Yliopistosta amikseen, humanistista välinehuoltajaksi?

Sanoisin että kannattaa tehdä nykyinen tutkinto loppuun, jos se on jo noin pitkällä. Eihän sun ole tulevaisuudessa pakko mainita tuota tutkintoa työnhaussa, jos et halua.

Kyllä välinehuoltajille on töitä jatkossakin! Ihan kaikkea ei pysty robotisoimaan. Mielestäni suunnitelmasi kuulostaa ihan järkevältä. Olen itsekin siirtynyt yliopistosta amikseen, ja omalla kohdallani se oli oikea ratkaisu.

Kannattaa toki tutkia amiksen hakuoppaita laajemminkin. Siellä on monta mielenkiintoista alaa aina lentokoneasennuksesta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut Helsingin yliopistossa humanistista alaa 3,5 vuotta ja valmistuin kandiksi viime keväänä. Sitä ennen opiskelin toisessa yliopistossa yhteiskuntatieteellistä alaa kaksi vuotta, mutta jätin sen kesken kun ei ollut tarpeeksi mun juttu. Nykyiset opinnot ovat olleet ihan kiinnostavia, mutta en tiedä, minkälaisia töitä voisin tällä tutkinnolla sitten valmistuttuani hakea. En halua opettajaksi enkä tutkijaksi. Tähän asti olen tehnyt kesäisin vain hanttihommia, enkä ole verkostoitunut ollenkaan opintojeni aikana. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Varmaan siitä syystä, että olen ujo ja en yksinkertaisesti osaa verkostoitua. Opiskelutovereihinkaan en ole tutustunut, sillä vaihdoin alaa (humanistisen sisällä) ihan opintojeni alkuvaiheessa enkä kehdannut mennä tapahtumiin tai järjestötoimintaan mukaan kun en tuntenut ketään tältä uudelta alalta. Tämä asia vaivaa mua ihan hirveän paljon, sillä olen vakuuttunut siitä, etten ikinä tule samaan tämän alan töitä. Varmaan väärä asenne, mutta haluan vain olla realistinen. Niin typerä olo, että tekisi mieli vain hakata päätä seinään. Miksi olen opiskellut monta vuotta ilman käsitystä siitä, miten voisin hyödyntää tutkintoani? En tiedä, mutta tässä pisteessä nyt kuitenkin ollaan.

Viime aikoina olen miettinyt, että hakisin opiskelemaan jotain järkevää ja työllistävää alaa. Sosiaalityö voisi kiinnostaa, mutta sinne on tosi vaikeaa päästä (etenkin kun en ole enää ensikertalainen) ja opinnot vie ainakin 5 vuotta mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Amkissa ei oikein ole mitään mua kiinnostavaa ja sinnekin on vaikeaa päästä. Olenkin alkanut tosissani harkita amikseen hakemista, ja löysin jo yhden kiinnostavalta vaikuttavan alan: välinehuoltaja. Palkka ei ole häävi, mutta työ voisi sopia munlaiselle pikkutarkalle ja huolelliselle luonteelle. Loppujen lopuksi en ole ehkä niin teoreettinen kuin olen pitkään kuvitellut, tykkään suorittavasta työstä ja siitä, kun näkee oman kätensä jäljen ja tuntee tekevänsä jotain oikeasti hyödyllistä. Mun vanhemmat ja suurin osa suvustakin on duunareita ja arvostan niiden tekemiä töitä enemmän kuin alaa, jota nyt opiskelen..

Vuosien haahuilun jälkeen olisi ihanaa jos löytäisi jonkun järkevän ammatin ja saisi töitä. Mietin vaan sitä, että onko välinehuoltajille enää tulevaisuudessa töitä kun robotiikka ym. kehittyy? Tällä hetkellä työtilanne vaikuttaisi olevan ihan ookoo, ei ehkä loistava mutta tähän taloustilanteeseen nähden suht hyvä. Sitä myös mietin, että kannattaako mun tehdä tämä nykyinen tutkinto loppuun? Pelkään, että mua pidetään ylikoulutettuna sitten enkä saa töitä. Toisaalta multa uupuu enää gradu ja muutama kurssi.

