Olen ehdottomasti avioeroja vastaan - jos oikeasti ajateltaisiin lapsia, niin ei erottaisi alkuunkaan

Ei ihmiset osaa nykyään ajatella kuin itseään.

Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?

Lapsia ei tulisi tehdä sellaisen kanssa jota ei voisi kuvitella näkevänsä vierellään loppuelämää. Puolisovalinnassa pitäisi käyttää paljon enemmän harkintaa. Eroja en niin paljoa kritisoi. 

Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.

Hmh, höpö höpö taas. Kukaan ei tiedä toisen erojen taustoja niin tarkkaan, että voi mennä sanomaan, että teidän ero oli ihan turha. Ylimielistä edes kirjoittaa täällä moisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt uusiperheeseen jos ei ne lapset kiinnosta? Taidat olla aika itsekäs.Millä tavalla olet parempi kuin eronneet?

Valitsin parisuhteen, en niitä lapsia. Mies kosi minua, vaikka tiesi sen, etten halua niitä lapsia elämääni. Niin aviomieheni eksä: kannattiko erota ja saada lapsille tällainen kokemus?

En väitäkään olevani parempi kuin muut eronneet. Väitän vain sitä, että lapsilla on aina paras olla ydinperheessä, ellei siinä ydinperheessä ole todella pahasti jotain kieroutunutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.

Juuri tuo on ns. Turha ero. Ei lapsi tiedä, millainen on äidin ja isän suhde tai motiivit, jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Järjestetyt avioliitot toimivat lapsen näkökulmasta oikein hyvin, vaikka niissä ei olisi rakkautta.

Ap

Omat vanhempani erosivat äitini vakavien mielenterveysongelmien takia. Se oli ihan hyvä, ja ainakin minulle oli nuorena lohdullista että pystyin menemään isälleni, kun en enää kestänyt olla samassa talossa äitini kanssa

Samaa mieltä kuin ap. Tätä ei vaan "saisi" sanoa ääneen, koska itsekkäistä syistä eronneet loukkaantuvat.

Aika harvan eron syynä on väkivalta ja jos se syynä on tms, niin tottakai ero on paikallaan silloin.

Mun erolla oli hyvät syyt. En olisi tod.näk. enää hengissä, jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, missä minua hakattiin ja potkittiin ja tehtiin pahempaakin. Juoppo paska purki paskuuttaan minuun.

Minun lapseni näkivät sairaan parisuhteen. Mies nukkui sohvslla vuosikausia, ei suostunut lomamatkoille minun ja lasten kanssa, ei tehnyt perheen hyväksi mitään. Ei viettänyt aikaa minun tai lasten kanssa. Oikeastaan viimeisinä vuosina ei puhunutkaan juuri mitään. Lapsille syy puhumiseen oli moittiminen.

Nyt kun on erottu niin mies ei ole tekemisissä kuin satunnaisesti lasten kanssa. Ei hankkinut edes joululahjoja, ei kysy mitä lapset tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Mun erolla oli hyvät syyt. En olisi tod.näk. enää hengissä, jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, missä minua hakattiin ja potkittiin ja tehtiin pahempaakin. Juoppo paska purki paskuuttaan minuun.

Tietenkin on olemassa hyviä syitä. Kenenkään ei tarvitse elää pahoinpideltynä, ei edes henkisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap. Tätä ei vaan "saisi" sanoa ääneen, koska itsekkäistä syistä eronneet loukkaantuvat.

Aika harvan eron syynä on väkivalta ja jos se syynä on tms, niin tottakai ero on paikallaan silloin.

No passaako arvon rouville henkinen väkivalta syyksi vai tuleeko erinomaisen hyvän äidin pysyä miehensä rinnalla hinnalla millä hyvänsä? Mikä se muu hyväksyttävä syy on kuin väkivalta?

Ja voiko parisuhteessa ylipäänsä pysyä yksin, syyllistetäänkö miehiä yhtä paljon näistä asioista kuin naisia? Vastaan itse, ei syyllistetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap. Tätä ei vaan "saisi" sanoa ääneen, koska itsekkäistä syistä eronneet loukkaantuvat.

Aika harvan eron syynä on väkivalta ja jos se syynä on tms, niin tottakai ero on paikallaan silloin.

No passaako arvon rouville henkinen väkivalta syyksi vai tuleeko erinomaisen hyvän äidin pysyä miehensä rinnalla hinnalla millä hyvänsä? Mikä se muu hyväksyttävä syy on kuin väkivalta?

Ja voiko parisuhteessa ylipäänsä pysyä yksin, syyllistetäänkö miehiä yhtä paljon näistä asioista kuin naisia? Vastaan itse, ei syyllistetä.

Henkinen väkivalta on erittäin hyvä syy eroon. Alistaminen, ylenmääräinen kontrollointi, uhkailu, jatkuva syyllistäminen.

