Lue keskustelun säännöt.
Yliopistosta amikseen, humanistista välinehuoltajaksi?
16.01.2019 |
Olen opiskellut Helsingin yliopistossa humanistista alaa 3,5 vuotta ja valmistuin kandiksi viime keväänä. Sitä ennen opiskelin toisessa yliopistossa yhteiskuntatieteellistä alaa kaksi vuotta, mutta jätin sen kesken kun ei ollut tarpeeksi mun juttu. Nykyiset opinnot ovat olleet ihan kiinnostavia, mutta en tiedä, minkälaisia töitä voisin tällä tutkinnolla sitten valmistuttuani hakea. En halua opettajaksi enkä tutkijaksi. Tähän asti olen tehnyt kesäisin vain hanttihommia, enkä ole verkostoitunut ollenkaan opintojeni aikana. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Varmaan siitä syystä, että olen ujo ja en yksinkertaisesti osaa verkostoitua. Opiskelutovereihinkaan en ole tutustunut, sillä vaihdoin alaa (humanistisen sisällä) ihan opintojeni alkuvaiheessa enkä kehdannut mennä tapahtumiin tai järjestötoimintaan mukaan kun en tuntenut ketään tältä uudelta alalta. Tämä asia vaivaa mua ihan hirveän paljon, sillä olen vakuuttunut siitä, etten ikinä tule samaan tämän alan töitä. Varmaan väärä asenne, mutta haluan vain olla realistinen. Niin typerä olo, että tekisi mieli vain hakata päätä seinään. Miksi olen opiskellut monta vuotta ilman käsitystä siitä, miten voisin hyödyntää tutkintoani? En tiedä, mutta tässä pisteessä nyt kuitenkin ollaan.
Viime aikoina olen miettinyt, että hakisin opiskelemaan jotain järkevää ja työllistävää alaa. Sosiaalityö voisi kiinnostaa, mutta sinne on tosi vaikeaa päästä (etenkin kun en ole enää ensikertalainen) ja opinnot vie ainakin 5 vuotta mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Amkissa ei oikein ole mitään mua kiinnostavaa ja sinnekin on vaikeaa päästä. Olenkin alkanut tosissani harkita amikseen hakemista, ja löysin jo yhden kiinnostavalta vaikuttavan alan: välinehuoltaja. Palkka ei ole häävi, mutta työ voisi sopia munlaiselle pikkutarkalle ja huolelliselle luonteelle. Loppujen lopuksi en ole ehkä niin teoreettinen kuin olen pitkään kuvitellut, tykkään suorittavasta työstä ja siitä, kun näkee oman kätensä jäljen ja tuntee tekevänsä jotain oikeasti hyödyllistä. Mun vanhemmat ja suurin osa suvustakin on duunareita ja arvostan niiden tekemiä töitä enemmän kuin alaa, jota nyt opiskelen..
Vuosien haahuilun jälkeen olisi ihanaa jos löytäisi jonkun järkevän ammatin ja saisi töitä. Mietin vaan sitä, että onko välinehuoltajille enää tulevaisuudessa töitä kun robotiikka ym. kehittyy? Tällä hetkellä työtilanne vaikuttaisi olevan ihan ookoo, ei ehkä loistava mutta tähän taloustilanteeseen nähden suht hyvä. Sitä myös mietin, että kannattaako mun tehdä tämä nykyinen tutkinto loppuun? Pelkään, että mua pidetään ylikoulutettuna sitten enkä saa töitä. Toisaalta multa uupuu enää gradu ja muutama kurssi.
Kiitos jos joku vaivautuu lukemaan ja esittämään jonkinlaisen näkemyksen tähän toivottomaan tilanteeseen.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiksessa on paljon hyviä aloja.
Hammaslaborantti on yksi hyvä.Hammaslaborantti kuuluu amisalojen aatelistoon eli vahva suositus ja ehkä se välinehuoltajankin työ on ihan jees. Mutta kannattaa välttää sitten varsinaisia matalapalkka-aloja, koska matalapalkka-työelämässä on sitten aika erikoista porukkaa (työpaikkakiusaajia). Näitä outoja tyyppejä on erityisesti siivous- ja keittiöalalla. Jos itsellä olis pakko mennä amikseen, menisin hammaslaborantiksi (tai laborantiksi) tai hammashoitajaksi.
Tämäkin on totta. Jo koulussa saattaa kokea syrjintää opettajienkin taholta, jos vähän poikkeaa massasta.
