Psykoterapian kalleus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tullu käytyä terapiassa 5 vuotta vaikka ei ois varaa.

3 vuotta 2 kertaa viikossa ja omavastuuosuuksiin hain toimeentulotukea. Opintolaina piti toki nostaa, mutta oisin nostanu joka tapauksessa.

Sen jälkeen oon käyny kerran viikossa ja saanu vammaistukea ja en nyt muista oliko se harkinnanvaraista vai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea, kun vammaistuki ei riittäny edes kerta/viikko tahdilla terapian kustannuksiin.

Ton jälkeen oon saanu korkeampaa vammaistukea, joka on riittäny noin kolmeen kertaan kuussa.

Välillä oon kyseenalaistanu, onko terapiassa järkeä, koska on menny ihan liian paljon aikaa ja jaksamista jatkuvaan hakemusten ja valitusten rustaamiseen. Vähän kohtuuttomalta tuntuu välillä. Oon kuitenkin tyytyväinen että saanu edes näin pitkään.

Loppujen lopuksi kyse pienistä rahoista yhteiskunnalle mutta isoista, jos kuntoutettavissa olevat ei voi hakeutua hoitoon tai jatkaa sitä riittävän pitkään.

Pakko kysyä (ei ole pakko vastata): millä diagnooseilla olet onnistunut saamaan vammaistukea terapiakuluihin? Saatika korotettua. Sehän on nykyisin rajattu lähes liikuntakyvyttömien, täysin avustettujen tukimuodoksi.

Traumaperäinen stressireaktio ja keskivaikea masennus.

Ei kai psyykkisistä syistä vammaistukea myönnetä? Ellei kyseessä ole aivovamma. 

Kolmesti on myönnetty, neljäs hakemus sisässä. Aivovammaa ei löydy.

Hei, olisiko sinulla hyviä vinkkejä? Olen itse täyttämässä hakemusta 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin jonkun aikaa, kunnes meni kuppi nurin sekä terapeuttiin että alan hintoihin. Lopetin siis ihan veitsellä leikaten, lähdin kävelemään kesken istunnon kun tuli mitta täyteen. Ei ole ollut ikävä ja nyt rahatkin riittää hieman paremmin elämiseen.

Kerran esim. sanoin olevani hieman apaattinen ja huonovointinen kun olen ollut viime päivät sairaana eikä ole ruoka maistunut. Tästä terapeutti päätteli minulla olevan syömishäiriö ja otti sen esille jatkossakin aina kun mahdollista ja vetosi siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Mm.tämä toiminta johti terapian keskeyttämiseen vaikka terapeutti oli (tietysti) sitä vastaan, menettihän hän minussa maksavan asiakkaan.

Mutta kuten sanoin, ikävä ei ole tullut. Psykoterapia ei ole minua varten.

Alalla on (hintoihin nähden) uskomattoman paljon kroonisesti myöhästeleviä, aikojen kanssa sählääviä ja asiakkaan kertomia vaikeita asioita unohtelevia (!) hiukkasen sadistisia ja narsistisia persoonia. Koska mitään edellä mainituista ei ammattilainen tee ”vahingossa” - vaan tahallaan.

Oikeasti?

Minua on pitkään ahdistanut juurikin tuollainen huithapelityypi terapeutissani, ihan siksikin, että tosiaan maksan itseni hoidosta kipeäksi. Olen niellyt kiukkuni ajatellen, että se on osa hänen persoonallisuttaan. Mutta tässä ja nyt pysähdyn: ihmisen toiminnalla on aina tarkoitus, jos ei suoraa niin alitajuinen, ja ammattilainen sen tosiaan tiedostaa. Hän siis kaltoinkohtelee minua jollakin tasolla tarkoituksellisesti? Ehkä jopa, jos ei nyt vihaa, niin ainakin halveksuu.

😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin jonkun aikaa, kunnes meni kuppi nurin sekä terapeuttiin että alan hintoihin. Lopetin siis ihan veitsellä leikaten, lähdin kävelemään kesken istunnon kun tuli mitta täyteen. Ei ole ollut ikävä ja nyt rahatkin riittää hieman paremmin elämiseen.

Kerran esim. sanoin olevani hieman apaattinen ja huonovointinen kun olen ollut viime päivät sairaana eikä ole ruoka maistunut. Tästä terapeutti päätteli minulla olevan syömishäiriö ja otti sen esille jatkossakin aina kun mahdollista ja vetosi siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Mm.tämä toiminta johti terapian keskeyttämiseen vaikka terapeutti oli (tietysti) sitä vastaan, menettihän hän minussa maksavan asiakkaan.

