Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ehdottomasti avioeroja vastaan - jos oikeasti ajateltaisiin lapsia, niin ei erottaisi alkuunkaan
19.01.2019 |
Olen itse eronnut ja asun uusperheessä. Minä olin se, joka eropaperit allekirjoitti kymmenisen vuotta sitten. Ja vuosi vuodelta olen enemmän ja enemmän eroja vastaan, mikäli perheessä on lapsia.
Tietysti on tilanteita, joissa ero on paikallaan, mutta kuinka moni ero on oikeasti välttämätön?
Älytöntä on erota, kun syynä on eri siisteyskäsitys, tai puoliso tekee liikaa töitä, tai puoliso ei viitsi tehdä perheenä mitään tai suhde on muuttunut arkiseksi. Tai ”minä ansaitsen parempaa”.
Sitten eron jälkeen av:lla itketään eksien vihanpidosta - eihän tietenkään eksät enää jousta, kun ei olla tilivelvollisia. Tai pahoista äitipuolista - itse ajattelee, ettei perusta uusperhettä, mutta et voi ikinä kontrolloida mitä ex tekee.
Itselläni on jo vuosia ollut aviomies, jonka ex heitti pihalle tällaisesta ”pikkusyystä”. Miehen tuntien tiedän, ettei hänessä ole suurempia vikoja. Nyt exän lapsilla on moni asia huonommin, esim. on äitipuoli (minä), jota ei ne lapset kiinnosta. Yms. Yms. Asioita, joista aiheutuu päänvaivaa ja vääntämistä. Niiiiin haluaisin kysyä eksältä, että kannattiko erota?
Yksi syy tälle erovastaisuudelle on av. Kun lukee näitä vuoroviikkoasumis- ja uusperheketjuja, niin ihan vihaksi pistää. Älkää ihmiset erotko, jos oikeasti ajattelette niitä lapsianne!
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?
Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.
En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.
Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.
Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....
Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.
Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku kuvittelee että väkisin yhdessä pysyminen on jotenkin ihailtavaa? Se on vain säälittävää ja perustuu aina jomman kumman alistumiseen.
Ei ihmiset ole koskaan olleet yksiavioisia muutamaa harvaa esimerkkiä lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kuvittelee että väkisin yhdessä pysyminen on jotenkin ihailtavaa? Se on vain säälittävää ja perustuu aina jomman kumman alistumiseen.
Ei ihmiset ole koskaan olleet yksiavioisia muutamaa harvaa esimerkkiä lukuunottamatta.
Tuo kertoo vain omista kokemuksistasi ja siitä, että sinulla ei ole kokemusta pitkistä suhteista ja siitä, mitä lisäarvoa se antaa, kun vaikeudet ylitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestä, jotka peukutatte tulee toisen jäädä suhteeseen, jossa toinen ei halua siivota ja jättää puolison tehtäväksi nämä hommat? Joka tottakai johtaa erimielisyyksiin ja romantiikan/rakkauden hiipumiseen. Sitten lapset oppivat, että parisuhteet ovat tuollaisia? että toinen joutuu jatkuvasti taipumaan ja olemaan onneton, koska "ei vaan voi erota". Ei mikään ihme, ettei nuoret halua sitten enää parisuhteisiin, kun pelkäävät, että omakin tulee olemaan sellainen, jossa itse pitää aina sitten taipua ja alistua.
Ei siitä ole mitään hyötyä lapsille. Kyllä lapset aistivat sen, ettei vanhemmat sovi toisilleen tai tule hyvin toimeen.
Miksi niitä lapsia sitten tehdään, jos puolisot eivät ole sopivia toisilleen? Kyllä se epäsopivuus on nähtävissä jo alkutaipaleella, ei se ilmaannu vasta vuosien jälkeen.
Toki esimerkkisi johtaa rakkauden hiipumiseen. Miksi sitten ei haeta apua, mitä asialle voi tehdä?
Toki molemmilla osapuolilla on vastuu siitä, että tulee toista vastaan. Mutta jos molemmat vanhemmat välittävät lapsistaa, haluavat näille pelkkää hyvää, niin molemmat yrittävät pitää parisuhteenkin kunnossa.Ap
Luuletko, että ihmiset pysyvät samanlaisina koko elämän ajan? Tai että omat ajatukset ja tunteet siitä, mitä odottaa parisuhteilta eivät muutu? Varsinkin nuorena ihmiset yleisemmin ovat enemmän taipuvaisempia miellyttämään toisia, mutta kun tulee ikää niin yleisemmin silloin tajutaan, että on oikein myös haluta sellaisen kumppanin, joka myöskin tekee asioita kotona ja panostaa suhteeseen yhtä paljon kuin itse.
