Miten paljon lapsenne ovat tekemisissä sukulaisten kanssa?

Saman verran kuin itsekin, eli lapseni eivät ole sukulaisten hoteissa ilman minua kuin satunnaisesti.

Mummolassa joskus. Muilla sukulaisilla eivät yövy eivätkä oikeastaan yksin kyläile muutenkaan. Ihmettelisin minäkin, mutta hieno asiahan se on. Taitaa olla tuollaiset sedän harvinaisia joten onneksi olkoon!

Ovat olleet niin paljon, että serkukset ovat keskenään enemmänkin sisaruksia (niin hyvässä kuin pahassakin) kuin serkuksia.

Meillä ei ole sukulaisia lähellä, jotka voisivat lapsia hoitaa. Ole iloinen, että miehesi veli (ilmeisesti) vapaaehtoisesti haluaa lastanne hoitaa ja viettää hänen kanssaan aikaa.

Ehkä kerran kuukaudessa lapset tapaavat tätejään ja isovanhempia noin parin viikon välein, ilman hoitovastuuta.

Isommat serkkutapaamiset, isoenojen, isosetien ja isotätien tapaamiset muutaman kerran vuodessa ja silloin koko porukka on useamman päivän yhdessä tai jopa viikon, ollaan heidän luonaan tai jonkun kesämökillä. Yleensä jouluna, syys- ja talvilomalla sekä kesällä.

Pidän tärkeänä lasten sukutapaamiset, myös serkkuihin ja pikkuserkkuihin ja nyt kun lapset ovat teinejä, pitävät yhteyttä ihan oma-aloitteisesti.

Ja silloin kun lapset oli pieniä, työtähän se vaati, kun välimatkat ovat pitkät ja asutaan ympäri Suomea. Mutta kannatti, lapsilla on hyvin läheiset välit molempiin sukuun.

Sen mitä itsekin olen. Meillä on pitkät välimatkat, mutta olen kuitenkin aktiivinen kyläilyjen suhteen.

Onhan tuo kyllä omituisen usein. Ikäänkuin setä olisi lasten etäisä.

Meillä lapset on hoidossa ehkä kerran parissa-kolmessa kuussa isovanhemmilla, muutoin tapaamme sukulaisia perheenä. Setää tai tätiä perheineen ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa.

Tietenkin jos teillä on tuollaisen tukiperheen tarve niin loistavaa, että sukulainen suostuu ja jaksaa teidän lapsiakin hoitaa.

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Lapsihan on koko vuoden viikonlopuista vain puolet teidän kanssa? :s kyllä on tosi usein laittaa joka toinen vklp.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Minulla ei ole muita sisaruksia, miehelläkään ei muita kun tämä yksi veli. Molempien vanhemmat asuvat kauempana.

Tukiperhetyyppistähän tämä on, minä sairastan masennusta ja tarvitsen omaa aikaa. 6v käy esikoulussa, 1v kotihoidossa.

Ap

Minusta siinä ei ole mitään väärää. Mitä enemmän lapsilla on elämässään turvallisia aikuisia, sitä parempi. Itse haluan Vaalia lapsieni suhdetta serkkuihinsa, ja muihin sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Minulla ei ole muita sisaruksia, miehelläkään ei muita kun tämä yksi veli. Molempien vanhemmat asuvat kauempana.

Tukiperhetyyppistähän tämä on, minä sairastan masennusta ja tarvitsen omaa aikaa. 6v käy esikoulussa, 1v kotihoidossa.

Ap

Toivottavasti hoidatte vastavuoroisesti sitten sitä veljen pientä lasta joka toinen viikonloppu ettei hänenkin puoliso masennu hoitaessaan kolmea pientä lasta joka toinen viikonloppu 🤔

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kyllä omituisen usein. Ikäänkuin setä olisi lasten etäisä.

