Halusin esitellä tyttöystävälleni vanhan mummolan, mutta serkun vaimo ajoikin pois

Itse asun vanhassa mummolassani, isäni osti talon mummolta kun tämän oli jo parempi muuttaa lähemmäs palveluja ja helppohoitoisempaan asuntoon. Maksoi käyvän hinnan ja kaupasta oli sopu kaikkien sisarusten kesken, isäni oli ainoa lapsista joka edelleen asui seudulla ja halusi sinne jäädäkin joten ei sitä kukaan muu sisaruksista halunnut itselleen ostaa. Asuimme siinä aikamme, me lapset muutimme pois ja isä asui talossa kuolemaansa asti. Hän kuoli aika nuorena, itse asiassa mummokin on vielä elossa vaikkakin huonossa kunnossa palvelutalossa. Mutta, isän kuoleman jälkeen yritimme omien sisarusteni kanssa myydä taloa jonkun aikaa ja lopulta totesin että minä voisin sen oikeastaan ostaa kun ei se tuntunut menevän kaupaksi. Jokaisella halukkaalla tädillä, sedällä ja serkulla on siis ollut mahdollisuus ostaa mummola takaisin itselleen jos paikka niin kovin tärkeä olisi. 

No, samantein kun muutin taloon niin jo alkoi isäni sisaruksia rampata paikalla. Aitasta käytiin kaivelemassa tavaroita vaikka talo oli siinä kohtaa jo kaksi kertaa myyty uudelle omistajalle irtaimistoineen. Sinne jäi siis vaikka miten paljon vanhaa tavaraa kun mummo muutti pois eikä isänikään niitä hävittänyt. Ja jokaiselle on ihan varmasti sanottu kun mummon muuttoa on tehty että tulkaa hakemaan pois kaikki mitä haluatte itsellenne. Mutta silti ne tavarat muistui kaikilla mieleen vasta kun minä taloon muutin. No ei siinä, en minä niitä romuja kaivannut ja saivat viedä mutta kyllä ärsytti se kun ilmottamatta tulivat vaan pihaan saapastelemaan ja kaivelemaan paikkoja. Talvella töistä tullessa sai katsella että jaa täällä on joku käynyt pihassa ja seurata lumessa jälkiä että missäs kaikkialla on käyty. 

Edelleen kesäisin haluavat tulla porukalla grillaamaan ja pihajuhlia pitämään ja olen sen sallinut, ei mua haittaa kunhan kysytään lupa. Asun talossa yksin mutta voin kuvitella kyllä että jos mulla asuis tässä puoliso niin tottakai hänellä olisi sanansa sanottavana asiaan. Vaikka tämä talo on kuulunut suvulleni niin ei tämä ole mikään sukutila vaan minun taloni. Ei täällä ole sitä mummoa eikä hänen lastensa lapsuutta vaikka ne niin kuvittelee. 

Minun lapsuudenkotini kerrostalossa on myyty pois vanhemman kuoltua. Eipä tulisi mieleen enää ängetä vieraiden ihmisten nurkkiin "fiilistelemään".

"olimme" on väärin kirjoitettu. Ei sinun uudella tyttöystävälläsi oo enää uutta tyttöystävää vaan sinulla, joten kirjoita "olin... "

En osaa kuvitella, ettei meidän suvussa serkku voisi käydä, vaikkei muuten yhteyksiä niin pidettäisikään.

Mutta oma isäni änkesi kerran lapsuutensa tärkeisiin maisemiin, ja kyllä hävetti. Onneksi talon nykyinen asukas (joka siis ei ole tuttu tai sukua) otti hyvin vastaan.

Serkku ja vaimo ovat hukanneet elämänhallinnan, kämppä on kuin sikolätti, tyhjiä pulloja ja tölkkejä joka paikka täynnä. Siksi eivät kutsuneet sisälle. Ja tuo käytöskin vaikuttaa känniääliön mesoamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Ap. N tekoa voisi Bellat. Å maanpwtokseen

Ja sinun kirjoitustasi

Pistähän se korkki jo kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökillä pyörii noita fiilistelijöitä niin paljon, että pitäisi kerätä pääsymaksuja.

Reaktiosta päätellen tuossa mummolassa on sama tilanne. Toisten kotiin ei nykyään mennä ilmoittamatta milloin tahansa. Ajat muuttuu.

Kokeilepa joskus asua maalaistalossa, jossa entisten renkien ja piikojen lapset haluaa tulla salin puolelle muistelemaan isoäidin äidin joulunviettoa. Jos menee sanomaan, että piiat juhli väentuvassa, sitä voi mennä katsomaan, niin alkaa hermostunut selitys, että siellä ei varmaan ole yhtä kaunista kuin salissa, se me halutaan nähdä.

Mitkä mt-potilaat täällä taas vastailee? Jos ei halua vieraita, voi ihan asiallisesti sanoa, ettei nyt sovi. Jonkun etääntyneen serkun numeron saaminen nykyään voi olla mahdoton tehtävä, kun ei ole puhelinluetteloita ja numeron voi salata.

