Anoppi tyrkyttää lapsellemme nimeä

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkikoira on rakkaampi kuin anoppi, ei voi rangaista anopin nimellä. Ota lemmikkirotta yms.

Ei rotta kyllä ansaitse mitään anopin nimeä! Ota joku torakka, sille ilkeäisi jo antaa anopin nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkikoira on rakkaampi kuin anoppi, ei voi rangaista anopin nimellä. Ota lemmikkirotta yms.

Ei rotta kyllä ansaitse mitään anopin nimeä! Ota joku torakka, sille ilkeäisi jo antaa anopin nimen.

Voin kuvitella, kun esittelisi anopilleen, "Tässä on meidän uusin perheenjäsen, Helena" ja lasin toiselta puolen tuijottaa tuntosarviaan heilutellen, kamala, sirisevä torakka.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuudennella kuulla raskaana ja odotan poikaa. Olemme olleet avoimia valitsemastamme nimestä ja kertoneet sen lähipiirille. Nimi on melko perinteinen, ehkä hieman vanhahtava.

Anopille tämä nimihän ei kelpaa alkuunkaan, vaan hän sinnikkäästi puhuu tulevasta lapsenlapsestaan itse valitsemallaan nimellä. Tilanne on täysin absurdi ja olen monesti huomauttanut asiasta kauniisti ja vähemmän kauniisti. Mitä tehdä? Mies ei halua puuttua tilanteeseen, mikä saa kaiken tuntumaan vielä raskaammalta, ikään kuin minä olisin liian vaativa ja päästäni sekaisin.

No laita nyt hyvä ihminen se nössö miehesi ojennukseen! Sanot sille, että jos ei saa äitiään olemaan puuttumatta teidän asioihin, niin ukko joutuu ulkoruokintaan. Mitä ihmeen lapasia täällä oikein pyörii?

M43

Suurin ongelma tässä tapauksessa on nössö mies eikä pomottava anoppi. Oma anoppini yritti päättää lastenhuoneen sisustuksesta, nimestä, kaikesta mutta se ei ollut niin suuri ongelma, koska mieheni laittoi äitinsä heti ruotuun ja ilmoitti, että vain me päätämme lastamme koskevat asiat.

Jos jokainen saa itse päättää millä nimellä toisia kutsuu, niin ala sinäkin kutsumaan anoppia jollain hänen inhoamallaan nimellä. Tai kysy olisiko se hänen mielestään ok, jos toimisit näin.

No mitä oiken odotit? Niinhän anopit tuppaa tekemään; kuuluu samaan sarjaan anopin kyynelten kanssa häissä. Noin niinkun anopin perusjuttuja.

Juurikin tästä syystä yleensä ei kerrota, mikä lapsen nimeksi tulee; tai ei aina edes sukupuolta, jos suvussa on mukana kulkevia nimiä. Tyyliin pojastahan tulee sitten Jussi.

Nyt annat anopille mahdollisuuden inhota nimeä monta kuukautta. Jos olisi vasta papin lausumana kuullut nimen, ei olisi paljoa voinut vastaankaan sanoa.

Ainoa asia jolla voit korjata tilanteen, on keksiä jokin aivan kauhea nimi tilalle. Vaikka Urban. Sitten anoppi voi huokaista helpotuksesta, kun poika saakin tämän nimen, jota nyt mietitte.

Onko lapsen sukupuoli varmistettu lapsivesinäytteellä, vai 4D:llä? Se perus ultra voi näet mennä pieleen, kokemusta on. Hankintojen väreihin se ei ollut kyllä vaikuttanut meillä kuinkaan. Toisella kerralla en ottanut ultrassa sanottua veikkausta millään lailla ehdottomana totuutena. Vasta kun perätilan takia tsekattiin mittoja ihan loppumetreillä uskalsin luottaa lääkärin näkemiin maisemiin.

Itse tuollaisessa tilanteessa joko en reagoisi väärään nimeen mitenkään tai kysyisin joka kerta "ai kuka se on?" Jossain vaiheessa mummo kyllästyy.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin, anoppi oli myös "päättänyt" lapsen kummit ja ai että sitä myrskyä, joka nousi ristiäisissä, kun näitä "kummeja" ei ollut edes kutsuttu. Kyseessä ihmiset, jotka mieheni oli tavannut elämässään ehkä kolme kertaa, minä en koskaan edes kuullut heistä.