Jopa on amiska muuttunut omista ajoistani, silloin sinne mahtuivat kakki punkkareista juppeihin.
kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöhön pääsee kyllä, pääsin itsekin ensikertalaiskiintiön ulkopuolelta hyvillä pisteillä. Osaat vain materiaalin hyvin/ulkoa ja siinä se. En minäkään mikään nero ole, eivätkä etenkään kaikki opiskelijakaverini, silti olemme kaikki päässeet sisään. Osaat varmasti yliopistoa käyneenä tehokkaita lukutekniikoita. Sisäänpääsystä ei siis kannata rakentaa uralla etenemisen estävää peikkoa, sillä sitä se ei ole. Saat todennäköisesti aiemmista opinnoistasi tehtyä vähintään sivuaineen/sivuaineita, samoin kielet ja tilastomatematiikka korvautuvat jos olet suorittanut vastaavia opintoja kandiasi varten. Kaikki tämä on pois siitä viidestä vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista.
On tainnut mennä sinulta yliopistossa ja psyykkisesti paljon ohi jos et ymmärrä, että niin yliopistoihin kuin amiskoihinkin mahtuu sekä sitä rakennekynsiporukkaa, poliittisesti ja elämänkatsomuksellisesti erilaisia ihmisiä ja myös niitä pohdiskelijatyyppejä.
Vai niin. No omien kokemusteni mukaan lähtökohtaisesti yliopisto-opiskelijat ovat fiksumpaa ja hillitympää sakkia kuin ammattikoulun käyneet. Niin se vain on. Molemmissa porukoissa on poikkeuksia, mutta valitettavasti enemmistön mukana mennään.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöhön pääsee kyllä, pääsin itsekin ensikertalaiskiintiön ulkopuolelta hyvillä pisteillä. Osaat vain materiaalin hyvin/ulkoa ja siinä se. En minäkään mikään nero ole, eivätkä etenkään kaikki opiskelijakaverini, silti olemme kaikki päässeet sisään. Osaat varmasti yliopistoa käyneenä tehokkaita lukutekniikoita. Sisäänpääsystä ei siis kannata rakentaa uralla etenemisen estävää peikkoa, sillä sitä se ei ole. Saat todennäköisesti aiemmista opinnoistasi tehtyä vähintään sivuaineen/sivuaineita, samoin kielet ja tilastomatematiikka korvautuvat jos olet suorittanut vastaavia opintoja kandiasi varten. Kaikki tämä on pois siitä viidestä vuodesta.
Niin, mutta onko ap:sta sosiaalityöntekijäksi? Sehän on ihan kammottavan raskasta työtä henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista.
Ja opinnot harvalla alalla ovat erityisen haastavia yliopistoväelle. Ne on suunniteltu peruskoulun jälkeen suoritettaviksi kuitenkin.
Voithan mennä ajoneuvoasentaja-, hitsaaja-, tai kaivoskoulutukseen niin saat haasteita. Tosin autoala ei taida enää niin raskas olla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijänä voi valita muunkin työpaikan kuin olemisen kaupungin ainoana sossuna lastensuojelussa vastaamassa 300 asiakkaan asioista. Voi alkaa esimerkiksi yrittäjäksi sosiaalialalle, yksityiseltä sektorilta voi löytää omaa kapasiteettia vastaavan työpaikan ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista.
oon samoilla linjoilla asiasta. Noitten juttujen kuuntelemisesta esim. kahvitauolla pitäisi maksaa työnlisää. Se on niin rasittavaa. Itse sopisin varmaan johonkin toimistotyöhön parhaiten, pääosin yksin työskentelyyn.
Minkä takia kahvitauolla täytyy kertoa ventovieraille kaikki asiat juurta jaksain? Kahvitauko on tavallaa palautumista varten eikä se,että täytyy kuunnella tyhjänpäiväisiä juttuja auta kyllä mitenkään palautumaan. Näen punaista usein työpäivän aikana, siis hiljaa mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiia16 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista.
oon samoilla linjoilla asiasta. Noitten juttujen kuuntelemisesta esim. kahvitauolla pitäisi maksaa työnlisää. Se on niin rasittavaa. Itse sopisin varmaan johonkin toimistotyöhön parhaiten, pääosin yksin työskentelyyn.
Minkä takia kahvitauolla täytyy kertoa ventovieraille kaikki asiat juurta jaksain? Kahvitauko on tavallaa palautumista varten eikä se,että täytyy kuunnella tyhjänpäiväisiä juttuja auta kyllä mitenkään palautumaan. Näen punaista usein työpäivän aikana, siis hiljaa mielessäni.
Itseäni harmittaa, että työporukassa on niin paljon niitä, jotka eivät kykene tai halua käsitteelliseen ajatteluun. Joidenkin kanssa on hienoja keskusteluja, mutta jotkut toiset laskevat keskustelun tasoa juuri niillä rakennekynsillä. Eivät salli keskustelua, johon eivät pysty osallistumaan. Tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista.