Olisit riisunut itsesi alasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökillä pyörii noita fiilistelijöitä niin paljon, että pitäisi kerätä pääsymaksuja.

Reaktiosta päätellen tuossa mummolassa on sama tilanne. Toisten kotiin ei nykyään mennä ilmoittamatta milloin tahansa. Ajat muuttuu.

Kokeilepa joskus asua maalaistalossa, jossa entisten renkien ja piikojen lapset haluaa tulla salin puolelle muistelemaan isoäidin äidin joulunviettoa. Jos menee sanomaan, että piiat juhli väentuvassa, sitä voi mennä katsomaan, niin alkaa hermostunut selitys, että siellä ei varmaan ole yhtä kaunista kuin salissa, se me halutaan nähdä.

Phöh, mitä horiset.  Tollasta missään tapahdu.

Ap:n aiheeseen sanoisin, että erittäin epäkohtelias muija oli sun serkullas.  En minä tollain sano edes kaupustelijoille, joita täällä laukkaa vähän väliä, milloin mitäkin remonttia tarjoomassa ymv.

Eikä tuo nyt mitään toisen tontille luvatta tunkeutumista ole, jos tarkoitus on mennä kylään.  Johan nyt vallan.  Täällähän vastaajat kriminalisoi jo kylässäkäymisenkin.

Ei tarvi pyytää sisälle eikä mitään muutakaan, mutta aina voi olla ystävällinen.  Ei se mitään maksa.  

Jos kutsumatta tai ennalta sopimatta toisen pihaan meneminen ihan vilpittömissä aikeissa, kun kerran kuitenkin ollaan sukulaisia, on niin väärin ja ei-toivottua, niin sitten pitää lakiin saada pykälät tästä.  Meillä on oven takana milloin ketäkin.  Postilähetyksiäkin tuodaaan ihan kuistille asti ja soitetaan ovikelloo.  Naapuri voi tulla vaikka minkä asian takia ja kuka tahansa muukin, ei se laitonta ole.  

Serkkus on tossun alla.  Ja vieraille noin yleensäkin ollaan kohteliaita.  Voi tuonkin asian ilmaista ihan kohteliaasti,  mutta akalla ei ollut taitoa.

Mummolat ovat minuktakin menneet sen jälkeen kun isovanhemmat kuolivat. Mummoni viimeistä tahtoa ei ole kunnioitettu eräässä asiassa, jossa kaikille lapsille olisi taattu tietty nautintaoikeus tilasta kerran vuodessa. Toisessa mummolassa uusi emäntä kestitsee ennemmin omia sukulaisiaan. Kylässä käyn harvakseltaan molemmissa.

No olipa siinä sukulaisen rakkautta tunnistettavissa. Epäkohtelias tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Serkku ja vaimo ovat hukanneet elämänhallinnan, kämppä on kuin sikolätti, tyhjiä pulloja ja tölkkejä joka paikka täynnä. Siksi eivät kutsuneet sisälle. Ja tuo käytöskin vaikuttaa känniääliön mesoamiselta.

Mahdollista olisi sekin, että talossa pidetään sellaista "kasvihuonetta" jota muut ei saa nähdä.

Outoemäntä? kirjoitti:

No mitä välii...ymmärrän aloittajaa hyvin. Olisi halunnut jakaa parhaita lapsuusmuistojaan näyttämällä mummolan. Minä ainakin olisin kutsunut yllätysvieraat sisälle ja keittänyt kahvit...ehkä.olisi saatu jokin suvun vanha kauna sulamaan. Tykkään kun joku tulee kutsumatta, se mitään kotirauhan rikkomista ole.

Helppoahan se on sieltä huudella. Näillä on selkeästi jotain todella ikäviä riitoja ollut ja välit menneet poikki. Selkeästi eivät ole pitäneet yhteyttä tai yrittänyt aiemmin sovitella ja sun mielestä on ok että yhtäkkiä tuppaudutaan pihoille muina miehinä esittelemään taloa? (ja aika ikävää jos tuo talo on esim ollut se syy riitaan.. )

Ei näin...

Itse en vaan kehtaisi. Itse AP:na laittaisin postikortin ja siihen numeron mihin voi soittaa jos yhteyttä haluaa pitää tai sopia asioita keskenään. 

Minun kotini on monen ihmisen mummola ja lapseeudenkoti. Olisin iloinen, jos joku heistä kävisi, mutta kukaan ei käy vaikka kuinka heitä pyytäisi. Viimeisin vierassukulaisista kävi 90 luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Olimme tänään uuden tyttöystäväni kanssa ajelulla ja ajoimme läheltä vanhaa mummolaani, jossa vietin aikaa lapsena paljon isovanhempieni vielä eläessä.

Halusin sitten siellä pitkästä aikaa poiketa ja esitellä tyttöystävällekin muistoja.

