Kun on miehen vuoro tehdä ruokaa ( viikonloppuisin)

Nehän on ihan hyviä ruokia. Teillä jää aikaa paljon tärkeämpään, kun ei tarvitse ahertaa keittiössä. Jos muuta kaipaat, niin piffaa ukko ravintolaan.

Mies keittää riisiä ja paistaa mautonta pakastekalaa. En kuitenkaan valita, koska hän itse pitää tuosta ruoasta, joten mikäpä minä olen häntä vaatimaan tekemään muita ruokia. 

Minä taas vastaavasti en ikinä kokkaa riisiä, pastaa ja perunaa vaan kasviksia lisukkeena. Ei mieskään koskaan valita kokkauksistani vaan syö tyytyväisenä mitä olen tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kelpaa niin tee itse. Eroa. Ei toisen tarvitse panostaa joka asiassa yhtä paljon kun toisen. Minä en halua käyttää aikaani ruoanlaittoon ja koitan aina päästä asiassa helpolla. Helpollakin saa terveellistä, eikä aina edes tarvitse syödä terveellisesti. Eineksietkin ovat ihan hyvää ruokaa.

Tuli tästä keskustelusta mieleen, kun vaimo hiljattain arvosteli minua siitä, etten ole kiinnostunut neulomisesta. Minä en kuulemma arvosta häntä ja hänen intohimojaan, koska minulle se villasukkien neulominen on ihan yksi lysti, en siihen uhraa ajatuksen puolikastakaan, vaikka hänen käsitöitään pyöriikin ympäri asuntoa ja hän niitä toisinaan esittelee. Piti ihan rautalankavyyhti hakea liiteristä ja selittää, että se, että minua nyt ei satu jokin tietty harrastus kiinnostamaan, ei mitenkään tarkoita, ettenkö arvostaisi häntä tai hänen kiinnostustaan johonkin tiettyyn harrastukseen, että kaikki ihmiset eivät vaan voi olla kiinnostuneita tasan samoista asioista samalla intensiteetillä, parisuhteessakaan. Pidän villasukista ja arvostan aidosti siksikin hänen neulomisintoaan. Mutta mua ei kiinnosta neuloa itse, eikä se, kuinka se tehdään. Jos tarvitsen lisää sukkia, niin mielummin ostan kaupasta valmiit kuin opettelen neulomaan. Sama pätee ruoanlaittoon yleisesti ja meillä päinvastoin.

Olen innokas kokkailija ja neulova vaimoni taas umpisurkea. En kuitenkaan näe aiheelliseksi moittia häntä siitä tai vaatia kehittämään itseään kaltaisekseni. Se olisi typerää. Hän on se meillä, joka tekee eineksiä tai kuivaa oranssikanaa riisillä ja käsitys salaatista on lohkottuja tomaatteja ja kurkkusiivuja kulhossa. Minä aloitan jauhamalla lampaanpaistin ja suikaloimalla perunat. Ja näin olkoon, jokaisella on omat intohimonsa ja kykynsä.

Pitäisi sallia ihmisten olevan erilaisia eikä vaatia heitä täyttämään omia ihanteitaan. Ei se tee hyvää parisuhteelle, jos toinen ei millään kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Jos taas vaatimus on niin tärkeä, että rasittaa elämää tai parisuhdetta, niin puolisoahan saa vapaasti vaihtaa. Ihme valitusta.

Jep, ja tähän vielä päälle vihjailut kuinka hyvää ruokaa mamma tekee, niin olet kokkivuorossa lopun ikääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Otitteko huomioon, että miehenne eivät pakolla osaa tehdä ruokaa tai ovat epävarmoja ruonalaitossa ja pelkäävät epäonnistumista? Valittamisen sijaan, voisitte tehdä ruokaa yhdessä. Ensin päätätte yhdessä mitä haluatte syödä ja sitten teette ruoan yhdessä. Kun miehen ruoanlaitto-taidot ovat karttuneet hän voi tehdä ruokaa yksin. Eikä mies halua varmaan panostaa ruoanlaittoon, jos saa valituksia tekemästään ruoasta. Pitää antaa myös kehuja. 