Ja välttämättä aina se toinen puoliso ei halua hakea apua, tai ei tee sen parisuhteen eteen mitään. Ei silloin auta vaikka kuinka itse yrittäisi tehdä, jos toinen ei oikeasti yritä ja halua tehdä mitään.
Olin ekassa avioliitossani 20 vuotta. Tiedän kyllä, mitä miellyttäminen tai muuttuminen tarkoittaa tai erilleen kasvaminen tarkoittaa. Tiedän myös, että toiselle pitää puhua, jotta pariskunta kasvaa samaan suuntaan. Ja tiedän, että rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Vaikka olisi erilainen kuin minä.
Tietty molemmilla osapuolilla pitää olla sama tahtotila. Yksin ei voi muuttaa.
Ap
Mutta et tunnu kuitenkaan ymmärtävän sitä, etteivät kaikki ole, ajattele tai tee niinkuin sinä teet. Sinä nyt vähän liikaa yrität suunnata sitä, miltä sinusta on tuntunut tai miten sinulle on käynyt muihin ihmisiin.
Eiköhän kaikki pariskunnat yleisemmin ihan yritä parantaa suhdetta, mutta kun parannusyrityksien jälkeen ei suhde toimi, niin ei silloin lapsien takia pidä jäädä suhteeseen. Lapset siinä kärsivät enemmän kuin kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?
Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.
En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.
Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....
Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.
Ap
Ja sinä et tunnu tajuavan sitä, etteivät kaikki käyttäydy niinkuin sinä erotilanteissa. Monet pariskunnat ovat onnellisia vanhempia lapsilleensa erottua ja tulevat toimeen keskenään paremmin, kuin parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestä, jotka peukutatte tulee toisen jäädä suhteeseen, jossa toinen ei halua siivota ja jättää puolison tehtäväksi nämä hommat? Joka tottakai johtaa erimielisyyksiin ja romantiikan/rakkauden hiipumiseen. Sitten lapset oppivat, että parisuhteet ovat tuollaisia? että toinen joutuu jatkuvasti taipumaan ja olemaan onneton, koska "ei vaan voi erota". Ei mikään ihme, ettei nuoret halua sitten enää parisuhteisiin, kun pelkäävät, että omakin tulee olemaan sellainen, jossa itse pitää aina sitten taipua ja alistua.
Ei siitä ole mitään hyötyä lapsille. Kyllä lapset aistivat sen, ettei vanhemmat sovi toisilleen tai tule hyvin toimeen.
Miksi niitä lapsia sitten tehdään, jos puolisot eivät ole sopivia toisilleen? Kyllä se epäsopivuus on nähtävissä jo alkutaipaleella, ei se ilmaannu vasta vuosien jälkeen.
Toki esimerkkisi johtaa rakkauden hiipumiseen. Miksi sitten ei haeta apua, mitä asialle voi tehdä?
Toki molemmilla osapuolilla on vastuu siitä, että tulee toista vastaan. Mutta jos molemmat vanhemmat välittävät lapsistaa, haluavat näille pelkkää hyvää, niin molemmat yrittävät pitää parisuhteenkin kunnossa.Ap
Luuletko, että ihmiset pysyvät samanlaisina koko elämän ajan? Tai että omat ajatukset ja tunteet siitä, mitä odottaa parisuhteilta eivät muutu? Varsinkin nuorena ihmiset yleisemmin ovat enemmän taipuvaisempia miellyttämään toisia, mutta kun tulee ikää niin yleisemmin silloin tajutaan, että on oikein myös haluta sellaisen kumppanin, joka myöskin tekee asioita kotona ja panostaa suhteeseen yhtä paljon kuin itse.
Ja välttämättä aina se toinen puoliso ei halua hakea apua, tai ei tee sen parisuhteen eteen mitään. Ei silloin auta vaikka kuinka itse yrittäisi tehdä, jos toinen ei oikeasti yritä ja halua tehdä mitään.
