Vuoroviikkoasuminen ei palvele lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on muutamia perheitä joilla käytössä viikko-viikkosysteemi. Aina pistää korvaan kun lapset ovat äidillä tai isällä mutta eivät koskaan kotona. Lapset eivät siis koskaan sano että lähtevät kotiin vaan nimenomaan aina kun ovat olleet vaikka meidän nuoren luona kylässä ja on aika lähteä, sanovat: Menen nyt äidille/isälle. Itse en tähän suostuisi jos meille tulisi ero. Vaatisin, että lapsilla on pysyvä koti. En itsekään haluaisi vaihtaa kotia joka viikko joten en pystyisi sitä vaatimaan omilta rakkailta lapsiltani.

Tähän on hyvin käytännöllinen selitys: on nopeampaa sanoa menevänsä äidille kuin "siihen kotiin, joka on äidin luona". Tässä tapauksessa lapsi/nuori tarkoittaa, että menee sillä kertaa nimenomaan äidin eikä isän luona olevaan kotiin.

Muissa tapauksissa lapsi tietenkin sanoo menevänsä ihan vain "kotiin", oli koti sitten kumpi hyvänsä. :)

T. vuoroasujien äiti

Koska minulla on iso auto, olin äideistä se, joka kuskasi nuoria vähän sinne ja tänne. Kuuntelin takapenkkikeskusteluja tyrmistyneenä joskus ."voi v***, mun pitää mennä ens viikoksi iskän luo." " Voit tulla käymään vasta parin viikon päästä,kun oon kotona, mun pitää olla (isä tai äiti) luona tää viikko", "En voi tulla taaskaan sählymatseihin, kun mulla on isä/äiti viikko"

Kertaakaan en kuullut nuorten itse kertovan, että kivaa, kun saan olla joka toisen viikon jommassa kummassa kodissa. Yleensä se oli, että v**u, kun taas ens viikko on p*'ska,kun pitää olla siellä jomman kumman kodissa.

Silloin itse mietin, että jos eroaisimme miehen kanssa, en itse pystyisi yksin omakotitaloamme pitämään, joten lapset saisivat jäädä siihen isänsä kanssa ja minä muuttaisin etä-äidiksi ja koti säilyisi heille edelleen ainoana kotina.

Tuo nyt ei kerro mtn vuoroviikkoasumisesta, vaan siitä, että isä/äiti on välinpitämätön, jos ei kuskaa tai hommaa kyytiä matseihin.

Plus miten kuvkttelet et sun teinit puhuu sillo ku sä et oo kuulemassa. Jatkuvaa valitusta v ku sitä ja v ku tätä....

No kertoo se sen, että opin tuntemaan nämä nuoret hyvin, koska vuoroasujien vanhemmat ei välttämättä olleet aina ihan edes selvillä, missä heidän nuoret oli. Kun sen piti olla isällään, ei ku äidillään. Se oliki ollut jossain joron jäljillä. Lisäksi kuulinhan niitä tarinoita omaltakin nuorelta, joka kertoi kavereidensa juttuja vuoroasumisesta. Tuo, mitä ap kertoi, on osaltaan totta. Moni muutti mahdollisimman nopeaa omaan asuntoon, jotta sai sen oman kodin.

No hällä väliä, miten tätä asiaa ajattelette. Teidänhän se teidän elämä on ja teidänhän ne lapsenne on. Itse en vain kuullut koskaan (eikä oma lapsenikaan) näiltä nuorilta ikinä kehuja siitä, että on kaksi kotia. Ai niin, silloin kuulu, kun suunnittelivat jotain kätybileitä. Oli helppo valehdella, että on isällään ja isälle, että onkin äidillään. Paljon muitakin juttuja oli helppo valehdella, koska tiedonkulkua oli helppo pimittä,  kun kumpikaan vanhempi ei oikein enää ollut tietoinen, mitä oikeasti tapahtuu, kun tapasi lastaan vain joka toinen viikko.