Meillä lapset on hoidossa ehkä kerran parissa-kolmessa kuussa isovanhemmilla, muutoin tapaamme sukulaisia perheenä. Setää tai tätiä perheineen ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa.

Tietenkin jos teillä on tuollaisen tukiperheen tarve niin loistavaa, että sukulainen suostuu ja jaksaa teidän lapsiakin hoitaa.

En ole ap, mutta olen asunut siskoni perheen ja vanhempieni kanssa samassa rivitaloyhtiössä (kukin eri rakennuksessa) lähes 30 vuotta. Mun ja siskoni esikoiset ovat syntyneet samana vuonna ja olivat alakoulussa (6 vuotta) samalla luokallakin. Kuopuksillamme on kahden vuoden ikäero ja he olivat samaan aikaan samassa päiväkodissa. Esikoisten kohdalla elettiin aikaa, jolloin ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kun siskoni lapsen yksityinen perhepäivähoitaja päätti yks kaks yllättäen, ettei huomenna enää voikaan lasta tuoda hoitoon, mä hoidin myös siskoni lasta, koska olin silloin itse vielä kotona. 

Monet kerrat on ollut hyvä, että ollaan näin läheisiä. Kun siskoni oli väsynyt yövalvomisista ja halusi vierottaa vauvan yösyömisistä, hän toi lapsen viikonloppuna iltaisin mun luokse ja haki aamulla. Oma kuopukseni ei enää heräillyt öisin, joten mä jaksoin oikein hyvin valvoa. Siskoni saattoi soittaa mulle lumipyryisenä aamuna ja kysyä, haluaisinko hänen vievän mun kuopukseni samalla päiväkotiin kun vie omansakin. Niinpä kiikutin naperon pihan poikki siskolleni ja painelen tuulessa ja tuiskussa bussipysäkille. Vastaavasti taas minä monta kertaa otin siskoni kuopuksen päiväkodista samalla kuin omanikin ja siskoni sai mennä suoraan töistä rauhassa kauppaan. Muutenkin niin lyhytaikainen kuin pidempiaikainenkin lastenhoitoapua on toiminut ja on toiminut oikein hyvin myös lemmikkienhoitoapukin. 

Myös isovanhemmat ovat olleet suurena apuna ja aina ei edes tiennyt, missä huushollissa ipanalauma viilettää. Saattoivat olla mummolassa, siskollani tai meillä. Kun isältäni leikattiin lonkka, samana päivänä mun alakoululainen teloi koulussa jalkansa niin, että nilkka murtui. Äitini huolehti kahdesta "sauvakävelijästä" ja minä taas hoidin heidän kauppareissunsa yms. Nyt vanhempani ovat jo yhdeksänkymppisiä ja minä ja siskoni huolehdimme, että heillä on kaikki hyvin. Pihan poikki matka kestää alle minuutin. Serkukset ovat aikuisia, osa jo perheellisiä ja pitävät edelleenkin yhteyttä. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta siskollani on ja mielelläni isotädin ominaisuudessa otan pikkunassikoita hoitoon. Serkukset hoitavat mielellään niin näitä taaperoita kuin kaikkien lemmikkejäkin. Joskus jopa pyydetään, että saisi koiraa "lainaksi", vaikka koiranomistajalla ei olisikaan mitään tarvetta koiranhoitoavulle. Ja mun esikoiseni on välillä ollut serkkunsa vaimon kanssa viihteellä tai muuten vaan yhdessä ulkoilemassa tai tekemässä jotain. Isovanhempiensa luona vierailevat usein. Muuttoapua saa ja kaikkea muutakin apua tai ihan vaan seuraa. 

Pääsiäisiä, vappuja, juhannuksia, jouluja ja uusia vuosia vietetään vaihtelevalla kokoonpanolla. 

Ja ei, emme ole suomenruotsalaisia :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Minulla ei ole muita sisaruksia, miehelläkään ei muita kun tämä yksi veli. Molempien vanhemmat asuvat kauempana.

