Lue keskustelun säännöt.
Oon huomannut tällaisen eron köyhissä ja rikkaissa:
19.01.2019 |
Olen siis tarkkaillut lasteni kaveriden muuttamista ensimmäisiin uusiin koteihin. Köyhät eivät vastaanota kierrätystavaroita vaan haluavat just jonkun tietynlaisen "valkoisen lipaston". Rikkaammat taas ottaa vastaan kaikenlaista, ajatuksella, että sen saa sitten maalattua / vaihdettua myöhemmin toiveiden mukaisiksi.
Kysymykseni kuuluu: eikö köyhillä riitä luottoa tulevaisuuteen vai onko se symboliikka, että omaan kotiin saa uutt,a niin tärkeää?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.
Ns. Vakavaraisuus tarkoittaa, että tulee toimeen omillaan. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Uusavuttomilla huikentelijoilla rahaa menee ja oikeastaan mikään ei riitä. Varsinkin varakkaan perheen poika ei välttämättä osaa mitään taloudenpitoa, kun kotona ei ole tarvinnut tehdä mitään.
Sitten on vaatimattomista oloista jotkut, joille on luontevaa säästää siellä missä voi. Ei se tarkoita että puuronsyöjä voisi huonosti. Päinvastoin, sitten voi jäädä rahaa matkoihin tai voi ostaa laadukkaita asioita. Ainoa millä oikeasti on väliä, jos autoilee, turvallisemmat autot maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikas ottaa talteen lattialle tippuneen 10 senttisen kun köyhän mielestä noin pienen rahan takia ei kannata vaivautua, sama koskee panttitölkkejä, köyhä voi jättää ne metallinkeräykseen kun rikkaalle ei tulis mieleenkään.
Olen saman huomannut. Asuinalueellamme vuokratalojen ympäriltä löytyy eniten pantillisia juomatölkkejä ja pulloja. Keräilen ne kaikki ja säästän noin 5 euroa viikon ruokalaskussa. Ymmärrys pienen rahan arvosta on usein pienituloisilta hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.Ns. Vakavaraisuus tarkoittaa, että tulee toimeen omillaan. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Uusavuttomilla huikentelijoilla rahaa menee ja oikeastaan mikään ei riitä. Varsinkin varakkaan perheen poika ei välttämättä osaa mitään taloudenpitoa, kun kotona ei ole tarvinnut tehdä mitään.
Sitten on vaatimattomista oloista jotkut, joille on luontevaa säästää siellä missä voi. Ei se tarkoita että puuronsyöjä voisi huonosti. Päinvastoin, sitten voi jäädä rahaa matkoihin tai voi ostaa laadukkaita asioita. Ainoa millä oikeasti on väliä, jos autoilee, turvallisemmat autot maksaa.
Halvinta kuitenkin on jos pysyttelee silti kotona neljän seinän sisällä ja on koskaan tekemättä mitään. Kun ei ota lainkaan ainuttakaan riskiä ei myöskään synny ylimääräisiä tai yllättäviä kuluja. Silloin kaikki ylimääräiset rahat voi laittaa säästöön tai sijoittaa odottamaan pahanpäivän varalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.Et sitten ymmärtänyt. Yksinkertaisemmin: rikkaaksi ei tule koskaan jos aina käyttää kaikki rahansa. Hyvätuloinen on köyhä jos hän käyttää kaikki rahansa. On totta että hyvätuloisella on todennäköisesti enemmän varallisuutta, mutta se että on pienituloinen EI tarkoita sitä että viisaasti elämällä ja sijoittamalla et voi rikastua. Jos sinä et tuossa onnistu se ei tarkoita ettei se ole mahdollista. Tämän voi laskea ihan helpostikkin, mutta en siihen tässä nyt lähde. Ohis
On vähän eri asia säästää ja sijoittaa, jos vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 2000e eikä 200e.
Jos sijoitat tuon 200€/kk osakkeisiin joiden tuotto olkoon 5%. Mitä sinulla on 30-vuoden kuluttua?