On tainnut mennä sinulta yliopistossa ja psyykkisesti paljon ohi jos et ymmärrä, että niin yliopistoihin kuin amiskoihinkin mahtuu sekä sitä rakennekynsiporukkaa, poliittisesti ja elämänkatsomuksellisesti erilaisia ihmisiä ja myös niitä pohdiskelijatyyppejä.
Vai niin. No omien kokemusteni mukaan lähtökohtaisesti yliopisto-opiskelijat ovat fiksumpaa ja hillitympää sakkia kuin ammattikoulun käyneet. Niin se vain on. Molemmissa porukoissa on poikkeuksia, mutta valitettavasti enemmistön mukana mennään.
Niinhän se ei ole. Meitä oli amiskassa kolmen hengen kaverukset, jotka olimme kiinnostuneita syvällisemmistä asioista. Yllätyin siksi yliopistoon mennessäni kun siellä illanvietot olivat hirveitä junttikokoontumisia ja heidän ala-arvoinen tasonsa ei minua miellyttänyt. Ihan turhaan yliopistoa hehkutetaan "sivistyneenä" paikkana kun suurin osa yliopisto-opiskelijoista ja ainejärjestöistä myy bileitä seksillä ja viinalla. Ihan samanlaista "amistouhua" suurimmalla osalla siellä yliopistossa :))) Lähdin siis jatkossa viettämään iltani parempiin piireihin omien älykkäiden (viinaa juomattomien) amiskavereideni pariin.
Samoin luennolla lukiosta tulleet haukkuivat luennoitsijat ja muut opiskelijat lyttyyn omissa epäsivistyneissä kuppikerhoissaan, pariskunnat vetelivät kielareita auditorion takapenkeillä kesken luennon (tiesin samasta kaupungista ketkä tulivat lukion kautta) ja tämä amiskalainen pyöritteli päätään kun lukiolaiset eivät edes osanneet olla supisematta luennoilla. Luennoitsija joutui monesti rykimään ja jopa komentamaan ankarasti ennen kuin lukiolaiset hiljenivät. Parhaiten tämän huomaa opettajakoulutuksessa kun jokainen huutaa toistensa päälle. Olen ollut muutamassa opettajille tarkoitetussa erikoiskoulutuksessa ja voi luoja sitä mekkalaa luentojen aikana.. Voisivat edes opetella olemaan hiljaa niin asiasta kiinnostuneet kuulisivat luennoitsijoiden viisauksia.
Tiesitkö muuten, että Amerikassa on yliopiston r.aisk.auskulttuurille ihan oma käsite? Jos yliopistossa ollaan niin fiksuja ja hillittyjä niin miten se voi olla mahdollista?
Miten voi olla mahdollista, että monet ainejärjestöt (ja opiskelijaravintolat) mainostavat bileitä naislihalla? Fiksua? Hillittyä ainakin, kun on sentään kiertoilmaisuja käytetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että muillakin on samoja ajatuksia! Tuntuu että opiskelin maisteriksi turhaan, ja vielä hyvillä arvosanoilla. Olen 29 ja oman alan töitä en saa enkä ole edes varma mitkä kaikki niitä ovat (kaikenlaista olen kyllä hakenut). En myöskään tajunnut opiskeluaikana verkostoitua ja tein vain hanttihommia. Olen ujo ja sitten vielä ahdistushäiriö päälle. Tuntuu että moniin oman alan hommiin tarvitaan paljon alan työkokemusta, ja pitää olla ulospäinsuuntautunut suorittaja jolla on "hyvä stressin ja paineensietokyky". Yöh. Itse haluaisin vain tehdä töitä rauhassa toimistossa niin kuin tein yliopiston harjoittelussa.
Olen myös miettinyt hammashoitajaksi opiskelua tai jotain vastaavaa. Tykkään kovasti myös kaikenlaisista rutiinitöistä. Mutta silloin nuorena yliopisto tuntui oikeastaan ainoalta vaihtoehdolta enkä tiennyt työelämästä tai mistään mitään.
Tässä keskustelussa nousee esiin opiskelijoiden huono itsetunto. Ei uskota itseen, siksi ollaan valmiita pudottamaan rimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sinä tulevaisuudesta, hei!
Olin nössö, keskinkertainen hum. maisteri muutama vuosi sitten. Töitä ei löytynyt vaikka oli CV ja harjoittelut hoidettu hyvin, paras mitä sain oli ilmainen/vähärahainen määräaik. harjoittelu ulkomailla tai Helsingissä. En nähnyt mihin parempaan nämä paikat olisi johtaneet ... joten hakeuduin terveydenhuoltoalalle.