Olin ekassa avioliitossani 20 vuotta. Tiedän kyllä, mitä miellyttäminen tai muuttuminen tarkoittaa tai erilleen kasvaminen tarkoittaa. Tiedän myös, että toiselle pitää puhua, jotta pariskunta kasvaa samaan suuntaan. Ja tiedän, että rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Vaikka olisi erilainen kuin minä.
Tietty molemmilla osapuolilla pitää olla sama tahtotila. Yksin ei voi muuttaa.
Ap
Mutta et tunnu kuitenkaan ymmärtävän sitä, etteivät kaikki ole, ajattele tai tee niinkuin sinä teet. Sinä nyt vähän liikaa yrität suunnata sitä, miltä sinusta on tuntunut tai miten sinulle on käynyt muihin ihmisiin.
Eiköhän kaikki pariskunnat yleisemmin ihan yritä parantaa suhdetta, mutta kun parannusyrityksien jälkeen ei suhde toimi, niin ei silloin lapsien takia pidä jäädä suhteeseen. Lapset siinä kärsivät enemmän kuin kukaan muu.
Myönnän, että yksinkertaistan ja vedän tässä mutkia suoriksi. Uskon, että kyllä ihmiset yrittävät parantaa asioita, mutta ei hukkuva pysty silloin vetämään itseäön hiuksista ylös. Kuinka moni hakeutuu pariterapiaan, tai johonkin parisuhdeleirille, tai edes lukee jonkin selfhelp-kirjan ja tekee niitä harjoitteita monta viikkoa?
Vaatimukset tappavat rakkauden. Jos parannusyritykset ovat vain sitä, että toista vaaditaan muuttumasn, niin ei ihme että ero tulee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?
Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?
En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.
Ap
Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.
En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.
Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.
Ap
Ihmettelen ensinnäkin sitä miksi olet perheellisen miehen kanssa, vaikka inhoat miehen lapsia. Ne lapset ovat myös miehen, vaikka eivät teillä asukaan. Ihmettelen myös miehen asennetta omiin lapsiinsa, kun väkisin haluaa olla naisen kanssa, joka ei lapsistaan pidä. Ilmeisesti mies kokee, että erosi myös lapsistaan, kun erosi vaimostaan.
Olin joskus töissä naisen kanssa, joka oli vela. Hän inhosi miehensä lasta ja puhui hänestä tosi rumasti. Myös lasten äiti oli tämän naisen mielestä aivan sekaisin, vaikka kuulosti aivan normaalilta huolehtivalta äidiltä. Ihmettelen tosiaan myös miestä, miksi tämä seurusteli naisen kanssa, joka hyvin selvästi toi esille miten kamala lapsi tuo oli. Kuitenkin tämä pariskunta meni naimisiin. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?
Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.
En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.
Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....
Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.
Ap
Ja sinä et tunnu tajuavan sitä, etteivät kaikki käyttäydy niinkuin sinä erotilanteissa. Monet pariskunnat ovat onnellisia vanhempia lapsilleensa erottua ja tulevat toimeen keskenään paremmin, kuin parisuhteessa.
En, juuri tuota minä en tajua: jos kykenee olemaan hyvää pataa eksän kanssa, niin silloin suhteessa on kunnioitusta ja toisesta ihmisestä välittämistä. Ja nämä kaksi kun on olemassa, voidaan parisuhdekin pelastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?
Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?
En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.
Ap
Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.
Ja tähän voisin lisätä, että miehen pitäisi myös kantaa vastuunsa lasten hyvinvoinnista pitämällä huoli, että lasten äitipuoli myös hyväksyy lapset osaksi elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku kuvittelee että väkisin yhdessä pysyminen on jotenkin ihailtavaa? Se on vain säälittävää ja perustuu aina jomman kumman alistumiseen.
Ei ihmiset ole koskaan olleet yksiavioisia muutamaa harvaa esimerkkiä lukuunottamatta.
Ja entisaikoina oli tavallista, että puoliso kuoli nuorena, mies tai vaimo. Ei tarvinnut lusia huonossa suhteessa vuosikymmeniä, koska luonnollinen poistuma korjasi tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?
Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?
En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.
Ap
Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.
En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.
Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.
Ap
Ihmettelen ensinnäkin sitä miksi olet perheellisen miehen kanssa, vaikka inhoat miehen lapsia. Ne lapset ovat myös miehen, vaikka eivät teillä asukaan. Ihmettelen myös miehen asennetta omiin lapsiinsa, kun väkisin haluaa olla naisen kanssa, joka ei lapsistaan pidä. Ilmeisesti mies kokee, että erosi myös lapsistaan, kun erosi vaimostaan.
