Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ei ole lapsena seksuaalisesti ahdisteltu?
16.01.2019 |
Luin yhtä keskustelupalastaa, ja siellä naiset kertoivat kuinka isät, isäpuolet, veljet, velipuolet, isoisät, naapurin sedät ja vaikka mitkä miehet olivat ahdistelleet heitä, kun olivat olleet lapsia eivätkä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään.
Mulla ei ole lapsuudesta yhtään tuollaista kokemusta. Soitin äsken siskolle, ja hän sanoi ettei häntäkään ole kukaan koskaan ahdistellut. Kuinka yleistä tuo on ollut? Me kasvattiin pikkukaupungissa (Savonlinna) 1980-luvulla.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kirjoitti:
Mä olen oikeasti hämmästynyt, että on naisia, joilla ei ole kokemuksia häirinnästä. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, minua ahdisteltiin ensimmäisen kerran ekaluokalla 1990-luvulla. Sen jälkeen on ollut useampia epämiellyttäviä kohtaamisia. Opiskeluaikoina minua esimerkiksi lähdettiin kolmesti seuraamaan, ohi ajavista autoista huudeltiin kommentteja ja muutaman kerran joku kävi rintoihin kiinni kadulla päiväsaikaan. Olen mitäänsanomattoman näköinen ja aika hiljainen, pukeutumistyylini on aina ollut vaatimaton, enkä ole antanut ymmärtää, että olisin kiinnostunut, joten toivon, ettei kukaan edes yritä väittää minun aiheuttaneen tilanteet itse. Tilanteet ovat olleet niin ahdistavia (ja olen luonteeltani aika sulkeutunut), etten ole yleensä pystynyt kertomaan niistä kenellekään kasvotusten.
Esimerkiksi toisella seuraamiskerralla seisoin bussipysäkillä mustassa toppatakissa. Kadun toisella puolella kulkenut ulkomaalainen mies näki minut, ylitti kadun ja tuli viereeni seisomaan. Tuijotti siinä sitten kiinteästi. Aina kun vilkaisin ylös (yritin ottaa etäisyyttä, mutta pakkohan sellaista tuijottajaa on pitää silmällä enkä voinut lähteä pysäkiltä), hän vain tuijotti. Bussi tuli, mies istuutui bussissa taakseni, nousi bussista kun minä nousin ja juoksi minut kohta kiinni. Mies kysyi, asunko lähistöllä, olenko naimisissa (valehtelin olevani) ja käski minun lähteä mukaansa. Onneksi lähistöllä oli muita ja pääsin tilanteesta pois, kun he tulivat lähemmäs. En ilmoittanut poliisille, kun mitään rikosta ei varsinaisesti ollut tapahtunut ja arkailin tehdä asiasta numeroa. Mies vain oli tuijottanut ja seurannut eikä se mikään rikos ollut, vaikkakin pelottavaa ja erittäin epämiellyttävää. Ei ehkä kuulosta pahalta eikä tämä ehkä sinänsä ole ahdistelua, mutta kokemus oli vasta omilleen muuttaneelle 19-vuotiaalle inhottava.
En halua kertoa pelottavimmista tapauksista, koska niistä minut voisi tunnistaa, mutta yksi epämiellyttävimmistä sattui vain vähän ennen #metoo-kampanjaa. Monista tapauksista en ole kertonut kenellekään. Hävettää, kun olen aina lamaantunut enkä ole osannut pitää meteliä tai muuten ratkaista tilannetta järkevästi. Jälkikäteen sitten vain nieleskellyt häpeää ja kyyneleitä.
No, menipä tämä nyt terapiaksi, sori. Ihmettelen vain, miksi minulle on sattunut näitä ahdisteluja paljon ja sitten jotkut ovat säästyneet kokonaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että jotkut ovat oikeasti säästyneet näiltä inhottavilta kokemuksilta.