Nyt kyllä vähän ontuu kommentointisi. Huomaa, ettet oikeasti tiedä asiasta yhtään mitään, etkä edes vaivaudu maalaisjärjellä miettimään. Miksi kukaan ylipäätään koskaan ääneen kehuisi että on kaksi kotia? Sanooko joku sitten muka, miten ihanaa kun on ylipäätään koti? Ja eihän kaksi hyvää kotia tarkoitakaan sitä, että se olisi ihailtava ja tavoiteltava tilanne, vaan että se on erotilanteessa mahdollinen ja parempi kuin joku epämääräinen säilytyslaitos. 

Ja tuosta käty-jutusta. Me vanhemmat ainakin sovimme keskenään, missä lapset kulloinkin ovat. Koskaan ei kyllä pääsisi syntymään tuollaista tilannetta, että kumpikin luulee lapsen olevan toisella. Se on sitten eri asia, jos lapsi sanoo menevänsä Mirkun luo, mutta oikeasti meneekin Markun luo. Tähänhän ei vuoroviikkoasuminen liity oikein millään tavalla. 

Voi, kun tietäisit......

Tietäisin mitä? Ei minun tarvitse toisten lapsien asioista tietää. Omalta kohdaltani kyllä tiedän 100 % varmasti, että ihan joka ikisestä kerrasta, kun lapset menevät isälleen, sovitaan isän kanssa suoraan eikä välillisesti lasten kanssa. Koskaan ei ole eikä tule sellaista tilannetta, että lapsi kertoisi menevänsä isälleen enkä olisi isään yhteydessä. Mitä "voi kun tietäisit" tässä on? 

Näin sanoi yksi tuttavaäiti myös minulle.  Silti hänen tyttönsä oli käynyt tehetyttämässä abortin isäviikolla ja kumpikaan ei tiennyt asiasta mitään, kun luulivat lapsen olevan ihan jossakin muualla.

Nuorella on siihen oikeus. Hän olisi voinut joka tapauksessa valehdella olinpaikkansa, vaikka asuisi ydinperheessä. Mahtavaa, että nuori kantoi vastuun itse ❤️

T. Itsekin abortin salaa vanhemmiltaan aikanaan teettänyt. En enää asunut kotona, mutta en edelleenkään kadu että tein sen salaa. Enkä ole tapahtuneesta traumatisoitunut.

No tämä kuvio meni siis niin,että kummallakin vanhemmalla oli jo uudet rakkaat ja siihen se huomio menikin. Ei sitä nyt alettu joka päivä soittelemaan exälle, että onko se tyttö nyt siellä. Kun uusi puoliso olis ollut mustasukkainen.

Tyttö oli 13v ja minä olin se, joka hain tytön sairaalasta ja kumpikin vanhempi luuli, että tyttö on ehkä toisella vanhemmallaan tai siellä Mirkun luona tai jossakin, kun tärkeintä on se uuden ystävän kanssa parinmuodostus.

Siksi joskus olen niin vihainen näistä erojutuista, kun totutaan siihen, että viikko ollaan tapaamatta lasta ja saa rauhassa kuherrella uuden miehen tai naisen kanssa, niin se lapsiviikko tuntuukin raskaalta. Murkku, joka kiukuttelee ja toivotaan, että tulispa taas vapaa viikko, kun ei jaksa kuunnella paiskomista ja se uusi hellukin on ärtynyt, kun ei voi petihommia harrastaa rauhassa ja murkku kiukkuaa ja aika menee siihen. Kukaan ei jaksa kysyä, että miksi se murkku raivoaa ja kiukuttelee. Tässä tapauksessa syynä oli raskaus ja ajan hommaaminen sairaalaan ja poishakeminen jäikin sitten muiden kontolle, kun omille vanhemmille oli tärkeämpiä muut jutut ja se vapaaviikko.

Anteeksi jos loukkasin jotain tällaisella mielipiteellä, mutta näitä yksinäisiksi tuntevia nuoria on aika paljon, joilla on tunne, etteivät he kuulu minnekkään ja kukaan ei välitä heistä.

Ja höpötihöpön taas. Kiva keksitty juttu, joka muuttuu matkan varrella ;)

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Miten niin joka päivä?

Ei me ainakaan jokapäivä soitella, kerran viikossa laitetaan viestiä. Lapsi sen sijaan soittaa melkein joka päivä.