Olin joskus töissä naisen kanssa, joka oli vela. Hän inhosi miehensä lasta ja puhui hänestä tosi rumasti. Myös lasten äiti oli tämän naisen mielestä aivan sekaisin, vaikka kuulosti aivan normaalilta huolehtivalta äidiltä. Ihmettelen tosiaan myös miestä, miksi tämä seurusteli naisen kanssa, joka hyvin selvästi toi esille miten kamala lapsi tuo oli. Kuitenkin tämä pariskunta meni naimisiin. En tajua.
En lähde perustelemaan, koska tämä on ihan oman ketjun aihe.
Sanon vain, että koen, että parisuhde valitsi minut, minä en parisuhdetta. Ja sitä paitsi onhan itsellänikin lapsia, olisi outoa vaatia toiselta jotain, mihin ei itsekään pysty.
Ja vielä: kohtelen miehen lapsia asiallisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?
Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?
En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.
Ap
Miksi syyttät miehesi eksää sinun valinnastasi? Itse olet valinnut mennä miehesi kanssa naimisiin tietäen, että paketissa tulee mukana myös lapset.
En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.
Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.
Ap
Kyllä sulla on aika syyllistävä sävy tuossa kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus -heitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?
Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.
En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.
Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....
Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.
Ap
Ja sinä et tunnu tajuavan sitä, etteivät kaikki käyttäydy niinkuin sinä erotilanteissa. Monet pariskunnat ovat onnellisia vanhempia lapsilleensa erottua ja tulevat toimeen keskenään paremmin, kuin parisuhteessa.
En, juuri tuota minä en tajua: jos kykenee olemaan hyvää pataa eksän kanssa, niin silloin suhteessa on kunnioitusta ja toisesta ihmisestä välittämistä. Ja nämä kaksi kun on olemassa, voidaan parisuhdekin pelastaa.
Ap
Mutta jos arjessa puolisot eivät kestä toisiaan joka päivä? Jos suhde pysyy hyvänä siksi, että kummallakin on oma koti, ei liikaa yhteistä aikaa eikä mitään odotuksia yhteisistä makuukamaritouhuista? Jos ollaan kyllästyneitä ja tympääntyneitä toiseen puolisona, ei kestetä hänen tapojaan ja maneereitaan enää joka päivä, mutta tullaan ihan hyvin toimeen kavereina, jotka silloin tällöin tapaavat, juttelevat ja auttavat toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä ketjua ollenkaan. Ap ulisee erojen turhuudesta ja kuitenkin selittää omasta erostaan samaan syssyyn. Sama kun valittaisin rattijuopumuksesta ja kertoisin miten olen aiemmin ajanut jonkun yli humalassa enkä edelleenkään ole mopettanut tissuttelua ratin takana.?
Kerron omasta erostani ja uusperheestäni perustellakseni, miksi tiedän asiasta jotain.
En olisi uskottava, jos olisin elänyt ydinperheessä happy ever after, tietämättä mitään parisuhteiden kriiseistä tai ongelmista, mitä ero tuo mukanaan.Minunkin eksäni luuli erossa, että kaikki jatkuu ennallaan. Vain vaimo vaihtuu. Vietämme yhteistä aikaa isolla porukalla. Mies tulee joskus minun ja lastemme kanssa mökille, Kuule, ei se niin vain mennyt.
Lopputuloksena minä suutuin niin, että en ekoina vuosina suostunut mihinkään mitä mies halusi, en suostunut tapaamaan uutta naista, lapset eivät halunneet isälleen, minä kun en ollut kahden kovapäisen (isän ja pojan) puskurina, niin poika katkaisi välit isäänsä....
Ei todellakaan ollut big happy family, mitä mies halusi.Jotenkin luulen, että ihmiset eivät vain tajua sitä, mitä kaikkia sivujuonteita ero tuo mukanaan.
Ap
Ja sinä et tunnu tajuavan sitä, etteivät kaikki käyttäydy niinkuin sinä erotilanteissa. Monet pariskunnat ovat onnellisia vanhempia lapsilleensa erottua ja tulevat toimeen keskenään paremmin, kuin parisuhteessa.
