"Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut ketjua mutta sellainen huomio että ihmiset ajattelee herkästi että joku mitä ikävältä tuntuva ihminen tekee on tarkoituksellisesti heitä vastaan, kun se voi oikeasti olla mt-ongelmaisen sisäistä puolustusta eikä suunnattu ketään vastaan. Tietysti selvä ilkeily on asia erikseen mutta moni muu epäselvempi tapaus. Henkilö on silloin niin kiinni henkisen tuskansa lievittämisessä ettei tuu ajatelleeksi miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. Lisäksi keinot lievittää tuskaa voi olla outoja sellaiselle joka ei kärsi vastaavasta. Tästä syystä vältän tekemästä ihmisistä pitkälle meneviä tulkintoja ennen kuin oikeasti tiedän.

Jos olet esimerkiksi toistuvasti kertonut jollekin, että jokin tietty käyttäytyminen loukkaa ja hän silti jatkaa sitä, niin siinä tapauksessa ei enää ole väliä mistä tämä käytös johtuu. Siinä tapauksessa tärkeintä on hankkiutua tästä seurasta eroon mikäli se vain suinkin on mahdollista.

Aina ei ole mahdollista, jos olet esim. lapsi ja kyseessä on äitisi. Silloin äidin aiheuttamat vauriot ja viat ovat tämän syytä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhe ois tärkeää. Miks ette kysy ihmisiltä. En mä ainakaan lue ajatuksia. Musta sellainen on kipeetä.

Olen välillä kysynyt ihmisiltä heidän toiminnastaan. Usein silloin toinen on kieltäytynyt vastaamasta kysymykseen esittämällä loukkaantunutta, alkanut syytellä minua tai sitten valehdellut suoraan päin naamaa.

Sitten nämä ihmiset kannattaa jättää pois omasta elämästään. Kuten joku sanoikin hyvin aiemmin, elämä on liian lyhyt kusipäiden sietämiseen.

Miten lapsi tekee tämän perheenjäsenelleen?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mieluumminhan sitä toivoo elämässä eteensä hyvää kuin pahaa ja se ohjaa ajatteluakin sitten. Vielä ikävämpää on mielestäni se, kun muut yrittää saada väkisin sinua ajattelemaan noin, että kaikkia väärintekijöitäkin pitäis ymmärtää, kun niillä on varmasti syynsä.

Tämä on totta! Usein moni puolustelee jonkun hyvinkin kusipäistä käytöstä keksimällä sen taustalle mitä mielikuvituksellisimpia motiiveja. Ehkä siksi, että ajatus ilkeistä ihmisistä on melko ahdistava?

Ei kukaan synny ilkeäksi. Aina löytyy jokin "virhe" kehityksessä, kun ruvetaan tutkimaan henkilön lapsuutta, nuoruutta jne. Varmasti jos saa tarpeeksi rakkautta ja välittämistä, riskit altistua pahoille teille, pienenevät.

Toki mutta ei tuo ajatus pitemmän päälle auta ihmistä, jonka läheinen on jatkuvasti ilkeä häntä kohtaan. Pikemminkin päinvastoin, koska silloin tämä ilkeyden kohde voi alkaa mimimoida omia reaktioitaan ja tunteitaan (tyyliin olen vain liian herkkä, minun täytyy olla vahvempi ihminen). Mun mielestä myöskään huono lapsuus ei saa olla syy sille, että käyttäytyy jatkuvasti huonosti.

Entäs jos se on? Aivan kuin se olisi sinun luvistasi kiinni. Se ihminen pitää korjata, ei se hänen syytään ole, millälailla haavat hänessä vaikuttavat. Jonkun terapeutin pitää korjata sen ihmisen vauriot.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvin skeptinen ihmisten suhteen, mutta mustavalkoinen ajattelu teon "tarkoituksellisuudesta" on mielestäni vaan älyllisesti epärehellisen toimintaa. Meidän inhimillinen vuorovaikutus on hyvin monimutkaista, koska siihen liittyy aina molemminpuolinen subjektiivinen tulkinta asioista.

Voitko sitten omalta osaltasi väittää ettet koskaan ole tarkoituksella toiminut ikävästi ketään kohtaan? Monikaan ei voi. Esimerkiksi riidan yhteydessä monikin saattaa joskus sanoa jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan toista pahasti, mutta tietyllä hetkellä tuntuu siltä, ettei sillä ole väliä.