Minulla on ollut ihan vastaavanlaisia kokemuksia (varsinkin tuo kertomasi bussipysäkkijuttu) varhaismurrosikäisestä parikymppiseen. On ahdisteltu bussipysäkillä, bussissa ja missä vaan ikinä on tullut joku humalainen keski-ikäinen äijä tai äijälauma vastaan.
Ällistyttävää, että jotkut ovat tosiaan säästyneet ahdistelulta kokonaan.
Aamulla kahdeksan bussilla kouluun - kukaan ei ahdistellut.
Iltapäivällä klo 14 tai 15 bussilla kotiin, kukaan ei ahdistellut.
Jos jäin koulun jälkeen kaupunkiin (Turku) vaikka leffaan ja palasin kotiin klo 21 bussilla - kukaan ei ahdistellut, missään en nähnyt humalaisia miehiä, joista olisi ollut mitään haittaa. Kunhan örisivät nurkissaan.
Minä opiskelin Turussa viisi vuotta ja tein töitä kaksi. Tuona aikana minua ahdisteltiin Turussa useasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ahdisteltiin tai oikeastaan hyväksikäytettiin. Isäpuoli. Sopimatonta koskettelua ja vaikka mitä, kun ikää alle 10.
80-luku ja Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Luin yhtä keskustelupalastaa, ja siellä naiset kertoivat kuinka isät, isäpuolet, veljet, velipuolet, isoisät, naapurin sedät ja vaikka mitkä miehet olivat ahdistelleet heitä, kun olivat olleet lapsia eivätkä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään.
Mulla ei ole lapsuudesta yhtään tuollaista kokemusta. Soitin äsken siskolle, ja hän sanoi ettei häntäkään ole kukaan koskaan ahdistellut. Kuinka yleistä tuo on ollut? Me kasvattiin pikkukaupungissa (Savonlinna) 1980-luvulla.
Minulla eikä sisaruksillanikaan ole ollut. Asuttiin Helsingin keskustassa ja esi-+teini-ikä 1980-1990-luvulla. Muistan, että oltiin työharjoittelussa yläasteikäisinä yhdessä paikallisradiossa. Siellä muutama toimittaja kommentoi hyvää pyllyäni, mutta eivät kähmineet tms. Emme kokeneet mitään erikoista koulussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla 1/3 joita on ahdisteltu, pojissa 1/5
Tuskin noin paljon on ahdisteltuja. En tietääkseni tunne ketään.
Itsensäpaljastelijoita oli stadikan metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsena, mutta teininä kyllä. Omat verisukulaiset ei koskaan.
Minä synnyin -70 luvulla ja sisko -80 luvulla vantaalla eikä meitä ole ahdisteltu, sisko on ollut baarissa töissä koko aikuis iän ja siellä nyt saanut kuulla vaikka mitä, mutta en ihmettele yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on harhaanjohtava, sillä kyseisessä keskustelussa ei puhuttu vain ahdistelusta, vaan ns. grooming ilmiöstä, joka ei suinkaan ole Suomessa uusi tai vain ulkomaalaisiin rajoittuva asia, mikäli kuuntelee tyttöjen ja naisten kokemuksia lapsuudestaan/nuoruudestaan. Sitä on vain vaikeampi tunnistaa, koska pedofiilit esitetään vielä tänäkin päivänä epämiellyttävinä tuntemattomina hiippareina, namusetinä, jotka lähentelee lapsia vasten näiden tahtoa, ja yhteiskunta on tavallaan normalisoinut sen että ”teini-ikäiset pojat nyt vaan ovat niin lapsellisia että tytöt mieluummin seurustelee vähän vanhempien (20-30v) kanssa”. Että bensalenkkarit vähän kyyditsee sakkolihaa takapenkillä ja hakee niille tupakkaa ja kaljaa, heh heh? Eli hyväksikäyttöön ei yleensä puututa, eikä siinä edes nähdä mitään pahaa, kun kyse on ”seurustelusta” ja tyttö on siihen suostuvainen.
