka on tärkeä rakennusaine.

Emme jaksa vääntää kättä aamupalasta, kun ei syö niin ei syö !  Väkisinkö pitäisi ruokaa suuhun tunkea vai? Ei syö edes lomareissuilla hotellin aamupaloilla, vaikka niissä on aina hyvät sekä runsaat tarjonnat.   Pienempänä meni aina päivähoitoon aamiaisen aikaan eikä silloinkaan syönyt mitään vaikka kuinka maanittelivat, joi vain maitoa.

Ap

No siinä se tulikin. "Ei jakseta vääntää kättä aamupalasta". Kannattiko niitä lapsia sitten hankkia, jos niistä ei jaksa pitää huolta?

Kasvava lapsi tarvitsee ruokaa. Luepa vähän aliravitsemuksen vaikutuksesta lapseen, ja mieti sitten uudestaan kannattaisiko sitä jaksaa vähän enemmän.

Näistä syömiskeskusteluista tulee aina mieleen takavuosien oppilas, erityistuen piirissä oleva. Naperona söi juuri sen verran että pärjäsi, vähän mutta monipuolisesti, iloinen ja liikkuvainen lapsi kuitenkin. Hoitajansa olivat hätää kärsimässä, ja turvautuivat perinteiseen istut-kunnes-syöt-menetelmään. Lapsi itki ja söi. Murrosikään ehtiessä oli jo VALTAVAN lihava koska ruokaa korostettiin niin paljon, että siitä tuli pakkomielle. Pisteli huonekasvit ym... sääli. Tämä on tietysti ääriesimerkki, mutta edelleen uskon että kyllä lapsi(kin) nälkäänsä syö, jos ei muuten. Mikäli mitään puutosoireita ei hoikkuuden lisäksi ole, seurailisin tilannetta hermoilematta.

Luota lääkäriin. Minulla on kaksi hoikkaa lasta. Vanhemman lapsen kohdalla ei ole ikinä missään ollut ongelmaa. Vaikka on hoikka, on kuitenkin aina pituus mennyt nätisti omalla käyrällä. Ja lääkäri sanonutkin, että tämä on yksi tärkeimmistä asioista. Jos olisi jotain vakavaa terveydellistä ongelmaa, alkaisi se ennen pitkään näkymään pituuskasvussa. Yksi lääkäri jopa sanoi, että kerran poika on astmaatikko on parempi että hän on kunnolla hoikka kuin pikkasen ylipainoinen. Tarkoitti tällä, että astma pysyy paremmin kontrollissa laihalla lapsella.

Nuoremman kohdalla ihan oikesti hoikkuus alkoi olla ongelma. Hänellä hidastui pituuskasvu. Hänen kohdalla ongelma oli onneksi helppo. Todella suurten nielurisojen takia hän vältteli syömistä. Risat leikattiin ja johan lapsi alkoi syömään. Nykyään edelleen hoikka, mutta yksi luokkansa pisimmistä. Ja sekä pituus että paino menee nätisti omilla käyrillä

Vierailija kirjoitti:

Jos ei näistä huolimatta onnistu, niin istutatte pöytään niin kauaksi aikaa että syö. Ei se varmaan kivaa ole, mutta syödä täytyy.

Minua on lapsena istutettu pöydän ääressä niin kauan että syön. Saatoin maistaa lusikallisen tai pari, mutta kun se ei riittänyt, niin sittenpä istuttiin niin kauan, että vanhemman oli pakko lähteä muihin hommiin. Lopulta opin minäkin piilottamaan ruoan taskuun tai laittamaan sen suuhun, mutta sylkemään servettiin. Siinä vääristyi koko käsitykseni syömisen merkityksestä, ja vielä yläluokillakin ajattelin kouluruokailun tarkoituksena olevan kiduttaa ja nöyryyttää, eikä auttaa jaksamaan pirteänä kotiin asti.

Eli maistamaan voi "pakottaa", mutta syömään pakottamista en kannata. Ja jos jotakin löytyy, mikä lapselle maistuu, niin tarjoamaan sitä.

Eijeijei. Kyllä joka ruualla on pakko syödä vähontään se täysi lautasellinen ja satsattava. Pöydästä ei saa poistua ennen kuin kaikki on syöty eikä saa valittaa ettei jaksa.

