Lue keskustelun säännöt.
Asiallisia vastauksia kaivataan. Miehen muuttunut käytös / suhtautuminen minuun.
15.01.2019 |
Pyydän jo valmiiksi anteeksi pitkää viestiä. Toivottavasti joku jaksaa lukea.
Kuluneen vuoden aikana on alkanut koko ajan yleistyä tällainen käytös:
- Puuttuu lähes kaikkiin tekemisiini. Lähinnä siis sillä tavalla, että pitäisi tehdä jotakin muuta. Jos olen vaikkapa tietokoneella (esim. täällä palstalla :) ) niin saattaa kysyä, että olenko hoitanut sen-ja-tän-asian. Nämä asiat ovat aina minun omia asioitani, eivätkä liity mieheeni mitenkään. Sanottakoon vielä sekin, että olen hoitanut aina kaikki asiat ajallaan ja mallikkaasti, eli siitäkään ei ole kyse. Lähinnä siis tuntuu, että häntä ärsyttää, jos teen jotakin muuta kuin jotakin hyödyllistä.
- Puuttuu syömisiini. Olen normaalipainoinen. Makeisia en saa syödä ilman, että siitä passiivis-aggressiivisesti kuittaillaan. Mies painoistaa minua pitämään ruokapäiväkirjaa ja käymään joka aamu vaa'alla. Olen sanonut joskus ohimennen, että voisin yrittää laihduttaa jossakin vaiheessa vähän. Mies tarttui siihen kiinni, ja nyt en voi syödä mitään ilman jonkinlaista kuittailua. Esimerkkejä: ostin itse kerättävän salaatin, mikä ei ole lainkaan tapaistani. Normaalisti olisin ostanut jotakin leipää tai muuta. Sen sijaan, että olisi tullut vaikkapa kommentti "Ilahduttavaa, että syöt salaattia!", mies kommentoi, että minulla oli salaatissani liikaa proteiinia.
- On oikeastaan ihan jatkuvasti huonolla tuulella. Murjottaa omissa oloissaan ja vastailee yksisanaisesti, jos ollenkaan.
- Syyllistää minua siitä, ettei seksiä ole riittävästi. Harrastamme seksiä 3-7 krt viikossa.
Tuntuu, kuin päälläni olisi jatkuvasti myrskypilvi. Alkaa minuunkin tarttua tämä huonotuulisuus. Olen puhunut tästä, ja asia korjaantuu päiväksi-pariksi, jonka jälkeen alkaa taas kummallinen seurailu, kyttääminen ja kuittailu. Tämä ei ole lainkaan hänen tapaistaan.
Tämä on tietysti vain minun puoleni tarinasta, ja olisi minustakin kiva kuulla mieheni versio. Sitä nyt vaan on turhaa pyytää.
Lähinnä mietin, että voiko tässä nyt olla kyse mistään muusta kuin toisesta naisesta?
Kaipaisin ulkopuolisen ajatuksia tähän.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Saattaahan hän heijastella omaa ahdistustaan koostaan minuun?
En näe syytä nyt tästä suorilta käsin lähteä juoksemaan. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin takaisin sen saman leppoisan ja iloisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Ajatus siitä, että hylkäisin hänet, kun hänellä selvästi on paha olla, on sietämätön. Mutta selvää on, että asioiden on muututtava, koska onhan nyt minulla oikeus olla onnellinen. Jos toinen ei kelpuuta apua, en voi mitään.
-ap
Sinullahan tässä näyttää olevan entistä enemmän paha olla eikä miehelläsi.
Niin siis nyt juuri varmaan onkin. Mutta siis ylipäätään arjessa minä olen meistä se hyväntuulinen, iloinen ja onnellinen.
-ap
Kuulostaako sinusta sellainen parisuhde onnelliselta ja toimivalta jos sen osapuoli sanoisi sinulle "minä olen meistä se hyväntuulinen, iloinen ja onnellinen." ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusnarskuilua. Mies ei ole tyytyväinen itseensä->projisoi huonot ominaisuutensa sinuun.
Ovatko myös puheenaiheesi tyhmiä? Vaihdetaanko aihetta "ovelasti" aina kun avaat suusi? Tai poistutaan paikalta mitään sanomatta?
Voiko mies paremmin sillon kun tunnet oman vointisi huonommaksi/väsyneemmäksi?
Tapahtuuko asioita aloitteestasi?
