Muita, joita ei ole lapsena seksuaalisesti ahdisteltu?

Ei ahdisteltu, yhden itsensäpaljastajan muistan. Helsingin keskustan liepeiltä kotoisin.

Ei ole ikinä ahdisteltu. Vasta yläasteella pojat ahdistelivat ja sanoivat iljettäviä seksikommentteja. Olin ala-asteikäisenä pullea enkä mitenkään söpö. 

:O Olen aika yllättynyt että jotkut ovat joutuneet sellaisen käytöksen/teon uhriksi ja olettavat monien muiden tyttöjen käyneen saman! Aika karmivaa että lapsia tuollain ahdistellaan, ihan sairasta. 

No ei ole ahdisteltu.

Pohjois-Pohjanmaalla asuin lapsena, jos merkitystä.. Voiko olla että jossain päin sitä olis ollut enemmän..?

Ja 1980-luvun loppupuolella olen syntynyt. Ahdisteltu on.. mm. isä ja äitipuolen isä. Myöhemmin esimies ja saman firman omistaja. Minulle on sanottu töissä että saan lisää palkkaa jos harrastan seksiä esimiehen kanssa. En harrastanut, irtisanouduin enkä kertonut kenellekään. En tiedä miksi.

Nyt "oikeasti aikuisena" ei vastaavia ole ollut, ihan ymmärrettävästi kun en enää ole semmoinen hiplattava hissukka. Mutta pitäisi saada hissukoidenkin olla rauhassa..

Lähes kaikilla tuntemillani naisilla on jonkinlainen ahdistelu tarina kerrottavanaan. Toisilla pahempia ja toisilla lievempiä. Minä olen elänyt siinä uskossa että se on todella yleistä.

Olen 60-luvulla syntynyt enkä ole kokenut ahdistelua. Itsensä paljastelijaan joskus lapsena törmättiin metsässä, mutta meitä oli siinä useampi, joten en kokenut sitä mitenkään pelottavaksi. Muuten en muista yhtään tapausta.

Olin 17-vuotias, kun puutarhalla kesätöissä esimies sanoi, että saan parempia/kevyempiä tehtäviä, jos otan häneltä suihin. En suostunut, ja homma jäi siihen. Olisiko minun pitänyt ilmoittaa jollekulle seksuaalisesta häirinnästä?? Itse en sitä sellaiseksi silloin kokenut. Selvä kysymys, vastasin kieltävästi ja työt jatkuivat.

Itse vietin lapsuuteni 1980-90-luvulla pohjoisemmassa suomessa, jotakuinkin oulun korkeuksilla ja ihan rauhassa saatiin kasvaa ja olla. Elettiin todellisessa lintukodossa. 

Ei minuakaan ole lapsena varsinaisesti ahdistelu mutta kyllä mä muistan vaivaannuttavana ihmisenä yhden sukulaissedän jonka oli tapana tulla meidän pienten tyttöjen luo ja puhua että kylläpä täällä on kauniita naisia tms. Hänellä oli myös tapana kouria vaimoaan meidän lasten läsnäollessa. Jotenkin oudot fibat hänestä jäi.

Ihan hetken ajan aioin vastata, ettei minuakaan ole ahdisteltu lapsena, mutta sitten muistin, että onpa. Ei tietenkään sukulaiset, vaan esim alakoulussa luokkakaveri, muut kouluukaverit, sekä sanallisesti että ihan fyysisesti. Tapasin myös sen kuuluisan ”valkoisen pakettiauton kuljettajan” (oikeasti en muista auton väriä) ja tuntemattoman ”harrastelijavalokuvaajan” ja sen sellaista, mistä selvisin kuitenkin harmitta kun jonkun onnenkantamoisen myötä tajusin olla lähtemättä mukaan (vaikka oikeasti en sillä hetkellä edes tajunnut, mistä näissä oli kyse, vaan se välähti vasta vähän myöhemmin)

Ei ole ahdisteltu, vaikka olin kaunis lapsi.

Pedofiili on pedofiili, ei hän varmaan ulkonäköä katso.

Ei ole ahdisteltu, hämmentyneenä luen näitä kokemuksia täältä. Ehkä olin niin ruma, ettei kukaan välittänyt?