Mutta kuten sanoin, ikävä ei ole tullut. Psykoterapia ei ole minua varten.

Alalla on (hintoihin nähden) uskomattoman paljon kroonisesti myöhästeleviä, aikojen kanssa sählääviä ja asiakkaan kertomia vaikeita asioita unohtelevia (!) hiukkasen sadistisia ja narsistisia persoonia. Koska mitään edellä mainituista ei ammattilainen tee ”vahingossa” - vaan tahallaan.

Oikeasti?

Minua on pitkään ahdistanut juurikin tuollainen huithapelityypi terapeutissani, ihan siksikin, että tosiaan maksan itseni hoidosta kipeäksi. Olen niellyt kiukkuni ajatellen, että se on osa hänen persoonallisuttaan. Mutta tässä ja nyt pysähdyn: ihmisen toiminnalla on aina tarkoitus, jos ei suoraa niin alitajuinen, ja ammattilainen sen tosiaan tiedostaa. Hän siis kaltoinkohtelee minua jollakin tasolla tarkoituksellisesti? Ehkä jopa, jos ei nyt vihaa, niin ainakin halveksuu.

😱

No tuskin nyt vaivautuu vihaamaan, mutta arvostuksesi on ihmisenä - ja ilmeisesti myös asiakkaana - puhdas nolla.

Kolme kelan tukemaa vuotta kärvistelin nälkärajoilla, mutta ”terveeksi” en tullut. Aivan yhtä lailla tuuliajoilla nykyisin, tosin työkyvyttömyyseläkkeellä. Mitään oivalluksia en siellä saanut, lähinnä oli arjen tuki.

En hirveästi laittaisi panoksia toipumiseen terapian kautta, mutta jotkut saavat avaimia pärjäillä itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.

Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?

Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.

Tämän takia ihmiset eivät hae ammatti apua.

Tämän ketjun luettuani arvostan terapeuttiani entistäkin enemmän. Hän ei ole halpa, eikä tee ihmeitä, mutta osaa haastaa haitallisia ajattelutapojani ja kannustaa, kun toimin terveellä tavalla.

Minusta terapeutin tehtävä on saman tapainen kuin valmentajalla esim. punttisalilla. Tämä neuvoo tekniikat ja huomauttaa virheistä, mutta koko homman tarkoitus on kuitenkin, että asiakas itse saa raudan liikkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin muutama vuosi sitten tuon kelan 3-vuotisen. Ekan terapeutin suuntaus oli mulle väärä, kemiat kuitenkin kohtasi ja kävin siellä lähes 2 vuotta. Paljon selvisi, mutta en toipunut. Otin ja vaihdoin traumaterapiaan, yksityislääkärini suosittelemalle terapeutille. Eka terapeutti otti tästä nokkiinsa, mutta älkää kukaan jättäkö vaihtamatta terapeuttia/suuntausta siinä pelossa, että terapeutti suuttuu. Toipumisen kannalta oli merkittävää käydä 2 kertaa viikossa.

Mulla on ollu sikäli valtavasti onnea, että psykiatrini oli aivan taivaanlahja lääkärinä ja ihmisenä. Ja myös terapeutit. Kuitenkin tähän kaikkeen paloi neljässä vuodessa rahaa n.10 000e. Ja ei ollut säästöjä, 2000 nettotuloista maksoin joka kk. Elämäni paras ratkaisu, mutta karuintahan tässä on se, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset on avunsaannin suhteen. Monelle tämä ei olisi mahdollista ja itsellekin teki tosi tiukkaa.

Toivuitko? Kokonaan?

Näitä työstetään koko elämän ajan. Parhaimmillaan saa sellaisen avun että pärjäilee omin nokkinensa ja liekkien jälleen kasvaessa osaa muuttaa ajatusrakenteitaan vastaamaan niihin.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se jo yhteiskunnankin kannalta parempi että psykoterapia ja muu mielenterveyshoito olisi huomattavasti halvempaa ja sinne olisi helpompi päästä.

Aivan turha taivastella että miksi alkoholin käyttö on suurta. Siksi että sitä saa halvemmalla ja helpommin kun apua.

Ihmisten pitäisi keskustella avoimesti toistensa kanssa eikä ylläpitää rooleja. Eihän jengi tunne edes naapureitaan tai mitä työkaverit oikeasti ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Maksoin terapian opintolainalla ja opiskelin muita paljon hitaammin mutta opiskelin kuitenkin, taustalla vakavia traumoja, masennus ja ahdistushäiriö. Nyt on kiva kuunnella nelikymppisenä, miten olisi nuorena kannattanut ostaa asunto eikä vain pitkittää opiskelijaelämää, ei ihme että asun edelleen vuokralla ja olen pa. Harvoin asia edes tulee ilmi, entistä harvemmin kun tajusin miten pihalla ihmiset ovat siitä miten lapsesta asti vinoon mennyt elämä vaikuttaa silloinkin, kun itse tekee minkä pystyy ja on ulkoisesti ihan pärjäävä, akateemisesti koulutettu ja kivassa työssä oleva ihminen. 