Itse opettelin ala-asteiässä valmistamaan ruokaa lukemalla ohjeet keittokirjasta. Minun on hyvin vaikea uskoa siihen, että tämä olisi aikuiselle miehelle suunnattoman vaativa suoritus, jos kerran lapsikin tähän pystyy.

Ja ap kokkailee wallenbergin pihvejä, chateaubriandia ja hanhenmaksapalleroita? Ihan varmaan juu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaivaa tai sen kuvittelmista, on monia ruokia jotka syntyvät ihan käden käänteessä. Ruoanlaitosta tulee olla innostunut siitä on tehtävä mahdollisimman mukava kokemus niin ruokakin on hyvää.  

Uuniin kasviksia oliviiöljyllä ja mausteilla joku kala juusto liha tai vegepihvi pannulla ja lisuke riisi pasta peruna kattilassa tai uunissa jos mahtuu. Tai yhdistää kaikki salaattiin johon laittaa ohraa quinoaa couscousia jne. Uuniin voi laittaa myös vuokaa pataa. Salaatin voi tehdä yksinkertaisestikkin.

Keitot valmistuu ihan sujauksessa. 

Ongelma taitaa olla palstallakin usein kysytty. Pää lyö tyhjä mitä laittaisin. Katso jääklaappiin ja mieti mitä siellä on sellaista joka tulisi käyttää pois ja rakenna siitä. 

Jep. Ei onnistu mieheltä rakentelu.

Mieheltäsi ei onnistu vai? Kyllä yleensä miehet ja naisetkin oppivat, logiikkaa ja rakentelua ruoanlaiton takana, olen minäkin oppinut. Ei mikään ole niin helppoa kuin ruoanlaitto. On tiettyjä kliseisiä tapoja laittaa ruokaa, loppujen lopuksi kyse on järjestyksistä tuleeko ensin mausteet vai lopuksi ja erilaisten makujen yhdistämisestä hapan suolainen makea jne. Tekniikat ja nopeuden oppii mutta näkemys on se joka vie pitkälle. Samankaltaisuuksia voi havaita monissa keittiöissä ja ruoissa. Kokeile ennakkoluulottomasti ja tästä tyytöystäväni jää vieläkin kiinni että hän alkaa tyrmäämään ehdotuksiani. Jostain syystyä joudun joskun ehdottamaan vähintään viittä eri ruokaa ennenkuin hänen armonsa sen hyväksyy. Joskus en edes jaksa kysyä kun se vänkäämisen kuunteleminen on niin turhaa.  

Miksi te aina valitatte kun se ei auta mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekee valmismuussia ja paistaa kalapuikkoja/nugetteja, mikrottaa nakkeja, laittaa ranskalaisia uuniin tai avaa maksalaatikon. Jos oikein yrittää, saattaa ostaa valmiin punajuurisalaatin kylkeen.

Viimeeksi kun mainitsin asiasta, että menee sieltä mistä aita on matalin, osti valmisperunasipulisekoitepussin Ja kebabpussin pakasteesta, ruokakermaa ja kippasi ne vuokaan.

Vieläkin muistelee kuinka hän näki ”vaivaa”.

Miten saada mies yrittämään vähän enemmän?

Mies vaihtoon tai rimaa alemmas. Olisit tyytyväinen, että sentään tekee jotain. Jos kaipaat gourmet-kokkia, et voi kenestä tahansa retkusta sellaista muokata, vaan sun on otettava asiasta sisäsyntyisesti kiinnostunut ukkeli.

Niitä on kuule aika paljon vaihtoehtoja siellä välimaastossa ranujen ja nuggettien ja gourmet-kokkailun välissä, ja kaksi päivää viikossa eineksiä on kyllä tuhottoman paljon varsinkin jos perheessä on lapsia. Miksi miehen/isän ollessa kyseessä ravitsevaa ja kunnollista ruokaa tarvitsee tehdä ainoastaan jos on haluja ja harrastuneisuutta mutta naisen/äidin oletetaan tekevän sitä oletusarvoisesti?

