Miten voi olla niin köyhiä perheitä että jo 10€ ylimääräinen meno sekoittaa pakan täysin? Kuten Marian, 38, perhe

Vierailija kirjoitti:

Itse elän myös todella pienin tuloin. Lääkkeisiin menee kauheasti rahaa(monisairaus) ja tämän takia en mielellään töihinkään mene kun olen kipeä. Lasta ollaan yrittämässä miehen kanssa, osittain parempien tukien takia mutta tietysti suurin asia on yhteinen rakkauden hedelmä.

Otatte hoitolapsia ja nautitte niistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin olisin hiukan pulassa jos 10 kg mansikoita ja 10 kg mustikoita ja 5 kg puolukoita sulais ja pitäis yhtäkkiä miettiä miten noi "prosessoi" .

Hilloa meillä menee vuodessa sellainen yksi dronningholmin tms. punainen pönikkä. Kiisselit ei kuulu ruokavalioon ja ei kai sellainen vesi-perunajauhosotku ikuisuuksiin säily sekään. Jonkinlainen survos olisi ainoa millä olisi käyttöä ja ehkä pieni määrä mehua. Puolukoista voisi tehdä marjapuuroa, mutta se ratkaisisi yhden rasiallisen.

Pienen määrän pystyy hyötykäyttämään mutta koko talven varasto on jo hankalampaa. Tietty jos perhe on kovin perso makealle niin jotain piirakoita voi leipoa ja pakastaa. Mutta hyöty on 0 jos ei niitä kukaan syö.

Noin ison määrän iskisin tehosekoittimeen ja survoisin soseeksi. Kiehauttaisin ja pakastaisin pieninä annoksina. Ja kas, sinulla olisi smoothien marja-annos valmiina joka päivä.Pitäähän sinun kiehauttaa ulkomaiset marjatkin ennen käyttöä

Mihinköhän ne rahat sitten menevät oikeasti. Toisella pieni palkka, toisella ehkä ansiosidonnainen tai työmarkkinatuki, lapsilisät. Jos kiivin kilohinta on liikaa, ehkä jokin toinen hedelmä on edullinen sesonkituote? Itse en välitä kiivistä ja niitä on aika usein tarjouksessa kilon pakkaus mitättömällä hinnalla. Ei luulisi olevan sellainen superkallis hedelmä ja harvinaisuus jota lapset ikävöivät? Niin, että itsekin pienituloisena en oikein pystynyt samastumaan näihin köyhän arkea hankaloittaviin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin olisin hiukan pulassa jos 10 kg mansikoita ja 10 kg mustikoita ja 5 kg puolukoita sulais ja pitäis yhtäkkiä miettiä miten noi "prosessoi" .

Hilloa meillä menee vuodessa sellainen yksi dronningholmin tms. punainen pönikkä. Kiisselit ei kuulu ruokavalioon ja ei kai sellainen vesi-perunajauhosotku ikuisuuksiin säily sekään. Jonkinlainen survos olisi ainoa millä olisi käyttöä ja ehkä pieni määrä mehua. Puolukoista voisi tehdä marjapuuroa, mutta se ratkaisisi yhden rasiallisen.

Pienen määrän pystyy hyötykäyttämään mutta koko talven varasto on jo hankalampaa. Tietty jos perhe on kovin perso makealle niin jotain piirakoita voi leipoa ja pakastaa. Mutta hyöty on 0 jos ei niitä kukaan syö.

Ihan uteliaisuudesta - miksi säilöä kilokaupalla marjoja pakastimeen, jos ei keksi niille mitään käyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten empatiakyvyttömyys ja ilkeys yllättää

Marjat ja leivät voi pakastaa vaikka 3 krt. Vitamiinit vähenevät ja koostumus on eri, mutta käyttää voi. Lihaa, kanaa ja kalaa ei saa uudelleen pakastaa. Mutta jos pakkasessa on jauhelihaa, voit ruskistaa ja sitten ruskistuneen voit pakastaa.

Google on hyvä apuväline.

Lähdimme kotoa pe-ilta ja raolleen jäänyt pakastimen ovi paljastui su-iltana myöhään (sinä päivänä ei ollut enää tarkoitus syödä mitään ja seuraava ateria oli aamupala ja siutä seuraava ma-iltaruoka, johon osallistuu 2/4 harrastusten myötä muut meni eväillä) Joten su ilta kävin koko puolisulaneen pakastimen läpi ja pelastin takaisin edelleen kohmeessa olleet. Muut pikaantuvuuden perusteella biojätteeseen tai heti jääkaapista syötäväksi. Mutta -30% jauhelihaa en todellakaan enää kertaalleen sulamisen jälkeen ruskista ja pakasta uudestaan!

