Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on koulussa omissa maailmoissaan
18.01.2019 |
Kyse ekaluokkalaisesta. Opettaja soitti, että pelkää lapsen jäävän muista jälkeen, koska on tunneilla omissa maailmoissaan. Taidetunneilla/kuvistunneilla keskittyy koko ajan, koska se on niin mielekästä. Koulu menee muuten hyvin, koska oppii asioita helposti, mutta opettajan pitää koko ajan sanoa, että tee nyt tehtäviä, muuten unohtuu omiin maailmoihin. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan itsestään 5-vuotiaana. Puhuu nyt jo paljon englantia ja Iltaisin aina opetellaan muutama sana lisää.
Minulla on ADHD ja isälläni myös. Lapsi ei ole kiusaaja, mutta opettaja sanoi jo syksyllä, että lapsi ei osaa sosiaalisia tilanteita hoitaa ja vaikka on muuten erittäin lahjakas niin niissä on opettelemista.
Lapsi on kiltti, viihtyy paljon yksin, mutta myös veljensä ja muutaman kaverin kanssa.
Opettaja kysyi saako koulupsykologille jutella ja sanoin, että tottakai.
Miltä lapsen oireilu kuulostaa? Itkettää ja on paha mieli lapsen puolesta.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuulostaa tasapainoiselta ja älykkäältä introvertilta. Valitettavasti sellainen on kiellettyä ja sairaus nykyisessä yhteiskunnassa. Minun käy sääliksi lastasi niin monella eri tavalla. Voi kunpa voisin adoptoida hänet :/
Hän on erittäin älykäs ja tasapainoinen, ollut aina todella helppo lapsi. On myös sellainen ettei välitä muiden mielipiteistä. Oli päiväkodissakin niin helppo, että hoitajat sanoi ettei lasta edes huomaa. On piirtänyt pienestä asti todella yksityiskohtaisia piirustuksia ja niihin liittyy aina tarina tai toiminto - ei siis piirrä mitään vain ”huvin vuoksi”. Hänellä on todella vahva minäkuva, eikä välitä muiden mielipiteistä.
Minulla on todella paha mieli, koska lapsi on niin ihana ja erityinen etten osannut odottaa, että joutuisi koulu-psykologin kanssa tekemisiin.Tämä on surullista tämä nykyaika, että jopa varsin positiivisella tavalla erilainen leimataan ongelmaiseksi. Itse pitäisin tuossa tilanteessa tiukasti lapsen puolta jos alkaa näyttää että aletaan jotain diagnooseja, hoitoja ja lääkkeitä tuputtamaan, ja sanoisin että ei, minun lastani ei muuten kemiallisesti tai aivopesulla kastroida laumasieluksi ja keskinkertaisuudeksi.
Ohis. Minä olisin ollut varsin kiitollinen, jos joku olisi lapsena aivopessyt minut niin että arkeni olisi sujunut hieman helpommin. Olisi jäänyt voimia sen älykkyydenkin hyödyntämiseen.
Sinä ilmeisesti siis itse kärsit erilaisuudestasi. Silloin on tietysti perusteltavaa ja suositeltavaa hakea apua.
Mutta minulle tulee tästä ap:n lapsesta mieleen omat jo aikuiset lapseni. He olivat pienestä asti todella erikoisia persoonia, mikä ei ole yllätys kun isä ja äitikin on (olemme molemmat erittäin introvertteja ja monella tapaa epäsovinnaisia arvoiltamme ja elämäntavaltamme). Molemmista näki pienestä asti että älykkäitä ovat, esim. oppivat itseksen vain lukemista seuraamalla lukemaan noin 4 vuoden iässä, nauttivat haasteista kuten purkaa ja koota laitteita, tytär nautti pitkien lukusarjojen kuten piin desimaalien tai neperin luvun opettelusta...
Mutta kumpikaan ei esim. sopeutunut päiväkotiin ollenkaan. Ei mitenkään päin. He olivat liian vapaita sieluja menemään päiväunille kun on ulkoa määrätty aika ja muutenkin koko ajan elämään tiukasti määrättyjen aikataulujen ja rutiinien alla. Siihen aikaan ei sanottu "asperger" tai "add" vaan "kotona pilalle hemmoteltuja". Otin lapset päiväkodista pois ja laitoin perhepäivähoitoon, ja homma alkoi sujua.
