Lue keskustelun säännöt.
Asiallisia vastauksia kaivataan. Miehen muuttunut käytös / suhtautuminen minuun.
15.01.2019 |
Pyydän jo valmiiksi anteeksi pitkää viestiä. Toivottavasti joku jaksaa lukea.
Kuluneen vuoden aikana on alkanut koko ajan yleistyä tällainen käytös:
- Puuttuu lähes kaikkiin tekemisiini. Lähinnä siis sillä tavalla, että pitäisi tehdä jotakin muuta. Jos olen vaikkapa tietokoneella (esim. täällä palstalla :) ) niin saattaa kysyä, että olenko hoitanut sen-ja-tän-asian. Nämä asiat ovat aina minun omia asioitani, eivätkä liity mieheeni mitenkään. Sanottakoon vielä sekin, että olen hoitanut aina kaikki asiat ajallaan ja mallikkaasti, eli siitäkään ei ole kyse. Lähinnä siis tuntuu, että häntä ärsyttää, jos teen jotakin muuta kuin jotakin hyödyllistä.
- Puuttuu syömisiini. Olen normaalipainoinen. Makeisia en saa syödä ilman, että siitä passiivis-aggressiivisesti kuittaillaan. Mies painoistaa minua pitämään ruokapäiväkirjaa ja käymään joka aamu vaa'alla. Olen sanonut joskus ohimennen, että voisin yrittää laihduttaa jossakin vaiheessa vähän. Mies tarttui siihen kiinni, ja nyt en voi syödä mitään ilman jonkinlaista kuittailua. Esimerkkejä: ostin itse kerättävän salaatin, mikä ei ole lainkaan tapaistani. Normaalisti olisin ostanut jotakin leipää tai muuta. Sen sijaan, että olisi tullut vaikkapa kommentti "Ilahduttavaa, että syöt salaattia!", mies kommentoi, että minulla oli salaatissani liikaa proteiinia.
- On oikeastaan ihan jatkuvasti huonolla tuulella. Murjottaa omissa oloissaan ja vastailee yksisanaisesti, jos ollenkaan.
- Syyllistää minua siitä, ettei seksiä ole riittävästi. Harrastamme seksiä 3-7 krt viikossa.
Tuntuu, kuin päälläni olisi jatkuvasti myrskypilvi. Alkaa minuunkin tarttua tämä huonotuulisuus. Olen puhunut tästä, ja asia korjaantuu päiväksi-pariksi, jonka jälkeen alkaa taas kummallinen seurailu, kyttääminen ja kuittailu. Tämä ei ole lainkaan hänen tapaistaan.
Tämä on tietysti vain minun puoleni tarinasta, ja olisi minustakin kiva kuulla mieheni versio. Sitä nyt vaan on turhaa pyytää.
Lähinnä mietin, että voiko tässä nyt olla kyse mistään muusta kuin toisesta naisesta?
Kaipaisin ulkopuolisen ajatuksia tähän.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa joltain paljon pelottavammalta kuin toinen nainen.
M
Viitsisitkö sanoittaa tarkemmin?
-ap
Etenkin tuo painostustus ruokapäiväkirjaan kuulostaa siltä että latva lahoamassa ja joku kontrollifriikki nousemassa esiin.
M
Saatat olla oikeassa. Kontrollifriikki kuvaa hyvin sitä, mitä hän on nykyisellään usein. Tosin se kontrolli liittyy vain minuun, ei nähdäkseni muihin asioihin.
Mitä minun sinun mielestäsi kannattaisi tehdä? Tiedän, että hänellä on joskus ollut masennus, muttei muita mielenterveysongelmia.
-ap
Mielestäni sinun pitää päättää oletko täysin oikeustoimikelpoinen, tasa-arvoinen kumppani parisuhteessa vaiko yhä enemmän ja enemmän kontrolloitavissa oleva.
Ja sitten sinun tulee tehdä miehellesi selväksi tämä päätös, ja pysyä siinä.
Jos valitset kontrolliin alistumisen tulee elämästäsi todennäköisesti yhä ahdistavampaa jatkossa.