Kiitos jos joku vaivautuu lukemaan ja esittämään jonkinlaisen näkemyksen tähän toivottomaan tilanteeseen.

kannattaa tehdä tutkinto loppuun, se on hieno saavutus. Kuitenkin kalskahtaa viisaalta ja pitkäjänteiseltä kun on hyvä tutkinto ja voihan se vielä joskus kiinnostaa työnäkin. Humanisti välinehuoltaja on robottia parempi suorittaja koska on todistettavasti suorittanut ajatustyötä. Tuollaisen amiskan voisi ottaa kumppaniksi vaikka muuten amiskat on täysin nöy-nöy ja turn-off ja tosiaan TÄYSIN. 

Tietysti teet gradusi ja ne muutamat kurssit ensin! Niihin jos menee 5 vuotta niin on ihan yväkin jos vaihdat sen jälkeen alaa.

Mulla on sulle AP yksi neuvo. Mene opiskelemaan sitä mistä nautit. Älä katso rahaa, tai paljonko sillä alalla tienaa. Jotakin maagista tapahtuu. :)

Mä olen ollut sairaalassa töissä ja nähnyt välinehuoltajan hommia. Ei vaikuta yhtään kivalta. Saat siis pestäväksi ihmisten eritteitä sisältäviä välineitä,

Kyllä kannattaa tehdä tutkinto loppuun. Sairaala on aika raaka paikka herkälle ihmiselle ja ilmapiiri ei useinkaan hyvä.

Amiksessa on paljon hyviä aloja.

Hammaslaborantti on yksi hyvä.

Jos jätät kesken se on 5,5 vuotta turhaa opiskelua.

3000e kuukausituloilla se tekisi ansionmenetyksiä 198000 euroa.

:D

Kannattaa suorittaa loppuun. Ei vh:n työssä ylikoulutuksesta ole haittaa. Kun työvoiman tarvetta on, pääsee kyllä töihin. Robotiikkaa käytetään lähinnä helpottamaan ja nopeuttamaan raskaita töitä, siirtelyitä yms.

Sairaalassa olisi ihana olla töissä jos vaan ne työkaverit olisivat samaa mieltä.

Ota sosiaalityö sivuaineeksi. Sitten haet maisterivaiheeseen ja teet vuodessa loppuun. Jo maisterivaiheen opiskelija saa tehdä sijaisuuksia. Tai hae nyt keväällä yhteishaussa. Hakijamäärä ei kerro pääsyn vaikeudesta. Ainakin viime keväänä oli helppo kirjallisuus ja vähän sivuja.

Suomessa on äärimmäisen hankalaa kun kukaan ei tiedä mitä töitä on olemassa, mikä ala johtaa mihin. Olen itse 29v enkä ole vielä tajunnut yhtään mistään mitään työ ja opiskeluelämästä. Tuntuu että kaikki on harhaanjohtavaa, tämän takia en uskalla lähteä opiskelemaan. On jo karvaat muistot edellisestä alasta, tuli vedätetty olo.

Minkä ihmeen takia pidetään kaikki maailman koulutuksia jos niitä ei sitten kuitenkaan hyödynnetä yhteiskunnassa jossa vain rahalla ja tekniikalla on valtaa? Olen sitä mieltä että tässä muuttuvassa maailmassa tarvitaan humanistisia aloja, meidän pitää myös ymmärtää mihin ollaan menossa.

Mä harkitsen parhaillaan yliopiston keskeyttämistä (ei tosin ees kandin papereita ulkona). Suurin syy on se, etten kertakaikkiaan vaan jaksa tällaista opiskelua enkä todennäköisesti työelämääkään, edes pakolla yrittäminen ei auta. Olen vakavissani selaillut amisten tarjontaa, enpä olisi koskaan uskonut päätyväni tähän tilanteeseen, mutta elämä ei aina mene niin kuin ajattelee ja sekin on jossain kohtaa hyväksyttävä.