-24

Mitä vässyköitä te olette jos edes vaivaatte päätänne tuollaisella. Sanotte juujaa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Teette just niinku itse teette.

Tuollainen ettei vanhempien valitsema nimi tai lempinimi "kelpaa" isovanhemmalle kielii siitä, että isovanhempi ei ymmärrä missä on teidän tontti ja missä hänen oma tontti. Eli kuvittelee, että tässä nyt tavallaan yhdessä ollaan porukalla siellä vanhempien alueella. Kun eihän se niin mene, että isovanhemmalla olisi edes mitään oikeutta ilmaista mielipidettä ettei joku nimi kelpaa - kun se ei kerta kaikkiaan ole millään muotoa hänen päätösvallan alla. Nimen ei täydy kelvata muille kuin vanhemmille.

Ja joillekin anopeille nyt vaan on kova pala, kun miniästä tulee äiti. Haluaisivat itse olla nuoria äitejä, joillekin niin tärkeitä kuin äidit ovat pienille lapsille. Siinä sitten yrittävät kaikenlaista, ja jos eivät onnistu niin sitten tavalla tai toisella yrittävät pahoittaa miniän mielen ja osoittaa ettei miniän ja pojan lapsi ole vain heidän lapsi vaan koko suvun lapsi. Mutta itse ap tiedät ettei näin ole.

Nyt vaan etäisyyttä paljon ja seuraavalla kerralla kun näette ja sanoo, niin sanot: "Hei, tiedätkö tuo on kyllä jo loukkaavaa. Olemme ilmoittaneet että lapsen nimi on x ja tuntuu pahalta ettet kunnioita sitä yhtään. Kai ymmärrät, ettei tämä nimiasia ole sinun päätettävissä. X on minun ja poikasi lapsi - ei sinun lapsi." Jos hän menee janalla enemmän normaalin kuin psykomummon päähän, niin pyytää anteeksi ja lopettaa homman siihen. Jos kallistuu enemmän psykomummon päähän, niin huomaat kyllä joko sillä hetkellä tai kuukauden-parin päästä kun keksii uuden "jäynän" sinulle. Mutta siitäpä sitten tiedätkin kenen lastenhoitopalvelut kannattaa jättää välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin, anoppi oli myös "päättänyt" lapsen kummit ja ai että sitä myrskyä, joka nousi ristiäisissä, kun näitä "kummeja" ei ollut edes kutsuttu. Kyseessä ihmiset, jotka mieheni oli tavannut elämässään ehkä kolme kertaa, minä en koskaan edes kuullut heistä.

-24

Mitä vässyköitä te olette jos edes vaivaatte päätänne tuollaisella. Sanotte juujaa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Teette just niinku itse teette.

No niinhän me teimmekin ja teemme vieläkin. Välillä anoppi yrittää saada tahtoaan läpi lasta koskevissa asioissa, mutta niille viitataan kintaalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta on antaa papin vasta julkistaa nimi ristiäisissä tai jonkun sanoa se nimiäisissä. Siinä säästyy turhilta etukäteis riidoilta.

Ei säästytty, vaikka kaikille meidän sukulaisille kerrottiin nimi yhteisesti vasta ristiäisissä. Anoppi oli todella vihainen mulle, kun HÄNEN suvussaan ei ole ikinä lapsen nimeä pantattu ristiäisiin asti, sitäpaitsi hänellä mummuna on OIKEUS tietää ennen muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin, anoppi oli myös "päättänyt" lapsen kummit ja ai että sitä myrskyä, joka nousi ristiäisissä, kun näitä "kummeja" ei ollut edes kutsuttu. Kyseessä ihmiset, jotka mieheni oli tavannut elämässään ehkä kolme kertaa, minä en koskaan edes kuullut heistä.

-24

Mitä vässyköitä te olette jos edes vaivaatte päätänne tuollaisella. Sanotte juujaa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Teette just niinku itse teette.

Sinäkö et koskaan ärsyynny ärsyttävistä asioista? Sinä olet varmasti todella hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu hoitaa ongelmaäitinsä.

Ja jos ei hoida, sanot anopille selkokielellä, kumpi teillä päättää, sinä vai hän.

Mies-lammas käyttäytyy lajityypillisesti kuvitellessaan voivansa olla mieliksi kahdelle naiselle samanaikaisesti.

