Olen ehdottomasti avioeroja vastaan - jos oikeasti ajateltaisiin lapsia, niin ei erottaisi alkuunkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?

Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?

En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.

Ap

Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.

En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.

Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.

Ap

Ihmettelen ensinnäkin sitä miksi olet perheellisen miehen kanssa, vaikka inhoat miehen lapsia. Ne lapset ovat myös miehen, vaikka eivät teillä asukaan. Ihmettelen myös miehen asennetta omiin lapsiinsa, kun väkisin haluaa olla naisen kanssa, joka ei lapsistaan pidä. Ilmeisesti mies kokee, että erosi myös lapsistaan, kun erosi vaimostaan.

Olin joskus töissä naisen kanssa, joka oli vela. Hän inhosi miehensä lasta ja puhui hänestä tosi rumasti. Myös lasten äiti oli tämän naisen mielestä aivan sekaisin, vaikka kuulosti aivan normaalilta huolehtivalta äidiltä. Ihmettelen tosiaan myös miestä, miksi tämä seurusteli naisen kanssa, joka hyvin selvästi toi esille miten kamala lapsi tuo oli. Kuitenkin tämä pariskunta meni naimisiin. En tajua.

En lähde perustelemaan, koska tämä on ihan oman ketjun aihe.

Sanon vain, että koen, että parisuhde valitsi minut, minä en parisuhdetta. Ja sitä paitsi onhan itsellänikin lapsia, olisi outoa vaatia toiselta jotain, mihin ei itsekään pysty.

Ja vielä: kohtelen miehen lapsia asiallisesti.

Ap

Koe mitä koet, mutta aikuisena ihmisenä olet vastuussa parisuhteessa. Tuskin nykyinen mies kuitenkaan kaappasi sinua ja pakotti kanssaan suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?

Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?

En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.

Ap

Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.

En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.

Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.

Ap

Ihmettelen ensinnäkin sitä miksi olet perheellisen miehen kanssa, vaikka inhoat miehen lapsia. Ne lapset ovat myös miehen, vaikka eivät teillä asukaan. Ihmettelen myös miehen asennetta omiin lapsiinsa, kun väkisin haluaa olla naisen kanssa, joka ei lapsistaan pidä. Ilmeisesti mies kokee, että erosi myös lapsistaan, kun erosi vaimostaan.

Olin joskus töissä naisen kanssa, joka oli vela. Hän inhosi miehensä lasta ja puhui hänestä tosi rumasti. Myös lasten äiti oli tämän naisen mielestä aivan sekaisin, vaikka kuulosti aivan normaalilta huolehtivalta äidiltä. Ihmettelen tosiaan myös miestä, miksi tämä seurusteli naisen kanssa, joka hyvin selvästi toi esille miten kamala lapsi tuo oli. Kuitenkin tämä pariskunta meni naimisiin. En tajua.

En lähde perustelemaan, koska tämä on ihan oman ketjun aihe.

Sanon vain, että koen, että parisuhde valitsi minut, minä en parisuhdetta. Ja sitä paitsi onhan itsellänikin lapsia, olisi outoa vaatia toiselta jotain, mihin ei itsekään pysty.

Ja vielä: kohtelen miehen lapsia asiallisesti.

Ap

Koe mitä koet, mutta aikuisena ihmisenä olet vastuussa parisuhteessa. Tuskin nykyinen mies kuitenkaan kaappasi sinua ja pakotti kanssaan suhteeseen?

Olen vastuussa parisuhteesta, en miehen lapsista.

No, miehelle tuli ero, koska hän on näitä mukavuudenhaluisia miehiä. Jos jättää lapset naisen hoidettavaksi. Siihen eksä kyllästyi. En todellakaan hoida miehen lapsia, koska sen jälkeen ne jäävät minun vastuulleni. Jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hoitakoon heidät ihan itse.

Parisuhteessa loistava aviomies. Isänä vähemmän loistava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?

Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.

En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.

Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.

Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....

Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.

Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.

Ap

Ja sinä et tunnu tajuavan sitä, etteivät kaikki käyttäydy niinkuin sinä erotilanteissa. Monet pariskunnat ovat onnellisia vanhempia lapsilleensa erottua ja tulevat toimeen keskenään paremmin, kuin parisuhteessa. 

En, juuri tuota minä en tajua: jos kykenee olemaan hyvää pataa eksän kanssa, niin silloin suhteessa on kunnioitusta ja toisesta ihmisestä välittämistä. Ja nämä kaksi kun on olemassa, voidaan parisuhdekin pelastaa.