Millä sitä sitten ostaa ruuat sun muut, jos sijoitan sen 200e, joka jää vuokran ja laskujen jälkeen käteen?
Vai yrittää säästää tuosta puolet ja elää sen 30 vuotta satasella kuukaudessa, että sitten elämän ehtoopuolella on rikas.
Jos ei jää mitään, ei jää mitään. Silloin on myös elämänhallinta perseellään jos mitään ei jää säästöön.
Itse kallistutaan sinne köyhien puolelle kovastikin. Suurin osa huonekaluista on vanhoja, ilmaiseksi saatuja. Roskalavaryhmistä ja tutuilta, osa ostettu hyvin halvalla käytettynä. Silti yhtäkään lastulevy kalua ei meiltä löydy. Täyttä puuta, puun värissä, valkoinen taivaan vanha nahkasohva, itsetehtyä, tuunattua, ja kaikki sointuu omalla hauskalla tavalla myös yhteen. Valaisimia myöten on kaikki kierrätettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhien valinnat määräytyvät välttämättömyyden rajoissa. Tärkeää on, että tavara on uutta ja hienoa, koska usein mielikuvissa vanha ja nuhjuinen liitetään huonouteen. Todellisuudessa joillakin rikkailla on ihan aataminaikuiset tavarat, mutta usein ne ovat kestävää laatua, hyviä materiaaleja ja aikaa kestäviä. Köyhän valkoisesta lastulevylipastosta ei ole perintöantiikiksi. Seuraava sukupolvi taas yhtä köyhä kuin vanhempansa, kun mitään ei jää käteen kaiken muuttuessa käyttökelvottomaksi :(.
Valkoinen lipasto on valtavirtaa, hyväksyttyä ja samanlaista kuin kaikilla muillakin. Halutaan piilottaa se, mitä hävetään: emme ole köyhiä. Varakkailla ihmisillä noin keskimäärin näyttää olevan hieman erikoinen maku. Jos katselee jotain Etelä-Helsingin arvotalojen myynnissä olevia asuntoja, niin aika harva niistä kelpaisi ihan tavalliselle pulliaiselle, kun ovat sen verran yleisestä mausta poikkeavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä on köyhä, koska on typerä rahankäyttäjä. Onhan tämä nyt tiedetty.
Kiinalaiset pistävät kolmasosan palkastaan säästöön palkasta riippumatta. Asumis- ja muut kulut laitetaan sen mukaan ja tarvittaessa asutaan vaikka kimppakämpässä. Ja yllätys yllätys, kyllä sielläkin sataa, jopa lunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin muualle opiskelemaan. Isä myi kaikki huoneeni tavarat, kun oli sitä mieltä, ettei viitsi niitä kuljetella, kun se maksaa. Myynnistä saadut rahat piti itse. Meni useampi vuosi siihen, että minulla oli varaa ostaa edullinen sänky itselleni. Omiin huonekaluihin ei pitkään aikaan ollut varaa, joten oli pakko muuttaa valmiiksi kalustettuun kämppään, jossa asui monta ihmistä ja oli aika rauhatonta menoa. En siellä pystynyt keskittymään opintoihini ylipistossa, joten keskeytin ne. Fiksua touhua keskiluokkaisilta vanhemmilta, en voi muuta sanoa...
Melkoinen huomio. Olen tuollainen köyhän perheen kasvatti, jonka ainoa tulomuoto omilleenmuuton aikoina olivat kesätienestit varastolla ja ne eivät nuorella ensikertalaisella paljoa ole. Aivan ensimmäiseksi jouduin kieltäytymään kaikkien ihmisten roinista ja kerron nyt miksi.