Itse olen säästynyt groomingilta luultavasti siksi, että kotona oli jopa kohtuuttoman tiukat säännöt. En saanut käyttää nettiä, ja koulusta piti tulla suoraan kotiin. En yksinkertaisesti ollut missään mihin minuun olisi voitu ottaa sillä tavalla kontaktia. Ahdistelukokemukset ovat satunnaisia kadulla huutelijoita ja kähmijöitä.
Sen sijaan ystäväni joutui groomatuksi useampaan kertaan about 30v suomalaismiesten taholta, eikä asiaa käsittääkseni koskaan selvitetty. Tunsin myös koulustamme useamman 13-14v tytön jotka ”seurusteli” yli kymmenen vuotta itseään vanhempien miesten kanssa. He eivät nähneet siinä hyväksikäyttöä. Mutta jo 25-30v ymmärtää että jos siinä iässä katselee alaikäisiä, niin täytyy olla jotain pahasti pielessä. Teini-ikäisen aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet huomaamaan salakavalia motiiveja kauniiden sanojen läpi, vaan helposti on otettu vanhemman miehen huomiosta, ja näkee tämän coolina statussymbolina joka voi kyydittää autolla ja käydä ostamassa päihteitä - tehdä aikuisten juttuja. Ja teineillähän tuppaa olemaan hirveä kiire kasvaa aikuisiksi.
Tietynlainen tausta voi myös altistaa hyväksikäytetyksi tulemiselle. Ei ole mitenkään harvinaista että yömyöhään kaupungilla hengaavia, päihtyneitä, tai kotoa/lastenkodista karanneita lähestytään. Pahat ihmiset haistavat potentiaalisen uhrin kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin yhtä keskustelupalastaa, ja siellä naiset kertoivat kuinka isät, isäpuolet, veljet, velipuolet, isoisät, naapurin sedät ja vaikka mitkä miehet olivat ahdistelleet heitä, kun olivat olleet lapsia eivätkä olleet uskaltaneet kertoa kenellekään.
Mulla ei ole lapsuudesta yhtään tuollaista kokemusta. Soitin äsken siskolle, ja hän sanoi ettei häntäkään ole kukaan koskaan ahdistellut. Kuinka yleistä tuo on ollut? Me kasvattiin pikkukaupungissa (Savonlinna) 1980-luvulla.
Ohhoh. Kova väite jos totta. Linkkiä keskustelupalstalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouva muistaa kerran 15-vuotiaana joutuneensa ahdistelluksi, ei sitä ennen.
Oli tulossa koulusta kotiin ja vanhempi mies pyysi kyytiin, "kun oli kylmä ilmakin".
Mies oli pysäyttänut auton tienlaitaan ja tarjonnut rahaa seksiä vastaan.
Kun tyttö kieltäytyi, oli vienyt kotikujansuuhun.
Myöhemmin nuorena aikuisena on joutunut tilanteeseen, jossa vanhempi
ukko yrittää painostaa seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä niin. Miksihän suomenkielessä edes on puettu niin hirveä asia niinkin leikikkääksi sanaksi kuin ”sakkoliha”. Kaikki jopa ymmärtää sen merkityksen, koska ovat kuulleet sitä nuoresta asti.
Just kirjoitti:
Mä olen oikeasti hämmästynyt, että on naisia, joilla ei ole kokemuksia häirinnästä. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, minua ahdisteltiin ensimmäisen kerran ekaluokalla 1990-luvulla. Sen jälkeen on ollut useampia epämiellyttäviä kohtaamisia. Opiskeluaikoina minua esimerkiksi lähdettiin kolmesti seuraamaan, ohi ajavista autoista huudeltiin kommentteja ja muutaman kerran joku kävi rintoihin kiinni kadulla päiväsaikaan. Olen mitäänsanomattoman näköinen ja aika hiljainen, pukeutumistyylini on aina ollut vaatimaton, enkä ole antanut ymmärtää, että olisin kiinnostunut, joten toivon, ettei kukaan edes yritä väittää minun aiheuttaneen tilanteet itse. Tilanteet ovat olleet niin ahdistavia (ja olen luonteeltani aika sulkeutunut), etten ole yleensä pystynyt kertomaan niistä kenellekään kasvotusten.