Kannatti. Ujoa nössöä auttaa, kun tutkinnon myötä tuli ammattinimike, sitä ei kaikilla ole ja jos se on työnsaannin vaatimus, nössökin pärjää. Vaikka tulot ovat nyt vaatimattomat ja sopparit määräaikaisia "vaarallisen iän" takia, töitä on ja palkalla elelee. Työ on rehellistä ja ihan ok eikä ole pakko asua pk-seudulla. Muualla kuin pk-seudulla pienemmätkin tulot riittää omaan asuntoon ja pikku matkoihin.
Tutkija ja opettaja eivät suinkaan ole ainoita tehtäviä, joihin humanistit työllistyvät. Eli ajatteletkohan nyt vähän liian kapeasti ja näköalattomasti omia mahdollisuuksiasi nykyisten opintojen pohjalta. Tietämättä pääainettasi, humanistina voi työllistyä vaikka järjestöihin tai kuntien palvelukseen.
Suorittaisin ehkä kuitenkin maisterintutkinnon loppuun ennemmin kuin ”pakenisin” amikseen. Ainejärjestössäkin voi vielä aktivoitua, jos se auttaisi verkostoitumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän muutaman joka lähti yliopiston ja vaativan uran jälkeen amikseen. Sukulaistohtorista tuli artesaani ja puuseppä, ja eräästä sosiaalityöntekijästä liikunnanohjaaja.
Miten olisi järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö? Omalta tai lähialalta. Jalkaa oven väliin röyhkeästi vaan.
Kiitos vastauksista! Ajattelin, että teen tämän nykyisen tutkinnon loppuun vaikka motivaatio onkin aika heikko. Kai se kuitenkin on parempi olla maisteri kuin pelkkä kandi. Samalla voisin hakea sosiaalityöhön yhteishaussa jos vaan kiinnostus riittää. Jos en pääse sinne eikä maisterin papereilla irtoa töitä, voisin hakea amikseen ehkä välinehuoltajaksi tai sitten jollekin toiselle alalle. Joku ehdotti hammaslaborantin työtä ja sekin kuulosti mielenkiintoiselta.
Jos täällä on joku joka pohtii samankaltaisia juttuja niin olisi kivaa jutella lisää esim. spostin tai facen kautta :)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Ajattelin, että teen tämän nykyisen tutkinnon loppuun vaikka motivaatio onkin aika heikko. Kai se kuitenkin on parempi olla maisteri kuin pelkkä kandi. Samalla voisin hakea sosiaalityöhön yhteishaussa jos vaan kiinnostus riittää. Jos en pääse sinne eikä maisterin papereilla irtoa töitä, voisin hakea amikseen ehkä välinehuoltajaksi tai sitten jollekin toiselle alalle. Joku ehdotti hammaslaborantin työtä ja sekin kuulosti mielenkiintoiselta.
Jos täällä on joku joka pohtii samankaltaisia juttuja niin olisi kivaa jutella lisää esim. spostin tai facen kautta :)
Olis kyllä kiva jutella! (Olen tuo joka kirjoitti kolmannella sivulla että tuntuu että opiskelin turhaan). Onko sulla jotain anonyymia sähköpostia jonka uskaltaisit laittaa tänne?
Riippuu siitä mihin menet töihin. Sairaalan hierarkiassa olet toiseksi alinta kastia siivoojien jälkeen, vaikka työsi on erittäin vaativaa. Työkavereina monissa paikoin havainnut, että sellaista koulukiusaajameininkiä. Jossain yliopiston välinehuollossa tai sellaisessa pisteessä missä suoritat työsi yksin, niin menettelee. Palkallahan ei yksinään kunnolla elä. Robotiikka ei millään tavalla kykene viemään niitä töitä.
Miten robotti kasaisi leikkauskorit prikulleen niihin liitettävine lisäjuttuineen ym. Miten robotti muka tarkistaisi ne instrumentit ja niiden puhtausasteen, onteloiset instrumentit. Ihan höpö höpöä spekulointi.
Vain likaisella puolella tulee vastaan niitä hajuja ja eritteitä. Kaikkeen tottuu.
Ongelma, hallitus kyykyttää yliopistoja. Rahat on viety. Yliopistot tarvitsevat lisää rahaa sukupuolen tutkimukseen, joka on tulevaisuuden ala, nyt Suomessa on vain neljä professuuria! Ainoastaan 20 tohtorin väitöskirjaa valmistuu Helsingin yliopistosta lähiaikoina.
Jopa on amiska muuttunut omista ajoistani, silloin sinne mahtuivat kakki punkkareista juppeihin.