Tietenkin on välivaihtoehtoja. Siitä vaan oman maun mukaan valitsemaan sopivanasteista miestä.  Ei kukaan oleta oletusarvoisesti naiselta mitään poikkeavaa, mistä sellaista keksit? Ei kaksi kertaa viikossa eineksiä ole tuhottoman paljon. Mitä vikaa eineksissä? Eivät ne kulinaristisia aarteita ole, mutta ei niissä oletusarvoisesti mitään perustavanlaatuista vikaakaan tietääkseni ole. 

Mitä vikaa eineksissä?

- paljon suolaa

- paljon rasvaa, yleensä vielä sitä kovaa rasvaa

- paljon lisäaineita (itse ainakin yritän välttää turhaa kemikaalikuormaa)

- vähän B-vitamiineja (hajoavat ajan myötä ja hapen vaikutuksesta käsitellyistä raaka-aineista)

- vähän C-vitamiinia (hajoaa ajan myötä ja hapen vaikutuksesta käsitellyistä raaka-aineista)

Valmisruuat eivät ole täysravintoja (vaikka edellinen poikaystäväni luuli niin ja moitti itsetehtyä ruskeaa kastiketta 'jauhomössöksi' ja veteli innolla valmisjauheesta tehtyä, koska se oli hänen mielestään 'ravitsemuksellisesti täysipainoista')

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekee valmismuussia ja paistaa kalapuikkoja/nugetteja, mikrottaa nakkeja, laittaa ranskalaisia uuniin tai avaa maksalaatikon. Jos oikein yrittää, saattaa ostaa valmiin punajuurisalaatin kylkeen.

Viimeeksi kun mainitsin asiasta, että menee sieltä mistä aita on matalin, osti valmisperunasipulisekoitepussin Ja kebabpussin pakasteesta, ruokakermaa ja kippasi ne vuokaan.

Vieläkin muistelee kuinka hän näki ”vaivaa”.

Miten saada mies yrittämään vähän enemmän?

Mies vaihtoon tai rimaa alemmas. Olisit tyytyväinen, että sentään tekee jotain. Jos kaipaat gourmet-kokkia, et voi kenestä tahansa retkusta sellaista muokata, vaan sun on otettava asiasta sisäsyntyisesti kiinnostunut ukkeli.

Niitä on kuule aika paljon vaihtoehtoja siellä välimaastossa ranujen ja nuggettien ja gourmet-kokkailun välissä, ja kaksi päivää viikossa eineksiä on kyllä tuhottoman paljon varsinkin jos perheessä on lapsia. Miksi miehen/isän ollessa kyseessä ravitsevaa ja kunnollista ruokaa tarvitsee tehdä ainoastaan jos on haluja ja harrastuneisuutta mutta naisen/äidin oletetaan tekevän sitä oletusarvoisesti?

Tietenkin on välivaihtoehtoja. Siitä vaan oman maun mukaan valitsemaan sopivanasteista miestä.  Ei kukaan oleta oletusarvoisesti naiselta mitään poikkeavaa, mistä sellaista keksit? Ei kaksi kertaa viikossa eineksiä ole tuhottoman paljon. Mitä vikaa eineksissä? Eivät ne kulinaristisia aarteita ole, mutta ei niissä oletusarvoisesti mitään perustavanlaatuista vikaakaan tietääkseni ole. 

No ei kyllä ole pussimuussi ja nuggetit ja joku valmismajoneesisalaatti todellakaan täyspuolista ravintoa kasvaville lapsille. Hirveästi suolaakin noissa yleensä ja kasviksia ei nimeksikään. Ja kyllä lähtökohtainen oletus on että lapsille tarjotaan kunnollista ja ravitsevaa ruokaa, mutta iskän ei tarvitse vaan se voi rennosti syöttää lapsille ihan mitä moskaa tahansa.

Einekset sun muut ovat ihan ok joskus harvoin, mutta ei todellakaan noin usein.

Sinulla on asennevamma. Eineksiä on monenlaisia, eikä niissä tosiaan ole mitään erityistä laatueroa siihen nähden että sama ruoka valmistettaisiin kotona, paitsi kulinaristisessa mielessä, koska ne on tehty kustannustehokkaasti ja pyrkimättä ärsyttämään ketään maustamisella, ja usein välttäen kaikkia mahdollisia allergeeneja. Normaalia ruokaa valmisruokakin on. Ei toki gurmeeta. Suolassakaan ei ole mitään vikaa, jos ei kärsi verenpainetaudista. Harvemmin mainitut lapset kärsivät. Kasvisruokia ja myös tuoreita kasviksia saa valmisaterioina kaupasta vaikka millä mitalla, jos ei osaa tai halua miettiä. Kaikenlaista salaattirasiaa on marketissa kymmeniä hyllymetrejä. 

