Halusin esitellä tyttöystävälleni vanhan mummolan, mutta serkun vaimo ajoikin pois

Monissa valtioissa ap saisi jo kuolemantuomion rikoksestaan

Kuulostaa kyllä siltä että tuossa on takana jotain riitoja kun ei ole pidetty serkkuihin yhteyttä ja serkku pyytää että ap antaisi vanhojen asioiden olla. Ja se talo voi omassa mielessä olla se vanha mummola, mutta serkulle ja sen vaimolle se on heidän kotinsa, eikä heillä ole mitään velvollisuutta sitä esitellä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan on niin, että sinne "mummulaan" enää mennä niin vain. Itse tajusin asian jo parikymppisenä, kun olin vierailulla setäni luona. Setä oli siis ottanut isovanhemmilta (jotka oli vielä hengissä) muutamaa vuotta aikaisemmin sen maatilan sukupolvenvaihdoksessa ja isovanhempien vanha talo oli tyhjillään, kun rakensi uuden. Eräs sukulaisnainen alkoi kovin selittää, että "pitäähän sun viedä Mikko katsomaan, millainen mummula sinulla oli.." eli olisi pitänyt saapastella sinne isovanhempien vanhaan kämppään näyttämään paikkoja. Tajusin heti, että se ei ole soveliasta vaikka olin kovin nuori ja mutisin jotain "ei oikein ehdi nyt... täytyy joskus paremmalla ajalla..." Setäni ja vaimonsa olivat aivan hiljaa ja katsoivat toisiaan. Olisivathan he voineet kehoittaa menemään sinne, jos se olisi ollut ok. Kävi selväksi, etteivät halunneet ja se siitä. Tuskin olisivat mitään sanoneet, jos olisin sinne vaan mennyt, mutta kunnei kehoitettu, niin asia jäi siihen. Sedällä olin ihan kutsuttuna kahville.

Samankaltainen kokemus minullakin. Taisin olla vielä alaikäinen silloin, lukiossa kylläkin. Yhtäkkiä sitä tajuaa, että rakasta mummolaa ei enää ole, kun ei ole mummoakaan, eikä talossa eikä pihapiirissä voikaan liikkua yhtä vapaasti, vaikka siellä yhä sukua asuisikin. 

Ymmärrän hyvin myös ap:n tuntemuksia. Olisi tietysti kohteliasta soittaa serkulle etukäteen - numeron ehkä saisi selville vaikka Fonectasta - mutta tosi tökeröä serkulta ja hänen vaimoltaan reagoida yllätysvisiittiin noin tylysti. Itse olisin tarjonnut kahvitkin, jos olisin ollut kotona - kyllä sukulaisille pitää löytyä sen verran aikaa. Jos on ollut riitoja, ne on varmaan riidelty aikaisempien sukupolvien kesken, ja niitä on turha jatkaa.

Oma mummolani on nykyisin raunioutunut autiotalo. Toissavuonna olen viimeksi käynyt sitä katsomassa ja pihapiirissä liikkumassa. Samalla kaivoin omavaltaisesti ja vein omaan pihaan muutamia mummon puutarhassa rikkaruohojen keskellä sinnitelleitä kasveja ja taimia.

Unohtakaa mummolat. Niitä ei enää ole kuin historiankirjoissa.

Olisko tuossa taustalla joku perintöriita, jonka olemassaolo aloituksessa jätettiin kertomatta, tai sitten muuten vaan keksittyä satua koko tarina.

Vierailija kirjoitti:

Olimme tänään uuden tyttöystäväni kanssa ajelulla ja ajoimme läheltä vanhaa mummolaani, jossa vietin aikaa lapsena paljon isovanhempieni vielä eläessä.

Halusin sitten siellä pitkästä aikaa poiketa ja esitellä tyttöystävällekin muistoja.

Enoni oli aikanaan mummolan ostanut ja nyt oli poikansa, minun serkkuni sen omistajana.

Ei nykyään kai ole soveliasta kyläillä ilmoittamatta, mutta eipä numeroita olisi ollutkaan. Ajoin mummolan pihaan ja siellä oli kiukkuinen emäntä heti vastassa, kun kerroin syytä poiketa.