Mä olen oikeasti hämmästynyt, että on naisia, joilla ei ole kokemuksia häirinnästä. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, minua ahdisteltiin ensimmäisen kerran ekaluokalla 1990-luvulla. Sen jälkeen on ollut useampia epämiellyttäviä kohtaamisia. Opiskeluaikoina minua esimerkiksi lähdettiin kolmesti seuraamaan, ohi ajavista autoista huudeltiin kommentteja ja muutaman kerran joku kävi rintoihin kiinni kadulla päiväsaikaan. Olen mitäänsanomattoman näköinen ja aika hiljainen, pukeutumistyylini on aina ollut vaatimaton, enkä ole antanut ymmärtää, että olisin kiinnostunut, joten toivon, ettei kukaan edes yritä väittää minun aiheuttaneen tilanteet itse. Tilanteet ovat olleet niin ahdistavia (ja olen luonteeltani aika sulkeutunut), etten ole yleensä pystynyt kertomaan niistä kenellekään kasvotusten.

Esimerkiksi toisella seuraamiskerralla seisoin bussipysäkillä mustassa toppatakissa. Kadun toisella puolella kulkenut ulkomaalainen mies näki minut, ylitti kadun ja tuli viereeni seisomaan. Tuijotti siinä sitten kiinteästi. Aina kun vilkaisin ylös (yritin ottaa etäisyyttä, mutta pakkohan sellaista tuijottajaa on pitää silmällä enkä voinut lähteä pysäkiltä), hän vain tuijotti. Bussi tuli, mies istuutui bussissa taakseni, nousi bussista kun minä nousin ja juoksi minut kohta kiinni. Mies kysyi, asunko lähistöllä, olenko naimisissa (valehtelin olevani) ja käski minun lähteä mukaansa. Onneksi lähistöllä oli muita ja pääsin tilanteesta pois, kun he tulivat lähemmäs. En ilmoittanut poliisille, kun mitään rikosta ei varsinaisesti ollut tapahtunut ja arkailin tehdä asiasta numeroa. Mies vain oli tuijottanut ja seurannut eikä se mikään rikos ollut, vaikkakin pelottavaa ja erittäin epämiellyttävää. Ei ehkä kuulosta pahalta eikä tämä ehkä sinänsä ole ahdistelua, mutta kokemus oli vasta omilleen muuttaneelle 19-vuotiaalle inhottava.

En halua kertoa pelottavimmista tapauksista, koska niistä minut voisi tunnistaa, mutta yksi epämiellyttävimmistä sattui vain vähän ennen #metoo-kampanjaa. Monista tapauksista en ole kertonut kenellekään. Hävettää, kun olen aina lamaantunut enkä ole osannut pitää meteliä tai muuten ratkaista tilannetta järkevästi. Jälkikäteen sitten vain nieleskellyt häpeää ja kyyneleitä.

No, menipä tämä nyt terapiaksi, sori. Ihmettelen vain, miksi minulle on sattunut näitä ahdisteluja paljon ja sitten jotkut ovat säästyneet kokonaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että jotkut ovat oikeasti säästyneet näiltä inhottavilta kokemuksilta.

Minun lapsuudessani 90-luvulla muistan kotoni parvisängystä katsoin että onko lunta ulkona, heräsin kylje puutuneena ja kurkkasin verhojen ylhäältä lumi tilannetta ja siinä seisoi joku mies ketä katsoi suoraan ikkunasta sisälle.

Minua ei ole ikinä muuten ketään koskettanut tai tehnyt mitään sopimatonta. Seksuaalisesti minua ollaan ahdisteltu teini-iän jälkeen. Minua ollaan gang stalkattu myös paljon elämän mittaan. Niin sanotusti minua ollaan gang stalkattu läpi elämäni hieno varaisesti jotta en itsekkään huomaisi sitä ja väsyisin siihen pisteeseen että menettäisin arvokkaimpani, järjestelmällistä gang stalkingia. Onhan nainen myös řàìşķanut minut ja ihmiset pitivät minua idioottina.

Elämäni into ollaan menetetty näillä.

Nykyään elämääni tuo iloa... no luuletko että hitto kerron! Se toisi vain lisää pahoittajia elämääni.

En ole edes aikuisena kokenut ahdistelua.

Lapsuudessa olen päässyt vähällä. Ekan kerran ahdisteltiin yökerhossa 18-vuotiaana kun jotkut urpot tuli lääppimään tissejä ja p'settä. Siihen loppui baareissa pörräily. Toisen kerran opiskeluaikana kesken koulutehtävän miesluokkakaveri alkoi hipelöidä rintaliivejäni selkäpuolelta, kesken oppitunnin ja moni näki tilanteen. "Susta tulee ihana ja huomaavainen hoitsu". Hyi v*tu.

Ehkä kaikki eivät vaan tajua, että heitä ahdistellaan? Ollaan kilttejä tyttöjä, ja luullaan että sedät SAA kosketella tissejä?