Nää jotka ovat vuotoviikko olemista vastaan näyttävät olevan kateellisia lähinnä siitä ajasta jonka lapsi on isällään.

Selitellään kuinka äiti tekee sitä ja tätä. Katsokaa kun tässä mallissa on aivan sama mitä äiti tekee, vaikka te tuntisitte sitä kateellisuutta kun äidillä on omaa aikaa niin yrittäkää kuitenkin ajatella että tässä ajatellaan myös lasta, lapselle isä on tärkeä.

Ei voi äitinä vaan ajatella sitä omaa napaa ja minä minä minä. Ymmärrän että ollaan kateellisia kun teillä ei vissiin mies osallistu olenkaan lapsen kasvatukseen. Mutta kun isä on alusta asti ollut täysillä mukana lapsen elämässä niin ei sitä yhtäkkiä vaihdeta 6 päivään kuukaudessa. Teille se varmasti sopisi kun mies ei kai muuten osallistu mutta normaaliperheissä kuitenkin on ihan tavallista että myös isä huolehtii lapsesta eikä äiti ole number one yksin.

Vuotoviikko. Taisi freudilaisittain lipsahtaa se oikea totuus. Vuotoviikkohan se on, kun saa vuotaa rauhassa viikon ilman lapsia

Hyvin tajusit pointin! Ikäsi on varmaan 12.v?

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Saman huomannut, ja siksipä me mieheni kanssa emme todellakaan lisäänny keskenämme, vaan molempien edellisen suhteen lapset riittävät mainiosti . Ei kaikkien kanssa tarvitse itsekkäästi lisääntyä, ne jo tehdyt lapset voivat ihan hyvin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Me sovimme miehen kanssa ennen kuin teimme lapsia, että se joka pettää tai haluaa erota, ei saa pitää lapsia. Toki meillä oli jo tieto siitä, että molemmat olemme fiksuja ihmisiä, emme juo liikaa tai tee toisen oloa tahallaan hankalaksi. On muuten ollut hyvä sopimus. Jos on vihreä ruoho houkutellut aidan takana, on aina tiennyt mikä on hintana. Yhdessä on pysytty ja oltaisiin varmaan pysytty ilman sopimustakin, mutta kehottaisin kaikkia pareja puhumaan tällaisista asioista ennen kuin perustaa perheen.

Kun oma tyttö oli n. 10 vuotta, hänen kaveripiirissään ja luokalla tuli oikea erobuumi. Totta kai siitä puhuttiin kotonakin ja mahdollisuudesta, että joutuuko hänkin kulkemaan isin ja äidin luona.

Tyttö sanoi topakasti, että hän ei ala kulkemaan kummankin luona. Hän haluaa oman kodin ja jos eroatte, niin hän muuttaa niin aikaisten pois, kun vain pystyy ja ei halua nähdä teitä enää koskaan.

Jotenkin ei kavereidensa kokemuksia kuunnelleena pitänyt eroa mitenkään lapselle parhaana mahdollisena elämänkokemuksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Saman huomannut, ja siksipä me mieheni kanssa emme todellakaan lisäänny keskenämme, vaan molempien edellisen suhteen lapset riittävät mainiosti . Ei kaikkien kanssa tarvitse itsekkäästi lisääntyä, ne jo tehdyt lapset voivat ihan hyvin riittää.

Teillä onkin vakaa suhde, kun ei ole tarvinnut sitä ankkurilasta tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Miten niin joka päivä?

Ei me ainakaan jokapäivä soitella, kerran viikossa laitetaan viestiä. Lapsi sen sijaan soittaa melkein joka päivä.

Nää jotka ovat vuotoviikko olemista vastaan näyttävät olevan kateellisia lähinnä siitä ajasta jonka lapsi on isällään.

Selitellään kuinka äiti tekee sitä ja tätä. Katsokaa kun tässä mallissa on aivan sama mitä äiti tekee, vaikka te tuntisitte sitä kateellisuutta kun äidillä on omaa aikaa niin yrittäkää kuitenkin ajatella että tässä ajatellaan myös lasta, lapselle isä on tärkeä.