Totta kai olen! Mutta on myös tilanteita, jolloin en ole ja toinen on vaan tulkinnut asian niin. Enhän minä väitä, etteivätkö ihmiset toimi tahallaankin ikävästi. Kyse oli siitä, mistä se toinen osapuoli voi tietää ja päätellä, mistä milloinkin toisen toiminnassa on kyse. Jotkut ovat aina hyvin vakuuttuneita omista päätelmistään, toiset suhtautuvat avoimemmin. Siitä on kyse.

Silti et voi olla niin ylimielinen, jos olet ystävä, että et sovi ja selvittele toisen kanssa asiaa, vaikket olisikaan tarkoittanut loukata. Ylimieliset ihmiset luokittelevat tuollaisista tilanteista toisen osapuolen jotenkin mädäksi tai huonoksi, eivätkä itse olekaan todellisia ystäviä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Ei ole vahvuutta olla erityisen herkkä tai toipua vain hitaasti jostakin ilkeydestä, oli se sitten tarkoitettu ilkeydeksi tai ei.

Ei kyllä liity asiaankaan, eli siihen liikaan herkkäuskoisuuteen.

OT: En tiedä onko vaan sattumaa, mutta kaikki mun tuntemat itse itsensä erityisen herkiksi luokittelevat ovat lähinnä vapaamatkustajia ja niitä, jotka vaativat erioikeuksia herkkyyteensä nojaten. Ovat varsin itsekkäitä ihmisiä vielä. Se herkkyys on herkkänahkaisuutta kun asian koskee heitä, ja kun onkin kyse muista, niin muilla ei olekaan samoja oikeuksia, kun eivät ole yhtä  herkkiä kun tämä herkkis .

En tiedä mihin tämä ilkeän kuuloinen muotoilu viittaa ihan käytännön elämässä mutta toivoisin että ihmiset ymmärtäisivät että erityisherkillä - tai voin tietenkin puhua vain itsestäni - suurin ongelma on kehon kanssa pärjääminen. Mieli kyllä jaksais, mutta keholla tulee rajat vastaan. Ja vuosi vuodelta yhä pahemmin. Itse olen jo siinä pisteessä että pienikin ylirasittuminen johtaa esim. älyttömään säpsähtelyyn. Puhelimeen tulee tekstari ja säikähdän niin että pomppaan ilmaan ja pääsee ääni. Tällöin on pakko hidastaa tahtia ihan riippumatta siitä mitä joku muu asiasta ajattelee, koska seuraava vaihe on jäätävä kuolemanväsymys.

Vahvistaa näkemystä, erityisherkän maailmassa ei ole muuta kun hän itse, hänen säpsähtelynsä, hänen pompahduksensa.

Aihe ei nyt kuitenkaan ollut lainkaan tämä erityisherkkä ja hänen erityisyytensä. Mutta herkkiksen maailmaan ei muita aiheita oikein mahdu, koska hän on niin herkkä. Tätä nimenomaan tarkoitin.

Oliko sinulla raskas lapsuus? Nimittäin kuulostaa vahvasti siltä että olet ns vahvuuteen sairastunut. Nämä on julmimpia muille ihmisille.

Herkkis hermostui. Ei minusta minun lapsuuteni liity aiheeseen yhtään sen enempää kun sinunkaan, vaikka herkkä oletkin.

Vahvistat yhä näkemystäni "herkistä ihmisistä". Hän saa syyttää muita julmuudesta ja vihjailla lapsuudesta, mutta hänelle ei sovi sanoa mitään, koska hän on herkkä.

Nimenomaan omasta mielestään, jos kysyttäisiin muilta, vastaus olisikin herkkyyden sijaan ehkä "manipuloiva" ja "itsekeskeinen".

Ja sinä vahvistat käsitystäni vahvuuteen sairastuneista.... Nää ei oikeasti tiedä sen toisen ihmisen elämästä yhtikäs mitään, vaan tarvitsevuuden tai heikkouden ilmaus osuu omaan syvälle psyykeen piilotettuun herkkyyteen ja tarvitsevuuteen, ja uhkaava tilanne johtaa täysin tolkuttomaan ja kohtuuttomaan hyökkäykseen toista ihmistä kohtaan.

