Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli lapsuutesi omituinen hyvä haju?
Toisesta ketjusta innostuneena, jossa keskusteltiin lapsuuden pahoista hajuista. Eli omituinen haju/tuoksu, jota muut pitivät pahana. Itselläni oli pakokaasujen hajut, jotka olivat omituisella tavalla hyvänhajuisia :D
Kommentit (592)
Munashampoo. Ei siis mikään pervojuttu vaan oikeaa kananmunaa sisältävä shampoo. Tuoksu oli tavallaan paha, tavallaan hyvä.
Muistin myös ketjussa mainitun venhänalkioshampoon, se oli mahtava tuoksu.
Tosiaan kesällä mökillä hiukset huuhdottiin järvessä sukeltelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli aivan off-topic asia mieleen, mutta pitää kysyä huomaako kukaan muu samaa:
Mulla oli surkea lapsuuskoti, väkivaltaiset vanhemmat ja koko ajan pelko päällä kotona arvaamattomien vanhempien takia. Siksi mulla ei ole kotoa rakkaita tuoksumuistoja ja ihan kuin siellä jotenkin olisi hajuaisti sammunut (varmaan siksi kun piti pelätä ja elää stressissä ja hädässä koko ajan)
Onneksi mua vietiin usein mummolaan hoitoon ja siellä oli turvallista ja ihanaa. Ja siellä aistit heräsivät ja muistot on tulvillaan rakkaita hajumuistoja, makumuistoja ja tunnemuistoja.
Voiko olla niin että muiston syntymiseen vaikuttaa myös tunnetila tai yleinen elämäntilanne? Tosiaan lapsuudenkodista ei ole oikein mitään hyviä muistoja.
Minulla ei ole oikeastaan mitään tuollaista voimakkaan positiivista tuoksumuistoa. Muistan muutaman naisten hajuveden, joiden tuoksusta pidin, mutta niihinkään ei liity kovin vahvaa positiivista tunnelatausta.
Raikas luonto kaukana kaupungista lähellä metsää tuoksui hyvältä, mutta siinä ei ole mitään kummallista.
Lapsuuskodissa tupakoitiin, ehkä se vaikutti asiaan. Siihen aikaan vielä sai tupakoida sisällä myös työpaikoilla ja ravintoloissa.
Joidenkin mainitsema pakokaasun haju oli minusta vain etovaa ja siitä sai päänsärkyä.
Isoäidin kodissa oleva "mummolan tuoksu" oli oudolla tavalla hyvä koska se toi mieleen mummolan vaikka se johtui varmasti siitä, että siellä ei taidettu pahemmin tuulettaa ja se saattoi hyvin olla homeenkin haju. En oikeastaan olisi ihmeissään, jos se 1980-luvulla jo melko vanha puutalo olisi hometalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tempo tavaratalo Helsingin keskustassa. Joskus se tuoksu tulee vielä jossain harvoin nenään. En tiedä oliko se joku saippua tms sekatavarakauppa haju. Mummon kans kävin Tempossa alle kouluikäisenä käsikädessä. Aina tulee se mieleen kun tunnen sen tuoksun.
Nyt pitää kysyä, että missä se tavaratalo Tempo oli? Ja mitä sen tilalla nyt on?
En ole itse Helsingistä mutta olen kuullut puhuttavan Temposta.
Kiitos kaikille, jotka vastaavat!
Ja hyvää uutta vuotta myös!
Minun muistoissani se sijaitsi Mannerheimintien ja Bulevardin kulmassa. Voi olla että muistan väärin. kuitenkin suunnilleen noilla paikkeilla. Kävin siellä lapsena jouluostoksilla, sieltä löytyi aina jotain edullisia juttuja.
Tempo oli Mannerheimintiellä Bulevardin kulmatalon viereisessä talossa. Se lopetti vuodenvaihteessa 1972–73, täsmälleen 50 vuotta sitten, ja talo purettiin lähes saman tien. Paikalla on nykyään korkeampi toimistorakennus, jonka pohjakerroksessa on Dieselin myymälä.
Kuva Tempon ajalta: https://hkm.finna.fi/Cover/Show?id=hkm.F81D74B1-7A2D-4A53-8EDC-612BDEB3…
Kuva nykyään: https://sponda.fi/wp-content/uploads/2022/08/mannerheimintie2_002-1-300…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pakokaasu.
Speedway pyörien pakokaasu (risiiniöljy).
Vierailija kirjoitti:
Tuli aivan off-topic asia mieleen, mutta pitää kysyä huomaako kukaan muu samaa:
Mulla oli surkea lapsuuskoti, väkivaltaiset vanhemmat ja koko ajan pelko päällä kotona arvaamattomien vanhempien takia. Siksi mulla ei ole kotoa rakkaita tuoksumuistoja ja ihan kuin siellä jotenkin olisi hajuaisti sammunut (varmaan siksi kun piti pelätä ja elää stressissä ja hädässä koko ajan)Onneksi mua vietiin usein mummolaan hoitoon ja siellä oli turvallista ja ihanaa. Ja siellä aistit heräsivät ja muistot on tulvillaan rakkaita hajumuistoja, makumuistoja ja tunnemuistoja.