Ensin ajattelin että ei tietenkään ole, mutta sitten muistin ala-asteen pojat. Ne hyökkäili joukolla tyttöjen kimppuun ja kähmivät. Jotkut jähmettyivät paikalleen, itse taistelin aina raivoisasti joukon läpi pois. Muutenkin niiden jutut oli ihan sairaita ja arvostelivat kehittymistämme. Miesopettaja kuuli ja pisti ne kuriin muistuttamalla heidän omasta (ali)kehittyneisyydestään. Tämä 80-luvun alussa.

Minua ei ole ikinä ahdisteltu, ei lapsena eikä aikuisena.

Minua ei ole ahdisteltu, vaikka meillä kotona oli milloin minkäkinlaista juoppoporukkaa ja isä ja äiti tolkuttomassa kunnossa ja muuten jouduin näkemään vaikka mitä, myös humalaisten sekstailuja.  Minulla oli oma huone jonka ovelle joskus juoppoja tuli erehtyessään ovesta, mutta eivät ikinä tehneet elettäkään minuun päin. Muutenkin kuljin melko vapaasti pitkin kyliä, ei sattunut mitään. 70-80 -luvuilla.

Just kirjoitti:

Mä olen oikeasti hämmästynyt, että on naisia, joilla ei ole kokemuksia häirinnästä. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, minua ahdisteltiin ensimmäisen kerran ekaluokalla 1990-luvulla. Sen jälkeen on ollut useampia epämiellyttäviä kohtaamisia. Opiskeluaikoina minua esimerkiksi lähdettiin kolmesti seuraamaan, ohi ajavista autoista huudeltiin kommentteja ja muutaman kerran joku kävi rintoihin kiinni kadulla päiväsaikaan. Olen mitäänsanomattoman näköinen ja aika hiljainen, pukeutumistyylini on aina ollut vaatimaton, enkä ole antanut ymmärtää, että olisin kiinnostunut, joten toivon, ettei kukaan edes yritä väittää minun aiheuttaneen tilanteet itse. Tilanteet ovat olleet niin ahdistavia (ja olen luonteeltani aika sulkeutunut), etten ole yleensä pystynyt kertomaan niistä kenellekään kasvotusten.

Esimerkiksi toisella seuraamiskerralla seisoin bussipysäkillä mustassa toppatakissa. Kadun toisella puolella kulkenut ulkomaalainen mies näki minut, ylitti kadun ja tuli viereeni seisomaan. Tuijotti siinä sitten kiinteästi. Aina kun vilkaisin ylös (yritin ottaa etäisyyttä, mutta pakkohan sellaista tuijottajaa on pitää silmällä enkä voinut lähteä pysäkiltä), hän vain tuijotti. Bussi tuli, mies istuutui bussissa taakseni, nousi bussista kun minä nousin ja juoksi minut kohta kiinni. Mies kysyi, asunko lähistöllä, olenko naimisissa (valehtelin olevani) ja käski minun lähteä mukaansa. Onneksi lähistöllä oli muita ja pääsin tilanteesta pois, kun he tulivat lähemmäs. En ilmoittanut poliisille, kun mitään rikosta ei varsinaisesti ollut tapahtunut ja arkailin tehdä asiasta numeroa. Mies vain oli tuijottanut ja seurannut eikä se mikään rikos ollut, vaikkakin pelottavaa ja erittäin epämiellyttävää. Ei ehkä kuulosta pahalta eikä tämä ehkä sinänsä ole ahdistelua, mutta kokemus oli vasta omilleen muuttaneelle 19-vuotiaalle inhottava.

En halua kertoa pelottavimmista tapauksista, koska niistä minut voisi tunnistaa, mutta yksi epämiellyttävimmistä sattui vain vähän ennen #metoo-kampanjaa. Monista tapauksista en ole kertonut kenellekään. Hävettää, kun olen aina lamaantunut enkä ole osannut pitää meteliä tai muuten ratkaista tilannetta järkevästi. Jälkikäteen sitten vain nieleskellyt häpeää ja kyyneleitä.

No, menipä tämä nyt terapiaksi, sori. Ihmettelen vain, miksi minulle on sattunut näitä ahdisteluja paljon ja sitten jotkut ovat säästyneet kokonaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että jotkut ovat oikeasti säästyneet näiltä inhottavilta kokemuksilta.

Minulla on ollut ihan vastaavanlaisia kokemuksia (varsinkin tuo kertomasi bussipysäkkijuttu) varhaismurrosikäisestä parikymppiseen. On ahdisteltu bussipysäkillä, bussissa ja missä vaan ikinä on tullut joku humalainen keski-ikäinen äijä tai äijälauma vastaan.

Ällistyttävää, että jotkut ovat tosiaan säästyneet ahdistelulta kokonaan.