Mun mies sulkee korvansa, ja toivoo, että mun ja anopin erimielisyydet katoavat kuin tuhka tuuleen. Jos jotain sanoo hänen äidistään, niin suuttuu välittömästi. Esim. En tykkää, kun anoppi käy meidän postilaatikolla ja tuo meille postit sisälle. Se ei ole tässä tapauksessa auttamista, vaan kyyläämistä. Kävi meillä ihan pokkana esim. pankkipapereita läpi, kun ei oltu kotona. Sitten teimme niin kurjasti, että anopilta napattiin vara-avain pois. Tiedoksenne, että anoppi oli sitten tässä se, jota oltiin kohdeltu väärin, pitäähän äidillä olla tiedossa, mitä aikuisen pojan taloudessa tapahtuu.

Meillä anoppi ei usko että on poika tulossa vaikka monesti jo ultrattu. Hänellä on kuulemma aina ollut tuntuma näihin asioihin ja tyttö tulossa! On sitten ostanut läjän mekkoja meidän tulevalle poikavauvalle....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu hoitaa ongelmaäitinsä.

Ja jos ei hoida, sanot anopille selkokielellä, kumpi teillä päättää, sinä vai hän.

Mies-lammas käyttäytyy lajityypillisesti kuvitellessaan voivansa olla mieliksi kahdelle naiselle samanaikaisesti.

Mun mies sulkee korvansa, ja toivoo, että mun ja anopin erimielisyydet katoavat kuin tuhka tuuleen. Jos jotain sanoo hänen äidistään, niin suuttuu välittömästi. Esim. En tykkää, kun anoppi käy meidän postilaatikolla ja tuo meille postit sisälle. Se ei ole tässä tapauksessa auttamista, vaan kyyläämistä. Kävi meillä ihan pokkana esim. pankkipapereita läpi, kun ei oltu kotona. Sitten teimme niin kurjasti, että anopilta napattiin vara-avain pois. Tiedoksenne, että anoppi oli sitten tässä se, jota oltiin kohdeltu väärin, pitäähän äidillä olla tiedossa, mitä aikuisen pojan taloudessa tapahtuu.

Sano miehelle, että jos hän haluaa että äidillään ja vaimollaan on hyvät välit, niin pistää äidilleen rajat. Että se on hänen valintansa, jos on hänelle ok että anoppi ei tapaa sinus eikä lapsia, niin sitten voi jatkaa samaa rataa. Mutta jos haluaa että tykkäät hänen äidistään ja olet mielellään hänen kanssaan tekemisissä, niin kieltää äitiään tekemästä asioita, joista et pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi alkoi kutsua tulevaa lasta "Viljamiksi", joka oli siis mieheni "valitsema" nimi lapselle. Oli sanonut ollessaan 6-vuotias, että nimeää poikansa "Viljamiksi", jos joskus sellaisen saa.

Anoppihan ei suostunut käsittämään, että nykyään mieheni mielestä tuo "valitsemansa" nimi oli nykyään ruma. Kun hän niiiin oli kuulemma pitänyt siitä nimestä ollessaan kuuden vanha, ei voi noin vaan muuttaa mieltään.

Kun kuulimme, että poika on tulossa, anoppi heitti yhden asteen isomman vaihteen silmään tuossa nimi hössötyksessä. Yritti jatkuvasti änkeä mahaani silittelemään ja juttelemaan "Viljamille". En sietänyt lainkaan, että mahaani koskettiin, en pidä muutenkaan kuin harvojen ja valittujen ihmisten kosketuksesta.

Sitten alkoi jankutus toisista nimistä, miten heidän suvussaan aina on annettu tämä toiseksi nimeksi pojille, se pitää antaa, mikään muu ei käy. Ja hän vain ilmoitti, että "Lapsesta tulee sitten Viljami Antero Koskela"-tyyliin asian. Järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun sanottiin että lapsen koko nimi on jo päätetty, eikä todellakaan ole tuo.

Mies sanoi monesti äidilleen, kuinka loukkaavaa on kutsua lasta jatkuvasti nimellä, joka se ei todellakaan tule olemaan. Anoppi ei käsittänyt lainkaan, miksi se olisi loukkaavaa. Ilmoitti myös, että aikoo aina kutsua lasta "Viljamiksi", vaikka nimi olisi mikä., lapsi on aina hänelle "Viljami".

Lapsi on nyt 4v, eikä kutsu onneksi tätä "Viljamiksi". Mutta nyt on uusi ongelma, ollut koko lapsen iän ajan. Hän kutsuu kyllä lasta nimellä, jonka annoimme, mutta sättii meitä jatkuvasti, kun kutsumme lasta hänen lempinimellään. Ei kuulemma saisi kutsua lempinimellä lasta, mitään selitystä tälle ei kyllä anna.