Ja tuossa ei sinusta tietenkään ole mitään tolkuttoman hyökkäävää, liian henkilökohtaista ja ilkeää, vaikka heität pahimman laatuista kyökkipsykologiaa vailla mitään pohjatietoja, tai psykologian koulutusta?

Ei tietenkään sinun logiikallasi, koska sinä olet herkkä, ja siksi omasta mielestäsi oikeutettu sanomaan ilkeyksiä. Tuotan nyt pettymyksen, mutta minulla oli ihan ok lapsuus, sellainen kun enemmistöllä nyt on.

Toisin kun ne ei-herkät, jotka eivät saa sanoa mitään edes ryhmästä, joka itse määrittelee itsensä herkiksi.

Samoin se kyllä on mm palstan itsensä mukaviksi ja k-ilteiksi määrittelevillä miehillä. Jostakin syystä muut näkevätkin heidät ihan toisin :)

Mua täysin 100% vilpittömästi kiinnostaa näkemyksesi tarkemmin, mikä tuossa sinusta oli ilkeästi sanottua?

"Vahvistat käsitystäni vahvuuteen sairastuneista" = minä-viestintää, hän kertoo omasta tunteestaan. Lisäksi jos et ole vahvuuteen sairastunut, miten tuo sitten loukkaa?

"Nää ei oikeasti tiedä sen toisen ihmisen elämästä mitään" = mitä sä olet todistanut tietäväsi tai ymmärtäväsi kritisoimiesi ihmisten elämästä? Omien käsitysten esitteleminen ei ole tietoa.

"Vaan tarvitsevuuden ja heikkouden ilmaus osuu omaan syvälle psyykeen piilotettuun herkkyyteen ja tarvitsevuuteen " = jos todella olet tällainen ihminen, niin tämä sinua vissiin loukkaa. Minusta on ihanaa jos muut tietävät, että olen tarvitseva ja heikko ihminen. Minua ei tuollainen lause loukkaa yhtään.

Miten haluaisit itsellesi puhuttavan?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.

Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?

Ehkä ne, jotka eivät yleensä odota muilta liikoja, mutteivät yleensä myöskään pelkää pahinta. Osaavat useimmiten ottaa elämän sellaisena vastaan kuin mitä se on.

Mä lähden myös tähän ajatteluun. Muut eivät ole mulle velkaa, joten en voi odottaa heiltä mitään. Toivoa voi hyvää ja usein mukavasti yllättyykin jos odotusarvo on 0.

Elän niin, että pärjäisin itsekin ja tarvittaessa riippumaton. Näin ei tarvitse odottaakaan muilta mitään. Tarvittaessa voi psskat ihmiset dumppaa elämästä kun ei tarvitse kenenkään pep pua nuolla.

Miten niin muut eivät ole sinulle velkaa hyvää käytöstä ja arvostavaa kohtelua? Kyllähän ovat, jos haluavat kutsua itseään ihmisiksi, tai tulla kutsutuiksi ihmisiksi. Vain siat ajattelevat, etteivät ole mitään keillekään velkaa. Mulle jokainen on ainakin velkaa hyvää käytöstä, jos tulee huonoa, saavat takaisin.

t.kristallikissa

Minulle ainakin tulee paha mieli, jos ystävä tai joku, josta pidän ei kohtele minua hyvin, minusta he ovat sen minulle velkaa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Ei kyllä liity asiaankaan, eli siihen liikaan herkkäuskoisuuteen.

Palaan vielä tähän, koska kyllä kirjoitin mielestäni ihan oikeaan aiheeseen viestini. Joku alkoi inttämään ja jankkaamaan viestini muista seikoista, joilla pohjustin juttuani.

Oma ajatukseni siitä etteivät muut sanoisi niitä ilkeyksiä, jos ymmärtäisivät miltä se tuntuu, on vain pidemmälle viety versio tuosta aloitusviestin ajattelutavasta. Kun joku ihminen käyttäytyy ikävästi, toinen osapuoli alkaa etsiä syytä huonolle käytökselle. Joskus käy selväksi että ikävästi käyttäytynyt on täysin tietoinen tekemisistään, silloin ainoa vaihtoehto on että hänellä on tunne-elämässään jotain niin pahasti vialla, ettei kykene ymmärtämään millaisia tunteita hänen toimintansa muissa aiheuttaa. Itsensä kovettaneet oikeuttavat huonon käytöksensä usein seuraavanlaisilla tekosyillä:

Maailma on paha paikka joten pakko olla kova kun muutkin ovat, mitäs annoit potkia itseäsi päähän, mitäs olet liian kiltti jne

Heillä siis on sen verran älyä että ymmärtävät ylipäänsä mitä tekevät, mutta silmiinpistäviä ongelmia empatian kanssa. Jotkut ilmaisevat melkein tätä samaa asiaa käyttämällä termiä vahvuuteen sairastuminen.