Olin koko ikäni elänyt kodissa, jossa jokainen asia oli rikki, kirpparilta tai yksinkertaisesti rumaa. Päätin, että vihdoinkin kun pääsen päättämään aivan itse elämästäni, rahoistani ja ajankäytöstäni, en haali kotiini mitään turhaa enkä remontin tarpeessa olevaa jonka kanssa vääntämiseen menee enemmän aikaa ja rahaa kuin ostaisi uutta ja lisäksi haluan sisustaa sen tismalleen oman maun mukaani. Moni ihminen loukkaantui, kun en huolinut heidän roiniaan joita he hyvää hyvyyttään tarjosivat. Aivan ensimmäiseksi heitin mäkeen mummon antaman seitkytluvulta olevan pyöreän puupöydän, koska inhosin sillä hetkellä sitä sävyä. "Ai ei nuorisolle kelpaa, se oli raimon ja kaijankin kodissa.." Olkoot kenen tahansa, se pöytä kuului heidän elämäänsä, ei enää minun. Sitä paitsi monesti tuntui, että minulle dumbattiin tavaroita sillä olettamalla, että hävitän ne sitten. Arvatkaa tunsinko itseni alennetuksi kun minulle tarjotaan kamoja, jotka eivät kelpaa edes kirpparille ja pelkästään siltä olettamalta, että olenhan köyhä : - - - )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinalaiset pistävät kolmasosan palkastaan säästöön palkasta riippumatta. Asumis- ja muut kulut laitetaan sen mukaan ja tarvittaessa asutaan vaikka kimppakämpässä. Ja yllätys yllätys, kyllä sielläkin sataa, jopa lunta.
Olethan lukenut uutisista, että moni köyhä asuu Kiinassa myös häkkivarastoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.
No olenko minä köyhä vai rikas: tulot nettona 1400e / kk kuitenkin olen vuosien saatossa säästänyt rahastoon 50 000e joka nyt kasvaa siellä kasvamistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.No olenko minä köyhä vai rikas: tulot nettona 1400e / kk kuitenkin olen vuosien saatossa säästänyt rahastoon 50 000e joka nyt kasvaa siellä kasvamistaan?
Et kerro tarpeeksi elämästäsi, jotta asiaan voisi ottaa kantaa.
Kuinka suuri tämä sinun"otanta" on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.Minä ja ystäväni ollaan oltu samassa työpaikassa ja samalla nälkäpalkalla vuosia. Minä olen rikas ja hän on köyhä. Minä säästän ja hän kuluttaa aina kaiken. Minulla on maksettu asunto ja hän asuu vuokralla. Minulla on kangaskassi ja hänellä on LV.
Kerro lisää, miten nälkäpalkalla voi olla rikas.
No nyt minä alan ymmärtää, ketkä kokoomusta äänestää... Ne on nämä nälkäpalkalla kituuttavat "rikkaat"!
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen huomio. Olen tuollainen köyhän perheen kasvatti, jonka ainoa tulomuoto omilleenmuuton aikoina olivat kesätienestit varastolla ja ne eivät nuorella ensikertalaisella paljoa ole. Aivan ensimmäiseksi jouduin kieltäytymään kaikkien ihmisten roinista ja kerron nyt miksi.
Olin koko ikäni elänyt kodissa, jossa jokainen asia oli rikki, kirpparilta tai yksinkertaisesti rumaa. Päätin, että vihdoinkin kun pääsen päättämään aivan itse elämästäni, rahoistani ja ajankäytöstäni, en haali kotiini mitään turhaa enkä remontin tarpeessa olevaa jonka kanssa vääntämiseen menee enemmän aikaa ja rahaa kuin ostaisi uutta ja lisäksi haluan sisustaa sen tismalleen oman maun mukaani. Moni ihminen loukkaantui, kun en huolinut heidän roiniaan joita he hyvää hyvyyttään tarjosivat. Aivan ensimmäiseksi heitin mäkeen mummon antaman seitkytluvulta olevan pyöreän puupöydän, koska inhosin sillä hetkellä sitä sävyä. "Ai ei nuorisolle kelpaa, se oli raimon ja kaijankin kodissa.." Olkoot kenen tahansa, se pöytä kuului heidän elämäänsä, ei enää minun. Sitä paitsi monesti tuntui, että minulle dumbattiin tavaroita sillä olettamalla, että hävitän ne sitten. Arvatkaa tunsinko itseni alennetuksi kun minulle tarjotaan kamoja, jotka eivät kelpaa edes kirpparille ja pelkästään siltä olettamalta, että olenhan köyhä : - - - )
Tämä on suunnilleen se, mitä ap väittikin - köyhästä kodista oleva haluaa ostaa itselleen kivan ensikodin, oli siihen varaa sitten tai ei.