Ja paljonko ap tuo sitä rahaa talouteen? 

Juuri viikonloppuisinhan olisi kiva, että pääaterioilla olisi jotain vähän hienompaa ruokaa jonka eteen on nähty vaivaa. Eikö mies voisi laittaa peruna-sipulisekoituksesta parissa minuutissa tehtäviä ruokia arkisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otitteko huomioon, että miehenne eivät pakolla osaa tehdä ruokaa tai ovat epävarmoja ruonalaitossa ja pelkäävät epäonnistumista? Valittamisen sijaan, voisitte tehdä ruokaa yhdessä. Ensin päätätte yhdessä mitä haluatte syödä ja sitten teette ruoan yhdessä. Kun miehen ruoanlaitto-taidot ovat karttuneet hän voi tehdä ruokaa yksin. Eikä mies halua varmaan panostaa ruoanlaittoon, jos saa valituksia tekemästään ruoasta. Pitää antaa myös kehuja. 

Itse opettelin ala-asteiässä valmistamaan ruokaa lukemalla ohjeet keittokirjasta. Minun on hyvin vaikea uskoa siihen, että tämä olisi aikuiselle miehelle suunnattoman vaativa suoritus, jos kerran lapsikin tähän pystyy.

Ihan yhtä monelle aikuiselle naisellekkin se on mahdotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te aina valitatte kun se ei auta mihinkään?

Tämä. Valittaminen ja miesvihan lietsominen ei tilannetta korjaa. Eikä ainakaan miehelle nalkuttaminen.

Suomalaisnainen ei osaa kuin itkeä tai nalkuttaa. Pari kertaa vuodessa ehkä nauraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekee valmismuussia ja paistaa kalapuikkoja/nugetteja, mikrottaa nakkeja, laittaa ranskalaisia uuniin tai avaa maksalaatikon. Jos oikein yrittää, saattaa ostaa valmiin punajuurisalaatin kylkeen.

Viimeeksi kun mainitsin asiasta, että menee sieltä mistä aita on matalin, osti valmisperunasipulisekoitepussin Ja kebabpussin pakasteesta, ruokakermaa ja kippasi ne vuokaan.

Vieläkin muistelee kuinka hän näki ”vaivaa”.

Miten saada mies yrittämään vähän enemmän?

Mies vaihtoon tai rimaa alemmas. Olisit tyytyväinen, että sentään tekee jotain. Jos kaipaat gourmet-kokkia, et voi kenestä tahansa retkusta sellaista muokata, vaan sun on otettava asiasta sisäsyntyisesti kiinnostunut ukkeli.

Niitä on kuule aika paljon vaihtoehtoja siellä välimaastossa ranujen ja nuggettien ja gourmet-kokkailun välissä, ja kaksi päivää viikossa eineksiä on kyllä tuhottoman paljon varsinkin jos perheessä on lapsia. Miksi miehen/isän ollessa kyseessä ravitsevaa ja kunnollista ruokaa tarvitsee tehdä ainoastaan jos on haluja ja harrastuneisuutta mutta naisen/äidin oletetaan tekevän sitä oletusarvoisesti?

Tietenkin on välivaihtoehtoja. Siitä vaan oman maun mukaan valitsemaan sopivanasteista miestä.  Ei kukaan oleta oletusarvoisesti naiselta mitään poikkeavaa, mistä sellaista keksit? Ei kaksi kertaa viikossa eineksiä ole tuhottoman paljon. Mitä vikaa eineksissä? Eivät ne kulinaristisia aarteita ole, mutta ei niissä oletusarvoisesti mitään perustavanlaatuista vikaakaan tietääkseni ole. 

Mitä vikaa eineksissä?