Esimerkiksi toisella seuraamiskerralla seisoin bussipysäkillä mustassa toppatakissa. Kadun toisella puolella kulkenut ulkomaalainen mies näki minut, ylitti kadun ja tuli viereeni seisomaan. Tuijotti siinä sitten kiinteästi. Aina kun vilkaisin ylös (yritin ottaa etäisyyttä, mutta pakkohan sellaista tuijottajaa on pitää silmällä enkä voinut lähteä pysäkiltä), hän vain tuijotti. Bussi tuli, mies istuutui bussissa taakseni, nousi bussista kun minä nousin ja juoksi minut kohta kiinni. Mies kysyi, asunko lähistöllä, olenko naimisissa (valehtelin olevani) ja käski minun lähteä mukaansa. Onneksi lähistöllä oli muita ja pääsin tilanteesta pois, kun he tulivat lähemmäs. En ilmoittanut poliisille, kun mitään rikosta ei varsinaisesti ollut tapahtunut ja arkailin tehdä asiasta numeroa. Mies vain oli tuijottanut ja seurannut eikä se mikään rikos ollut, vaikkakin pelottavaa ja erittäin epämiellyttävää. Ei ehkä kuulosta pahalta eikä tämä ehkä sinänsä ole ahdistelua, mutta kokemus oli vasta omilleen muuttaneelle 19-vuotiaalle inhottava.
En halua kertoa pelottavimmista tapauksista, koska niistä minut voisi tunnistaa, mutta yksi epämiellyttävimmistä sattui vain vähän ennen #metoo-kampanjaa. Monista tapauksista en ole kertonut kenellekään. Hävettää, kun olen aina lamaantunut enkä ole osannut pitää meteliä tai muuten ratkaista tilannetta järkevästi. Jälkikäteen sitten vain nieleskellyt häpeää ja kyyneleitä.
No, menipä tämä nyt terapiaksi, sori. Ihmettelen vain, miksi minulle on sattunut näitä ahdisteluja paljon ja sitten jotkut ovat säästyneet kokonaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että jotkut ovat oikeasti säästyneet näiltä inhottavilta kokemuksilta.
Surettaa miehenä lukea tällaista. Miksi ne hyvät käytöstavat ovat niin monella miehellä täysin hukassa? Tuollainen toiminta ei ole sallittua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80 - luvulla ei ollut màmuja.
Liittyy miten? Kuten keskustelusta näkyy, 80-luvulla on kuitenkin hyvinkin ollut lähentelyä, ahdistelua, sopimattomia ehdotuksia yleensä kohdetta vanhempien miesten taholta.
En muista ainakaan että olisi. Lapsuus 70-luvun Keravalla.
Olen myös käsityksessä, että huomattavasti suurempi osa naisista on kokenut tällaista. Jotenkin sitä on kasvanut sisään siihen kulttuuriin, että "sellaista se elämä vain on". Mikä on tietenkin ihan per*seestä.
Ei ikinä ahdisteltu. Paitsi kerran bussipysäkillä joku äijä huuteli rivouksia. Olin jotain 15.