Ja mitä tulee sopan ja marjapiirakan säilymiseen; 2 päivää lienee ihan se virallinen suositus.

Onhejsi meille tämä pakastin episodi omi lähinnä harmi; ruokabudjettiin se ei vaikuttanut.

Nämä on niitä omia valintoja, mutta jos on rahasta tiukkaa niin kuka tahansa normaali ihminen todellakin ottaa ne puolisulaneet lihat, kypsentää ne ja pakastaa uudelleen. Samoin osan valmiista piirakasta voi pakastaa. Sulaneista marjoista voi kiehauttaa hillon ja pakastaa tai säilöä lasipurkkiin. Kuten on ketjussa jo aiemminkin todettu, oikeasti ainoa tuote jota ei voi tavalla tai toisella pelastaa on se jäätelö. Eri asia sitten jos ei viitsi eikä se rahapuoli ole ongelma, mutta siitä nyt ei kannata vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä.

Mitä jos niillä ei ollut tarpeeksi aikaa moiseen? Perheen äitihän käy töissä eikä se oikeuta jäämään kotiin, että halutaan välttyä heittämästä ruokaa roskiin. Sairauslomalla oleva isä ei välttämättä kyennyt tekemään mitään ruokien eteen.

Ei ne puoliksi sulaneet pakasteet säily loputtomiin.

Höpöhöpö. Jos ei normaalin työssäkäynnin ohella kykene sitä vertaa tekemään niin ei kyllä ole kovin elinkelpoinen yksilö millään tavalla. Kyllä tuollaisen kertaluontoisen urakan hoitaa vaikka yötämyöten ja jättää jotkut peruskotihommat siksi aikaa tekemättä. Ruokaahan siitä kuitenkin tulee joten ei lapset siitä kärsi. Ei meiltä ole koskaan pakastimen ovi jäänyt auki, mutta varsinkin kesällä aina välillä tulee iso erä jotain tuoretuotetta joka on prosessoitava säilöön, ja prosessoitava se on vaikka töissä pitääkin käydä ja unet jäisivätkin sen takia lyhyemmiksi. Meillä ei hyvää ruokaa pois heitetä vaikka ei köyhiä ollakaan.

Kyllähän tuollaisen homman hoitaisi yötä myöten, mutta minkäs teet jos on aamu ja kiire töihin? Illalla kotiin tullessa voi jo olla liian myöhäistä pelastaa kallisarvoisia lihoja.

Siinä tapauksessa lihat siirretään jääkaappiin ja valmistetaan kun on palattu kotiin. Eivät ne kylmäsäilytyksessä mene niin nopeasti pilalle. Ylipäätään suoritetaan pikainen inventaario, siirretään jääkaappiin ne tavarat jotka on jatkokäsiteltävä ja uudelleenpakastetaan ne jotka ovat riittävän hyhmäisiä että niin voidaan tehdä. Ei voi olla tämä kaikki niin vaikeaa.

Mutta entä tosiaan jos kotimatka venyy usean päivän mittaiseksi kun valkoinen kurittaja aiheuttaa liikennekaaoksen ja liukastuu ja joutuu sairaalaan ja mummo kuolee ja sähköt katkeavat koko kaupungista ja mies karkaa rakastajattaren kanssa Cayman-saarille? Nih, mitä sitten?!

Työttömän arkea. Jos mitään ylimääräisiä kuluja ei tule niin voi ainakin syödä suht normaalisti. Siinä kun pesukone sitten hajoaa, tai vaikka sairastuu johonkin niin se on 2-6 kk nuudeleilla ja Pirkka jauhelihapaketeilla kärvistelyä.

Kun luin jutun, niin mietin, että vanhempana minua ainakin ärsyttäisi, jos omat lapset olisi niin uusavuttomia, että olisin ostanut pakastimeen ruokaa heille,kun ovat niin köyhiä ja silti pakastimen sulettua nakkelisivat kaikki arvokkaat lihat roskiin, kun eivät osaisi tehdä niistä ruokaa. Jäisi apu kyllä antamatta sen jälkeen.

Nuo puuttet perheen elämässä eivät kyllä johdu pienistä rahavaroista, vaan jostain muusta.