Koulussa oli tuollaisia AP:n kuvaaman tapaisia ongelmia. Esim. eka luokalla opeteltiin lukemaan, ja nämä oli lukeneet jo vuosia. Siellä sitä sitten oppivat viihdyttämään itseään miettimällä ihan muita asioita kuin sitä koulua. Ja edelleen molemmilla oli se itsenäinen piirre, että olisi tarvinnut tietää MIKSI täytyy opetella jotain, ja kun ei muuta perustelua ollut antaa kuin että opetussuuunnitelma määrää, sellaisista aineista heidän oli vaikea motivoitua. Poika jopa kapinoi pakkoaineita vastaan ja löi lekkeriksi. Ikäisistään lapsista kumpikaan ei välittänyt, enemmän kiinnosti omat pohdinnat, lukeminen ja tietokoneohjelmointi. Kummallakin meni matemaattiset aineet hyvin koska ne kiinnosti, kaikki muu "vähän sinne päin" miten nyt menee kun ei jaksa lukea ja kuluttaa tunnitkin fantasioimalla muusta.
Mitä näistä epäilemättä nykypsykologien mielestä ongelmalasten aihioista on tullut? Poika on fyysikko, joka tutkii alkeishiukkasia. Tytär on tietokoneohjelmoija (akateemisella koulutuksella) joka on lähdössä Yhdysvaltaihin töihin. Molemmat ovat myös itsenäisiä ajattelijoita jotka eivät ajattele lauman mukaan eikä heitä kiinnosta erityisestä olla muille mieliksi. Ovat mieluummin mitä aidosti ovat. Hyvin heillä menee.
Miksi ette laittaneet noin älykkäitä lapsia kouluun jo vuotta aiemmin, tai siirtäneet ylemmille luokille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaisi mahdollisesti aspergeriltä. Itselläni 7v. AS-lapsi. Asperger-diagnooseja annetaan edelleen, mutta ilmeisesti ne ovat pikkuhiljaa siirtymässä "autisminkirjo"-diagnoosin alle. Myös add tuli minullakin toisena mahdollisuutena mieleen.
Aspergeriin kuuluu "epätasainen kykyprofiili" eli henkilö on todella hyvä joissain asioissa, kun taas vastaavasti helpolta tuntuvat jutut voivat vaikuttaa ylivoimaisilta.. Tuli mieleen tuosta aikaisesta lukemaan oppimisesta.
Onko lapsella erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin uppoutuu ja jumittaa? Univaikeuksia? Aistiyliherkkyyttä? Kuormittuuko paljon ollessaan esim.koulussa?
Hyvä, kun asiaa nyt tutkitaan ja vaikka ei mitään diagnoosia löytyisi, niin toivon että lapsesi saa tarvitsemansa tuen. Ymmärrän suuren huolen, mutta et ole yksin asian kanssa. Ainakin aspergersitä löytyy myös paljon hyviä puolia, kuten käsittämätön kyky oppia uutta ja muistaa asioita, sekä taito uppoutua ja ottaa selvää omista mielenkiinnonkohteista. Haasteitakin toki on, mutta pienin askelin niistäkin selviää!
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuulostaa tasapainoiselta ja älykkäältä introvertilta. Valitettavasti sellainen on kiellettyä ja sairaus nykyisessä yhteiskunnassa. Minun käy sääliksi lastasi niin monella eri tavalla. Voi kunpa voisin adoptoida hänet :/
Hän on erittäin älykäs ja tasapainoinen, ollut aina todella helppo lapsi. On myös sellainen ettei välitä muiden mielipiteistä. Oli päiväkodissakin niin helppo, että hoitajat sanoi ettei lasta edes huomaa. On piirtänyt pienestä asti todella yksityiskohtaisia piirustuksia ja niihin liittyy aina tarina tai toiminto - ei siis piirrä mitään vain ”huvin vuoksi”. Hänellä on todella vahva minäkuva, eikä välitä muiden mielipiteistä.
Minulla on todella paha mieli, koska lapsi on niin ihana ja erityinen etten osannut odottaa, että joutuisi koulu-psykologin kanssa tekemisiin.