- paljon suolaa

- paljon rasvaa, yleensä vielä sitä kovaa rasvaa

- paljon lisäaineita (itse ainakin yritän välttää turhaa kemikaalikuormaa)

- vähän B-vitamiineja (hajoavat ajan myötä ja hapen vaikutuksesta käsitellyistä raaka-aineista)

- vähän C-vitamiinia (hajoaa ajan myötä ja hapen vaikutuksesta käsitellyistä raaka-aineista)

Valmisruuat eivät ole täysravintoja (vaikka edellinen poikaystäväni luuli niin ja moitti itsetehtyä ruskeaa kastiketta 'jauhomössöksi' ja veteli innolla valmisjauheesta tehtyä, koska se oli hänen mielestään 'ravitsemuksellisesti täysipainoista')

Voi syyttää ainoastaan omaa tyhmyyttään, jos ostaa pelkkää valmiskastikejauhetta ja syö sitä 7 päivää viikossa kuvitellen saavansa kaiken tarvitsemansa ravitsemuksellisen siitä. Se ei ole einesten syytä enää se, että joku ei osaa koostaa järkevää ruokavaliota kattavasta tarjonnasta. Valmisruokia löytyy kaikkiin tuoteryhmiin ravitsemuksellisesti kaikenlaisina, joten mitään laaduttominta mössöä ei ole pakko syödä yksipuolisesti, jos ei halua tieten tahtoen. Yhtä hyvin voi syödä pelkkää banaania ja saada kaikki mahdolliset puutokset ja oireet, vaikka se onkin vegeä, tuoretta ja vaikka mitä eineksen vastakohtaa. 

Eiks sitä just keväällä uutisoitu, että nykyään on enemmän ja enemmän ihan ylä-aste-ikäisiä lapsiakin, jotka ei osaa edes perunoita keittää. Tuli vaan mieleen, että jos AP:n mies ei ole koskaan oppinut laittamaan ruokaa syystä tai toisesta ni ei sitä voi häneltä odottaakkaan. Valittamisen sijaan voisi opettaa miestään tekemään ruokaa. Tai jos häntä inhoaa ni potkii pellolle ja ottaa uuden tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otitteko huomioon, että miehenne eivät pakolla osaa tehdä ruokaa tai ovat epävarmoja ruonalaitossa ja pelkäävät epäonnistumista? Valittamisen sijaan, voisitte tehdä ruokaa yhdessä. Ensin päätätte yhdessä mitä haluatte syödä ja sitten teette ruoan yhdessä. Kun miehen ruoanlaitto-taidot ovat karttuneet hän voi tehdä ruokaa yksin. Eikä mies halua varmaan panostaa ruoanlaittoon, jos saa valituksia tekemästään ruoasta. Pitää antaa myös kehuja. 

Itse opettelin ala-asteiässä valmistamaan ruokaa lukemalla ohjeet keittokirjasta. Minun on hyvin vaikea uskoa siihen, että tämä olisi aikuiselle miehelle suunnattoman vaativa suoritus, jos kerran lapsikin tähän pystyy.

Ihan yhtä monelle aikuiselle naisellekkin se on mahdotonta. 

Peruskoulussa on pakollista kotitalouden opetusta vähintään vuoden verran, joten jonkinlaiset perustaidot kaikilla on sen jäljiltä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekee valmismuussia ja paistaa kalapuikkoja/nugetteja, mikrottaa nakkeja, laittaa ranskalaisia uuniin tai avaa maksalaatikon. Jos oikein yrittää, saattaa ostaa valmiin punajuurisalaatin kylkeen.

Viimeeksi kun mainitsin asiasta, että menee sieltä mistä aita on matalin, osti valmisperunasipulisekoitepussin Ja kebabpussin pakasteesta, ruokakermaa ja kippasi ne vuokaan.

Vieläkin muistelee kuinka hän näki ”vaivaa”.

Miten saada mies yrittämään vähän enemmän?

Mies vaihtoon tai rimaa alemmas. Olisit tyytyväinen, että sentään tekee jotain. Jos kaipaat gourmet-kokkia, et voi kenestä tahansa retkusta sellaista muokata, vaan sun on otettava asiasta sisäsyntyisesti kiinnostunut ukkeli.