Jos valitset tasa-arvoisen kumppanuuden jatko riippuu siitä kykeneekö miehesi hyväksymään tämän ja lopettamaan ihmeellisen kuuloiset kontrollointinsa.
Olet kyllä ihan oikeassa. Ihan kenen tahansa kysyessä tällaista, sanoisin, että et kai oikeasti alistu tuollaiseen. Omalla kohdalla se on aina niin eri asia, ja siinä painaa se pitkä yhteinen (onnellinen) historia.
Helppohan se on tässä kirjoittaa, että alan vaatia kontrolloinnin lopettamista. Lupaan kuitenkin yrittää. Saapa nähdä.
-ap
Unohtui kysyä että seuraako mies esim. omia syömisiään yhtä tarkasti kuin vaatisi sinua seuraamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saattaa kysyä, että olenko hoitanut sen-ja-tän-asian. Nämä asiat ovat aina minun omia asioitani, eivätkä liity mieheeni mitenkään.
"Niin, mitä se sulle kuuluu, se on minun asiani ja sekin olenko hoitanut sen vai en." voisi olla sopiva vastaus kun kyselyt alkavat tarpeeksi riepoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa joltain paljon pelottavammalta kuin toinen nainen.
M
Viitsisitkö sanoittaa tarkemmin?
-ap
Etenkin tuo painostustus ruokapäiväkirjaan kuulostaa siltä että latva lahoamassa ja joku kontrollifriikki nousemassa esiin.
M
Saatat olla oikeassa. Kontrollifriikki kuvaa hyvin sitä, mitä hän on nykyisellään usein. Tosin se kontrolli liittyy vain minuun, ei nähdäkseni muihin asioihin.
Mitä minun sinun mielestäsi kannattaisi tehdä? Tiedän, että hänellä on joskus ollut masennus, muttei muita mielenterveysongelmia.
-ap
Mielestäni sinun pitää päättää oletko täysin oikeustoimikelpoinen, tasa-arvoinen kumppani parisuhteessa vaiko yhä enemmän ja enemmän kontrolloitavissa oleva.
Ja sitten sinun tulee tehdä miehellesi selväksi tämä päätös, ja pysyä siinä.
Jos valitset kontrolliin alistumisen tulee elämästäsi todennäköisesti yhä ahdistavampaa jatkossa.
Jos valitset tasa-arvoisen kumppanuuden jatko riippuu siitä kykeneekö miehesi hyväksymään tämän ja lopettamaan ihmeellisen kuuloiset kontrollointinsa.
Olet kyllä ihan oikeassa. Ihan kenen tahansa kysyessä tällaista, sanoisin, että et kai oikeasti alistu tuollaiseen. Omalla kohdalla se on aina niin eri asia, ja siinä painaa se pitkä yhteinen (onnellinen) historia.
Helppohan se on tässä kirjoittaa, että alan vaatia kontrolloinnin lopettamista. Lupaan kuitenkin yrittää. Saapa nähdä.
-ap
Unohtui kysyä että seuraako mies esim. omia syömisiään yhtä tarkasti kuin vaatisi sinua seuraamaan?
Ei tietääkseni. On kyllä alkanut kiinnittää paljonkin huomiota syömisiinsä, mutta esimerkiksi makeisia syö hyvällä omallatunnolla. Vieraisilla ollessamme ollessamme saattaa ollaa pullaa, mutta jos minä otan, katsoo minua sellaisella tietynlaisella ilmeellä, kulmat kohollaan, kuin sanoen: "Todellako?". Siitä tietää aina, että kotiin päästyä tulee kuittailua.
Hän on ihan suoraan sanottuna lihava. Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg. Nyt yrittää pudottaa painoa, mikä on kyllä ihan hyvä, koska tuo määrä ylipainoa käy terveyden päälle. Minä en ole koskaan huomautellut painosta hänelle. Kaiken kaikkiaan hän on suhteemme aikana pudottanut painoa melkein 20 kg, mutta se on siis tapahtunut monen, monen, monen vuoden aikana.
