Välilihan leikkaus synnytyksessä, kyllä vai ei?

Ei jos ei pahaa repeämää. Episiotomian välttämisessä uskon myös, että on tärkeää odottaa ponnistamisen tarvetta vaikka tuntikausia, jos vain vauvalla ei ole hätää. Oma kätilöni tahtoi minun ponnistavan, koska olin tarpeeksi auki ja jotta hän ehtisi saada synnytykseni loppuun ennen työvuoronsa päättymistä. Tajusin jäkimmäisen syyn vasta synnytyksen jälkeen, koska olin silloin ensisynnyttäjä. Teki episiotomian, koska en ollut alunalkaenkaan ollut valmis aloittamaan ponnistusvaihetta!   Episiotomia on ikävä paranneltava!

Seuraavissa synnytyksissä sanoin, että odotetaan ja odotin useita tunteja 10 cm auki, mutta se ponnistamisen tarve tuli ja sain vauvat helposti ulos ilman episiotomiaa ja vain pienillä pintanirhaumilla, jotka eivät edes tuntuneet, mutta sain pari tikkiä niihin.

Rehellisesti sanottuna toivuin paremmin hätäsektiosta kuin välilihan leikkauksesta. Haava alapäässä alkoi tulehtua ja parani kunnolla vasta kun sain antibioottikuurin. 

Ei kysytty vaan tehtiin.

Omasta kokemuksesta, eppari parani itselläni nopeiten. Kolme kertaa olen revennyt, mitä syvemmälle repeää niin sen pidempään on mennyt parantua. Ehkä pieni repeämä paranee paremmin mutta en nyt ainakaan periaatteesta kieltäytyisi epparista jos sille tarve ilmenee, sen verran on kursittu tätä mammaa jo kasaan.

Minä sain seksistä hiertymän ja sen paranemiseen meni kuukausia aikaa ja oli ties mitä ongelmaa arpeutumisen kanssa. Ajatuskin epparista kauhistuttaa.

lihhoo leikattaan kui teurastamossa ikkään

Ite pyysin. Repesin kyllä silti pahasti, myös häpyluuliitos repesi.

Vierailija kirjoitti:

lihhoo leikattaan kui teurastamossa ikkään

Leikataan persreikään asti

Joku on hehkuttanut palstalla, että se pitäisi rutiinilla tehdä kaikille. Ei kiitos, olen synnyttänyt kaksi lasta ilman repeämiä (esikoisen synnytyksestä seurasi kaksi tikkiä sisempään häpyhuuleen), joten en kyllä haluaisi sitä vain varmuuden vuoksi koska se olisi osalle parempi kuin odottaa mahdollista repeämistä. Kolmannen toivon voivani synnyttää synnytysjakkaralla, jolloin välilihaa ei saa kuulemma aivan yhtä hyvin tuettua. Tilanteen mukaan mennään tietenkin, mutta en usko, että olen repeämässä enää tulevaisuudessakaan (*koputan puuta).

Sama kun joku sanoi, että pitää odottaa tarvetta ponnistaa jos vauva kestää odotella. Itselläni on käynyt tuuri ja neuvolaterkankin mukaan parhaat kätilöt, joten synnytykset on hoidettu hyvin. Ja molemmissa synnytyksissä siis on kyllä pidätelty vauvaa vaikka itse olen ollut jo aivan valmis alkamaan ponnistaa, lopulta ei enää voinut pidätellä ja pää olikin silloin melkein syntynyt.

Jos olisin nyt ensisynnyttäjä enkä siis tietäisi mitä omalla kohdalla odottaa niin varmuuden vuoksi tutustuisin myös välilihan öljyihin, joissa on kai jotain joustoa parantavia seerumeita tms. sekä hierontaan ennen synnytystä.

Paranee usein hitaammin kuin luonnollinen repeämä. Toisinaan välttämätön, jotta lapsi syntyisi tarpeeksi nopeasti.