Tämä pirttihirmu ilmoitti, että vaikka olenkin siellä lapsuuteni viettänyt, vanhukset ja eno on kuolleet ja minulla ei ole enää syytä tunkeutua toisten koteihin ja tulla itkemään vanhoja asioita ja että voin samantein lähteä.

Serkkuni katseli surullisen näköisenä maahan ja sanoi mumisten, että eiköhän se olisi nyt parempi, jos lähtisitte pois ja antaisitte vanhojen asioiden olla.

No lähdimme kyllä ilman seuraavaa kehoitusta. Kylläpä jäi surullisen paska olo, kun joukko muistoja vedetään toisten toimesta vessasta alas.

No nyt :D

Ei tsiisus näitä...                   

0/5

Mistä tiedätte tämän olevan provo?

Mielestäni hyvinkin uskottava tapaus.

Vähän tuli sellainen fiilis että tässä on taustalla samanlaista kuin omassa suvussani. Yhden sukulaisen vaimo on kaikkien mielestä hirveä kaiken kieltävä hirmuhallitsija, kun kestitsee omassa kotonaan usein omia sukulaisiaan eikä ole kutsumassa miehensä sukulaisia kylään vähänväliä. Aina kun tämä mies ei pääse johonkin, halua jotain serkun kaiman perintökalleutta eli homeista, tahraista sohvaa pyörimään nurkkiinsa tai ei suostu lainaamaan vaikkapa kallista ruohonleikkuriaan niin se on tietenkin taas tämän vaimon vika. Jotenkin. Tunnen tämän vaimon suhteellisen hyvin, oikeasti on todella mukava nainen. Mies on kyllä näistä se juro joka ei tykkää käydä sukuloimassa tai lainailla kaikille kaikkea. Tai jaksaisi niitä yllätysvieraita.

Seiliin joutaisit ap.

Minäkin voin sitten varmaan poiketa tuolla lähikaduilla, valitsen vaan kerrostalon mitä rupean käymään läpi. Mummolla oli ennen iso omakotitalo ja piha tuolla, sittemmin kaavoitettiin kerrostaloalueeksi.

Voisin olla tuo "serkun vaimo".

Ollaan mieheni kanssa ostettu tämä "mummola", ja omistusoikeus on nyt meillä. Asumme tässä kuuden lapsemme kanssa, ja kyllä - todellakin toivomme, että meiltä kysytään, voiko meille tulla ja milloin mahdollisesti. Tämä ihan siitä syystä, että meillä on omakin elämä eikä aina ole hyvä hetki vieraille. Tämä on ollut mieheni ajatus, ja sukulaiset on ymmärtäneet tämän mukavasti.

Sinänsä ovet kyllä ovat sukulaisille auki. Myös esimerkiksi vanhaemännän (sen mummon) sellaisille läheisille, joita me ei edes juurikaan tunneta. Ollaan ajateltu, että tutustutaan sitten- ja että kun sen mummon eletty elämä kuitenkin tässä talossa on.

Alkuun oli kyllä hieman hankaluuksia, kun sukulaiset vain tulla tupsahtivat paikalle - milloin mitäkin tavaraansa hakemaan, lainaamaan, "poimimaan ohi mennen mansikoita kun näytte niitäkin laittaneen, heh heh"... Minä en ollut mielissäni, mutta miehellä tämä touhu enemmän kävi hermoon. Sukulaiset säilyttäköön tavaransa muualla ja totta kai voi tulla lainaamaan tavaroita, kunhan kysyy luvan eikä lompsi vain sisälle kuin kotiinsa. Mansikkamaallekaan ei nyt ihan tuosta noin vain ole soveliasta mennä - mansikoita ja muitakin marjoja saa poimia - kunhan kysyy. Vanhalle ihmiselle (kuten sille mummolle) voin niitä poimia ihan itsekin ja pyytämättä.

(Ja totta kai se sinunkin serkkusi vaimo voi yhtä lailla ottaa kotiinsa vieraita tai olla ottamatta - olkoon sukuun nähden vieras tai ei, mutta kotonaan hän silti on.