Ei voi äitinä vaan ajatella sitä omaa napaa ja minä minä minä. Ymmärrän että ollaan kateellisia kun teillä ei vissiin mies osallistu olenkaan lapsen kasvatukseen. Mutta kun isä on alusta asti ollut täysillä mukana lapsen elämässä niin ei sitä yhtäkkiä vaihdeta 6 päivään kuukaudessa. Teille se varmasti sopisi kun mies ei kai muuten osallistu mutta normaaliperheissä kuitenkin on ihan tavallista että myös isä huolehtii lapsesta eikä äiti ole number one yksin.

Mikäs normaaliperhe se eroperhe on? Niin no, nykyaikana toisaalta....

-eri vastaaja

Samaa mieltä. Meillä lapset asuvat pääsääntöisesti minulla - tämä on koti ja tukipiste. Täällä ovat tavarat, koulut, harrastukset, arki ja ystävät Toista vanhempaa tapaavat monin eri tavoin. Toimii täällä.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on ekaluokkalainen, jonka vanhemmat erosivat eskarikeväänä. Asuu viikko-viikko-systeemillä molempien luona. Eniten mua säälittää lapsi, jota heitellään lähes joka viikonloppu isovanhemmilta toisille, jotta lapsen vanhempi saa vapaan viikonlopun juhlimiseen/uuden kumppanin kanssa olemiseen. EIKÖ SE JUMALAUTA RIITÄ, ETTÄ JOKA TOINEN VIIKKO JA VIIKONLOPPU OVAT VAPAITA LAPSESTA?? En tajua, mua niin säälittää tämä lapsi. Kai hänkin kaipaa kiireetöntä yhdessäoloa viikonloppuisin vanhemman kanssa, ei se kiireisellä työ-ja kouluviikolla ole samanlaista. Kaiken huippu on, kuinka kaikki vakuuttelevat lapsen olevan niin reipas ja omatoiminen. Musta tuntuu, ettei se ole totuus, mitä lapsi oikeasti ajattelee/tuntee. Kiitos, olen puhunut.

Miellä lasten äiti harrastaa tuota. Äidin viikonloppuna lapset ovat minun äidilläni hoidossa. En ymmärrä tätä käytöstä. Harmillista on vielä etten voi työni puolesta tällöin heitä pitää. Vähän jää omista kokemuksista ristiriitaiset fiilikset, koska tämä muuten vastuullinen nainen, ei tunnu kuitenkaan lapsistaan ottavan vastuuta, ylpeys ei annan kuitenkaan periksi tätä myöntää.

Ainoa tapa miten tämä vuoroviikkoasuminen voisi mitenkään olla lapsen kannalta ok, on se, että olisi lasten koti, jossa vanhemmat vuorottelisivat viikottain. Tämän lisäksi molemmilla vanhemmilla joku pieni asunto, jossa voisi vuoroviikot asua. Huomattavasti reilumpaa lasten kannalta, että aikuiset joutuisivat vuorottelemaan kahden asunnon välillä, kuin pistää tilanteeseen viattomat lapset näin tekemään.

Itse en ole vuoroviikkosysteemiä koskaan kannattanut, mutta lähipiirissä on siitäkin kuullut ihan positiivisia kokemuksia ja nimenomaan lapsilta itseltään. Ystävän teini-ikäiset sanoivat, että haluavat olla molemmilla yhtä paljon, mutta kahden viikon pätkissä, ettei koko ajan vaihdeta. Sukulainen erosi lasten ollessa tosi pieniä, eivätkä pojat edes muista sitä aikaa, kun vanhemmat asuivat yhdessä. Heille vuoroviikkoasuminen on ollut "normaali", johon kasvoivat, eivätkä muuta kaivanneet. Vanhemmat asuivat lähekkäin, eikä ollut ongelmaa käydä toisen luona, jos jotain oli unohtunut tms. Kaikille ei varmaan sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itse olin jo teini kun vanhemmat erosivat ja sain itse päättää missä asuin.

Vain yksi koti. Asuin äitini kanssa. 

Tuo onkin täysin eri asia. Ymmärrät varmasti.

