Lue keskustelun säännöt.
Vastuu lapsen kasvatuksesta pelottaa
Pohtii
20.01.2019 |
Hei.
Miten te arvon ihmiset selviätte siitä? Ihmislapsen kasvatuksesta nimittäin?
Pelkkä tämän asian ajattelu saa minut ahdistumaan. Mutta aiheena ihan ajankohtaista koska olen 28v ja mieheni kanssa joskus jo näistä leikillisesti puhutaan. Hän haluaisi lapsia valmistumisen jälkeen.
Olen ollut päiväkodissa töissä ja itseasiassa kasvatustieteen maisteri olen myös mutta kasvattaminen ja sen tuoma hullun iso vastuu ja kokoajan tehtävä ajatustyö pelottaa ja väsyttää.
Onko niin että rakkaus lasta kohtaan on niin isoa että se kuittaa nämä pelot? Tuleeko vanhemmuudesta luonnollinen osa elämää, voiko siitä täysin rinnoin nauttia??
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervettä pohdintaa, mutta juuri tuo että pohdit asiaa kertoo että sinusta on vanhemmaksi.
Jokainen vanhempi omaa omat kompastuskivensä, mutta niitä voi työstää ja niille voi pyrkiä tekemään jotain kun tiedostaa ettei ole täydellinen (ja vaikka kuinka yrittäisi olla täydellinen vanhempi niin sitä ei ole kuitenkaan. Lapset ymmärtävät tämän jossain vaiheessa ja tiedostavat että hekin kaikkine puutteineen voivat perustaa perheen ja pyrkiä parhaaseen mahdolliseen vanhemmuuteen)
Tsemppiä ja kyllä siitä selviää! Niin väsyttävää kuin se lasten kanssa työskentely voikaan olla niin omiaan rakastaa ja heidän hyväkseen haluaa toimia päivästä toiseen. Mikään ei ole samanlaista kuin lapsen ja vanhemman rakkaus (meinasin jo livauttaa että äidinrakkaus mutta päivittäin nään miten mieheni ja lapseni ovat yhdessä eikä se rakkaus ole piiruakaan vähäisempää kuin omani)