En, juuri tuota minä en tajua: jos kykenee olemaan hyvää pataa eksän kanssa, niin silloin suhteessa on kunnioitusta ja toisesta ihmisestä välittämistä. Ja nämä kaksi kun on olemassa, voidaan parisuhdekin pelastaa.
Ap
Mutta jos arjessa puolisot eivät kestä toisiaan joka päivä? Jos suhde pysyy hyvänä siksi, että kummallakin on oma koti, ei liikaa yhteistä aikaa eikä mitään odotuksia yhteisistä makuukamaritouhuista? Jos ollaan kyllästyneitä ja tympääntyneitä toiseen puolisona, ei kestetä hänen tapojaan ja maneereitaan enää joka päivä, mutta tullaan ihan hyvin toimeen kavereina, jotka silloin tällöin tapaavat, juttelevat ja auttavat toisiaan?
Eikö silloin elämää voida järjestää toisin? Asutaan viereisissä asunnoissa, vuoroillat ovat lastenhoitoiltoja, jolloin toinen pääsee tekemään omiaan, vietetään aikaa vain yhdessä vain ruokapöydässä, tms. Miksi pitää aina erota?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.
Juuri tuo on ns. Turha ero. Ei lapsi tiedä, millainen on äidin ja isän suhde tai motiivit, jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Järjestetyt avioliitot toimivat lapsen näkökulmasta oikein hyvin, vaikka niissä ei olisi rakkautta.
Ap
Ootko ap koskaan aukonut tunne-elämäsi solmuja terapeutilla?
Enpä minä tästä voi mitenkään loukkaantua. Me kaikkihan eletään meidän elämä omalla tavallamme. Itselleni ei joka ikisessä asiassa lapset ole ykkösiä. En esimerkiksi voisi tuhlata elämääni, tai 18 vuotta siitä, miehen kanssa, jonka kanssa parisuhde ei ole sellainen kuin haluaisin. Vaikka se olisi saattanut olla lasten kannalta helpompaa. Elämä on liian lyhyt elämään toisin kuin haluaisi. Tämän toivon lapsillenikin opettavani.
T. Onnellinen uusperheellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.
Juuri tuo on ns. Turha ero. Ei lapsi tiedä, millainen on äidin ja isän suhde tai motiivit, jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Järjestetyt avioliitot toimivat lapsen näkökulmasta oikein hyvin, vaikka niissä ei olisi rakkautta.
Ap
Ootko ap koskaan aukonut tunne-elämäsi solmuja terapeutilla?
Olen, vaikkaei minulla isoja sellaisia ole ollutkaan.
Ap
Ap et ole vielä osannut perustella miksi erot ovat sinusta turhia. Oma kokekuksesi ei vielä tähän riitä eikä minua vakuuta myöskään perustelut siitä, että keskenään toimeentulevien eksien ei olisi pitänyt erota. Tiedän itse useita pareja, joilla eron jälkeen on saattanut olla hyvinkin etäiset välit mutta vuosien (ja uusien puolisoiden) myötä on välit parantuneet. En sii kyllä vetäisi johtopäätöstä, että ero oli turha.
Vierailija kirjoitti:
Ap et ole vielä osannut perustella miksi erot ovat sinusta turhia. Oma kokekuksesi ei vielä tähän riitä eikä minua vakuuta myöskään perustelut siitä, että keskenään toimeentulevien eksien ei olisi pitänyt erota. Tiedän itse useita pareja, joilla eron jälkeen on saattanut olla hyvinkin etäiset välit mutta vuosien (ja uusien puolisoiden) myötä on välit parantuneet. En sii kyllä vetäisi johtopäätöstä, että ero oli turha.
Mielstäni olen kyllä perustellut useasti: sellainen ero, jonka eteen ei haeta apua, on turha. Vähän sama kuin työpaikalla joku kiusaa, mutta itse ei mene siitä mihinkään kertomaan, vaan päättää vain irtisanoutua.
Tuo jälkimmäinen väite on ihan omaa ajattelua. Oma pääni ei taivu toiseen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
En halua viedä tätä uusperhekeskusteluksi, mutta ei, miehen paketissa ei tule lapsia. Ne lapset vain käyvät kylässä. Vähän sama kuin anoppi käy kylässä.
Miehen eksää en ole koskaan tavannut. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa meidän elämäämme. Siksi hän ei voi olla mihinkään edes syyllinen.
Ap