Tukiperhetyyppistähän tämä on, minä sairastan masennusta ja tarvitsen omaa aikaa. 6v käy esikoulussa, 1v kotihoidossa.

Ap

Toivottavasti hoidatte vastavuoroisesti sitten sitä veljen pientä lasta joka toinen viikonloppu ettei hänenkin puoliso masennu hoitaessaan kolmea pientä lasta joka toinen viikonloppu 🤔

Minun masentumiseni ei millään tavalla johdu lapsista. Taustalla on monen surullisen tapahtuman sarja lyhyellä aikavälillä..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Minulla ei ole muita sisaruksia, miehelläkään ei muita kun tämä yksi veli. Molempien vanhemmat asuvat kauempana.

Tukiperhetyyppistähän tämä on, minä sairastan masennusta ja tarvitsen omaa aikaa. 6v käy esikoulussa, 1v kotihoidossa.

Ap

Toivottavasti hoidatte vastavuoroisesti sitten sitä veljen pientä lasta joka toinen viikonloppu ettei hänenkin puoliso masennu hoitaessaan kolmea pientä lasta joka toinen viikonloppu 🤔

Minun masentumiseni ei millään tavalla johdu lapsista. Taustalla on monen surullisen tapahtuman sarja lyhyellä aikavälillä..

Ap

Se on ihan sama mistä johtuu, mutta kokeileppa itse hoitaa vastasyntynyttä ja kahta muuta lasta, vähemmästäkin tulee riski masentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo omaankin silmään aika paljon, mutta kukin tyylillään jos lapset ovat kuitenkin ikätason mukaan.

Se vain kyllä tuli mieleeni, että eikö teillä sitten ole muita sukulaisia ja tuttavia joiden kanssa vietätte koko perheen kesken aikaa ja lapset ehkä joskus heillä hoidossakin? Entäs ovatko lapset päivähoidossa? Esim. päivähoidon lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa perheessä kuulostaa kyllä hurjan paljolta. Muutenkin säännölliset viikonloput muualla noinkin usein kuulostavat tukiperhetyyliseltä toiminnalta, joten sikäli on ymmärrettävää ihmetellä hieman.

Me tavataan viikottain perheenä jotain sukulaista, mutta ketään yksittäistä sukulaista ei ehditä viikottain tapaamaan vaan ehkä enemmän niin että 1x/kk/sukulainen. Silloin kun olin kotona lasten kanssa niin useammin. Lapset ovat hoidossa max kerran kuussa, yökylässä 3-4krt/vuosi. Joskus tosin käy niin että menot menevät ristiin ja lapset ovat useammin hoidossa esim. päiväkotipäivän päälle.

Minulla ei ole muita sisaruksia, miehelläkään ei muita kun tämä yksi veli. Molempien vanhemmat asuvat kauempana.

Tukiperhetyyppistähän tämä on, minä sairastan masennusta ja tarvitsen omaa aikaa. 6v käy esikoulussa, 1v kotihoidossa.

Ap

Toivottavasti hoidatte vastavuoroisesti sitten sitä veljen pientä lasta joka toinen viikonloppu ettei hänenkin puoliso masennu hoitaessaan kolmea pientä lasta joka toinen viikonloppu 🤔

Minun masentumiseni ei millään tavalla johdu lapsista. Taustalla on monen surullisen tapahtuman sarja lyhyellä aikavälillä..

Ap

Se on ihan sama mistä johtuu, mutta kokeileppa itse hoitaa vastasyntynyttä ja kahta muuta lasta, vähemmästäkin tulee riski masentua.

Kyllä he ovat ihan vapaaehtoisesti tässä mukana. Kun heille tämä vauva syntyi, niin kysyin että vieläkö haluavat ottaa lapsia luokseen, ja vastaus oli että ehdottomasti. He nauttivat lasten kanssa olemisesta.

Ap