”Yhtä keskustelupalastaa”. Tän avauksen todellinen tarkoitus oli vissiin esittää tuon toisen keskustelun henkilökohtaiset tarinat valheina. Esittää että porukka väittää kaikkien sukulaismiestensä ahdistelevan, vaikka keskustelussa käsiteltiin groomaus ilmiön perinteitä Suomessa yleisellä tasolla. Eli kun ”suomalainen mies ei tee tälläistä” ei menekään enää läpi niin yritetään ”kaikki nuo naiset valehtelee”-taktiikkaa. Taktiikka joka on tuttu mm. r a i skausoikeudenkäynneistä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on harhaanjohtava, sillä kyseisessä keskustelussa ei puhuttu vain ahdistelusta, vaan ns. grooming ilmiöstä, joka ei suinkaan ole Suomessa uusi tai vain ulkomaalaisiin rajoittuva asia, mikäli kuuntelee tyttöjen ja naisten kokemuksia lapsuudestaan/nuoruudestaan. Sitä on vain vaikeampi tunnistaa, koska pedofiilit esitetään vielä tänäkin päivänä epämiellyttävinä tuntemattomina hiippareina, namusetinä, jotka lähentelee lapsia vasten näiden tahtoa, ja yhteiskunta on tavallaan normalisoinut sen että ”teini-ikäiset pojat nyt vaan ovat niin lapsellisia että tytöt mieluummin seurustelee vähän vanhempien (20-30v) kanssa”. Että bensalenkkarit vähän kyyditsee sakkolihaa takapenkillä ja hakee niille tupakkaa ja kaljaa, heh heh? Eli hyväksikäyttöön ei yleensä puututa, eikä siinä edes nähdä mitään pahaa, kun kyse on ”seurustelusta” ja tyttö on siihen suostuvainen.
Itse olen säästynyt groomingilta luultavasti siksi, että kotona oli jopa kohtuuttoman tiukat säännöt. En saanut käyttää nettiä, ja koulusta piti tulla suoraan kotiin. En yksinkertaisesti ollut missään mihin minuun olisi voitu ottaa sillä tavalla kontaktia. Ahdistelukokemukset ovat satunnaisia kadulla huutelijoita ja kähmijöitä.
Sen sijaan ystäväni joutui groomatuksi useampaan kertaan about 30v suomalaismiesten taholta, eikä asiaa käsittääkseni koskaan selvitetty. Tunsin myös koulustamme useamman 13-14v tytön jotka ”seurusteli” yli kymmenen vuotta itseään vanhempien miesten kanssa. He eivät nähneet siinä hyväksikäyttöä. Mutta jo 25-30v ymmärtää että jos siinä iässä katselee alaikäisiä, niin täytyy olla jotain pahasti pielessä. Teini-ikäisen aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet huomaamaan salakavalia motiiveja kauniiden sanojen läpi, vaan helposti on otettu vanhemman miehen huomiosta, ja näkee tämän coolina statussymbolina joka voi kyydittää autolla ja käydä ostamassa päihteitä - tehdä aikuisten juttuja. Ja teineillähän tuppaa olemaan hirveä kiire kasvaa aikuisiksi.
Tietynlainen tausta voi myös altistaa hyväksikäytetyksi tulemiselle. Ei ole mitenkään harvinaista että yömyöhään kaupungilla hengaavia, päihtyneitä, tai kotoa/lastenkodista karanneita lähestytään. Pahat ihmiset haistavat potentiaalisen uhrin kaukaa.
Just olin kommentoimassa että hyväitsetuntoiset tytöt eivät yleensä kaipaa ja tarvitse tuollaista humiota ja hälytyskellot soivat jo kaukaa, eivätkä vielä tuossa iässä 13-14v mieti päihteitä vaan koulumenestystä, mutta sanoitkin sen jo lopussa =)
Eli parasta mitä vanhemmat voi tehdä: rakastakaa lapsianne ja teinejänne, jutelkaa niiden kanssa elämästä jo laitoksesta asti! Hyvä keskusteluyhetys suojelee pitkälle.
Aamulla kahdeksan bussilla kouluun - kukaan ei ahdistellut.
Iltapäivällä klo 14 tai 15 bussilla kotiin, kukaan ei ahdistellut.
Jos jäin koulun jälkeen kaupunkiin (Turku) vaikka leffaan ja palasin kotiin klo 21 bussilla - kukaan ei ahdistellut, missään en nähnyt humalaisia miehiä, joista olisi ollut mitään haittaa. Kunhan örisivät nurkissaan.