Elämäasenteesta joka on äärimmäisen karu ja kitsas. Esitetään dramaattisesti, että maailma kaatuu jos ostaa välillä jonkun parin euron markettishampoon eikä sitä joka maksaa 90 centtiä. Tai että kiivi on jokin ylellisyyshedelmä, tai että 20 euroa jaettuna viiteen kaverisynttärilahjaan (siis 4 euron panostus yhteen lahjaan) on talouskatastrofi.  Sääliksi käy noita lapsia  - tulevat saamaan osattamuuden ja arvottomuuden kokemuksen vahvana perintönä kotoaan ja aivan turhaan! Kaksi työssäkäyvää vanhempaa, jotka pihistevät pihistelimisen vuoksi.

 Ei todellakaan kannata tehdä kahta lasta kärvistelemään tänne  köyhyyteen ja kurjuuteen, jos ei halua heihin yhtään panostaa.

Jos alle kouluikäinen alotaa cheerledingin niin se ei todellakaan maksa 150€ kuukaudessa!! Siis 100€ puolivuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski euroopassa on ihmisiä, jotka tekevät töitä ja silti lainaavat joka kuukausi 50 euroa ja maksavat sen sitten joskus takaisin.

Ei ainoastaan suomessa olla siinä vasiheessa. Mm naisten eläkkeet ovat Keski-Euroopassa hirveän paljon pienempiä kuin Suomessa.

Keski-Euroopassa on paljon pienemmät tulot, mutta myös paljon pienemmät kulut.

Noista naisten eläkkeistä Keski-Euroopassa.Kiinnostaisi tietää ovatko olleet kotirouvia? Vai johtuuko huonoista palkoista?

Muistoja lapsuudesta jossa jääkaappi ammotti aina tyhjyyttään. Isä kävi huonosti palkatussa tehdas töissä ja äiti oli suurimman osan ajasta työtön ja on edelleen, liekö jotain mielenterveysongelmia. Mitään budjetointia vanhemmat ei tuntuneet osaavan, kaupassa käytiin lähes joka päivä hakemassa sen päivän ruoka tarpeet ja mitään ylimääräisiä ruokia ei ostettu muille päiville vaan joka päivä kauppaan. Vanhempien silti oli päästävä lähes joka viikonloppu baariin kuluttamaan vähäiset rahansa ja arkipäivät kittuutettiin vähällä epäterveellisellä eines rualla. 

Muistan vanhempien riitelyn muun muassa rahasta ja siitä kuinka äiti ei osannut käyttää rahaa vaan kulutti oman pienen työttömyyskorvauksen turhiin kulutustavaroihin kuten verhoihin, vaatteisiin, koriste-esineisiin jne..Laskut oli monesti myöhässä ja ulosotto uhkasi koska äiti piilotteli kirjeitä iskältä ja näistä seurasi lisää riitelyitä, jota lapsena oli helvetin ahdistavaa kuunnella. Monesti mietin, että tulemme menettämään kotimme ja jäämään taivasalle. Vanhemmat joutuivat lainaamaan rahaa tuttavilta tai isovanhemmilta. Elämä oli kiinni muutamasta kympistä.

Koulusta kotiin tultua jääkaapissa ei ollut mitään kuin valot ja en koskaan kutsunut ketään koulukaveria kylään koska häpesin kotiani ja elämäämme. Ala-asteella viellä oli kavereita, mutta yläasteelle siirryttäessä rupesin syrjäytymään ikäisistäni ja vietin suurimman osan ajasta yksin. 

Nkykään olen 25 vuotias pitkäaikaistyötön ja en yksinkertaisesti osaa kuvitella mitään elämältäni. Onneksi sentään osaan budjetoita vähäiset tukeni ja maksan laskut ajoillaan, mielenterveys on vähän niin ja näin. Vanhemmat kaksi sisarustani ovat päässeet paremmin osaksi yhteiskuntaa. Mietin usein miksi minut tehtiin tähän maailmaan, koska mielummin olisin ollut syntymättä. Tottakai rakastan vanhempiani, mutta heidän tilanteessa en olisi lapsia tehnyt. 

Nömä 2500 euroa on köyhyysraha ihmiset ei kösitä miten niukasti 500 eurolla elävät joutuvat toimimaan ja samalla heitä yritrtään vielä kyykyttää kuntoutuksen nimellä vuosiksi ilmaiaduuniin!! HULLUUTTa!! Taistelkaa vastaan ja vaatikaa samojamokeuksia kuin maahan tulleet saa moninkerroin tekemättä mitään! Pizzayrittöjiä eimlasketa ja heidän verotonta tuloaaaaaa..861

Vierailija kirjoitti:

Jutun äiti kertoi tukalan tilanteen johtuvan paljolti siitä että mies joutunut pitkälle sairaslomalle. Kyllä meidänkin perheessä tulisi tiukat ajat jos miehen palkkaa ei yhtäkkiä olisikaan käytettävissä. Sattuisi vaikka joku onnettomuus tai selkä menisi ym. ym.. Lukemattomia syitä.

