Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kultainen keskitie on katoamassa
21.01.2019 |
Olen vuosien mittaan huomannut, että sellainen keskiarvo ihmisissä alkaa hävitä. Ollaan joko siellä hyvässä tai huonossa ääripäässä. Hyvätuloiset eriytyvät jatkuvasti pienituloisista. Hyvä esimerkki on eläinten hoito, tuntuu, on todella spesifiä eläintenhoitoa satojen eurojen ruuilla, virikkeillä ja erilaisilla kalliilla eläintenhoitopalveluilla. Sitten on se toinen ääripää, aivan valtavasti nousseet julmat eläinsuojelukeissit, pentutehtailu ja ihmiset tukevat sitä, ostetaan pedigreetä koska se on vain koira tai kissa syö koko elämänsä hk:n sinistä. Ja vuosittain hylätään 20 000 kissaa, ihan järjetöntä.
On eritynyt hyvät vanhemmat porukka, missä lapset ulkoilee, liikkuu, syödään itsetehtyä luomuruokaa ja lapsen kehitykseen panostetaan. Sitten on taas käsiin räjähtäneet lastensuojelukeissit, Helsigin alueella 10 000 jonkinlaisessa sijoituksessa olevaa lasta, ranskalaiset ja kalapuikot -perheitä ja ennätysmäärä lapsiperheitä köyhyysrajojen alapuolella.
Kaikkea ei mielestäni voi selittää sillä että esim ihmisten ja eläinten ongelmiin puututaan herkemmin. Koska vuosikymmeniä lastensuojelussa, poliisissa tai eläinkodissa töitä tehneet ihmiset ovat huomanneet, että tekotavat ovat raaempia ja yleinen asenne ja välinpitämättömyys kasvaneet. Ja sitten on taas osa, joka hoitaa asiansa lähes supervoimin.
Nykyään harrastetaan ihan älyttömät määrät erilaisia lajeja, jokaiselle löytyy jotakin, koskaan ennen ei ole ollut näin paljon vapaa-ajan aktiviteettia ja sitten taas on valtava, jopa kansanterveydellisesti huomioitu riskijoukko, joka ei liiku OLLENKAAN, koskaan ja ylipainoisia ihmisiä on valtaisat määrät.
Koskaan ei olla oltu näin yhteydessä toisiimme ja koko maapallo on tarvittaessa puhelinklikkauksen päässä mutta silti on ennätysmäärin yksinäisiä ja syrjäytyneitä.
Mitähän tämä ilmiö tarkoittaa? Oletteko huomanneet samaa? Enää ei tavallaan suoriuduta "keskiarvoisesti" eli ihan hyvin kaikesta. Esimerkkejä on vaikka kuinka, keksitkö lisää?
Kommentit (35)
Kuka kehtaa enää tunnustaa olevansa ihan keskiverto ja "tavalinen"? Sehän on sama kuin nolla. Tavallisuudesta on tullut pohjasakkaa. Pitää olla huippu ja jollain tavalla äärettömän pätevä. Ennen tavllinen ja keskiverto oli erittäin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa enää tunnustaa olevansa ihan keskiverto ja "tavalinen"? Sehän on sama kuin nolla. Tavallisuudesta on tullut pohjasakkaa. Pitää olla huippu ja jollain tavalla äärettömän pätevä. Ennen tavllinen ja keskiverto oli erittäin ok.
Kyllä. Tavallisuudesta on tullut kaikilla elämänaloilla kirosana.
Olen huomannut saman. Mielenkiintoista, mutten valitettavasti osaa nyt analysoida, miksi.
Otan kantaa sellaisella jutulla, että hoivakodeissa on omaisia, jotka tietävät äitinsä/isänsä kaikki lääkkeet, haluavat kuulla painokäyristä, haluavat tietää miten omainen saa nukuttua, käyvät vierailulla viikottain, tuovat tekemistä ja herkkua, vievät joskus ulos, teatteriin tai sukuloimaan. Jotkut asuu vaikka Kuopiossa ja hoivakoti on Tampereella ja silti soittelevat ja käyvät kuukausittain.
Sitten on vanhuksia, joilla asuu esimerkiksi toimintakykyinen sisko, lapset ja lastenlapset alle 2km päässä hoivakodilta, on perhettä, mutta kukaan ei käy 3-4 kuukauteen, ei todellakaan kiinnosta terveyteen liittyvät asiat lähiomaisenakaan ja jos soitetaan, että esim isäsi kaatui ja päässä on nyt vekki niin häiriinnytään kun ollaan vaivattu tälllaisella asialla lauantai iltana.
Ja puhun siis perheistä, joissa asiat on olleet ihan hyvin, ei mitään alkoholismia tai pieksämisiä miksei lapset haluaisi pitää yhteyttä.