Ei ole narsisti, sen tiedän. Olen ollut elämässäni tekemisissä narsistin kanssa, ja se oli ihan erilaista.
Hän voi todella huonosti, jos pahoittaa mieleni. Yleensä kaiken tuon naljailun yms. ohitan vain olankohautuksella, enkä reagoi sen enempää.
Joskus itken, ja se murtaa miehen täysin.
Teemme paljon asioita minun aloitteestani. Puhumme syvällisiä silloin tällöin. Parhaina hetkinä hän ikään kuin imee kaiken sanomani, silmissään pohjaton mielenkiinto ja innostus.
En usko, että hän on tahallisesti pahansuopa tai haluaa minulle pahaa. Hän vaikuttaa nyt vaan olevan niin syvällä jossakin omassa stressinaiheessaan ja pahassa olossaan, että purkaa sen minuun. Ei sillä, tämä keskustelu on saanut minut tajuamaan sen, ettei näin tarvitse olla. Ei minun tarvitse kuunnella yhtään sitä äksyilyä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njoo, mitä jos vaan rappeudut ite mursu-ääliö-miesvauvas kanssa. Ei ne hyvät ja asialliset miehet kelpaa. :)
No olipas omituinen kommentti.
Siksihän minä tämän keskustelun aloitin, kun ei tämä ole se "normaali" olotila tässä suhteessa. Hyvä ja asiallinen mies hän on, ja tekee minut onnelliseksi. On kivaa jakaa elämä hänen kanssaan. Vain tämä viimeaikainen on nyt tuonut niitä myrskypilviä.
-ap
Kivaa jakaa elämä ihmisen kanssa joka v*ttuilee ja kyttää ja käyttäytyy keskenkasvuisesti? Ei moro. Sano nyt vielä että on korkeasti koulutettu, joku tähtitieteilijä yms ja esimiesasemassa.
No siis ei tietenkään ole kivaa jakaa näitä tällaisia huonoja hetkiä, mutta ylipäätään. Kuuluvathan ne huonotkin hetken parisuhteeseen, ja se voi silti olla hyvä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Saattaahan hän heijastella omaa ahdistustaan koostaan minuun?
En näe syytä nyt tästä suorilta käsin lähteä juoksemaan. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin takaisin sen saman leppoisan ja iloisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Ajatus siitä, että hylkäisin hänet, kun hänellä selvästi on paha olla, on sietämätön. Mutta selvää on, että asioiden on muututtava, koska onhan nyt minulla oikeus olla onnellinen. Jos toinen ei kelpuuta apua, en voi mitään.
-ap
Sinullahan tässä näyttää olevan entistä enemmän paha olla eikä miehelläsi.
Niin siis nyt juuri varmaan onkin. Mutta siis ylipäätään arjessa minä olen meistä se hyväntuulinen, iloinen ja onnellinen.
-ap
Kuulostaako sinusta sellainen parisuhde onnelliselta ja toimivalta jos sen osapuoli sanoisi sinulle "minä olen meistä se hyväntuulinen, iloinen ja onnellinen." ?
Siis tämä on sitä viimeaikaista, joka ei ole normaalitilanne.
Normaalisti olemme molemmat sellaisia helposti vitsiä heittäviä, nauravaisia ja hilpeitä.
Nyt minä vain olen, mutta mies ei.
-ap
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole enää rakastunut sinuun. Itse ainakin käyttäydyn ikävä kyllä vähän noin, että näen toisen koko ajan negatiivisessa valossa, kun tunteet on sammunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole enää rakastunut sinuun. Itse ainakin käyttäydyn ikävä kyllä vähän noin, että näen toisen koko ajan negatiivisessa valossa, kun tunteet on sammunut.
Tämä on se pahin, mitä pelkään.
Hivuttautuu hiljalleen kauemmas, jottei satuta itseään niin pahasti, kun lopulta jättää.
No, otetaan vastaan, jos se on tullakseen. Aion ainakin näillä ketjusta saaduilla eväillä yrittää vielä päästä niiden muurien toiselle puolelle taas.
-ap
Kivaa jakaa elämä ihmisen kanssa joka v*ttuilee ja kyttää ja käyttäytyy keskenkasvuisesti? Ei moro. Sano nyt vielä että on korkeasti koulutettu, joku tähtitieteilijä yms ja esimiesasemassa.