Mitä vaan voi sattua, kenelle tahansa.

Vähän empatiaa kiitos.

Miksi ihmiset ei ota vakuutuksia sairauksien ja tapaturmien varalle? Ja kuoleman, jos ovat perheellisiä. Joo maksaa, mutta myös tarvittaessa pelastaa.

Tulee niin oma lapsuus ja varhaisnuoruus mieleen. Oli köyhää, todella, mutta pääsin lukioajaksi hampparipaikkaan ja siellä ahkerasti töitä tekemällä (kaikki viikonloput ja lomat) sain hankittua kaiken tarpeellisen mm. lukiokirjat, vaatteet ja heti 18v täytettyäni oman asunnon vuokran elämisineen. Muistan miten rakastin purkkiananasta, ja olin niin onnellinen kun pystyin sitä omilla tuloillani ostamaan niin paljon kun halusin. 

Voi että osaan arvostaa nyt erinomaista taloudellista tilannetta kun sekä mies että minä tienataan hyvin. Käytännössä varaa on kaikkeen mitä haluamme.  Silti raha ei tuo onnea, sen voin sanoa. Helpottaa kuitenkin niin paljon elämää jos ei tarvitse jokaista penniä laskea. 

Asenne on ikävä, eikä sitä pitäisi koskaan sysätä lasten niskoille. Lapsille voi sanoa iloisesti, siis ilahtuneesti, että ehkäpä vielä saamme toisenkin kerran niitä kiivejä. Rahasta ruikuttaminen on penaalista.

Kuten tuolla joku aiemmin kirjoitti, henkilökohtaisen avustajan töitä on pilvin pimein. Ottaisi yhden avustettavan. 30 tuntia kuukausi 10 euroa tunti. Eli kuukauteen lisää 300euroa. Kun ukko makaa kotona saikulla, joutaa kyllä katsomaan koululaisten perään.

Ihan me varakkaammatkin olemme joutuneet tekemään lisätöitä tiukkoina aikoina. Ja harrastukset. Meilläkin pojat haaveili, että heistä tulee NHL.n jääkiekkoilijoita aikuisina. Ei tule, kun ei ole varaa viedä kalliiseen harrastukseen. Tyytyivät pelaamaan kaukalossa kavereiden kanssa.

Ei tullut NHL.n pelaajia kenestäkään niistäkään pojasta, joita kuskattiin pelaamassa seuroissa ja kuskattiin pitkin Suomea peleihin. Nuuskan käytön jokainen taisi oppia siellä.

Minä ainakin lapsille olen aina sanonut, että kaikkea ei saa,mitä haluaa. Ei siitä leluluettelostakaan. Ja ovat ymmärtäneet sen.

Ja halpisshampoo on ihan hyvää. Käytän tokmannin 1 euron tervashampoota. Aivan erinomaista.

Vierailija kirjoitti:

Jutun nainen on vain rikas sosiaalipummi. Tuet pois niin tietää miltä Intian katuojassa asuvalta oikealta köyhältä tuntuu elää. Hävettää että nainen ei osaa olla edes kiitollinen siitä että lapsilla on edes jalansuojina jotkut kengät. Kaikilla maailman lapsilla ei ole edes ruokaa.

Kuin omasta suustani!

Tänään juuri keskustelin lasteni kanssa kuinka etuoikeutettuja olemme, kun meillä on ruokaa pöydässä, kun maailmalla kuolee parhaillaan lapsia nälkään.

Olen itse ollut pienituloinen, nykyään 29-vuotiaana tienaan 2200 e nettona, valmistumiseni jälkeen nettona 3200 e.

Olen tottunut elämään niin pienillä rahoilla, että saan joka kuukausi säästöön 1000 e, valmistumisen jälkeen 2000 e / kk.

Joka aamu kun herään olen kiitollinen tästä tilanteesta, sillä muistan hyvin miltä tuntui elää, kun rahaa ei ollut juur mihinkään :(

Se tunne, kun voin viedä lapset joka vuosi ulkomaille, he saavat harrastaa mitä haluavat, mutta tietävät kuitenkin rahan arvon ja osaavat arvostaa sitä mitä meillä on!