Joistakin sitä vaan välitetään ihan 110% ja esimerkillisesti ja joissain koko perhe on sellainen ettei tule mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko kyseessä osittainen vahvistusharha. Eli meistä tavallisista keskiverroista ei tehdä juttuja. Joten ääripäät tulee voimakkaammin esille.
Ja hyvin ymmärrän keskiverto ei ole kauhean kiinnostava jutunteon kohde. En jaksaisi lukea juttua omsta elämästäni tai meidän perheen elämästä. Meille se elämä on erinomainen, mutta muille vain tylsä :)
Johtuu osittain netistä ja somesta ja muusta nykyaikaisesta tiedonvälityksestä. Aiemmin ihmiset ei tienneet mitä mieltä muut ovat joten esitettiin ainakin julkisesti varmuuden vuoksi keskitien tienoilla olevia mielipiteitä, koska harva haluaa olla kovin kaukana muista mielipiteensä kanssa. Poikkeuksia toki aina on.
Nykyään kaikenmaailman ääriänkyrät löytävät hetkessä kohtalaisen määrän samanmielisiä joten ei ole tarvetta loiventaa mielipidettä mihinkään suuntaa kun turvana on iso tai ainakin isolta näyttävä joukko samanmielisiä.
Lisäksi median "kohuhaku" eli on pakko löytää joku iso kohuotsikko mahdollisimman usein että porukka klikkailee median sivuille tai ostaa lehden joten asiat kärjistyvät ja pahimmillaan jostain epäuutisesta koitetaan klikkiotsikolla huijata porukkaa lukemaan sivua.
Sitten lisäksi vielä trollit jotka koittavat tahallaan luoda meteliä netissä/somessa + kaikki eturyhmät, harrasteklubit ja suoraan poliittiseen vaikuttamiseen pyrkivät tahot luovat omista syistään kohuja ja vetelevät tulkintaa jompaan kumpaan ääriasentoon.
Kaiken tämän keskellä saattaa näyttää siltä ettei keskitietä ole enää olemassa vaikka todellisuudessa suuri osa on edelleen luonnostaan keskellä ja ääntä pitävät tahot on jommalla kummalla laidalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliset ryhmät eriytyvät. Köyhä ei pääse kiipeämään "menestyjien" porukkaan, eikä vastaavasti hyvin pärjäävien tarvitse roikottaa mukanaan niitä, joilla lähtökohtaisesti on jokin asia vähän huonosti. Tällaiset menestyksen kehät ovat hyvin voimakkaasti yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavia asioita (tämän on mm. Juho Saari todennut). Hyväosaisille ei synny empatiaa, ja huonommin pärjäävien on vaikea pysytellä menossa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu osittain netistä ja somesta ja muusta nykyaikaisesta tiedonvälityksestä. Aiemmin ihmiset ei tienneet mitä mieltä muut ovat joten esitettiin ainakin julkisesti varmuuden vuoksi keskitien tienoilla olevia mielipiteitä, koska harva haluaa olla kovin kaukana muista mielipiteensä kanssa. Poikkeuksia toki aina on.
Nykyään kaikenmaailman ääriänkyrät löytävät hetkessä kohtalaisen määrän samanmielisiä joten ei ole tarvetta loiventaa mielipidettä mihinkään suuntaa kun turvana on iso tai ainakin isolta näyttävä joukko samanmielisiä.
Lisäksi median "kohuhaku" eli on pakko löytää joku iso kohuotsikko mahdollisimman usein että porukka klikkailee median sivuille tai ostaa lehden joten asiat kärjistyvät ja pahimmillaan jostain epäuutisesta koitetaan klikkiotsikolla huijata porukkaa lukemaan sivua.
Sitten lisäksi vielä trollit jotka koittavat tahallaan luoda meteliä netissä/somessa + kaikki eturyhmät, harrasteklubit ja suoraan poliittiseen vaikuttamiseen pyrkivät tahot luovat omista syistään kohuja ja vetelevät tulkintaa jompaan kumpaan ääriasentoon.
Kaiken tämän keskellä saattaa näyttää siltä ettei keskitietä ole enää olemassa vaikka todellisuudessa suuri osa on edelleen luonnostaan keskellä ja ääntä pitävät tahot on jommalla kummalla laidalla.
Musta tuntuu kanssa vähän siltä, että nykyään sellainen kevyt kauno tai nöyryys sanoissa on vähentynyt, koska ei tarvitse enää välittää, mitä kuka ajattelee mistäkin tekemisestä tai sanomisesta. Aina löytyy kuitenkin joku komppaaja/mahdollistaja/mielistelijä. Ihan sama mistä, mutta jostain löytyy. Jos sanoo, että minä päästän koiran kerran päivässä tarpeilleen yleisellä nettipalstalla niin aina sinne löytää ne 3-4 muuta ketkä tekee samoin, komppaamaan vaikka 96% tekee eritavoin. Ja syntyy valheellinen kuva että tämä on ok koska yleensä se pienempi porukka jaksaa möyhätä eniten kommentteja.
