Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nostelitko painavia asioita/tavaroita normaalisti raskausaikana? Miten pitkälle raskautta uskalsit tehdä raskaampia hommia esim tavaroiden nostelua?
15.01.2019 |
Itse olen rv 17 ja olen edelleen tehnyt raskaitakin hommia. Tänäänkin kannoin kauppakassit kotiin, normaalisti menee reilu 10 min kävellessä, nyt raskaana ollessa pitää kävellä vähän rauhallisemmin.
Sitten kotiin tultua piti tehdä lumihommat kun aura-auto oli jättänyt taas metrin korkuisen vallin meidän pihatien eteen. Pakko oli nostella painavaa lunta että pääsee pihaan.
Sitten illalla piti mennä vielä siivoustöihin, siellä ehkä raskain homma oli roskasäkkien vieminen ulos roskakatokseen.
Nyt illalla selkä onkin jo sitten todella kipeä. Onneksi pääsee pian sänkyyn lepäämään.
Minkälaisia raskaita hommia sinä teit raskauden aikana ja miten myöhäisille viikoille uskalsit tehdä niitä normaalisti?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole kyllä koko raskausaikana kovin kovia nosteluita tehnyt. Työssä kun on nähnyt niitä istukan repeämisen aiheuttamia tilanteita niin ei paljon huvita riskeerata.
Olis musta erittäin vastuutonta, jos ei neuvoloissa informoitais, jos tällainen riski olisi olemassa. Kuitenkin sieltä jaetaan jos jonkinlaista ohjenivaskaa kieltoja ja rajotteita kuitenkin..
Mitä teet työksesi? Lääkäri et ainakaan ole.
En ole lääkäri, olen sairaanhoitaja vastasyntyneiden teholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole kyllä koko raskausaikana kovin kovia nosteluita tehnyt. Työssä kun on nähnyt niitä istukan repeämisen aiheuttamia tilanteita niin ei paljon huvita riskeerata.
Olis musta erittäin vastuutonta, jos ei neuvoloissa informoitais, jos tällainen riski olisi olemassa. Kuitenkin sieltä jaetaan jos jonkinlaista ohjenivaskaa kieltoja ja rajotteita kuitenkin..
Mitä teet työksesi? Lääkäri et ainakaan ole.
No eiköhän hän ole töissä yrityksessä kotiäiti oletettavasti 🤔
Yleensähän nämä on niitä suurimpia lääketieteen tuntioita, lääkäriltä vaaditaan EKG:sta lähtien kaikki tutkimukset kun Nico-Petteri saa flunssan.. 🙄
Miten kotiäitinä näkisi istukan repeämisen aiheuttamia tilanteita? Olen toki kotiäitinä ollut myös, mutta en pidä siitä työnä enkä tarkoittanut tietenkään sitä tässä. Vastasyntyneiden teholla sairaanhoitajana taas näkee jos jonkinlaista ja sitä tarkoitin.
Minulla on varsin raskas ja fyysinen työ, josta olen jäänyt pois neljä viikkoa ennen laskettua aikaa eli raskausviikolle 36 asti olen nostellut ja kannellut kaikenlaista. Muuten on ollut ongelmatonta, mutta maha on joskus ollut tiellä.
Neuvolasta ja työterveydestä on annettu se ohje, että sellaista työtä ja liikuntaa voi huoletta jatkaa jota on tehnyt jo ennen raskauttakin jos se ei itsestään tunnu epämukavalta tai hankalalta eikä aiheuta supistuksia tai muuta. Luotin kyllä, että keho kertoo mitä ja millä vauhdilla voi tehdä ja toimin sen mukaan. Työtehtävistä pois jäi kaikki turvavaljaita vaativa, koska siinä olisi oikeastikin ollut riskejä sekä kovin ahtaissa paikoissa tehtävät hommat ettei tarvinnut varoa mahan joutumista puristuksiin. Loppuraskaudesta varoin myös kovimpia konemeluja vauvan kuulon vuoksi, mutta tosiaan muuten raskasta työtä jaksoin hyvin, tein mielelläni ja siitä ei ollut mitään vaivaa. Kumpikin lapsi syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa.