Enoni oli aikanaan mummolan ostanut ja nyt oli poikansa, minun serkkuni sen omistajana.

Ei nykyään kai ole soveliasta kyläillä ilmoittamatta, mutta eipä numeroita olisi ollutkaan. Ajoin mummolan pihaan ja siellä oli kiukkuinen emäntä heti vastassa, kun kerroin syytä poiketa.

Tämä pirttihirmu ilmoitti, että vaikka olenkin siellä lapsuuteni viettänyt, vanhukset ja eno on kuolleet ja minulla ei ole enää syytä tunkeutua toisten koteihin ja tulla itkemään vanhoja asioita ja että voin samantein lähteä.

Serkkuni katseli surullisen näköisenä maahan ja sanoi mumisten, että eiköhän se olisi nyt parempi, jos lähtisitte pois ja antaisitte vanhojen asioiden olla.

No lähdimme kyllä ilman seuraavaa kehoitusta. Kylläpä jäi surullisen paska olo, kun joukko muistoja vedetään toisten toimesta vessasta alas.

Kyllä on niin surullisen suomalaista moinen käytös sukulaisia kohtaan. Serkulla parisuhteessa ilmeisiä ongelmia.

Jos siellä talossa oli jotain luvatonta, vaikka kasvamassa lamppujen loisteessa....

Vierailija kirjoitti:

Olimme tänään uuden tyttöystäväni kanssa ajelulla ja ajoimme läheltä vanhaa mummolaani, jossa vietin aikaa lapsena paljon isovanhempieni vielä eläessä.

Halusin sitten siellä pitkästä aikaa poiketa ja esitellä tyttöystävällekin muistoja.

Enoni oli aikanaan mummolan ostanut ja nyt oli poikansa, minun serkkuni sen omistajana.

Ei nykyään kai ole soveliasta kyläillä ilmoittamatta, mutta eipä numeroita olisi ollutkaan. Ajoin mummolan pihaan ja siellä oli kiukkuinen emäntä heti vastassa, kun kerroin syytä poiketa.

Tämä pirttihirmu ilmoitti, että vaikka olenkin siellä lapsuuteni viettänyt, vanhukset ja eno on kuolleet ja minulla ei ole enää syytä tunkeutua toisten koteihin ja tulla itkemään vanhoja asioita ja että voin samantein lähteä.

Serkkuni katseli surullisen näköisenä maahan ja sanoi mumisten, että eiköhän se olisi nyt parempi, jos lähtisitte pois ja antaisitte vanhojen asioiden olla.

No lähdimme kyllä ilman seuraavaa kehoitusta. Kylläpä jäi surullisen paska olo, kun joukko muistoja vedetään toisten toimesta vessasta alas.

Onhan tuo nyt aika uskomattoman tökeröä paukata ilmoittamatta toisten kotiin. En minäkään tykkäisi! Mutta saat anteeksi, nuoruuden ja hölmöyden piikkiin menee monta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mummolat ovat minuktakin menneet sen jälkeen kun isovanhemmat kuolivat. Mummoni viimeistä tahtoa ei ole kunnioitettu eräässä asiassa, jossa kaikille lapsille olisi taattu tietty nautintaoikeus tilasta kerran vuodessa. Toisessa mummolassa uusi emäntä kestitsee ennemmin omia sukulaisiaan. Kylässä käyn harvakseltaan molemmissa.

Siis oliko mummulan myynnin ehtona että kerran vuodessa uusien asukkaiden on passattava ties minkä kokoista lössiä hamaan tulevaisuuteen asti? Aika hirveä ehto, pitäisi vierailut perustua vapaaehtoisuuteen.

Ja miten tuo toinen mummola? Mikä velvollisuus vieraiden tasapuoliseen kutsumiseen on?

Joidenkin ihmisten tulisi ymmärtää, että on ihan sama, myytiin rakas mummulan sitten suvun sisällä, tai ulkopuolisille, se ei ole enää vierailupiste jonne saa vaan lampsia sisään. Jos haluat vierailla jossakin, kannattaa pitää välit talon uusiin asukkaisiin.

Minä tein sen virheen, että ostin mummolta tämän talon ja lapsuudenkodin. Edelleen vuosien asumisen jälkeen tuppaa joskus ties mitä kylätuttuja ja sukulaisentapaisia poimimaan marjoja puutarhasta ja muuten vaan pihaan pällistelemään niin kuin ei mitään. En siedä tuota yhtään, tuntuu tosi väärältä ja tunkeilevalta. Tämä on minun kotini, ei mikään yhteisalue enkä minäkään kierrä muiden pihoilla. Kerran meni suorastaan hermo ja sanoin aika pahasti että tänne ei saa enää tulla.

Sisällä on kamala krooninen tavarakaaos, mutta saa ollakin, minun kotini se on. Sinne ei enää kokoonnuta viettämään sunnuntaita.