Vahvuuteen sairastuminen on yhtä todellinen ilmiö kun onnellisuuteen sairastuminen, tai terveyteen sairastuminen. Eli silkkaa soopaa.

Ei kyllä ole. Osasta ihmisiä heidän kohtaamaansa vaikeudet tekevät hyvin armottomia ja epäempaattisia ihmisiä, jotka pitävät pilkkanaan niitä, joilla ei ole ollut samanlaisia voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti loukkaava on vähemmän uhkaava kuin tahallisesti, ja tuo on yksi niistä (loputtomista) ajatusvääristymistä joilla ihminen ylläpitää omaa turvallisuudentunnettaan.

Kummatkohan elävät onnellisempia ja tasapainoisempaa elämää, he jotka yrittävät uskoa ihmisistä hyvää vai he jotka lähtökohtaisesti arvioivat tilanteet pahimman mukaan?

Ehkä ne, jotka eivät yleensä odota muilta liikoja, mutteivät yleensä myöskään pelkää pahinta. Osaavat useimmiten ottaa elämän sellaisena vastaan kuin mitä se on.

Mä lähden myös tähän ajatteluun. Muut eivät ole mulle velkaa, joten en voi odottaa heiltä mitään. Toivoa voi hyvää ja usein mukavasti yllättyykin jos odotusarvo on 0.

Elän niin, että pärjäisin itsekin ja tarvittaessa riippumaton. Näin ei tarvitse odottaakaan muilta mitään. Tarvittaessa voi psskat ihmiset dumppaa elämästä kun ei tarvitse kenenkään pep pua nuolla.

Hyvin sanottu!

Ja jos kokee negatiivisia tunteita jotain ihmistä kohtaan, niin jotain on sinussa itsessäsi pielessä.

Koska selvästi vaatii tältä ihmiseltä jotain, vaikka todellisudessa ei minulla ole oikeutta vaatia keneltäkään yhtään mitään!

Ihmiset vaan yleensä yrittävät ja haluavat saada ympäristönsä tanssimaan pillinsä tahtiin. Tiedostamatta tai tietoisesti. ;)

Kyllä ihmisiltä on oikeus odottaa asiallista kohtelua. Se on aivan normaalia.

Juu, no itse en odota yhtään mitään.

Tuo antaa ymmärtää, että kohtelet itsekin muita miten itse haluat heidän tunteistaan piittaamatta ja jonkun pahoittaessa mielensä sinun piittaamattomuudestasi arvostat silti itseäsi, vaikka sellaiset ihmiset ovat syttä ja p*skaa, enkä tajua, kuka sellaisia arvostaa. Itsekeskeisiä mulqkuja.

Vai miten tuossa pysyy tasapaino?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sillä pyritään ymmärtämään sitä joka toimii loukkaavasti. Viitataan siihen, että loukkaaja ei itse ymmärrä toimineensa väärin, eikä tarkoita ikävällä teolla loukata vaan toimii niinkuin on oppinut tilanteissa toimimaan.

Sillä oikeasti vain mitätöidään sen henkilön paha mieli, tunteet ja kokemus, jota tuollainen ihminen on loukannut. Minusta on ihan hienoa pyrkiä ymmärtämään kaikkia, mutta id ioot it eivät pyri ymmärtämään häntä, joka heille avautuu loukkaajasta, vaan sitä loukkaajaa. Oma äiti ni on juuri tuollainen loukkaajapaskiaisten ymmärtäjä, enkä pidä häneen enää mitään yhteyttä. Vihaan äitiäni koska mun tunteilla ja mielipahalla ei ollut koskaan mitään merkitystä. Kolmanneksi hän ei ikinä sanonut noin mulle, jos joku loukkaantui minusta. Eli haista sinäkin paska, joka olt samanlainen, kuin äiti ni. Olet kusipää.

