Onko sinulla työ jota ei tarvitse "kantaa kotiin"? Käyt tekemässä sen ja se siitä.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanohjaaja koulussa.

Leikin päivät lasten kanssa ilman vastuuta. Päivällä kahden kolmen maissa kotiin eikä tarvitse miettiä seuraavan päivän työasioita kun tietää jo etukäteen että taas sitä huomenna leikitään hippaa ja lasketaan pulkkamäkeä.

Eli kuka niistä lapsista sitten on vastuussa? 

Opettajat. Heillä on päävastuu. t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vähän huijaan vastaamalla koska en ole vielä valmistunut, mutta toista vuotta suuhygienistiksi opiskellessa on vaikea uskoa sen työn seuraavan kotiin saakka. Tuskin siellä töissä mitään niin jännittävää tapahtuu. 

Saattaa se sillä lailla seurata, että niska ja selkä ovat koko ajan jumissa huonojen työskentelyasentojen vuoksi. Ota jo nyt tavaksi liikkua monipuolisesti ja venytellä.

T. Suuhygienisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän huijaan vastaamalla koska en ole vielä valmistunut, mutta toista vuotta suuhygienistiksi opiskellessa on vaikea uskoa sen työn seuraavan kotiin saakka. Tuskin siellä töissä mitään niin jännittävää tapahtuu. 

Saattaa se sillä lailla seurata, että niska ja selkä ovat koko ajan jumissa huonojen työskentelyasentojen vuoksi. Ota jo nyt tavaksi liikkua monipuolisesti ja venytellä.

T. Suuhygienisti

Juu kiitosta vinkistä! :) Tästä on paasattu ekasta kouluviikosta saakka, kyllä vertaishoidoissakin jo huomasi niskajumit.. Luuppeihin säästäminen alkoi aika nopeasti :D 

On.

Todellakin on. En kurkistele naisten alapäihin vapaa-ajallani. t. heteronainen, joka työskentelee gynekologina

Kokemuksen rintaääni kirjoitti:

Vanha virkamiesihanne on se että töitä tehdään suunnilleen ma-pe klo 8-16 ja vastuu loppuu kun kirjautuu pois työkoneelta ja laittaa lähtiessään työhuoneen oven kiinni. Työpäiviin kuuluu ruokatunti keskellä päivää, joka jakaa työpäivän kahteen osaan aamupäivän ja iltapäivän hommiin. Lisäksi illat ja viikonloput ovat aina vapaat. Vapaa-aikana ei tarvitse kantaa kännykkää mukana ja vastailla työpuheluihin, sillä niitä kolleegoita ja pomoja näkee riittävästi itse työpaikalla.

Sopivan stressitön homma on semmoinen tutkijan tai suunnittelijan homma, jossa sinulla on yksi selkeä pomo/esimies/esinainen, jonka kanssa voi helposti sopia yleisestä työnkuvasta ja lomapäivien käytöstä. Työn tulisi olla riittävän itsenäistä, jotta sitä voi tehdä omaan tahtiin eikä sinun tarvitse sen kummin valvoa tai käskyttää muiden ihmisten tekemisiä. Hyvään työilmapiiriin kuuluu että työt tulee tehtyä sovitussa ajassa ilman mitään tarpeetonta kyttäämistä tai lusmuilua eli sinuun luotetaan puolin ja toisin. Lisäksi työpaikan kaikki työntekijät sopivat kahvitaoulla saman pöydän ääreen eikä silloin puhuta varsinaisista työasioista.

Tuommoisia työpaikkoja on olemassa.

Antaisin mitä vain jos pääsisin tuollaiseen työympäristöön. Nykyinen työni on helvettiä jota ei pääse kokonaan pakoon käytännössä ikinä. Viikonloppuisin ja pyhäpäivisin pitää olla varautunut siihen, että puhelin soi ja perään soitellaan. Olenkin alkanut kehittämään jonkin sortin fobian tuohon puhelimeen, rupeaa heti ahdistamaan kun se vähänkin värähtää tai näyttöön syttyy valot. Kokoajan kotona ollessakin ahdistaa, että tuliko joku asia tehtyä oikein/hyvin ja muistiko ihan varmasti kaiken. Tänäänkin olen herännyt n. 8 aikaan aamulla enkä vieläkään tiedä, että onko tänään työpäivä vai ei. Ei ole pomosta kuulunut vielä mitään, viimeksi perjantaina juteltiin ja selitti Ma ja Ti ohjelman. Aika usein on epävarmuutta siitä onko töitä vai ei ja usein ilmoitus töistä tulee ihan viime tingassa mikä tuo valtavasti stressiä elämään.