Lisäksi olen itse ollut yh:n lapsi ja äidilläni ei ollut varaa ostaa itselleni edes ehjiä sukkia ja kaverini isä aina vitsaili ”sinulle me annetaan joululahjaksi ehjät sukat”, se jäi niin mieleen, että olenkin aikamoinen vaateneurootikko ja käyn ahkerasti läpi lasteni vaatteita - mikään ei ole pientä eikä vaatteissa ole reikiä :D

Vaatteet ostan kirpputorilta ja superaleista kohtuullisesta toimeentulostani huolimatta, koska vaatteisiin ja harrastusvälineisiin yms menee rahaa ja mielelläni laitan näissä säästämäni lasten säästötileille tai ostan heille osakkeita.

Meillä ei myöskään osteta turhaa tai heräteostoksia.. kaikki käytetään loppuun ja jos pystytään, niin rikki mennyt korjataan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä isäntä on neljä päivää kuukaudessa syömättä että selvitään laskuista.

Kerran viikossa aina syömättä ja kiroilee kiukkuisena koko päivän.

Vaikeinta on kun välillä lastenkin pitäisi olla syömättä, mutta toistaiseksi ollaan selvitty velkaa ottamalla.

Seuraava päivä on pahin, koska ei saa syödä liikaa. Nälkä on kamala jos edellinen päivä on paastottu.

olisi mielenkiintoista nähdä teidän perheen kaikki tulot ja menot eriteltyinä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. meillä köyhyyden teki oman yrityksen konkurssi, siitä jääneitä velkoja ei sosku maksa joten meillä menee aina laskennallisesti tulot yli toimeentulotuen rajan. Budjetti on tiukka ja jopa 10e meno voi heilauttaa. Toisaalta tässä on oppinut säästäväiseksi, tähteiden ja kirpparien hyödyntäjäksi, alemyynnit on takaraivoon iskostettuna ja sentinkin säästä tarpeellisessa tavarassa saa hymyn huulille, tarpeetonta ei osteta.

Oma yritys kannattaa perustaa aina osakeyhtiönä niin silloin ei joudu henkilökohtaisesti omalla omaisuudellaan vastaamaan yhtiön veloista, vaan yhtiö on se omaisuuden ja velkojen haltija, etkä sinä. Jos yhtiö menee konkurssiin niin yhtiön velkoja ei silloin tarvitse maksaa koska velat ovat yhtiön, jolle joku on mennyt lainaamaan rahaa ja osakeyhtiön tehdessä konkurssin vastaa veloista se yhtiö etkä sinä ja velkojat saavat sen mitä konkurssipesästä saavat a) kun yhtiö lakkaa olemasta niin ei niitä velkojakaan enää ole. Osakeyhtiötä käsitellään siis lainsäädännössä samalla lailla kuin oikeaa luonnollista henkilöä. Osakeyhtiö voi saada lainaa tai tienata rahaa ja sillä voi olla omaisuutta ja velkaa. Yhtiön omaisuus on yhtiön, ei yrittäjän, samoin velat. Yhtiö voi saada sakot se voidaan asettaa syytteeseen tai se voidaan haastaa oikeuteen. Voit esim. haastaa vaikka Helsingin Energian oikeuteen jos se rikkoo sähkösopimusta. Tai voit haastaa oikeuteen vaikka Pentikin tai se voidakan asettaa syytteeseen ja se voi saada rangaistuksena vaikka sakot aiinä missä henkilökin. Osakeyhtiö on pienyrityksenä sen takia turvallinen ettei yrittäjän tarvitse vastata sen veloista omalla omaisuudellaan.

Juu, paitsi että tuollaiselle yhtiölle ei pankki käytännössä myönnä lainaa ilman että yhtiön omistaja(t) takaavat lainan omavelkaisesti. Ei lainoittajat ole niin tyhmiä että kantaisivat konkurssiriskin yrittäjän puolesta.

Tällekin ´´köyhälle perheelle´´ jäi vuokran, lääkkeiden ja peruslaskujen jälkeen ´´ muutamia satoja euroja´´ käyttörahaa kuukaudessa.Se on aivan normitilanne pienituloisilla ihmisillä, ja kyllä muutama satanen riittää kun osaa priorisoida.Ei minullekaan koskaan ole jäänyt sen enempää ja aina on riittänyt.Pitää vaan elää suu säkkiä myöten.