Mutta sitä en hyväksy, ettei ongelman eteen tehdä mitään. Mies makaa sohvalla ja se ärsyttää, mutta ei mennä pariterapiaan. Eron pitäisi olla vasta viimeinen vaihtoehto, sen jälkeen, kun kaikki muu on kokeiltu.

Ap

Olet ap aivan oikeassa. Ihmiset ovat öiian itsekkäitä nykyään. Ajattelevat vain omaa napaansa, vaikka väittävätkin muuta. Ihminen on taitava keksimään selityksiä itselleen.

Ja kyllä, olen itsekin eronnut, omasta tahdostani. Erosin koska en mielestäni rakastanut miestäni enää. Nyt sanoisin, että siitä huolimatta minun olisi pitänyt jäädä, saada suhde toimimaan, keskittyä hyviin asioihin ja muuttaa muita asioita elämässäni.

Rakkaus tai sen puute on oikeasti tosi huono syy nykyään lähteä suhteesta. Nykyihmisen "rakkaus" kun on itsekeskeistä, pinnallista, hyväksikäyttävää ja erittäin häilyvää.

Kunnioitus ja koko perheen etu ovat mielestäni kaksi tärkeintä kriteeriä.

Mä taas olen lastentekemistä vastaan. Joku ajokortti pitäisi olla, kun ei vaan osata ottaa vastuuta. Ei sellaisille pitäisi lapsia antaa ollenkaan. Jokainen erotkoon vaikka kerran viikkoon, mutta ei lapsia sellaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.

Juuri tuo on ns. Turha ero. Ei lapsi tiedä, millainen on äidin ja isän suhde tai motiivit, jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Järjestetyt avioliitot toimivat lapsen näkökulmasta oikein hyvin, vaikka niissä ei olisi rakkautta.

Ap

Harvemmin siinä vaiheessa enää kohdellaan puolisoa hyvin, kun rakkaus on lentänyt ulos liitosta. Moni avioero on ollut pelastus lapsille. Myös minun vanhempieni ero aikoinaan oli hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap aivan oikeassa. Ihmiset ovat öiian itsekkäitä nykyään. Ajattelevat vain omaa napaansa, vaikka väittävätkin muuta. Ihminen on taitava keksimään selityksiä itselleen.

Ja kyllä, olen itsekin eronnut, omasta tahdostani. Erosin koska en mielestäni rakastanut miestäni enää. Nyt sanoisin, että siitä huolimatta minun olisi pitänyt jäädä, saada suhde toimimaan, keskittyä hyviin asioihin ja muuttaa muita asioita elämässäni.

Rakkaus tai sen puute on oikeasti tosi huono syy nykyään lähteä suhteesta. Nykyihmisen "rakkaus" kun on itsekeskeistä, pinnallista, hyväksikäyttävää ja erittäin häilyvää.

Kunnioitus ja koko perheen etu ovat mielestäni kaksi tärkeintä kriteeriä.

Nimenomaan.

Väitän, että jos on joskus ollut rakkautta, niin sen voi herättää uudelleen henkiin. Mutta siihen pitää hakea apua.

Jos ei ole koskaan sitä rakkautta ollutkaan, mutta tehty lapsia, niin sitä on jo alun alkaen tehnyt valinnan lapsia tehdessään, että näin sitten eletään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun erolla oli hyvät syyt. En olisi tod.näk. enää hengissä, jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, missä minua hakattiin ja potkittiin ja tehtiin pahempaakin. Juoppo paska purki paskuuttaan minuun.

Menit kuitenkin perustamaan perheen väkivaltaisen juopon paskan kanssa, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan se parempi, että lapset saa parisuhteesta täysin vääristyneen kuvan. Parempi, että lapset oppii, että yhdessä ollaan vain velvollisuudesta eikä rakkaus kuulu parisuhteeseen.

Juuri tuo on ns. Turha ero. Ei lapsi tiedä, millainen on äidin ja isän suhde tai motiivit, jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Järjestetyt avioliitot toimivat lapsen näkökulmasta oikein hyvin, vaikka niissä ei olisi rakkautta.

Ap

Harvemmin siinä vaiheessa enää kohdellaan puolisoa hyvin, kun rakkaus on lentänyt ulos liitosta. Moni avioero on ollut pelastus lapsille. Myös minun vanhempieni ero aikoinaan oli hyvä asia.

Kohtelenhan minä työkavereitanikin hyvin, vaikka en heitä rakasta.

Jos toinen ärsyttää ylenmäärin, niin miksi pitää rikkoa lasten koti? Ensin pitää opetella rakentavaa itseilmaisua, hakea apua kursseista ja kirjallisuudesta, hakeutua pariterapiaan, järjestää oma elämä sellaiseksi, että saa iloa muualta ect.

Ap