Rekkakuski kirjoitti:

Kokemuksen rintaääni kirjoitti:

Vanha virkamiesihanne on se että töitä tehdään suunnilleen ma-pe klo 8-16 ja vastuu loppuu kun kirjautuu pois työkoneelta ja laittaa lähtiessään työhuoneen oven kiinni. Työpäiviin kuuluu ruokatunti keskellä päivää, joka jakaa työpäivän kahteen osaan aamupäivän ja iltapäivän hommiin. Lisäksi illat ja viikonloput ovat aina vapaat. Vapaa-aikana ei tarvitse kantaa kännykkää mukana ja vastailla työpuheluihin, sillä niitä kolleegoita ja pomoja näkee riittävästi itse työpaikalla.

Sopivan stressitön homma on semmoinen tutkijan tai suunnittelijan homma, jossa sinulla on yksi selkeä pomo/esimies/esinainen, jonka kanssa voi helposti sopia yleisestä työnkuvasta ja lomapäivien käytöstä. Työn tulisi olla riittävän itsenäistä, jotta sitä voi tehdä omaan tahtiin eikä sinun tarvitse sen kummin valvoa tai käskyttää muiden ihmisten tekemisiä. Hyvään työilmapiiriin kuuluu että työt tulee tehtyä sovitussa ajassa ilman mitään tarpeetonta kyttäämistä tai lusmuilua eli sinuun luotetaan puolin ja toisin. Lisäksi työpaikan kaikki työntekijät sopivat kahvitaoulla saman pöydän ääreen eikä silloin puhuta varsinaisista työasioista.

Tuommoisia työpaikkoja on olemassa.

Antaisin mitä vain jos pääsisin tuollaiseen työympäristöön. Nykyinen työni on helvettiä jota ei pääse kokonaan pakoon käytännössä ikinä. Viikonloppuisin ja pyhäpäivisin pitää olla varautunut siihen, että puhelin soi ja perään soitellaan. Olenkin alkanut kehittämään jonkin sortin fobian tuohon puhelimeen, rupeaa heti ahdistamaan kun se vähänkin värähtää tai näyttöön syttyy valot. Kokoajan kotona ollessakin ahdistaa, että tuliko joku asia tehtyä oikein/hyvin ja muistiko ihan varmasti kaiken. Tänäänkin olen herännyt n. 8 aikaan aamulla enkä vieläkään tiedä, että onko tänään työpäivä vai ei. Ei ole pomosta kuulunut vielä mitään, viimeksi perjantaina juteltiin ja selitti Ma ja Ti ohjelman. Aika usein on epävarmuutta siitä onko töitä vai ei ja usein ilmoitus töistä tulee ihan viime tingassa mikä tuo valtavasti stressiä elämään.

Puhelin kiinni vapaa-ajalla niin johan helpottaa. Ei tuollaiseen pompotteluun ole mitään järkeä suostua.

Houkutus olisi suuri, tosin sitten ei olisi töitä ollenkaan koska meillä ei ole käytännössä mitään työlistoja vaan työnantaja ilmoittelee työntekijöille ajot sitä mukaa kun niitä tulee. Käytännössä päivittäin haaveilen irtisanoutumisesta mutta jotenkin en saa sitä heikosta itsestäni irti. Säästöjen ja pitämättömien kesälomien takia 3kk karenssikaan ei olisi ongelma vaikka lopettaisin heti.

Itse pidän siivoustyöstä. Töitä ei tarvitse tuoda kotiin, palkasta jää osa säästöönkin, tutut rutiinit ja työ on itsenäistä. Lisäksi siivouksesta on tullut yksi mielenkiinnonkohteistani. 

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanohjaaja koulussa.

Leikin päivät lasten kanssa ilman vastuuta. Päivällä kahden kolmen maissa kotiin eikä tarvitse miettiä seuraavan päivän työasioita kun tietää jo etukäteen että taas sitä huomenna leikitään hippaa ja lasketaan pulkkamäkeä.

Eli kuka niistä lapsista sitten on vastuussa? 