Minua hämmästyttää aika lailla se, miten keskiluokkaiset vanhemmat menevät usein mukaan tähän sisustuslehti-ensikodin hankintaan opiskelijoille (omassa tuttavapiiirissäni siis) Esim yhdet vanhemmat ’valittivat’ sitä, miten nuorelle vuosien varrella hankitut (ja hänen valitsemat) astiat ja liinavaatteet olivatkin nyt vääränvärisiä ja epäsopivia, ja nyt sitten piti muuttolahjaksi ostaa kaikki beigeä ja valkoista ja jotain tiettyä Iittalaa... Toiset kertoivat, että olivat antaneet opiskelijalle 1000€ budjetin ettei tarvitse ottaa opintolainaa ”välttämättömään” kodinperustamiseen opiskelukaupunkiin ja ihmettelivät miksi nuori kuitenkin oli nostanut sen opintolainan ja oli mm.lähdössä jonnekin etelään lomailemaan ...
Meillä lasten pois muuttaessa olemme toivoneet, että ottavat sängyt mukanaan (ovat tuolloin olleet sinkkuja ja muuttaneet pieniin opiskelijayksiöihin ja olemme sitten tänne kotiin ostaneet parisängyn kyläilijöille) , ja kaikki haluamansa huonekalut omista huoneistaan ja muistuttaneet, että he tuskin siinä ensimmäisessä kämpässä asuvat montakaan vuotta, joten hyvin harkitusti kannattaa hankkia sisustusta ja muistaa, että niitä saa sitten mukanaan muuttaa, mikä ei välttämättä ole kovin kivaa, kun ’vanhan rimun’ Voi lahjoittaa eteenpäin tai viedä jätteeksi...
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen huomio. Olen tuollainen köyhän perheen kasvatti, jonka ainoa tulomuoto omilleenmuuton aikoina olivat kesätienestit varastolla ja ne eivät nuorella ensikertalaisella paljoa ole. Aivan ensimmäiseksi jouduin kieltäytymään kaikkien ihmisten roinista ja kerron nyt miksi.
Olin koko ikäni elänyt kodissa, jossa jokainen asia oli rikki, kirpparilta tai yksinkertaisesti rumaa. Päätin, että vihdoinkin kun pääsen päättämään aivan itse elämästäni, rahoistani ja ajankäytöstäni, en haali kotiini mitään turhaa enkä remontin tarpeessa olevaa jonka kanssa vääntämiseen menee enemmän aikaa ja rahaa kuin ostaisi uutta ja lisäksi haluan sisustaa sen tismalleen oman maun mukaani. Moni ihminen loukkaantui, kun en huolinut heidän roiniaan joita he hyvää hyvyyttään tarjosivat. Aivan ensimmäiseksi heitin mäkeen mummon antaman seitkytluvulta olevan pyöreän puupöydän, koska inhosin sillä hetkellä sitä sävyä. "Ai ei nuorisolle kelpaa, se oli raimon ja kaijankin kodissa.." Olkoot kenen tahansa, se pöytä kuului heidän elämäänsä, ei enää minun. Sitä paitsi monesti tuntui, että minulle dumbattiin tavaroita sillä olettamalla, että hävitän ne sitten. Arvatkaa tunsinko itseni alennetuksi kun minulle tarjotaan kamoja, jotka eivät kelpaa edes kirpparille ja pelkästään siltä olettamalta, että olenhan köyhä : - - - )
Tässähän se asenne juuri näkyy täydellisesti: vaikka rahaa on todella vähän se on pistettävä haisemaan ja hommattava uutta ja just oman maun mukaista, koska ei nähdä sitä hetkeä pidemmälle ja se omanarvontunto liitetään siihen minkälaista materiaa omistaa. Ei nähdä, että hyvin pärjäisi sillä vähän väärän sävyisellä pöydällä vaan heitetään se pois koska sillä hetkellä väri ei miellyttänyt. Ja rahaa palaa, ja palaa tulevaisuudessakin eikä mitään saada säästöön.