No, en ehdi liikaa pohtia kun rahaa menee terapiaan edelleen aika ajoin, että pysyn työkuntoisena. Maksan kaiken itse, en edes halua enää kelakorvausta koska sitten kärsisin kaikki kelakorvauksen lieveilmiöt kuten sen, että kaikki johtuu masennuksesta terveydenhoidossa.

En ole yleensä näin kitkerä, tänään vain on hirveän väsynyt olo. 

Nyt on pakko lainata itseäni siksi, että en halua tämän ketjun kääntyvän vain sellaisten henkilöiden puheeksi, joiden mielestä kaikista ammattikunnista juuri terapeuteilta tulisi odottaa ilmaistyötä siksi, että taksat ovat kovat. 

En ole itse kitkerä terapeutilleni, kaikkea muuta.  Hänen "valmennuksellaan" pääsin siihen, missä olen nyt. Se, että en omista mitään, on fakta. Normaalimpaa eläneiden vähättelevät asenteet ovat se, mikä satuttaa ja loukkaa. Jos olisin tehnyt tai elänyt toisin/oikein, olisin nyt vakavarainen jne. No, kertonee siitä, että sosiaaliset piirini ovat hyvin kaukana siitä pahoinvoinnista, missä kasvoin. Harmi, että se ei tunnu ainakaan ymmärrystä lisäävän (oikeassa elämässä). Ei toki mikään muukaan kokemus tee niin. 

Mielestäni osalla kuultaa vastauksista se, että jostain syystä kaikki omat negatiiviset tunteet ja yhteiskunnalliset epäkohtien taustasyyt siirretään terapeuttiin. Ehkä se on sitten epätarkoituksenmukaista tunteidensiirtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksoin terapian opintolainalla ja opiskelin muita paljon hitaammin mutta opiskelin kuitenkin, taustalla vakavia traumoja, masennus ja ahdistushäiriö. Nyt on kiva kuunnella nelikymppisenä, miten olisi nuorena kannattanut ostaa asunto eikä vain pitkittää opiskelijaelämää, ei ihme että asun edelleen vuokralla ja olen pa. Harvoin asia edes tulee ilmi, entistä harvemmin kun tajusin miten pihalla ihmiset ovat siitä miten lapsesta asti vinoon mennyt elämä vaikuttaa silloinkin, kun itse tekee minkä pystyy ja on ulkoisesti ihan pärjäävä, akateemisesti koulutettu ja kivassa työssä oleva ihminen. 

No, en ehdi liikaa pohtia kun rahaa menee terapiaan edelleen aika ajoin, että pysyn työkuntoisena. Maksan kaiken itse, en edes halua enää kelakorvausta koska sitten kärsisin kaikki kelakorvauksen lieveilmiöt kuten sen, että kaikki johtuu masennuksesta terveydenhoidossa.

En ole yleensä näin kitkerä, tänään vain on hirveän väsynyt olo. 

Nyt on pakko lainata itseäni siksi, että en halua tämän ketjun kääntyvän vain sellaisten henkilöiden puheeksi, joiden mielestä kaikista ammattikunnista juuri terapeuteilta tulisi odottaa ilmaistyötä siksi, että taksat ovat kovat. 

En ole itse kitkerä terapeutilleni, kaikkea muuta.  Hänen "valmennuksellaan" pääsin siihen, missä olen nyt. Se, että en omista mitään, on fakta. Normaalimpaa eläneiden vähättelevät asenteet ovat se, mikä satuttaa ja loukkaa. Jos olisin tehnyt tai elänyt toisin/oikein, olisin nyt vakavarainen jne. No, kertonee siitä, että sosiaaliset piirini ovat hyvin kaukana siitä pahoinvoinnista, missä kasvoin. Harmi, että se ei tunnu ainakaan ymmärrystä lisäävän (oikeassa elämässä). Ei toki mikään muukaan kokemus tee automaattisesti niin. 

Mielestäni osalla kuultaa vastauksista se, että jostain syystä kaikki omat negatiiviset tunteet ja yhteiskunnalliset epäkohtien taustasyyt siirretään terapeuttiin. Ehkä se on sitten epätarkoituksenmukaista tunteidensiirtoa.

lisäys boldattuna, lause jäi kesken. 