Opettaja ja rehtori. Ohjaajalla ei ole vastuullaan ketään, kun toiminta tapahtuu aina esim välitunneilla ja oppitunneilla (=välituntivalvojina toimivat opettajat tai luokanvalvojat ovat vastuussa).

Ohjaaja vaan käy pitämässä kivoja liikuntatuokioita ja paistattelee lasten suosiossa :)

Suurin osa töistä on sellasia, jossa niitä ei tartte kantaa kotiin. Muuten ku jos ite päättää niin tehä. Suunnittelutyön voi tehä työajalla. Johtajana asioita voi delegoida. Jos oot niin paskassa firmassa töissä, ettei siellä osata jakaa tehtäviä järkevästi, vaihda firmaa. Päivystys on päivystämistä ja se on työaikaa. Sitten täytyy olla muullon se vapaa-aika, jollon joku muu päivystää.

Oon töissä hoitoalalla. Täytyy sanoo, et siinä meni aikansa, etten murehdi asiakkaiden kohtaloita vapaa-ajalla. Parhaimmillaan oon varmaan itkeny työpäivän jälkeen pari tuntiakin, kun töissä kuitenkin pitää pitää ittensä kasassa. Vuodet ja kokemus on onneks tuonu sen, et nyt ne työt oikeesti jää sinne töihin ja osaan kotiinlähtiessä jättää murehtimiset sit vaikka sinne seuraavalle työpäivälle, jos joku homma on jääny kesken.

Olen kirjanpitäjä, eikä kotiin voi edes kantaa töitä, kun sitä materiaalia on niin uskomattoman paljon. :) Pitkiä päiviä toki on töissä, mutta kotona ei onneksi niitä tarvitse IKINÄ miettiä. En edes halua työpuhelinta, joten sähköpostit ja kyselyt eivät häiritse iltoja/viikonloppuja.

Mulla ihan kaikki työt, mitä olen tehnyt, on tulleet mukana kotiin, koska oon vaan luonteeltani sellainen murehtija. Eli vaikka töissä on eroa, niin jonkin verran tää on kiinni myös luonteesta.

Labrahoitaja (bioanalyytikko). Potilaiden kanssa kontaktit on niin lyhyitä ettei niitä juuri jää pohtimaan. Tietysti esim. tehopotilaita ja traumatilanteita jälkikäteen saattaa ajatella, että mitähän heille nykyään kuuluu.

Olen siivooja ja keittiötyöntekijä. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, en uhraa ajatustakaan työlle. Jotkut paikat ovat stressaavampia kuin toiset, mutta pystyn aika hyvin jättää kaikki ajatukset töihin. Joskus joku ikävä tilanne jää pyörimään mieleen. Itse työ ei seuraa kotiin. Työpuhelin jää töihin ja työpaikan sähköpostia en voi käyttää kotona.

Huono puoli on se, että kotona alkaa uudestaan se sama siivoaminen ja ruoanlaitto. Onneksi sentään ilman aikatauluja ja pakkoa.

Olen luokanopettaja ja kyllä työt seuraisivat kotiin, jos antaisin seurata. Oman jaksamiseni vuoksi olen asettanut sellaiset rajat, että teen kaikki työt koululla ja työskentelen klo 8-16 välisenä aikana. Neljän jälkeen työpuhelin menee äänettömälle ja Wilma pysyy kiinni. Ope ei ole "open" 24/7. Kunpa kaikki huoltajat tajuaisivat tämän.

Sellaisia poikkeuksia teen, että tarkastan kaikki kokeet, luetun ymmärtämiset ja kirjoitelmat ym. kotona. Niissä menee monta tuntia. Jos päivällä on sattunut jotain, joka on jäänyt mietityttämään, saatan vielä vilkaista Wilman, että onko tullut huoltajilta viestiä asiaan liittyen. En kuitenkaan vastaa viesteihin ennen kuin vasta seuraavana päivänä.

Tietysti on ja on aina ollut. Läppäri jää työpaikalle kun lähden kotiin ja ilman sitä en pääse työpaikan järjestelmään enkä pysty tekemään mitään.

ICT-devaaja.

Toimin pienen, 10-hengen yksikön päällikkönä , alaisina toimihenkilöitä ja suorittavan työn tekijöitä. Ja työt tosiaankin jää työpaikalle, koska mulla on hyvä oma pomo sekä mun vastuut ja valtuudet on tasapainossa sekä työkuorma sopiva.

Tehdastyö. Samaa hommaa ja selvät sävelet. 😁