Kuinka niin eri asia? Koska ei omalla kokemuksellaan puolusta tätä vuoroviikkomallia, vai?

Ei, ja minulla on rautalanka loppu, joten heippa.

Vai olisikohan ne kuitenkin ne argumentit, jotka loppuivat ;)

Eniten ihmetyttää kuinka joku ei ymmärrä että tilanteita on erilaisia. Kaikkiin tuputetaan samaa ratkaisua. Kuinka voi edes kasvattaa lasta, jos ei tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on muutamia perheitä joilla käytössä viikko-viikkosysteemi. Aina pistää korvaan kun lapset ovat äidillä tai isällä mutta eivät koskaan kotona. Lapset eivät siis koskaan sano että lähtevät kotiin vaan nimenomaan aina kun ovat olleet vaikka meidän nuoren luona kylässä ja on aika lähteä, sanovat: Menen nyt äidille/isälle. Itse en tähän suostuisi jos meille tulisi ero. Vaatisin, että lapsilla on pysyvä koti. En itsekään haluaisi vaihtaa kotia joka viikko joten en pystyisi sitä vaatimaan omilta rakkailta lapsiltani.

Tähän on hyvin käytännöllinen selitys: on nopeampaa sanoa menevänsä äidille kuin "siihen kotiin, joka on äidin luona". Tässä tapauksessa lapsi/nuori tarkoittaa, että menee sillä kertaa nimenomaan äidin eikä isän luona olevaan kotiin.

Muissa tapauksissa lapsi tietenkin sanoo menevänsä ihan vain "kotiin", oli koti sitten kumpi hyvänsä. :)

T. vuoroasujien äiti

Nimenomaan. Tämä on typerin peruste, jonka olen kuullut vuoroviikkoasumisen periaatevastustajilta: lapsella ei ole omaa kotia, on vain isän/äidin koti 😂

Minun lapsillani on sentään kaksi vanhempaa erosta huolimatta. Jos lapsi vierailee toisella vanhemmallaan joka toinen viikonloppu, tämä vanhempi on täysin vieras ihminen. Ja aivan ulkona lapsen asioista. Ja lähivanhemmalla on oikeus kiillottaa kruunuaan sillä, kuinka on niin rankkaa olla yh. Ja onhan se rankkaa, mutta moni ei suostu jakamaan vastuuta koska menettää marttyyri-yh:n statuksen. Meillä molemmat vanhemmat jaksavat hyvin, mikä on lastenkin etu. Lapsettomilla viikoilla panostetaan työntekoon, jotta on enemmän aikaa lapsille lapsiviikoilla. Ja olemme kyllä tarvittaessa saatavilla myös toisen vanhemman viikolla.

Lapset eivät ainakaan meillä halua vuoroviikkoja lopettaa.

T. Kolmen koululaisen vuoroviikkoäiti jo yhdeksättä vuotta

Ei meillä lapsen isä ole vieras ihminen, vaan lapset ovat joka toinen viikko 2 yötä, kolme päivää isällään. Nämä eivät ole aina vain viikonloppuisin, vaan viikolla, jolloin isä saa kokea, ja pysyy mukana myös koulu ja harrastusjutuissa :)

Joka toinen viikko 2 päivää ja vielä osittain viikolla, jolloin ollaan ensin päivä töissä ja koulussa. Vau...Kyllä lapset vieraantuu ihan väistämättä enkä usko, että kukaan joka haluaa ihan oikeasti olla osa lastensa elämää, edes suostuu tuollaiseen. Ellei äiti uhkaile, ettei kohta näe ollenkaan.

Kolme päivää. Etkö osaa lukea? Juu, onhan se vau, kun isä istuu jääkkisharkoissa katsomassa, kaukalon reunalla pelissä kannustamassa, juttelee pitemmällä matkalla harrastukseen syvällisiä tyttärensä kanssa, myy työpaikalle ekstrapaljon seuran kauppaamia tuotteita, jotta pääsee katsomaan tanssiesityksiä ympäri Suomen, pitää yhteyttä opettajiin wilmanvälityksellä, on tavoitettavissa 24/7 puhelimen välityksellä jos on hätä tai paha mieli, tai uni ei tule. Kyllä sanoisin myös ,että todella vau tilanne! Verrattuna siihen arjesta eristämiseen mitä tapahtuu jos lapset tulevat vain joka toinen vkl.

