Lue keskustelun säännöt.
Vaikean vanhemman hoitamisesta kieltäytyminen ja sen moraali
18.01.2019 |
Opiskelen sotealaa ja koulussa puhuttiin omaisista, nimenomaan omista lapsista jotka eivät suostu hoitamaan vanhojen vanhempiensa asioita. Opettaja kauhisteli, miten jotkut aikuiset lapset eivät suurestakaan houkuttelusta ja pyytämisestä huolimatta tule edes hoidon järjestämiskokouksiin tai suostu ottamaan mitään kantaa vanhempiensa hoitoon. Että edes joskus osallistuisivat. Tällainen läheisten hylkääminen kertoo kuulemma ihmisen arvomaailmasta ja moraalista, eivätkä ne voi olla kovin hyviä. Omainen on itsekäs ja häntä voisi luonnehtia jopa julmaksi.
Lyhyesti: biologinen äitini on vaikeasti psyykkisesti sairas. Kun olin pieni, "meille" määrättiin perheensisäinen lähestymiskielto, koska äiti oli vaarallinen ja uhkasi tappaa meidät lapset. Emme tietenkään asuneet kotona vaan sijaiskodissa/laitoksessa. En ole ollut äidin kanssa tekemisissä vuosiin, en pysty, enkä voi kohdata häntä enää ikinä. Terapiasta huolimatta mieleeni on piirtynyt ikuisesti kuva äidistä kirves kädessä kun tuli koulumatkallani vastaan, tarkoituksena tappaa minut.
Kuinka moraaliton, itsekäs ja julma omainen olen kun en suostu hoitamaan häntä vanhana? Tai ottamaan kantaa yhtään mihinkään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole velvollinen huolehtimaan vanhemmistaan. En ole yhteydessä omiini enkä tule koskaan olemaankaan. Huolehtikoon henkilökunta heistä.
O/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia kokemuksia ei kovin monella taida olla. Mutta arki, lapset ja työ voivat jo itsessään kuormittaa niin paljon perhettä, että enää ei jaksa mitään ylimääräistä, vanhuksen hoito pitäisi kuitenkin olla ensisijaisesti laitoksen vastuulla, joten ei kai tähän tarvita asiakkaan lasten mielipiteitä. Ja ehdottomasti laitoshoito on helpompi vaihtoehto, sillä työ ei ole 24/7 yhden henkilön vastuulla, vaan jakaantuu vuoroihin usealle ihmiselle.
Silppu kirjoitti:
Olet juuri niinkuin itse sanot. Julma,itsekäs ja moraaliton. Sinun pitäisi ymmärtää että äitisi on sairas ja hän olisi tarvinnut myös sinun tukeasi
Syö sinä vain koiranruokaasi ja mieti ostatko uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
On kummallista, että ammattilaiset valavat opiskelijoihin tällaista asennetta ja suhtautumista omaisiin. Aivan kuin aikuiset lapset silkkaa pahuuttaan kieltäytyisivät edes kohtaamasta enää vanhempiaan. Mietin syytä tämän taustalla, enkä sitä keksi. Koska en halua leimautua, en kommentoinut asiaa opetustilanteessa. ap
Ihminen,jolla ei ole kaltaisiasi kokemuksia voi päästää suustaan myös jotain noin älytöntä- sääli tietysti että on alan opettaja!
Mitään velvollisuutta ei ole osallistua vanhempiensa hoitamiseen ja siinä olisi mielestäni myös riskinsä; itse olen muuttanut toiselle mantereelle etten mm.joutuisi minkäänlaisiin tekemisiin äitini kanssa,saati epähuomiossa kuristaisi häntä...ihan vain muistutukseksi niistä kerroista kun huuleni on ollut halki hänen lyöntiensä vuoksi
Olen kieltäytynyt mielenterveysongelmista koko ikänsä kärsineen äitini kaikista hoitopalavereista, vaateosto- ja sairaalareissuista. Olen hommannut hänet hoidon piiriin ja edunvalvonnan. Käyn häntä tapaamassa 1-2 krt/kk. Muuttoapuna olen ollut ja tavaran hävittämiseen osallistun, mutta arkiasiat ja selviytymisen hoitaa yhteiskunta. Näin olen rajannut omaa toimintaani. Huolehdin oman työni ja kolme alaikäistä lastani.