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tullu käytyä terapiassa 5 vuotta vaikka ei ois varaa.

3 vuotta 2 kertaa viikossa ja omavastuuosuuksiin hain toimeentulotukea. Opintolaina piti toki nostaa, mutta oisin nostanu joka tapauksessa.

Sen jälkeen oon käyny kerran viikossa ja saanu vammaistukea ja en nyt muista oliko se harkinnanvaraista vai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea, kun vammaistuki ei riittäny edes kerta/viikko tahdilla terapian kustannuksiin.

Ton jälkeen oon saanu korkeampaa vammaistukea, joka on riittäny noin kolmeen kertaan kuussa.

Välillä oon kyseenalaistanu, onko terapiassa järkeä, koska on menny ihan liian paljon aikaa ja jaksamista jatkuvaan hakemusten ja valitusten rustaamiseen. Vähän kohtuuttomalta tuntuu välillä. Oon kuitenkin tyytyväinen että saanu edes näin pitkään.

Loppujen lopuksi kyse pienistä rahoista yhteiskunnalle mutta isoista, jos kuntoutettavissa olevat ei voi hakeutua hoitoon tai jatkaa sitä riittävän pitkään.

Pakko kysyä (ei ole pakko vastata): millä diagnooseilla olet onnistunut saamaan vammaistukea terapiakuluihin? Saatika korotettua. Sehän on nykyisin rajattu lähes liikuntakyvyttömien, täysin avustettujen tukimuodoksi.

Traumaperäinen stressireaktio ja keskivaikea masennus.

Ei kai psyykkisistä syistä vammaistukea myönnetä? Ellei kyseessä ole aivovamma. 

Kolmesti on myönnetty, neljäs hakemus sisässä. Aivovammaa ei löydy.

Hei, olisiko sinulla hyviä vinkkejä? Olen itse täyttämässä hakemusta 😊

Mulla on ollu liitteenä lääkärin ja terapeutin lausunto sekä terapialaskut. Hakemuksessa oon panostanu siihen, että tuon ilmi miten masennus yms. vaikuttaa omaan arkeen ja opiskeluun kaikissa mahdollisissa kohdissa. Lausunnoissa on ollu perusteltuna, miksi edelleen tarttisin terapiaa ja miten oon hyötynyt siitä.

Tolla oon saanu. Päätöksissä on lukenu tyyliin, että arjesta selviytymiseen en tarvitse tukea mutta sairaus vaikeuttaa arkea ja siitä aiheutuu kuluja.

Toivo parasta. Jos tulee kielteinen päätös, valita ja mene päätöksen ja lausuntojen kanssa aikuissosiaalityön puheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko kelan terapeutista valittaa?

Oli niin surkea.

Voi. Kelaan ja Valviraan. Voit myös vaihtaa terapeutin.

Minä vaihdoin terapeuttia, kun homma ei toiminut. Olen ollut tyytyväinen uuteen terapeuttiin.

Mä jätin huonon terapeutin ja pitäisi etsiä uusi.

Eräästä paikasta suositeltiin muutamia terapeutteja. Menin sitten valitsemaan yhden koska uskoin sen nettisivun tietoja.

Ei osannut yhtään mitään.

Tosi surkea.

Jouduin värjöttelemään ulkona kun se piti edellistä asiakasta aina yli ajan, jopa kahdeksan minuuttia.

Psykoterapia-genre on kuin villi länsi ja sen lait. Huonolla säkällä lähtee narsistisen sadistipuoskarin lypsäessä henki, paremmalla voit jopa toipua.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta näyttää tämä ketju ihan sivusta seuraten.

Jotenkin tuntuu, että sekä psykoterapeuteilla että erikoislääkereillä tulisi olla maassamme tietty tuntimääräinen velvoite vapaaehtoistyöhön - ihan siitä edestä että muuten kiskotaan täysin silmittömiä hintoja yksityisvastaanotoilla. Tässä olisi se kompensaatio siihen, että suljetaan silmät niiltä, jotka todella apua tarvitsevat.

Me emme kuitenkaan elä Woody Allenin neuroottisessa illuusiossa, vaan raa’assa todellisuudessa.

Kiva skenaario muuten, mutta en usko, että kenelläkään terveydenhuoltoalan ammatilaisella on mahdollisuuksia tehdä työtään ilman palkkaa. Psykoterapiakoulutus maksaa kaikkine kuluineen kuulemma jopa 20 000-30 000 euroa. Joten kyllä siinä saa vähän terapoida ennen kuin ne lainat on maksettu.