Voiko olla niin että muiston syntymiseen vaikuttaa myös tunnetila tai yleinen elämäntilanne? Tosiaan lapsuudenkodista ei ole oikein mitään hyviä muistoja.
Ainakin minusta on ihan selvää, että näin on. Itselläni voimakkaimmat muistot lapsuudesta liittyvät aina johonkin poikkeukselliseen onnellisuuden tai turvallisuuden tunteeseen. Tunteeseen, että nyt on ainakin hetkellisesti maailmassa kaikki hyvin.
Voisi itse asiassa kuvitella, että jos sellaiset tunteet ovat olleet lapsuudessa harvassa, tämä ilmiö on silloin tavallistakin voimakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakokaasu ja eräs sukulainen poltti jotain tupakkaa joka oli hyvä haju. Pari vuotta sitten haistoin tuon tupakan jollain ja tuli heti tuo mies mieleen. Joku harvinaisempi, koska en ole haistanut tuota ennen tässä välissä, vaikka sukulaista näin viimeksi noin 30v sitten ja ollut jo manan majoillakin tovin.
Kummisetä poltti piipussaan jotain tosi hyvänhajuista tupakkaa työhuoneessaan. Hän oli sellainen vanhan kansan herrasmies, laittoi aina sellaisen kylpytakin näköisen tupakkatakin päälle kun meni piipulle.
Kesäpäivänä maalaiskaupan pihalla yhdistetty tervan ja bensiinin tuoksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kernipintainen jakkara, joka sai osuman tupakoivan isäni tulitikusta. Tämä kärvähtänyt kohta tuoksui jotenkin ylimaagiselta.
Makellarin tuoksu oli taivaallinen. Kellari jossa oli maalattia ja maaseinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolassa tuoksui aina hyvä ruoka ja leipomukset. Ja siellä oli ihanan lämmintä, kun leivinuunia käytettiin niin usein. Vasta aikuisena ymmärsin, että yksi ihana tuoksu tuli lampaasta, jota kotona ei koskaan valmistettu.
Tädin käsilaukun sisällön puuterintuoksu. Mummin kasvirasva Creme Mouson. Viinimarjojen keittäminen Mehu-Maijalla. Hiekkarannan tuoksu meren äärellä kuumana kesäpäivänä.
Syksyinen metsä. Pakkasen tuoksu talvella, siihen sekoittui varmaan puilla lämmittämistä tukeva savunhaju ilmassa. Uudet Sakura-väriliidut. Nämä kaikki jo 50-luvulta. Voisin jatkaa vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakokaasu ja eräs sukulainen poltti jotain tupakkaa joka oli hyvä haju. Pari vuotta sitten haistoin tuon tupakan jollain ja tuli heti tuo mies mieleen. Joku harvinaisempi, koska en ole haistanut tuota ennen tässä välissä, vaikka sukulaista näin viimeksi noin 30v sitten ja ollut jo manan majoillakin tovin.
Kummisetä poltti piipussaan jotain tosi hyvänhajuista tupakkaa työhuoneessaan. Hän oli sellainen vanhan kansan herrasmies, laittoi aina sellaisen kylpytakin näköisen tupakkatakin päälle kun meni piipulle.
Naapuri poltti Kilta-irtotupakkaa sätkinä, se oli poikkeuksellisesti hyvän tuoksuista tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Bensan haju. Nyt aikuisena siitä tulee heti huono olo.
Nykyinen viinabensa oikeasti haisee erilaiselta
Aito lehmän p-skan tuoksu maaseudulla.
Juhannussyreenin tuoksu maljakossa mummolan saunan kuistilla
Taululiitu koulussa (myös söin sitä välillä!)
Heinäladossa vasta sisään tuotu seipäillä kuivatettu heinä
Mummon tokalon-kosteusvoide
Ahomansikan tuoksu paahteisena kesäpäivänä
Isoisän purutupakka-pussin makea tuoksu
Vasta maasta otettu isoisän kuorima lantunpala
Isoisän aitta (verstas) jossa teki käsitöitä
Kirveen teroituksen tuoksu, kun minä sain pyörittää tahkoa (hiomakivi) ja isoisä piti kirveen terää kiveä vasten, sellainen kirpeä metallintuoksu
Kerrostalon pyörävarasto
Tuore raksan haju, tätä rakastan vieläkin! Siis kun rakennetaan taloa/mökkiä, siellä on rakennusvaiheessa tuoreen puun haju, karhunvillan haju, betonipölyn haju, laastin haju. Tämä kombo on paras maailmassa!