"Mukava" kuulla että muillakin on ollut vastaavanlaisia ongelmia! Tuntuu välillä, että elän jossain rinnakaistodellisuudessa, en ole tottunut siihen, että ihmiset käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti.

Nämä ketjut ovat lohdullisia, kun tajuaa, ettei ole anoppi-ongelmansa kanssa yksin. Se vaan tympäisee, kun tuollaisista rajattomista tapauksista mitään tietämättömät tulevat kommentoimaan "anna mennä toisesta korvasta ulos" tms muuta, mikä ei todellakaan sovi tilanteeseen. Mä esim olen anopilleni kertonut, että hänen käytöksensä ja kommentointinsa on loukkaavaa. Anopin koko olemus loisti tyytyväisyyttä. En toista kertaa anna hänelle tuota iloa. Nykyään pyrin välttämään kohtaamisia viimeiseen asti. Meille kotiin en häntä päästä sisälle, ellei mieheni ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu hoitaa ongelmaäitinsä.

Ja jos ei hoida, sanot anopille selkokielellä, kumpi teillä päättää, sinä vai hän.

Mies-lammas käyttäytyy lajityypillisesti kuvitellessaan voivansa olla mieliksi kahdelle naiselle samanaikaisesti.

Mun mies sulkee korvansa, ja toivoo, että mun ja anopin erimielisyydet katoavat kuin tuhka tuuleen. Jos jotain sanoo hänen äidistään, niin suuttuu välittömästi. Esim. En tykkää, kun anoppi käy meidän postilaatikolla ja tuo meille postit sisälle. Se ei ole tässä tapauksessa auttamista, vaan kyyläämistä. Kävi meillä ihan pokkana esim. pankkipapereita läpi, kun ei oltu kotona. Sitten teimme niin kurjasti, että anopilta napattiin vara-avain pois. Tiedoksenne, että anoppi oli sitten tässä se, jota oltiin kohdeltu väärin, pitäähän äidillä olla tiedossa, mitä aikuisen pojan taloudessa tapahtuu.

Sano miehelle, että jos hän haluaa että äidillään ja vaimollaan on hyvät välit, niin pistää äidilleen rajat. Että se on hänen valintansa, jos on hänelle ok että anoppi ei tapaa sinus eikä lapsia, niin sitten voi jatkaa samaa rataa. Mutta jos haluaa että tykkäät hänen äidistään ja olet mielellään hänen kanssaan tekemisissä, niin kieltää äitiään tekemästä asioita, joista et pidä.

Onhan mies yrittänyt äitinsä kanssa asiasta jutella. Ongelmana on se, että anoppi ei arvosta kuin itseään (on varsin narsistinen tapaus), eikä todellakaan kuuntele, mitä pojallaan on sanottavana. Sitä vaihtoehtoa, että minulla ja nykyisellä anopillani olisi hyvät välit, ei ole olemassa. Anoppi esimerkiksi haukkuu poikaansa minulle todella törkeästi. Tai haukkui, kun vielä oltiin puheväleissä. Suuttui, kun huomautin hänelle että nyt puhut minun miehestäni, enkä todellakaan halua tuollaista kuunnella.

Minä eläisin elämäni oikein onnellisena, vaikka en anoppiani tapaisi enää ikinä. Lapsiani en sen kuvotuksen lähelle halua, eivätkä isoäitiään kovin monta kertaa vuodessa tapaa, vaikka anoppi melkein naapurissa asuukin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ei usko että on poika tulossa vaikka monesti jo ultrattu. Hänellä on kuulemma aina ollut tuntuma näihin asioihin ja tyttö tulossa! On sitten ostanut läjän mekkoja meidän tulevalle poikavauvalle....

Miksei poikavauva voisi käyttää mekkoja? Tuskin se lapseen mitenkään vaikuttaa, ennenkuin itse alkaa vaatteensa valitsemaan, että mitä on päällä. Sen jälkeen saa itse valita. Vähän kuin sanoisi, ettei tyttövauva voi käyttää housuja, tuskin kukaan sellaista nykypäivänä suustaan päästäisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ei usko että on poika tulossa vaikka monesti jo ultrattu. Hänellä on kuulemma aina ollut tuntuma näihin asioihin ja tyttö tulossa! On sitten ostanut läjän mekkoja meidän tulevalle poikavauvalle....