Kuullostaa niin tutulta! Millä vuosikymnenellä sun äiti on syntynyt?

-43

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen erityisherkkyyteen ja toisaalta ilkeyteen. Tunnen ihmisen, joka jatkuvasti alleviivaa erityisherkkyyttään mm. FB: ssa, postailee henkeviä mietelauseita tyyliin ”tuuleen nojaan, itken, annan surun tulla, en halua pahoja ihmisiä enää ympärilleni”, harrastelee homeopatiaa ja shiatsu hieronta kursseja. Mutta samalla puhuu pahaa muista ihmisistä, juoruilee ja on todella jämäkkä kannoissaan (esim. rokotevastaisuudessa), minusta hänessä herkkää ovat vain some postaukset perhosenkuvineen.

Sitten toisaalta taas olen sitä mieltä, että yllättävän paljon on ilkeitä ihmisiä, jotka epäsuorasti tai selän takana pyrkivät vahingoittamaan muita ihmisiä, erityisesti sellaisia, jotka eivät puolustaudu aggressiivisesti ja jotka pahoittavat herkästi mielensä. Ihan kuin se toisi heidän elämäänsä iloa ja tyydytystä, että toinen ihminen kärsii. Some maailma on paljastanut karulla tavalla, miten dissaamista harrastavat myös muka mukavat ihmiset. Aika kova nahka pitää olla, että jaksaa nykymaailman menoa. Ennen sentään suuri osa tuontapaisesta kiusaamisesta jäi pimentoon.

Minuakin ärsyttää eräs ihminen, joka haukkuu ja paheksuu itseään kyvykkäämpiä ihmisiä. Jouduin sivusta kuuntelemaan, kun tämä päivittelee miten pyöräteitä ei ollut aurattu ja sitten sitä, että "siitäkin oli joku mennyt pyörällä" Siis kamalaa! Hirveää, että joku osaa enemmän, kuin tämä keh ari tasoinen valittaja. Mitä ihmeen paheksumista siinä nyt oli? Että tekisi mieli täräyttää sille joskus päin naamaa, että "ajatteletko sellaisesta ihmisestä pahaa?" Olis mielenkiintoista kuulla selitys.

Oispa tosi kivaa sanoa tuollaisen jälkeen, että "Mä muuten tulin pyörällä". (En siis ollut se pyöräilijä, mutta jos oot se haukkujaa kyvykkäämpi tai fiksumpi ihminen.) Niin, oonkin ihan paska sinuun verrattuna, joka et osaa.

t.kristallikissa

Ilmeisesti sillä keharilla on jokin "normaaliuden" vaatimus ja malli tyhmässä päässään. Ja jos jonkun lahjat yltävät hänen normaaliaan korkeammalle, tämä hullu ei tajua sitä arvostaa tai olla edes hiljaa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen emotionaalisesti herkkä ja ihmisten ilkeys osuu kipeästi. Jotensakin huono panssarivalikoima josta saisin aina siihen väliin jotain vaimentamaan iskuja. Siksi on ollutkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ne itsensä kovettaneet ihmiset kykene käsittämään, miltä se tuntuu olla ihan auki. Eivät he muista, ovat sokeutuneet muiden herkkyydelle samalla kun ovat muuttuneet itse kiveksi. Siksi huomaan usein ajattelevani, että jos tuokin kivettynyt sydän oikeasti tuntisi kuten minä, hän ei löisi noin kovasti. Mutta ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja, joku on heitäkin satuttanut kun ovat tuollaisiksi tulleet. Minä en halua tulla samanlaiseksi ja siksi olen valinnut toisin.

Toisin kuin otsikossa, uskon että useinkin ihmiset tarkoittavat olla juuri niin ilkeitä kuin ovat, mutta se mitä he eivät ymmärrä, on miltä se minusta tuntuu, minusta joka en suostu kovettumaan. He pitävät sitä heikkoutena ja virheellisesti kuvittelevat itse olevansa vahvoja.

Ei kyllä liity asiaankaan, eli siihen liikaan herkkäuskoisuuteen.

Palaan vielä tähän, koska kyllä kirjoitin mielestäni ihan oikeaan aiheeseen viestini. Joku alkoi inttämään ja jankkaamaan viestini muista seikoista, joilla pohjustin juttuani.