Sinuna kuitenkin tekisin tutkinnon loppuun, kun on noin vähästä enää kiinni.

Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä harkitsen parhaillaan yliopiston keskeyttämistä (ei tosin ees kandin papereita ulkona). Suurin syy on se, etten kertakaikkiaan vaan jaksa tällaista opiskelua enkä todennäköisesti työelämääkään, edes pakolla yrittäminen ei auta. Olen vakavissani selaillut amisten tarjontaa, enpä olisi koskaan uskonut päätyväni tähän tilanteeseen, mutta elämä ei aina mene niin kuin ajattelee ja sekin on jossain kohtaa hyväksyttävä.

Sinuna kuitenkin tekisin tutkinnon loppuun, kun on noin vähästä enää kiinni.

Mikset tee opintojen rinnalla hanttihommia? Ei amis mitään autuutta ja varmaa työllisyyttä tuo, vaan työllisyys on todennäköisempi korkeammalla koulutuksella. Vai onko ala sinulle itsessään liian haastava?

Vierailija kirjoitti:

Amiksessa on paljon hyviä aloja.

Hammaslaborantti on yksi hyvä.

Hammaslaborantti kuuluu amisalojen aatelistoon eli vahva suositus ja ehkä se välinehuoltajankin työ on ihan jees. Mutta kannattaa välttää sitten varsinaisia matalapalkka-aloja, koska matalapalkka-työelämässä on sitten aika erikoista porukkaa (työpaikkakiusaajia). Näitä outoja tyyppejä on erityisesti siivous- ja keittiöalalla. Jos itsellä olis pakko mennä amikseen, menisin hammaslaborantiksi (tai laborantiksi) tai hammashoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista. 

Ja opinnot harvalla alalla ovat erityisen haastavia yliopistoväelle. Ne on suunniteltu peruskoulun jälkeen suoritettaviksi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksessa on paljon hyviä aloja.

Hammaslaborantti on yksi hyvä.

Hammaslaborantti kuuluu amisalojen aatelistoon eli vahva suositus ja ehkä se välinehuoltajankin työ on ihan jees. Mutta kannattaa välttää sitten varsinaisia matalapalkka-aloja, koska matalapalkka-työelämässä on sitten aika erikoista porukkaa (työpaikkakiusaajia). Näitä outoja tyyppejä on erityisesti siivous- ja keittiöalalla. Jos itsellä olis pakko mennä amikseen, menisin hammaslaborantiksi (tai laborantiksi) tai hammashoitajaksi.

Tämäkin on totta. Jo koulussa saattaa kokea syrjintää opettajienkin taholta, jos vähän poikkeaa massasta.

.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sulle AP yksi neuvo. Mene opiskelemaan sitä mistä nautit. Älä katso rahaa, tai paljonko sillä alalla tienaa. Jotakin maagista tapahtuu. :)

Erittäin vaarallinen ja kertakaikkiaan huono neuvo. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap miettiä sitäkin, että miten pärjäät psyykkisesti yksinkertaisemmassa seurassa. En tarkoita kenellekään millään pahalla, mutta jos sinulla on yliopisto-opintoja noin paljon takana, saattaa se amismaailman todellisuus tuntua äkkiseltään vaikealta kestää. Itse luin aikanaan hum.kandiksi, mutta koska se tie ei olisi johtanut mihinkään, vaihdoin amisalalle. Nopeasti minusta tuli sellainen hiljainen tyyppi, joka halusi vain tehdä työnsä ja kammoksui kaikkia taukoja, koska ei jaksanut kuunnella niitä juttuja rakennekynsistä, ma.muista sun muista. 

On tainnut mennä sinulta yliopistossa ja psyykkisesti paljon ohi jos et ymmärrä, että niin yliopistoihin kuin amiskoihinkin mahtuu sekä sitä rakennekynsiporukkaa, poliittisesti ja elämänkatsomuksellisesti erilaisia ihmisiä ja myös niitä pohdiskelijatyyppejä.