Toki jos olisin oman oloni vuoksi yhtään epäröinyt, niin olisin jättänyt puurtamisen vähemmälle. Työnantaja oli todella kuunteleva ja omia tunteitani arvostava eikä missään nimessä olisi ollut pakko tehdä jos en itse olisi halunnut.
En kanniskellut mitään. Mulla oli todella iso raskausvatsa ja pahat liitoskivut hyvin varhaisessa vaiheessa. Sattui jo sekin kun yritti päästä sängystä ylös. Myös kävely sattui. Raskaus ei ole sairaus joo, mutta ihmisten kropat ovat erilaisia. Musta raskaus teki puoliksi sänkypotilaan kun tosiaan se pelkkä kävelykin sattui.
Kaksi raskautta takana ja kolmeen viimeiseen kuukauteen ei pystynyt oikein enään mihinkään toisessa raskaudessa. Jalat turposivat jo vartin seisomisesta, kädet puutuivat nukkuessa olkapäihin asti ja niiden virkoamiseen meni useita tunteja herättyä.
Nukkuakkaan ei pystynyt kuin istuma-asennossa, ruoka pyrki mahalaukusta suuhun. Heräsin siis siihen kun ruoka oli suussa. Äkkiä ylös, etten tukehdu. Tätä kestin melkein 2kk, kunnes monta viikkoa huonosti nukuttua raahasin itseni puoliunisena neuvolaan. Sain kolmiolääkettä käsien puutumiseen ja ah sitä tunnetta, kun sain yön jotenkuten nukuttua.
Itkinkin lääkärille, että joku saa kohta kaivaa tän vauvan mahastani.
Olihan siellä sietämisen välissäkin neuvolaa, muttei silloin katsottu asioitani niin vakaviksi.
Sitten taas työkollega jaksoi painaa raskaissa töissä viimeiseen asti.
Näillä kokemuksilla en tahdo enää raskaaksi.
Synnytystä yritin käynnistää saunan pesulla, ei tepsinyt. Äitini kun sanoi, että hänellä käynnistyi kasvimaata kitkemällä ja kuokkimalla.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on varsin raskas ja fyysinen työ, josta olen jäänyt pois neljä viikkoa ennen laskettua aikaa eli raskausviikolle 36 asti olen nostellut ja kannellut kaikenlaista. Muuten on ollut ongelmatonta, mutta maha on joskus ollut tiellä.
Neuvolasta ja työterveydestä on annettu se ohje, että sellaista työtä ja liikuntaa voi huoletta jatkaa jota on tehnyt jo ennen raskauttakin jos se ei itsestään tunnu epämukavalta tai hankalalta eikä aiheuta supistuksia tai muuta. Luotin kyllä, että keho kertoo mitä ja millä vauhdilla voi tehdä ja toimin sen mukaan. Työtehtävistä pois jäi kaikki turvavaljaita vaativa, koska siinä olisi oikeastikin ollut riskejä sekä kovin ahtaissa paikoissa tehtävät hommat ettei tarvinnut varoa mahan joutumista puristuksiin. Loppuraskaudesta varoin myös kovimpia konemeluja vauvan kuulon vuoksi, mutta tosiaan muuten raskasta työtä jaksoin hyvin, tein mielelläni ja siitä ei ollut mitään vaivaa. Kumpikin lapsi syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa.
Toki jos olisin oman oloni vuoksi yhtään epäröinyt, niin olisin jättänyt puurtamisen vähemmälle. Työnantaja oli todella kuunteleva ja omia tunteitani arvostava eikä missään nimessä olisi ollut pakko tehdä jos en itse olisi halunnut.