Oma ajatukseni siitä etteivät muut sanoisi niitä ilkeyksiä, jos ymmärtäisivät miltä se tuntuu, on vain pidemmälle viety versio tuosta aloitusviestin ajattelutavasta. Kun joku ihminen käyttäytyy ikävästi, toinen osapuoli alkaa etsiä syytä huonolle käytökselle. Joskus käy selväksi että ikävästi käyttäytynyt on täysin tietoinen tekemisistään, silloin ainoa vaihtoehto on että hänellä on tunne-elämässään jotain niin pahasti vialla, ettei kykene ymmärtämään millaisia tunteita hänen toimintansa muissa aiheuttaa. Itsensä kovettaneet oikeuttavat huonon käytöksensä usein seuraavanlaisilla tekosyillä:

Maailma on paha paikka joten pakko olla kova kun muutkin ovat, mitäs annoit potkia itseäsi päähän, mitäs olet liian kiltti jne

Heillä siis on sen verran älyä että ymmärtävät ylipäänsä mitä tekevät, mutta silmiinpistäviä ongelmia empatian kanssa. Jotkut ilmaisevat melkein tätä samaa asiaa käyttämällä termiä vahvuuteen sairastuminen.

Vahvuuteen sairastuminen on yhtä todellinen ilmiö kun onnellisuuteen sairastuminen, tai terveyteen sairastuminen. Eli silkkaa soopaa.

Eli sulle on ennenkin sanottu asiasta, että viittaa sinuun, vaikuttaa minulle siltä tämän kommentin sisältö. Jos ei olisi, sinulla ei olisi edes kantaa asiaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Eiköhön tuo ole vain lohdutukseksi tarkoitettu fraasi, jonka A sanoo B:lle, jolle C on tehnyt tai sanonut jotain ikävää. Ihmiset sanovat paljon muutakin typerää laukaistakseen jonkin tilanteen. Esim jos joku kaupassa törmää kipeästi ostoskärryillä sun kintuille ja pyytää anteeksi, vastaat "ei se mitään" tai jotain vastaavaa. vaikka sääreesi sattuisikin.

Ei ole sama asia jos se, jota on sattunut ajattelee tai sanoo noin, kuin joku kaveri, vanhempi tms.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhön tuo ole vain lohdutukseksi tarkoitettu fraasi, jonka A sanoo B:lle, jolle C on tehnyt tai sanonut jotain ikävää. Ihmiset sanovat paljon muutakin typerää laukaistakseen jonkin tilanteen. Esim jos joku kaupassa törmää kipeästi ostoskärryillä sun kintuille ja pyytää anteeksi, vastaat "ei se mitään" tai jotain vastaavaa. vaikka sääreesi sattuisikin.

Ei ole sama asia jos se, jota on sattunut ajattelee tai sanoo noin, kuin joku kaveri, vanhempi tms.

t.kristallikissa

Ihmiset ovat aivan sairaan aivopestyjä. Pahuutta ei ole helppo tunnistaa, vaikka sen itse näkisikin.

Vierailija kirjoitti:

Toi on yleinen tapa lohkaista silloin kun kuuntelija haluaa pestä kätensä eikä jaksa perehtyä ongelmaan. Tai sitten kuuntelija on asettunut sen puolelle, josta puhutaan eli pitää jo valmiiksi sen pahantekijän puolia. Joku muu jo kertoi aiemmin ketjussa, miten oma äitinsä oli kunnostautunut tämän viljelemiseen, muttei sanonut koskaan vastaavaa omasta tyttärestään., koska olin nimenomaan tuollaisen lapsi. Minua solvattiin jatkuvasti ja kaikki oli tahallisen pahaa mitä tein, mutta minua kohtaan olleet loukkaukset, pahat sanat ja teot olivat kaikki kuitattavissa tällaisella yleishyödyllisellä heitolla. Sen vuoksi näen aina punaista kun joku lohkaisee tämän suuren viisauden, koska tiedän että ihmiset toimivat täysin tietoisia ja jokainen on vastuussa käytöksestään, joten loukkaantunut ja pahastunut saa ja pitää olla. On silkkaa tyhmyyttä lakaista maton alle toisten tahallinen pahuus. Tahattomasti tökeröt taas huomaavat itsekin töpänneensä ja pyytävät anteeksi.  