Kyllä osaan. Tuo on ihan sama asia kuin nähdä joka toinen viikonloppu pe-su. Paitsi että jos teillä on kouluikäisiä lapsia niin jää pelkät illat aikaa. En tiedä, että millainen kuva sulla on ylipäänsä vanhemmuudesta, mutta kaiken tuon pitäisi olla normaalia. Paitsi, että 2 yötä kahteen viikkoon on surullisen vähän. Kiva tietenkin, että sinä olet tyytyväinen.

Siitä tulee 3 päivää, ei kaksi. Yöllä meillä nukutaan ;)

Aika puuaivo saa olla, jos ei ymmärrä mitä eroa on elää arkea kouluineen harrastuksineen, vrt viikonloppu, jolloin kaikki läksyjen kyselyt ja harrasteet on tauolla.

Turha sinulla minua on haukkua teidän surullisesta järjestelystä. Rautalangasta, pe-su on 3 päivää. Perjantai, lauantai, sunnuntai. Yy, kaa, koo. Tuo on todella vähän.

Niin, eli ei kahta, niin kuin ensin väitit.[/quote

Kahdessa viikossa 2 tai 3 päivää. Joka tapauksessa todella, todella vähän. Lastesi isä varmaan osallistuisi siihen arkeen huomattavasti enemmän, halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on muutamia perheitä joilla käytössä viikko-viikkosysteemi. Aina pistää korvaan kun lapset ovat äidillä tai isällä mutta eivät koskaan kotona. Lapset eivät siis koskaan sano että lähtevät kotiin vaan nimenomaan aina kun ovat olleet vaikka meidän nuoren luona kylässä ja on aika lähteä, sanovat: Menen nyt äidille/isälle. Itse en tähän suostuisi jos meille tulisi ero. Vaatisin, että lapsilla on pysyvä koti. En itsekään haluaisi vaihtaa kotia joka viikko joten en pystyisi sitä vaatimaan omilta rakkailta lapsiltani.

Tähän on hyvin käytännöllinen selitys: on nopeampaa sanoa menevänsä äidille kuin "siihen kotiin, joka on äidin luona". Tässä tapauksessa lapsi/nuori tarkoittaa, että menee sillä kertaa nimenomaan äidin eikä isän luona olevaan kotiin.

Muissa tapauksissa lapsi tietenkin sanoo menevänsä ihan vain "kotiin", oli koti sitten kumpi hyvänsä. :)

T. vuoroasujien äiti

Nimenomaan. Tämä on typerin peruste, jonka olen kuullut vuoroviikkoasumisen periaatevastustajilta: lapsella ei ole omaa kotia, on vain isän/äidin koti 😂

Minun lapsillani on sentään kaksi vanhempaa erosta huolimatta. Jos lapsi vierailee toisella vanhemmallaan joka toinen viikonloppu, tämä vanhempi on täysin vieras ihminen. Ja aivan ulkona lapsen asioista. Ja lähivanhemmalla on oikeus kiillottaa kruunuaan sillä, kuinka on niin rankkaa olla yh. Ja onhan se rankkaa, mutta moni ei suostu jakamaan vastuuta koska menettää marttyyri-yh:n statuksen. Meillä molemmat vanhemmat jaksavat hyvin, mikä on lastenkin etu. Lapsettomilla viikoilla panostetaan työntekoon, jotta on enemmän aikaa lapsille lapsiviikoilla. Ja olemme kyllä tarvittaessa saatavilla myös toisen vanhemman viikolla.

Lapset eivät ainakaan meillä halua vuoroviikkoja lopettaa.