Jos paikkojen venymistä ajatellaan, niin emättimen aukko ei ehkä venähdä niin pahasti. Kudosten ei tarvitse venyä niin paljoa, kun leikataan apukiila, joka muodostaa osan tarvittavasta aukosta. Toisaalta on makuasia, kumpi on parempi, venähtänyt pinpi vai arpeutunut pinpi.

Niin iloinen että vaadin sektion, niin ei tarvitse tuollaistakaan miettiä.

synnytin v-85 eikä kyselty, jos oikein muistan niin omepeleita oli aika lailla ja istuminen  sattui

Itselle tehtiin ja jostain kumman syystä sitten sain kohtutulehduksen, en tiedä liittyvätkö toisiinsa tosin.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tehtiin ja jostain kumman syystä sitten sain kohtutulehduksen, en tiedä liittyvätkö toisiinsa tosin.

No eivät liity, eihän sitä kohtua ole viillety auki

Vierailija kirjoitti:

Paranee usein hitaammin kuin luonnollinen repeämä. Toisinaan välttämätön, jotta lapsi syntyisi tarpeeksi nopeasti.

Jos paikkojen venymistä ajatellaan, niin emättimen aukko ei ehkä venähdä niin pahasti. Kudosten ei tarvitse venyä niin paljoa, kun leikataan apukiila, joka muodostaa osan tarvittavasta aukosta. Toisaalta on makuasia, kumpi on parempi, venähtänyt pinpi vai arpeutunut pinpi.

Tuossakaan ei voi valita kuin venähtäneen pinpin ja vähän vähemmän venähtäneen, arpeutuneen ja pidempään kipeän pinpin väliltä. Onneksi se nyt ei lopullisesti venähdä jos lihakset pysyy tai saadaan kuntouttamalla johonkin kuntoon.

Mikä "kyllä vai ei"? En mä voi oikein asiasta mitenkään yleistä kantaa muodostaa, koska en ole asiantuntija enkä ole perehtynyt episiotomiaa koskevaan tieteelliseen tutkimukseen.

Mulle on tehty molemmissa synnytyksissä. Molemmissa oli väärä tarjonta ja episiotomia tehtiin imukupin takia, vaikkei imukuppia sitten luojan kiitos käytettykään toisessa synnytyksessä.

Ekalla kerralla leikattiin eppari koska vauvan sydänäänet laski ja vauva piti saada äkkiä syntymään. Vauvalla oli napanuora tiukasti kaulan ympäri. Vauva oli vähän sininen ja veltto mutta tokeni äkkiä. Alapää meni aika muusiksi vaikka vauva oli pieni alle 3kg. Tikkejä tuli 13.

Toisella kerralla oli aikaa odotella ja en edes alkanut väkisin punnata vauvaa maailmaan. Lopuksi vauva tuli melkein itsekseen parilla jättisupparilla ulos. Teki kyllä tiukkaa kun vauva oli iso 4kg. Pyysin varmuuden vuoksi välilihaan puudutuksen jos repeän. Tuli tikkejä mutta ei niin paljon kuin ekalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tehtiin ja jostain kumman syystä sitten sain kohtutulehduksen, en tiedä liittyvätkö toisiinsa tosin.

Ei ammattilaisen käsitys on, että kohtuun on voinut jäädö esim. jotain raskausmatdriaalia eli esim. istukka ei ole irronnut täydellisesti ja aiheuttaa tulehduksen. Mutta tosiaan ihan arvailua vain.

Sitä välilihan leikkausta ei kuule Sinulta kysellä, kun synnytät. Se tehdään kun se tehdään. Saadaan se lapsi ulos sieltä. Olisihan se kyllä naurettavaa jos siinä tilanteessa kun vauva puskee ulos, alkaa kyselemään äidiltä tehdäänkö viilto ja haluatteko poikkiviillon vai pystyviillon vai molemmat. Aikaa päätöksentekoon on puoli sekuntia tai lapsi menehtyy.

On nämä synnytysjutut ah niin ihania. 🥴

Nykysin ei suositella automaattisesti episiotomiaa. Koska repeytyessään kudos repeää tavallaan luonnolliseen suuntaan kun taas leikkaushaava ei ole luonnollinen. Repeämä parantuu siis helpommin kun leikkaushaava.