Keskittyisin ruoan sisältöön. Ainoastaan ruokaa, jossa on paljon ravintoaineita eli munaa, lihaa ja sisäelimiä, jotta lapsi todella saa kaiken tarvitsemansa.

Omalla äidilläni oli samanlaista ongelmaa lapsena ja hänen kohdallaan huono viljansietokyky oireili noin. Pyydä lääkäriä ottamaan verikoe, josta näkyy, onko mitään olennaisia puutoksia.

Minusta ei pidä missään nimessä pakottaa. Minusta syömättömyys on oire ja silloin pitää muuttaa toimintapaa eli tässä tapauksessa, mitä lapsi syö. Voisiko esim. joku ruoka tehdä pahoinvointia?

Toisaalta mietin ylireagoitko. Nykyään lapset ovat säännönmukaisesti niin pulleita, että "70-lukulaiset" pienokaiset näyttää nälkäkurjilta. Mun lapsilta esim. puuttuu lapsenpyöreys ja lihakset paistaa läpi, mutta kylkiluut ei kyllä törrötä.

Meilla sama tilanne. Olen vertaillut lasta ja omia lapsuus kuvia ja pelottaa miten lapsi on niihin verrattuna pelkkä liuranko. Lääkärit kuitenkin yrittävät kokoajan lohduttaa ja sanovat ettei mitään hätää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttäresi on 6-vuotias, on sinun ja miehesi tehtävä valvoa että hän syö säännöllisesti, terveellisesti ja kunnolla. Miten voitte edes päästää häntä eskariin ilman aamupalaa ja antaa hänen jättää päivällisen syömättä? Totuttakaa hänet (mahdollisesta kiukuttelusta huolimatta) siihen, että jotain on pakko syödä vaikka ei haluttaisikaan. Kasvavassa iässä ruoka on tärkeä rakennusaine.

Emme jaksa vääntää kättä aamupalasta, kun ei syö niin ei syö !  Väkisinkö pitäisi ruokaa suuhun tunkea vai? Ei syö edes lomareissuilla hotellin aamupaloilla, vaikka niissä on aina hyvät sekä runsaat tarjonnat.   Pienempänä meni aina päivähoitoon aamiaisen aikaan eikä silloinkaan syönyt mitään vaikka kuinka maanittelivat, joi vain maitoa.

Ap

No tässä kohtaa voi katsoa, että juo tosiaan vaikka edes sen maitolasillisen aamulla. Itse olin ekaluokalla 120-senttinen ja painoin 16 kiloa. Olin tosi nirso, vaikka söinkin säännöllisesti niin pieniä määriä. Jos lääkäri on sitä mieltä, ettei syytä huoleen ole, niin varmaan se sitten on niin. :)

Lääkäri näkee myös kasvukäyrän, onko pituus suhteessa painoon edennyt tasaisesti. Jos näin on, lapsi saa kyllä syömisistään tarvitsemansa energiamäärän,. Tuputuslinjalla saa vain syömishäiriöitä aikaiseksi ja samaten herkkulinjalle siirtyminen "että edes jotakin söisi". Tasapainoiset ateriat tarjolla säännöllisin välein, syö mitä syö, maistattaa toki aina kannattaa.

Ja lasten kasvuhan menee pyrähdyksittäin ja ruokahalu voi sen mukaan vaihdella.

Joku kysyi päivän syömisistä.. No yleensä se on aamulla lasi vettä tai maitoa, eskarissa pieni annos sitä lämmintä ruokaa  mitä kulloinkin on tarjolla ja kotona sitten iltapala ,joka yleensä on leipää tai muroja. 

Karkkia syö toki mutta nirsoillen, suurin osa irtiksistä ei kelpaa. Jäätelöstä tykkää kovasti.

Ap

Täällä myös hoikka lapsi, 134/23. Kertaalleen tutkittu veriarvot, kaikki ok. Itsekin olin lapsena todella pienikokoinen, sittemmin pyöristynyt. Jos käyrä on tasainen ja lapsi energinen, niin enpä ryhtyisi pakkosyöttämään. Siitä tulee vain helposti lisää ongelmia.