Tämä on uutta, että minun pyöreyteni häiritsee.
-ap
Miehesi on luultavasti stressaantunut + lapsellinen. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Minusta tuo käytös kuulostaa siltä että mies on stressaantunut tai jollakin lailla tyytymätön itseensä tai joihinkin osa-alueisiin elämässään ja sen takia pyrkii kontrolloimaan sinua tai syyttelemään sinua asioista. Selkeästi hänellä on paha olla itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saattaa kysyä, että olenko hoitanut sen-ja-tän-asian. Nämä asiat ovat aina minun omia asioitani, eivätkä liity mieheeni mitenkään.
"Niin, mitä se sulle kuuluu, se on minun asiani ja sekin olenko hoitanut sen vai en." voisi olla sopiva vastaus kun kyselyt alkavat tarpeeksi riepoa.
Olen sanonut, että hänen ei tarvitse miettiä niitä asioita. Perustellut sen sillä, ettei ole koskaan jäänyt mikään asia hoitamatta. Siitä yleensä siirrytään johonkin muuhun asiaan, josta ärhennellään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo käytös kuulostaa siltä että mies on stressaantunut tai jollakin lailla tyytymätön itseensä tai joihinkin osa-alueisiin elämässään ja sen takia pyrkii kontrolloimaan sinua tai syyttelemään sinua asioista. Selkeästi hänellä on paha olla itsensä kanssa.
Tältä minustakin tuntuu. Mitään syytä hän ei anna, ei kerro. Illasta toiseen käymme nukkumaan niin, että välissämme on virtahepo.
-ap
Miehellä on jostain syystä kertynyt kaunaa sua kohtaan, ja noin se nyt sitten pikkuhiljaa purkautuu ja joskus saattaa räjähtää kunnolla ja ehkä syy selviää. Mieti menneitä ongelmianne, ja sitä onko ne oikeasti ratkaistu molempia tyydyttävällä tavalla. Puhukaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Saattaahan hän heijastella omaa ahdistustaan koostaan minuun?
En näe syytä nyt tästä suorilta käsin lähteä juoksemaan. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin takaisin sen saman leppoisan ja iloisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Ajatus siitä, että hylkäisin hänet, kun hänellä selvästi on paha olla, on sietämätön. Mutta selvää on, että asioiden on muututtava, koska onhan nyt minulla oikeus olla onnellinen. Jos toinen ei kelpuuta apua, en voi mitään.
-ap
Tuosta koneella olosta mies voi ajatella että viestittelet jonkun kanssa ja ehdottamalla muuta tekemistä saisi sinut pois siitä. Milloin olette sopineet avoimesta suhteesta? Jos mies onkin muuttanut mieltään tai kokee mustasukkaisuutta? Tähän sopisi myös tuo että haluaa vielä lisää seksiä, näin saat varmasti kylliksi kotona.
Ja ehkä jollain kierolla tavalla tuo muukin kontrollointi liittyy tähän samaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on jostain syystä kertynyt kaunaa sua kohtaan, ja noin se nyt sitten pikkuhiljaa purkautuu ja joskus saattaa räjähtää kunnolla ja ehkä syy selviää. Mieti menneitä ongelmianne, ja sitä onko ne oikeasti ratkaistu molempia tyydyttävällä tavalla. Puhukaa uudestaan.
Tuota en ollutkaan tullut ajatelleeksi. Otan asian puheeksi. Kiitos.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Saattaahan hän heijastella omaa ahdistustaan koostaan minuun?
En näe syytä nyt tästä suorilta käsin lähteä juoksemaan. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin takaisin sen saman leppoisan ja iloisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Ajatus siitä, että hylkäisin hänet, kun hänellä selvästi on paha olla, on sietämätön. Mutta selvää on, että asioiden on muututtava, koska onhan nyt minulla oikeus olla onnellinen. Jos toinen ei kelpuuta apua, en voi mitään.