T. Jonkun serkun vaimo

Nykyään ei enää juuri kyläillä kenenkään kotona, joten ihan ymmärrettävää käytöstä

Toisten koteihin ei mennä

Kuka käy enää kylässä

Joidenkin ihmisten on vaikea käsittää, että vaikka kuinka johonkin paikkaan tai asiaan on tunneside, niin se ei tarkoita, että sinulla olisi siihen oikeus.

Veljeni asuu perheineen "mummolassamme" ja talon vintillä on paljon mummin aikaista tavaraa. Talo ei ole ihan taajamassa, joten ovi on useinkin lukitsematta, harja vinollaan ovella, jos edes joku perheenjäsen on lähistöllä. Silloin tällöin ilmestyy pihaan tuollaisia muistelijoita, jotka kertovat olevansa etäistä sukua mummille tai mummin hoitaneen heidän äitiään kauan sitten, tai muuta vastaavaa, mutta ovat kuulemma olleet asiallista väkeä ja eivät tuppaudu, ellei erikseen pyydetä kahville.

Ihan muutama vuosi sitten oli pihassa käynyt sukulaisten auto, joka lähti ajamaan pois juuri kun veljen vaimo oli tullut pihaan. Myöhemmin kävi lasten kautta ilmi, että olivat käyneet hakemassa vintiltä vanhoja sarjakuvalehtiä lapsille näytettäväksi. Ei siinä mitään, mutta kun eivät keneltäkään kysyneet lupaa, vaan olivat vain astelleet ovesta sisään, käyneet penkomassa lehdet vintiltä ja ajaneet pois.

Veli soitti kiivahkon puhelun, mutta sukulaiset vain päivittelivät, että he ajattelivat asian olevan ihan ookoo eivätkä olleet halunneet veljen perhettä häiritä, kun olivat nähneet ettei talon väki oli kotona. Olihan mumminkin aikaan saanut sisälle vain mennä odottelemaan. Lehtiäkään ei saatu takaisin, ei sillä että niillä olisi väliä ollut, mutta periaatteesta kumminkin. Ovi oli siitä päivästä lukossa aina, vaikka olisivat pihassa olleet haravoimassa.

Saatoittehan pamahtaa paikalle kesken perheriitaa tai muuten hankalaa tilannetta, ei tuossa välttämättä ole mitään sen isompaa takana. Itse selvittäisin serkun numeron ja laittaisin vaikka tekstarilla pahoittelut, tällöin hän voi halutessaan helpommin ottaa yhteyttä.

Serkut kyllä noin yleisesti ottaen ovat sukua,sanovat mammat taas mitä hyvänsä.Mulla on serkkuja eikä kenenkään puolisot ole koskaan ajaneet mua mistään pois vaanovat sukua.Mulla oli kaikkein läheisin naispuolinen serkku,joka valitettavasti kuoli kuuskymppiä mittarissa.Senjälkeen vierailimme hänen kodissaan vielä monina kesinä,oli kysymyksessä siis miehensä kotitalo.Lähimpiä ismisiä mulle oman perheen lisäksi.

Nyt on isäntäkin kuollut,jäljellä on autius.

En minä ymmärrä tuota serkun vaimoa,täytyy olla julmat välit että noin kohtelee.

Meillä on myös sukutalo ja minä olen tuo vaimo.

Meillä on käynyt muistelijoita Amerikasta saakka. Lapsuutensa mummolan haluavat nähdä. Usein perimmäistä nurkkaa myöden.

Ja sekin on tuttua, että tuosta vain omin luvin käydään vintissä. Katsomassa, millaista (suvun?) tavaraa vintissä on. Joskus ehkä viemässäkin, koska 'teillähän on varastotilaa'. Ja minäkin olen asunut tässä talossa kuitenkin jo 19 vuoden ajan.

Todellakin ymmärrän, ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkusi vaimo teki aivan oikein. Vieraat helvettiin, jos eivät osaa ilmoittaa. Ja varsinkin oudot henkilöt. Sinä olet itsekäs ihminen, jonka oikea paikka olisi mielisairaalassa.

Serkun vaimo on tuollaisessa asiassa ihan sivullinen. Sääliksi käy serkkua. Vaimo on tietysti ylipainoinen ja rumakin.

No ei kyllä ole, jos talo ja talon laina on 50% vaimon nimissä.