Ap

Mutta jos arjessa puolisot eivät kestä toisiaan joka päivä? Jos suhde pysyy hyvänä siksi, että kummallakin on oma koti, ei liikaa yhteistä aikaa eikä mitään odotuksia yhteisistä makuukamaritouhuista? Jos ollaan kyllästyneitä ja tympääntyneitä toiseen puolisona, ei kestetä hänen tapojaan ja maneereitaan enää joka päivä, mutta tullaan ihan hyvin toimeen kavereina, jotka silloin tällöin tapaavat, juttelevat ja auttavat toisiaan?

Eikö silloin elämää voida järjestää toisin? Asutaan viereisissä asunnoissa, vuoroillat ovat lastenhoitoiltoja, jolloin toinen pääsee tekemään omiaan, vietetään aikaa vain yhdessä vain ruokapöydässä, tms. Miksi pitää aina erota?

Ap

Koska halusin jatkaa omaa elämääni. Mies asuu kilsan päässä. Me ollaan hyvää pataa kun ei olla yhdessä parisuhteessa. Parisuhteessa meidän kemiat ei toimi. Miksi joskus toimi ja nykyään ei, en tiedä. Ihmiset kasvaa ja muuttuu. Elämä on.

Hyvää elämää voi elää myös uusperheessä. Ja ydinperheen elämä voi olla täyttä p*skaa. Minun vanhemmat olivat yhdessä vain lasten takia. Ei rakkautta, ei aitoa yhdessäoloa ja läsnäoloa. Pakotettua pakkopullaa, mistä me lapset kärsittiin vuosikausia.

Ei siinä vaan terapiat tai hymyt auta, jos toista ei enää SILLEE halua. Niin se vaan on. Vastuullisuutta ja aikuisuutta on myös se että uskaltaa tehdä kipeitä päätöksiä kun niihin on aihetta.

Miten toisen saa pakotettua pariterapiaan, jos hän ei näe mitään syytä mennä?

Olen juuri keskustellut kahden naisen kanssa, jotka ovat itse hakeneet eroa ja kehuvat eksiään. On niin hyvä mies ja hyvä isä. Molempia olen viinin juonnin lomassa tentannut, että miksi sitten erosit. Kumpikään ei oikein osannut vastata kysymykseen, vaan totesivat eronneensa liian helposti. Oli jotenkin kyllästynyt vain.

En ole keneltäkään muulta eron syitä kysellyt ja tässä mietinkin, että se lienee yleistä?

Vierailija kirjoitti:

Miten toisen saa pakotettua pariterapiaan, jos hän ei näe mitään syytä mennä?

Ei saakaan. Toisen puolesta ei voi tahtoa. Mutta se, ettei halua terapiaan on jo alustava päätös erosta. Harvoin tilanteet itsestään paranevat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap et ole vielä osannut perustella miksi erot ovat sinusta turhia. Oma kokekuksesi ei vielä tähän riitä eikä minua vakuuta myöskään perustelut siitä, että keskenään toimeentulevien eksien ei olisi pitänyt erota. Tiedän itse useita pareja, joilla eron jälkeen on saattanut olla hyvinkin etäiset välit mutta vuosien (ja uusien puolisoiden) myötä on välit parantuneet. En sii kyllä vetäisi johtopäätöstä, että ero oli turha.

Mielstäni olen kyllä perustellut useasti: sellainen ero, jonka eteen ei haeta apua, on turha. Vähän sama kuin työpaikalla joku kiusaa, mutta itse ei mene siitä mihinkään kertomaan, vaan päättää vain irtisanoutua.

Tuo jälkimmäinen väite on ihan omaa ajattelua. Oma pääni ei taivu toiseen.

Ap

Minä en ainakaan hakisi apua suhteeseen, jossa puoliso on pettänyt. Voisihan sitä aina jossitella, että olisin voinut antaa anteeksi ja wuhuu suhteelle tulee onnellinen loppu, mutta siinä olisi voinut myös käydä niin, että puoliso olisi voinut pettää uudelleen ja uudelleen ja kokonaan tuhota minun luottamuksen miehiin. 

Luulen, että sinä jotenkin kuvittelet monien eroavan sen takia, kun ovat eri mieltä verhojen väristä. Eiköhän jokainen yritä parisuhdetta parantaa ja jos ei onnistu, niin sitten erotaan. Eikä kaikilla ole varaa mennä parisuhdeterapiaan.