Minulla on täsmälleen samanlainen kokemus oman äitini kanssa. Se on raskasta ja surullista, kun vanhempi ei koskaan ole lapsen puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on yleinen tapa lohkaista silloin kun kuuntelija haluaa pestä kätensä eikä jaksa perehtyä ongelmaan. Tai sitten kuuntelija on asettunut sen puolelle, josta puhutaan eli pitää jo valmiiksi sen pahantekijän puolia. Joku muu jo kertoi aiemmin ketjussa, miten oma äitinsä oli kunnostautunut tämän viljelemiseen, muttei sanonut koskaan vastaavaa omasta tyttärestään., koska olin nimenomaan tuollaisen lapsi. Minua solvattiin jatkuvasti ja kaikki oli tahallisen pahaa mitä tein, mutta minua kohtaan olleet loukkaukset, pahat sanat ja teot olivat kaikki kuitattavissa tällaisella yleishyödyllisellä heitolla. Sen vuoksi näen aina punaista kun joku lohkaisee tämän suuren viisauden, koska tiedän että ihmiset toimivat täysin tietoisia ja jokainen on vastuussa käytöksestään, joten loukkaantunut ja pahastunut saa ja pitää olla. On silkkaa tyhmyyttä lakaista maton alle toisten tahallinen pahuus. Tahattomasti tökeröt taas huomaavat itsekin töpänneensä ja pyytävät anteeksi.  

Minulla on täsmälleen samanlainen kokemus oman äitini kanssa. Se on raskasta ja surullista, kun vanhempi ei koskaan ole lapsen puolella. 

Kyllä, vääristyneistä ajatusmalleista kärsivät eniten näiden ihmisten lapset. On myös todella vahingollista syntyä sellaisen vanhemman lapseksi, joka on päättänyt että maailma on paha ja herkkyys on heikkous, joka on karaistava lapsesta pois. Se on henkistä väkivaltaa, jonka vanhempi oikeuttaa sillä ajatuksella, että näin suojelee lasta. Psyyke voi vaurioitua niin pahasti, että sitä on todella vaikea lähteä korjaamaan enää jälkikäteen.

Näissä tapauksissa voi vain toivoa, että lapsen elämässä on joku toinen turvallinen aikuinen, joka hyväksyy lapsen tunteet ja antaa luvan olla herkkä, itkeä kun itkettää ja tarjoaa turvan. Minulla oli.

Ja kun näin aikuisena luen AV:lta kirjoituksia, joista tunnistan tuon saman ajattelumallin jota minulle yritettiin väkivaltaisesti siirtää lapsuudenkodissa, ainoa ajatukseni on että toivottavasti kirjoittajilla ei ole lapsia. Se sukupolvia jatkunut ketju joka on sairas vahvuudesta, loppuu minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on yleinen tapa lohkaista silloin kun kuuntelija haluaa pestä kätensä eikä jaksa perehtyä ongelmaan. Tai sitten kuuntelija on asettunut sen puolelle, josta puhutaan eli pitää jo valmiiksi sen pahantekijän puolia. Joku muu jo kertoi aiemmin ketjussa, miten oma äitinsä oli kunnostautunut tämän viljelemiseen, muttei sanonut koskaan vastaavaa omasta tyttärestään., koska olin nimenomaan tuollaisen lapsi. Minua solvattiin jatkuvasti ja kaikki oli tahallisen pahaa mitä tein, mutta minua kohtaan olleet loukkaukset, pahat sanat ja teot olivat kaikki kuitattavissa tällaisella yleishyödyllisellä heitolla. Sen vuoksi näen aina punaista kun joku lohkaisee tämän suuren viisauden, koska tiedän että ihmiset toimivat täysin tietoisia ja jokainen on vastuussa käytöksestään, joten loukkaantunut ja pahastunut saa ja pitää olla. On silkkaa tyhmyyttä lakaista maton alle toisten tahallinen pahuus. Tahattomasti tökeröt taas huomaavat itsekin töpänneensä ja pyytävät anteeksi.  

Minulla on täsmälleen samanlainen kokemus oman äitini kanssa. Se on raskasta ja surullista, kun vanhempi ei koskaan ole lapsen puolella. 