-ap
Sinullahan tässä näyttää olevan entistä enemmän paha olla eikä miehelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koneella olosta mies voi ajatella että viestittelet jonkun kanssa ja ehdottamalla muuta tekemistä saisi sinut pois siitä. Milloin olette sopineet avoimesta suhteesta? Jos mies onkin muuttanut mieltään tai kokee mustasukkaisuutta? Tähän sopisi myös tuo että haluaa vielä lisää seksiä, näin saat varmasti kylliksi kotona.
Ja ehkä jollain kierolla tavalla tuo muukin kontrollointi liittyy tähän samaan?
En usko, että kokee mustasukkaisuutta. Hän ei ole oikein koskaan ollut mustasukkainen. Suhteemme on ollut avoin lähes koko sen olemassaolon ajan. Puhuimme asiasta jo pian tavattuamme, koska olemme molemmat sellaisia, että ei ihan tuota täyttä tyydytystä elämään sellainen klassinen, konservatiivinen yksiavioinen suhde. Avoimessa olemme olleet siis melkein 14 vuotta. Harvoin kumpikaan käy "aidan toisella puolella", mutta toisinaan kuitenkin.
Ja siis, moni asia tässä lähiaikoinakin on viitannut siihen, että ei kaduta tämä avoimuus kumpaakaan. Se on meille siis vastaava asia kuin vaikkapa hieronnassa käynti, jos näin ikävästi saa sanoa. Ei siis kovinkaan merkityksellinen. Tuntuupa omituiselta kirjoittaa tällaista, kun ei sitä varmaan kovinkaan moni pysty käsittämään... Olemme hippivanhempien tuotoksia, jos se yhtään auttaa :)
-ap
Njoo, mitä jos vaan rappeudut ite mursu-ääliö-miesvauvas kanssa. Ei ne hyvät ja asialliset miehet kelpaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituuttakin toki on yli 180 cm, mutta painoa lähes 130 kg.
Tämä ketju oli uskottava tähän asti. Tuollainen mursu vaatimassa normaalipainoiselta ruokapäiväkirjaa.
Jos totta: JUOKSE
Saattaahan hän heijastella omaa ahdistustaan koostaan minuun?
En näe syytä nyt tästä suorilta käsin lähteä juoksemaan. Haluaisin auttaa häntä. Haluaisin takaisin sen saman leppoisan ja iloisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Ajatus siitä, että hylkäisin hänet, kun hänellä selvästi on paha olla, on sietämätön. Mutta selvää on, että asioiden on muututtava, koska onhan nyt minulla oikeus olla onnellinen. Jos toinen ei kelpuuta apua, en voi mitään.
-ap
Sinullahan tässä näyttää olevan entistä enemmän paha olla eikä miehelläsi.
Niin siis nyt juuri varmaan onkin. Mutta siis ylipäätään arjessa minä olen meistä se hyväntuulinen, iloinen ja onnellinen.
-ap
Se on oma itsensä. Niin ne tuppaavat muuttumaan alun jälkeen. Luulee, että olet nalkissa ja pitää itsestään selvyytenä. Alku on aina pientä esitystä.
Perusnarskuilua. Mies ei ole tyytyväinen itseensä->projisoi huonot ominaisuutensa sinuun.
Ovatko myös puheenaiheesi tyhmiä? Vaihdetaanko aihetta "ovelasti" aina kun avaat suusi? Tai poistutaan paikalta mitään sanomatta?
Voiko mies paremmin sillon kun tunnet oman vointisi huonommaksi/väsyneemmäksi?
Tapahtuuko asioita aloitteestasi?
Vierailija kirjoitti:
Njoo, mitä jos vaan rappeudut ite mursu-ääliö-miesvauvas kanssa. Ei ne hyvät ja asialliset miehet kelpaa. :)
No olipas omituinen kommentti.
Siksihän minä tämän keskustelun aloitin, kun ei tämä ole se "normaali" olotila tässä suhteessa. Hyvä ja asiallinen mies hän on, ja tekee minut onnelliseksi. On kivaa jakaa elämä hänen kanssaan. Vain tämä viimeaikainen on nyt tuonut niitä myrskypilviä.
-ap
*ittu miten masentava toi salaattikommentti >:(