Kaikki psykologit ja psykiatrit jotka ovat terpiakoulutuksen tehneet, ovat samanaikaisesti vakituisissa työsuhteissa lypsämässä yksityisellä sen rahan asiakkailta. Ei todellakaan lainaa.

Alalla sivusta seurannut.

Tavallinen psykologi tienaa 3500-4000 euroa/ kk ja sillä palkalla ei terapiakoulutuksia osteta. Moni tekee valmistuttuaan iltatyötä psykoterapeuttina oman päivätyönsä lisäksi, jotta saa opintolainan maksettua. Tai sitten perustaa oman vastaanoton ja tekee hommaa kokonaan yrittäjäpohjalta, jos on valmis ottamaan sen riskin.

Ihan samalla tavalla toimivat esim. fysioterapeutit ja puheterapeutit, paitsi että heidän ei tarvitse maksaa koulutustaan itse.

Ei ongelma ole terapeuttien ahneus vaan se, että yhteiskunta ei satsaa mielenterveyden ongelmien hoitoon.

Psykoterapeutteja pitäisi kouluttaa julkisin varoin, mutta jostain syystä näin ei ole tehty. Suomessa psykoterapeutiksi haluavat joutuvat kustantamaan koulutuksensa itse, ja siksi heitä on aivan liian vähän.

Turha verrata syöpälääkäriin. Siellä ei ole haastattelua, hoito ja tutkimus alkaa pikimiten.

Asiakkaat käsittääkseni itse haluavat haastatella useampia? Jos haluaa aloittaa heti, niin sitten vaan ottaa sen ensimmäisen vapaan. Ymmärrän ihan hyvin, ettei yhteiskunta korvaa tutustumiskäyntejä. Kyse on kuitenkin siitä, että asiakas itse haluaa valita.

Voi antaa sinulle edullisesti samaa terapiaa kuin olen itse saanut. Itsellä sama tausta.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia-genre on kuin villi länsi ja sen lait. Huonolla säkällä lähtee narsistisen sadistipuoskarin lypsäessä henki, paremmalla voit jopa toipua.

Minulle kävi niin, että psykoterapeuttini käytti minua seksuaalisesti hyväksi transferenssin asiallisen käsittelyn sijaan. Asiasta valitettiin Valviraan, jonne hän kielsi kaiken ja valehteli muutenkin. Sieltä kehotettiin rikosilmoituksen tekoon, mutta ehkä voitte uskoa, miten vaikea "mielenterveyspotilaan" on saada jotain tavallista poliisia ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kysymys, kun oikein taitava narsisti, "oikea ammattilainen", tulee sinne esittämään omia diagnoosejaan mm. niistä syistä, joiden vuoksi tämä sukupolvea nuorempi nainen "oikeasti" tulee rikosilmoitusta tekemään. Syyttäjä jätti syyttämättä, perustellen mm., että "osapuolet ovat olleet 'ihastuneita' toisiinsa". Ei kertakaikkiaan mitään ymmärrystä koko hoitomuodosta tai siitä asetelmasta. Olen tapahtuneen johdosta yhä traumatisoitunut, mutta nykyään saan uuden terapian kokonaan maksutta. Tämä psykoterapeutti työskenteli Helsingin YTHS:llä, josta hän sai kenkää tämän vuoksi. Mutta hän toimii alalla edelleen. Ja tuskin vieläkään tajuaa, mitä on tehnyt. Tulen kuitenkin saamaan jotain korvauksia potilasvakuutuksesta. Uudet hoitokontaktit ovat luonnehtineet tätä ensimmäistä psykoterapeuttia narsistiksi, ellei psykopaatiksi, sillä niin moni asia hänen toiminnassaan viittaa siihen suuntaan. Terveisiä niille ammattilaisille, jotka tämän tapauksen tunnistavat, ja kiitos niille, jotka ovat auttaneet. Minulla on tietysti mennyt elämä pilalle, ja voi vain miettiä, mitä minulla olisi voinut olla, jos olisin alun perinkin päätynyt kunnolliselle terapeutille. Hoitoni on ollut aika vaikeaa, koska luottamus mut-ammattilaisiin ja viranomaisiin on rikottu niin pahasti, ja sitä paitsi olen jo lapsena seksuaalisesti vaurioitunut. Vinkki: joskus jos terapeutti tuntuu huonolta, terapeutti on huono, jopa rikollinen, ja potilas ei kuvittele eikä projisoi asiaa eikä ole huono potilas sen ajatuksensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Turha verrata syöpälääkäriin. Siellä ei ole haastattelua, hoito ja tutkimus alkaa pikimiten.

Totta, vertaus on huono: kun sairastut fyysisesti, saat heti hoitoa.