Niitä on kuule aika paljon vaihtoehtoja siellä välimaastossa ranujen ja nuggettien ja gourmet-kokkailun välissä, ja kaksi päivää viikossa eineksiä on kyllä tuhottoman paljon varsinkin jos perheessä on lapsia. Miksi miehen/isän ollessa kyseessä ravitsevaa ja kunnollista ruokaa tarvitsee tehdä ainoastaan jos on haluja ja harrastuneisuutta mutta naisen/äidin oletetaan tekevän sitä oletusarvoisesti?

Tietenkin on välivaihtoehtoja. Siitä vaan oman maun mukaan valitsemaan sopivanasteista miestä.  Ei kukaan oleta oletusarvoisesti naiselta mitään poikkeavaa, mistä sellaista keksit? Ei kaksi kertaa viikossa eineksiä ole tuhottoman paljon. Mitä vikaa eineksissä? Eivät ne kulinaristisia aarteita ole, mutta ei niissä oletusarvoisesti mitään perustavanlaatuista vikaakaan tietääkseni ole. 

No ei kyllä ole pussimuussi ja nuggetit ja joku valmismajoneesisalaatti todellakaan täyspuolista ravintoa kasvaville lapsille. Hirveästi suolaakin noissa yleensä ja kasviksia ei nimeksikään. Ja kyllä lähtökohtainen oletus on että lapsille tarjotaan kunnollista ja ravitsevaa ruokaa, mutta iskän ei tarvitse vaan se voi rennosti syöttää lapsille ihan mitä moskaa tahansa.

Einekset sun muut ovat ihan ok joskus harvoin, mutta ei todellakaan noin usein.

Sinulla on asennevamma. Eineksiä on monenlaisia, eikä niissä tosiaan ole mitään erityistä laatueroa siihen nähden että sama ruoka valmistettaisiin kotona, paitsi kulinaristisessa mielessä, koska ne on tehty kustannustehokkaasti ja pyrkimättä ärsyttämään ketään maustamisella, ja usein välttäen kaikkia mahdollisia allergeeneja. Normaalia ruokaa valmisruokakin on. Ei toki gurmeeta. Suolassakaan ei ole mitään vikaa, jos ei kärsi verenpainetaudista. Harvemmin mainitut lapset kärsivät. Kasvisruokia ja myös tuoreita kasviksia saa valmisaterioina kaupasta vaikka millä mitalla, jos ei osaa tai halua miettiä. Kaikenlaista salaattirasiaa on marketissa kymmeniä hyllymetrejä. 

Minulla on sellainen asennevamma että ravintolaruokakin on pularuokaa ja tilattu ruoka ihan vihoviimeistä. Meitä on moneksi.

T. eri, mutta myös eineksiä karttava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otitteko huomioon, että miehenne eivät pakolla osaa tehdä ruokaa tai ovat epävarmoja ruonalaitossa ja pelkäävät epäonnistumista? Valittamisen sijaan, voisitte tehdä ruokaa yhdessä. Ensin päätätte yhdessä mitä haluatte syödä ja sitten teette ruoan yhdessä. Kun miehen ruoanlaitto-taidot ovat karttuneet hän voi tehdä ruokaa yksin. Eikä mies halua varmaan panostaa ruoanlaittoon, jos saa valituksia tekemästään ruoasta. Pitää antaa myös kehuja. 

Itse opettelin ala-asteiässä valmistamaan ruokaa lukemalla ohjeet keittokirjasta. Minun on hyvin vaikea uskoa siihen, että tämä olisi aikuiselle miehelle suunnattoman vaativa suoritus, jos kerran lapsikin tähän pystyy.

Ihan yhtä monelle aikuiselle naisellekkin se on mahdotonta. 

Peruskoulussa on pakollista kotitalouden opetusta vähintään vuoden verran, joten jonkinlaiset perustaidot kaikilla on sen jäljiltä olemassa.

Perustaidot riisin polttamisesta kattilaan, silakoiden vihaamista, munien pudottelusta lattialle. Samat taidot on moniilla vieläkin. 

Ihan hyvin pärjää tuollaisella ruualla, jonka tarkoitus on antaa välttämätön energia. Sitten voi sohvapöydällä olla saatavilla sesongin hedelmiä, niin kyllä ne terveelliset vitamiinitkin tulee saatua. Ei stressiä.