Samaan aikaan varakkaan perheen nuori ymmärtää lahjahuonekalujen arvon ja katsoo pidemmälle tulevaisuuteen rahojensa kanssa, ei hassaa sen hetken ikea-ihanuuteen vaan säästää. Ymmärtää, ettei se oma arvo riipu niistä sen hetken huonekaluista ja että esim. pieni puskurirahasto vastoinkäymisten varalta on paljon järkevämpi tarkoitus rahalle. Ja niin yksi on köyhä ja köyhäksi jää ja toinen vaurastuu koska ymmärtää miten rahaa käytetään. Ja sitten köyhä itkee miten varakkaalla on niin paljon paremmat lähtökohdat vaikka se tärkein mitä sillä varakkaalla on on ajatusmalli jonka se köyhäkin olisi voinut opetella mutta ei halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot. Toinen tuhlaa ja toinen säästää ja syntyy luokkaeroja.
Säästöistä tuleekin sitten lisätuloja ja omaisuutta joista molemmista on varaa ja osaamista pomppia ylemmäs yhetsikunnassa. Ja kohta onkin myös merkittäviä tuloeroja palkkatasolla eikä pelkäsätään omaisuuksissa ja passiivissa tuloissa.Lyhytnäköisyydellään ne köyhät ovat ja pysyvät köyhinä eikä niitä voi mitenkään auttaa. Antamalla rahaa ostaisivat heti taas jotain turhaa merkkitavaraa josta ei synny senttiäkään passiivistatuloa lähinnä päinvastoin.
"Köyhillä ja rikkailla kaiken lisäksi usein samat tulot". Siis mistä ihmeestä moinen väite?
Hyvätuloinen ei ole köyhä, vaikka tuhlaisi yli varojensa. Eikä köyhä ole rikas, vaikka kuinka säästeliäästi eläisi.No olenko minä köyhä vai rikas: tulot nettona 1400e / kk kuitenkin olen vuosien saatossa säästänyt rahastoon 50 000e joka nyt kasvaa siellä kasvamistaan?
Et kumpikaan.
Riksalla on antaa käyttää rahaa suuremmin harkitsematta (vaikka hän yleensä tarkkaan harkitseekin) asioihin mitkä tuottavat hänelle lisäarvoa. Ja lompakossa (tai säästötilillä) ei näy pohja.
Köyhällä ei ole mitään merkittävää säästöä ja usein hänellä ei myöskään ole tietotaitoa tai työkykyä parantaa elintasoaan.
Kahvi loppuu. Maailman 124:stä kahvilajista jopa 60 prosentin arvellaan olevan sukupuuton partaalla. Arabica ja Kulumbia uhanalaisia. Kaakao, suklaa, kahvi ja monet peruselintarvikkeet ovat lähitulevaisuudessa lähinnä varakkaiden juomia tai herkkuja. Jo nyt ne alkavat olla köyhille liian kalliita mutta kohta ne ovat länsimaissakin liian kallista tavaraa keskiluokalle ja sitä köyhemmille ainakaan päivittäiseen käyttöön. Luin lisäksi juuri artikkelin missä sanottiin ettei tulevaisuudessa resursseja, aikaa ja rahaa enää käytetä turhuuksiin kuten meidän aikanammen. Tälläisiä turhakkeita ovat esimerkiksi huvitukset, palvelut ja herkut. Van sellaiset jotka ovat välttämättömiä tulee tulevaisuudessa olemaan merkitystä. Huh, näin siinä todella sanottiin.