T. Kolmen koululaisen vuoroviikkoäiti jo yhdeksättä vuotta

Ei meillä lapsen isä ole vieras ihminen, vaan lapset ovat joka toinen viikko 2 yötä, kolme päivää isällään. Nämä eivät ole aina vain viikonloppuisin, vaan viikolla, jolloin isä saa kokea, ja pysyy mukana myös koulu ja harrastusjutuissa :)

Joka toinen viikko 2 päivää ja vielä osittain viikolla, jolloin ollaan ensin päivä töissä ja koulussa. Vau...Kyllä lapset vieraantuu ihan väistämättä enkä usko, että kukaan joka haluaa ihan oikeasti olla osa lastensa elämää, edes suostuu tuollaiseen. Ellei äiti uhkaile, ettei kohta näe ollenkaan.

Kolme päivää. Etkö osaa lukea? Juu, onhan se vau, kun isä istuu jääkkisharkoissa katsomassa, kaukalon reunalla pelissä kannustamassa, juttelee pitemmällä matkalla harrastukseen syvällisiä tyttärensä kanssa, myy työpaikalle ekstrapaljon seuran kauppaamia tuotteita, jotta pääsee katsomaan tanssiesityksiä ympäri Suomen, pitää yhteyttä opettajiin wilmanvälityksellä, on tavoitettavissa 24/7 puhelimen välityksellä jos on hätä tai paha mieli, tai uni ei tule. Kyllä sanoisin myös ,että todella vau tilanne! Verrattuna siihen arjesta eristämiseen mitä tapahtuu jos lapset tulevat vain joka toinen vkl.

Kyllä osaan. Tuo on ihan sama asia kuin nähdä joka toinen viikonloppu pe-su. Paitsi että jos teillä on kouluikäisiä lapsia niin jää pelkät illat aikaa. En tiedä, että millainen kuva sulla on ylipäänsä vanhemmuudesta, mutta kaiken tuon pitäisi olla normaalia. Paitsi, että 2 yötä kahteen viikkoon on surullisen vähän. Kiva tietenkin, että sinä olet tyytyväinen.

Siitä tulee 3 päivää, ei kaksi. Yöllä meillä nukutaan ;)

Aika puuaivo saa olla, jos ei ymmärrä mitä eroa on elää arkea kouluineen harrastuksineen, vrt viikonloppu, jolloin kaikki läksyjen kyselyt ja harrasteet on tauolla.

Turha sinulla minua on haukkua teidän surullisesta järjestelystä. Rautalangasta, pe-su on 3 päivää. Perjantai, lauantai, sunnuntai. Yy, kaa, koo. Tuo on todella vähän.

Niin, eli ei kahta, niin kuin ensin väitit.[/quote

Kahdessa viikossa 2 tai 3 päivää. Joka tapauksessa todella, todella vähän. Lastesi isä varmaan osallistuisi siihen arkeen huomattavasti enemmän, halutessaan.

Ei, vaan kolme. Koitahan nyt jo ymmärtää. se että päiviä on kolme, ja öitä kaksi, ei nyt vain muutu sinun mieleksesi kahdeksi päiväksi ja yöksi. Noin. Nyt voit kirjoittaa vaikka miljoona kertaa inttäen ja jankaten, en lue enää juttujasi :)

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan parempi että vanhemmat vaihtaisivat kämppää vuoroviikoin eivätkä lapset.

Mielenkiintoinen idea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan parempi että vanhemmat vaihtaisivat kämppää vuoroviikoin eivätkä lapset.

Mielenkiintoinen idea

Joillekkin sopii ja joillekkin ei.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin viikolla tapasin kaksi nuorta jotka suunnittelevat peruskoulun jälkeiset opintonsa sillä perusteella että voivat muuttaa omilleen ja päästä vihdoin jokaviikkoisesta reissaamisesta loukkaamatta ja valitsematta kumpaakaan vanhempaa. Eivätkä olleet ensimmäiset tai viimeiset.

Teinithän yleensä tietää parhaiten mikä on heille hyväksi ja mikä ei. Päätökset on aina järkeviä ja harkittuja.

Ehjä perhe jossa isä ja äiti olisi tietysti parempi mutta kyllä vuoroviikkoasuminen yksinhuoltajuuden voittaa. Lapsille on hyväksi että löytyy roolimallit molemmista sukupuolista. Se että järjestely on joskus lasten mielestä epämukavaa ei automaattisesti tarkoita ettei se heitä palvelisi.