Miksei poikavauva voisi käyttää mekkoja? Tuskin se lapseen mitenkään vaikuttaa, ennenkuin itse alkaa vaatteensa valitsemaan, että mitä on päällä. Sen jälkeen saa itse valita. Vähän kuin sanoisi, ettei tyttövauva voi käyttää housuja, tuskin kukaan sellaista nykypäivänä suustaan päästäisi...

Lapsellani on kaveri, joka tykkää käyttää mekkoja..on siis poika, toistaiseksi. Olis kyllä kiva nähdä anopin ilme, kun pojalle puettaisiin mekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi alkoi kutsua tulevaa lasta "Viljamiksi", joka oli siis mieheni "valitsema" nimi lapselle. Oli sanonut ollessaan 6-vuotias, että nimeää poikansa "Viljamiksi", jos joskus sellaisen saa.

Anoppihan ei suostunut käsittämään, että nykyään mieheni mielestä tuo "valitsemansa" nimi oli nykyään ruma. Kun hän niiiin oli kuulemma pitänyt siitä nimestä ollessaan kuuden vanha, ei voi noin vaan muuttaa mieltään.

Kun kuulimme, että poika on tulossa, anoppi heitti yhden asteen isomman vaihteen silmään tuossa nimi hössötyksessä. Yritti jatkuvasti änkeä mahaani silittelemään ja juttelemaan "Viljamille". En sietänyt lainkaan, että mahaani koskettiin, en pidä muutenkaan kuin harvojen ja valittujen ihmisten kosketuksesta.

Sitten alkoi jankutus toisista nimistä, miten heidän suvussaan aina on annettu tämä toiseksi nimeksi pojille, se pitää antaa, mikään muu ei käy. Ja hän vain ilmoitti, että "Lapsesta tulee sitten Viljami Antero Koskela"-tyyliin asian. Järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun sanottiin että lapsen koko nimi on jo päätetty, eikä todellakaan ole tuo.

Mies sanoi monesti äidilleen, kuinka loukkaavaa on kutsua lasta jatkuvasti nimellä, joka se ei todellakaan tule olemaan. Anoppi ei käsittänyt lainkaan, miksi se olisi loukkaavaa. Ilmoitti myös, että aikoo aina kutsua lasta "Viljamiksi", vaikka nimi olisi mikä., lapsi on aina hänelle "Viljami".

Lapsi on nyt 4v, eikä kutsu onneksi tätä "Viljamiksi". Mutta nyt on uusi ongelma, ollut koko lapsen iän ajan. Hän kutsuu kyllä lasta nimellä, jonka annoimme, mutta sättii meitä jatkuvasti, kun kutsumme lasta hänen lempinimellään. Ei kuulemma saisi kutsua lempinimellä lasta, mitään selitystä tälle ei kyllä anna.

"Mukava" kuulla että muillakin on ollut vastaavanlaisia ongelmia! Tuntuu välillä, että elän jossain rinnakaistodellisuudessa, en ole tottunut siihen, että ihmiset käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti.

Nämä ketjut ovat lohdullisia, kun tajuaa, ettei ole anoppi-ongelmansa kanssa yksin. Se vaan tympäisee, kun tuollaisista rajattomista tapauksista mitään tietämättömät tulevat kommentoimaan "anna mennä toisesta korvasta ulos" tms muuta, mikä ei todellakaan sovi tilanteeseen. Mä esim olen anopilleni kertonut, että hänen käytöksensä ja kommentointinsa on loukkaavaa. Anopin koko olemus loisti tyytyväisyyttä. En toista kertaa anna hänelle tuota iloa. Nykyään pyrin välttämään kohtaamisia viimeiseen asti. Meille kotiin en häntä päästä sisälle, ellei mieheni ole kotona.

Minullekin anoppi on oikeen tyytyväisenä ilkkuen todennut, että häntä ei ollenkaan kiinnosta miten vihainen minä olen. Olin silloin niin raivona, että en voinut estää sitä näkymästä ulospäin kun kädetkin puristui nyrkkiin väkisin. Onneksi lapseni oli siinä muuten en tiedä miten olisi käynyt, en koskaan ole reagoinut mihinkään niin voimakkaasti.

Nykyään onneksi olen päässyt pääni sisällä siihen tilanteeseen, että anoppi on minulle täysin yhdentekevä, ihana rauha. Toivottavasti muutkin pääsevät tasapainoon hankalien ihmisten kanssa.