Ehkä tällainen kulttuuri ruokkii myös sitä jo luonteessa ollutta laiskuutta ja itsekyyttä, mikä esimerkiksi 90 luvulla tai 80 luvulla vielä yritettiin purkaa pois itsestään. Kun ei saatu niille omille mielipiteille sitä kannatusta niin helposti ja ei haluttu eriytyä muusta porukasta. Joten pyrittiin parempaan. Nyt on ihan ok sanoa, että meillä syötiin hesessä koko viikko. Aina löytyy joku toinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset ryhmät eriytyvät. Köyhä ei pääse kiipeämään "menestyjien" porukkaan, eikä vastaavasti hyvin pärjäävien tarvitse roikottaa mukanaan niitä, joilla lähtökohtaisesti on jokin asia vähän huonosti. Tällaiset menestyksen kehät ovat hyvin voimakkaasti yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavia asioita (tämän on mm. Juho Saari todennut). Hyväosaisille ei synny empatiaa, ja huonommin pärjäävien on vaikea pysytellä menossa mukana.
Tää on pelottava ilmiö. Empatian puute. Se näkyy vahvasti. :(
Tilastollisesti tämä ei pidä paikkaansa, vaan suurin osa kuuluu siihen tolkun keskiluokkaan. Media ja some nostaa esiin ääripäitä. Tämä on valitettavaa, koska vääristää ihmisten käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat myös asiaan. Osa kokee olevansa osattomia koko yhteiskuntaan (esim. työttömyys ja syrjätyminen) ja osa taas kokee olevansa "menestyjiä". Tietysti iso osa jossain siinä välimaastossakin, mutta jostain syystä enemmän ja enemmän ihmisiä tuntuu olevan noissa ääripäissä.
Ehkä keskitiellä onkin vielä reilusti porukkaa, mutta miten tämä huonosti voivien ja huonoa oloa purkavien joukko on kasvanut näin suureksi. Se että on keskitieporukkaa vielä, ei selitä sitä että miten laaja-alaisesti ne huonot asiat on yhtäkkiä kasvaneet. Ne kymmen/sata/tuhatkertaiset lapsi/eläin/lähisuhdeväkivaltakeissit, syrjäytyneet, kelkasta pudonneet, yksinäiset. Mistä niitä tuli niin paljon. Viiden vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä keskitiellä onkin vielä reilusti porukkaa, mutta miten tämä huonosti voivien ja huonoa oloa purkavien joukko on kasvanut näin suureksi. Se että on keskitieporukkaa vielä, ei selitä sitä että miten laaja-alaisesti ne huonot asiat on yhtäkkiä kasvaneet. Ne kymmen/sata/tuhatkertaiset lapsi/eläin/lähisuhdeväkivaltakeissit, syrjäytyneet, kelkasta pudonneet, yksinäiset. Mistä niitä tuli niin paljon. Viiden vuoden sisällä.
Tämä.
Kultaisen keskitien puuttuminen näkyy harrastuksissa. Harrastetaan lajia tosissaan, tehdään sitä usein, harrastetaan sitä useita vuosia putkeen, harrastetaan tavoitteellisesti. Niin aikuiset, lapset kuin nuoret.
Harrastamiseen liittyy toinenn mielenkiintoinen ilmiö. Lapseni on tavallisella luokalla, juuri kukaan siellä ei harrasta mitään säännöllisesti. Muutama lapsi harrastaa kauden sitä seuraavan kauden jotain muuta. Puhumattakaan siitä, että vanhemmat harrastaisivat lapsen kanssa.
Rinnakkaisluokka on kielipainotteinen luokka, ko. luokassa lapset harrastavat pitkäjänteisesti; tytöt jalkapalloa, sählyä, partiota, uintia, telinevoimistelua pojat jalkapalloa, sählyä. Oletteko huomanneet tätä ilmiötä?
Kristityistä suomalaisista tulee ensiksi ateisteja ja sen jälkeen löytävät islamin.
Jokainen luteril. kirkosta eronnut löytää aikansa arvotyhjiössä haahuiltuaan hengellisen kotinsa moskeijasta.
Olen huomannut saman.
Näyttää kohta ettei juuri missään asiassa ole kultaista keskitietä. Mennään toiseen äärimmäisyyteen. Suhteellisuudentaju olisi hyvä asia.
Koska niistä keskiverroista ei saa hyviä tarinoita. Suurin osa tietää, miltä keskiverron elämä näyttää, koska ovat itsekkin keskivertoja. Samalla huomioivat ne "poikkeukset" molemmista ääripäistä, jolloin niiden määrä tuntuu suurelta.
Esim. Haluaisitko itse lukea artikkelin "itsestäsi", jossa kerrotaan kaikki samat jutut mitkä jo tiedät?
Alue: Aihe vapaa
Hyvä kysymys. Individualistinen kulttuuri varmaan ja arvomaailman pinnallistuminen.