Vuoroviikkoasuminen ei palvele lasta

Eikö vuoroviikkoasumisessa asuta niin lähellä toisiaan että koulu ei vaihdu? Miten silloin kaverit ja harrastukset estyvät viikoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan parempi että vanhemmat vaihtaisivat kämppää vuoroviikoin eivätkä lapset.

Meillä on tämmönen systeemi. Lapset asuu kotona ja me aikuiset vuorotellen täällä lasten kanssa ja vuorotellen "sinkkukämpässä". Pääosin menee ihan hyvin. Joskus tulee sanomista niin ku nyt viimeksi kun vaihdettiin. Mies tuli reissusta päin ja alkoi kiukuta, kun ei kaapissa ole ruokaa. Totesin vaan, että kaappi oli tyhjä kun tulin, eikä me syömättä oo oltu. Ole hyvä ja hae omat evääsi. Meillä ei makseta elareita. Kulut suunnilleen puoliksi. Tässä ratkaisi nimenomaan lasten etu. Allekirjoitan kyllä sen, että vuoroviikkosysteemi on aika huono, mutta toistaseksi mennään näin.

Miten lapsille riittää ruoka, kun kaapit päästetään tyhjenemään vanhempien kämpänvaihdon lähestyessä?

Öö, siten, että oletetaan sen toisen sitten käyvän kaupassa? Tuollaiset asiathan tuossa vuorojärjestelyssä juuri onkin hankalia, jos ei esim haluta elättää samalla exäänsä niin ei tietenkään halua ostaa tälle kaappia notkumaan herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vuoroviikkoasumisessa asuta niin lähellä toisiaan että koulu ei vaihdu? Miten silloin kaverit ja harrastukset estyvät viikoksi?

Ei välttämättä. Tuttavaperheen lapset kulkevat toiselta vanhemmalta 15km kouluun. Toinen vanhempi asuu ihan koulun vieressä, entisessä yhteisessä kodissa. Voisin kuvitella, että viimeistään teini-iässä alkaa houkuttaa koulun vieressä asuminen, niin saisi aamulla nukkua tunnin pidempään.

Päiväkoti-ikäisen kanssa tuollainen ei kai onnistuisikaan, kun toisen vanhemman pitäisi tehdä 30km "hukkareissu" joka päivä ennen ja jälkeen töiden. Sekään ei varmaan onnistuisi, että lapsi olisi vuoroviikoin eri päiväkodissa?