Kyllä, vääristyneistä ajatusmalleista kärsivät eniten näiden ihmisten lapset. On myös todella vahingollista syntyä sellaisen vanhemman lapseksi, joka on päättänyt että maailma on paha ja herkkyys on heikkous, joka on karaistava lapsesta pois. Se on henkistä väkivaltaa, jonka vanhempi oikeuttaa sillä ajatuksella, että näin suojelee lasta. Psyyke voi vaurioitua niin pahasti, että sitä on todella vaikea lähteä korjaamaan enää jälkikäteen.

Näissä tapauksissa voi vain toivoa, että lapsen elämässä on joku toinen turvallinen aikuinen, joka hyväksyy lapsen tunteet ja antaa luvan olla herkkä, itkeä kun itkettää ja tarjoaa turvan. Minulla oli.

Ja kun näin aikuisena luen AV:lta kirjoituksia, joista tunnistan tuon saman ajattelumallin jota minulle yritettiin väkivaltaisesti siirtää lapsuudenkodissa, ainoa ajatukseni on että toivottavasti kirjoittajilla ei ole lapsia. Se sukupolvia jatkunut ketju joka on sairas vahvuudesta, loppuu minuun.

Meillä on ollut samanlaista. Tuntuu siltä, että vasta terapia on auttanut kunnolla. Aika moni ihminen on taipuvainen vahvasti mitätöimään toisten tunteita sekä suojelemaan psyykkisesti kypsymätöntä vanhempaa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.

Mene äitihullu hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on yleinen tapa lohkaista silloin kun kuuntelija haluaa pestä kätensä eikä jaksa perehtyä ongelmaan. Tai sitten kuuntelija on asettunut sen puolelle, josta puhutaan eli pitää jo valmiiksi sen pahantekijän puolia. Joku muu jo kertoi aiemmin ketjussa, miten oma äitinsä oli kunnostautunut tämän viljelemiseen, muttei sanonut koskaan vastaavaa omasta tyttärestään., koska olin nimenomaan tuollaisen lapsi. Minua solvattiin jatkuvasti ja kaikki oli tahallisen pahaa mitä tein, mutta minua kohtaan olleet loukkaukset, pahat sanat ja teot olivat kaikki kuitattavissa tällaisella yleishyödyllisellä heitolla. Sen vuoksi näen aina punaista kun joku lohkaisee tämän suuren viisauden, koska tiedän että ihmiset toimivat täysin tietoisia ja jokainen on vastuussa käytöksestään, joten loukkaantunut ja pahastunut saa ja pitää olla. On silkkaa tyhmyyttä lakaista maton alle toisten tahallinen pahuus. Tahattomasti tökeröt taas huomaavat itsekin töpänneensä ja pyytävät anteeksi.  

Minulla on täsmälleen samanlainen kokemus oman äitini kanssa. Se on raskasta ja surullista, kun vanhempi ei koskaan ole lapsen puolella. 

Kyllä, vääristyneistä ajatusmalleista kärsivät eniten näiden ihmisten lapset. On myös todella vahingollista syntyä sellaisen vanhemman lapseksi, joka on päättänyt että maailma on paha ja herkkyys on heikkous, joka on karaistava lapsesta pois. Se on henkistä väkivaltaa, jonka vanhempi oikeuttaa sillä ajatuksella, että näin suojelee lasta. Psyyke voi vaurioitua niin pahasti, että sitä on todella vaikea lähteä korjaamaan enää jälkikäteen.

Näissä tapauksissa voi vain toivoa, että lapsen elämässä on joku toinen turvallinen aikuinen, joka hyväksyy lapsen tunteet ja antaa luvan olla herkkä, itkeä kun itkettää ja tarjoaa turvan. Minulla oli.

Ja kun näin aikuisena luen AV:lta kirjoituksia, joista tunnistan tuon saman ajattelumallin jota minulle yritettiin väkivaltaisesti siirtää lapsuudenkodissa, ainoa ajatukseni on että toivottavasti kirjoittajilla ei ole lapsia. Se sukupolvia jatkunut ketju joka on sairas vahvuudesta, loppuu minuun.

Toden totta, tällaista vanhempaa voisi toimintansa puolesta verrata sellaiseen käytökseen, että vanhempi "opetusmielessä" heittää uimataidottoman lapsen laiturilta veteen ja lapsen vajotessa kauhuissaan pinnan alle vain toteaa, ettei tällä lapsella selvästikään vain ollut riittäviä valmiuksia selvitä tässä kylmässä ja karussa maailmassa.