Opettajalla on joku ongelma, luulisi olevan tekemistä niiden häirikköjen kanssa.
Lapsesi kuulostaa kuvauksesi perusteella sellaiselta, joka tulee pärjäämään maailmassa omalla osaamisellaan. Varhaislapsuuden taidot ennustavat joskus tulevaa. Oman lapseni loistavat kädentaidot alkoivat näkyä monipuolisesti jo 1-vuotiaasta lähtien. Sieltä se ammattikin löytyi :). Oppi itse lukemaan 5-vuotiaana ja oli kyllä hyvä kielissä ja matematiikassa luonnostaan ja ponnistelematta, mutta oikeasti oli kiinnostunut taiteellisesta tekemisestä (luokan ainoana tyttönä puukässässä - ompelemiset opetteli itse, kun sanoin, että on tarpeellista osata :).
En turhaa huolta kantaisi, jos kerran kouluasiat tulevat hyvin ja menestyksellä tehdyiksi. Kannustaisin lasta hänen kiinnostuksensa alueilla; tukisin siinä, että myös pakkopulla tulisi hoidettua.
Jos opettaja esim. paasaa matematiikan teorioita sen mukaan, että luokan alisuoriutujakin pysyisi mukana, saattaa lahjakas lapsi todellakin helposti täyttää nuo hetket omilla luovilla unelmillaan.
Ole vanhempana tarkkana tilanteen suhteen, äläkä luota sokeasti opettajaan, jos koet hänen olevan hakoteillä lapsesi osaamisen suhteen. Sinä tunnet lapsesi parhaiten.
Voi hyvä ihminen! Ei se koulupsykologi mikään mörkö ole!! Mitä pahaa siinä on, jos lapsesi joutuu jonkun kerran juttelemaan? Ettei nyt olisi omassa asenteessasi vähän korjaamisen varaa. Pelkäätkö että erityisesi leimataan hulluksi? Alkujärkytys voi tietysti olla paha, mutta voisiko siitä selvitä, jos oma lapsi onkin ERILAINEN?
En syytä opettajaa, sillä varmasti puuttuu asiaan ihan syystä ja lapsen parhaaksi - ongelmahan oli se, että ei seuraa niin pelkää, että jää opetuksessa myöhemmin jälkeen ja kun tehtävien tekeminen edistyy vain huomauttamalla niin muut lapset kiusaavat kun joutuvat odottamaan. Tämä on hassua, koska kotona huolehtii itse läksyistä ja ne on aina oikein tehty kerralla. Meillä kotona haaveilu näkyy niin, että tavarat ovat välillä hukassa, reppu meinaa unohtua joka aamu kotiin jne.
Kokeista saa hyviä arvosanoja, yleensä lähes kaikki/kaikki on oikein. Ei meinaa nukahtaa iltaisin ja aamulla on vaikeuksia herätä.
On ekaluokkalaiseksi vielä tosi pikkulapsen oloinen kun vertaan isoveljeen samanikäisenä. Haaveilee paljon, mutta oppii asioita kuin itsestään, puhunut jo 3vuotta, että hänestä tulee eläinlääkäri.
Katselee netistä paljon tiede ja eläinvideoita.
Ap
Mitä haittaa siitä on, jos myös "positiivisella tavalla erilainen" lapsi saa ylimääräistä tukea? Kenelläkään opettajalla tuskin on aikaa alkaa selvitellä ongelmia siellä, missä niitä ei oikeasti ole, eli ottaisin melko vakavasti hänen huolensa lapsen keskittymiskyvystä. Voi olla, että kyse on turhautumisesta, kun osaa jo/oppii nopeasti käsiteltävät asiat. Voi myös olla, että lapsi uppoutuu helposti ajatuksiinsa, tai ympäristössä on niin paljon ärsykkeitä, että lapsella on mahdotonta keskittyä tekemään tehtävä loppuun, mikäli saa sen edes aloitettua. Tästä voi tulla myöhemmin ongelmia, jos esim. kokeen aikana ei ehdi näyttää osaamistaan, kun kokeen täyttämisen sijaan miettii, näkeekö peilistä oikeasti rinnakkaistodellisuuteen ja millaista siellä olisi.