En jaksa tähän miehenä kirjoittaa mitään. Tämä ketju on monelle pelkkää sädekehän kiilotusta. Monelle vanhemmalle tuntuu olevan suunnattoman tärkeää pönkittää omaa itsetuntoaan täällä avlla, ja se jos jokin on todella surullista. Myös oikeassa oleminen tuntuu olevan muiden hyvinvointia tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Miten niin joka päivä?

Ei me ainakaan jokapäivä soitella, kerran viikossa laitetaan viestiä. Lapsi sen sijaan soittaa melkein joka päivä.

Nää jotka ovat vuotoviikko olemista vastaan näyttävät olevan kateellisia lähinnä siitä ajasta jonka lapsi on isällään.

Selitellään kuinka äiti tekee sitä ja tätä. Katsokaa kun tässä mallissa on aivan sama mitä äiti tekee, vaikka te tuntisitte sitä kateellisuutta kun äidillä on omaa aikaa niin yrittäkää kuitenkin ajatella että tässä ajatellaan myös lasta, lapselle isä on tärkeä.

Ei voi äitinä vaan ajatella sitä omaa napaa ja minä minä minä. Ymmärrän että ollaan kateellisia kun teillä ei vissiin mies osallistu olenkaan lapsen kasvatukseen. Mutta kun isä on alusta asti ollut täysillä mukana lapsen elämässä niin ei sitä yhtäkkiä vaihdeta 6 päivään kuukaudessa. Teille se varmasti sopisi kun mies ei kai muuten osallistu mutta normaaliperheissä kuitenkin on ihan tavallista että myös isä huolehtii lapsesta eikä äiti ole number one yksin.

Usko jo, kukaan ei ole kateellinen siitä että lapsesi joutuvat kärsimään että sinä saat humputella joka toinen viikko ja leikkiä lapsetonta. Sääliksi vaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä mammat selittää, että kuinka he soittelevat joka päivä exälleen lapsen asioista ja mies tulee viettämään joulua mamman ja uuden miehen ja uusien lapsien kotiin ja kaikki on niin sulavaa ja ihanaa.

Oikeasti kenenkään puoliso ei katsoisi kauaa aikaa sitä, että ex-vaimo soittaa isäviikolla joka päivä pari kertaa ja äitiviikollakin ainakin kerran päivässä ja vaatii, että miehen pitää tulla exän luo viettämään joulua.

Siinä vaiheessa kun tulee uusia puolisoita ja uusia lapsia, niin se vuoroviikkolapsi alkaa ärsyttämään kummassakin kodissa, kun kummassakin haluttaisiin elää ydinperhe-elämää.

Miten niin joka päivä?

Ei me ainakaan jokapäivä soitella, kerran viikossa laitetaan viestiä. Lapsi sen sijaan soittaa melkein joka päivä.

Nää jotka ovat vuotoviikko olemista vastaan näyttävät olevan kateellisia lähinnä siitä ajasta jonka lapsi on isällään.

Selitellään kuinka äiti tekee sitä ja tätä. Katsokaa kun tässä mallissa on aivan sama mitä äiti tekee, vaikka te tuntisitte sitä kateellisuutta kun äidillä on omaa aikaa niin yrittäkää kuitenkin ajatella että tässä ajatellaan myös lasta, lapselle isä on tärkeä.

Ei voi äitinä vaan ajatella sitä omaa napaa ja minä minä minä. Ymmärrän että ollaan kateellisia kun teillä ei vissiin mies osallistu olenkaan lapsen kasvatukseen. Mutta kun isä on alusta asti ollut täysillä mukana lapsen elämässä niin ei sitä yhtäkkiä vaihdeta 6 päivään kuukaudessa. Teille se varmasti sopisi kun mies ei kai muuten osallistu mutta normaaliperheissä kuitenkin on ihan tavallista että myös isä huolehtii lapsesta eikä äiti ole number one yksin.

Usko jo, kukaan ei ole kateellinen siitä että lapsesi joutuvat kärsimään että sinä saat humputella joka toinen viikko ja leikkiä lapsetonta. Sääliksi vaan käy.

Sinä ainakin vaikutat näin ulkopuolisen silmin kateelliselta ja lapselliselta. Ohis