Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää lapsellemme nimeä
15.01.2019 |
Olen kuudennella kuulla raskaana ja odotan poikaa. Olemme olleet avoimia valitsemastamme nimestä ja kertoneet sen lähipiirille. Nimi on melko perinteinen, ehkä hieman vanhahtava.
Anopille tämä nimihän ei kelpaa alkuunkaan, vaan hän sinnikkäästi puhuu tulevasta lapsenlapsestaan itse valitsemallaan nimellä. Tilanne on täysin absurdi ja olen monesti huomauttanut asiasta kauniisti ja vähemmän kauniisti. Mitä tehdä? Mies ei halua puuttua tilanteeseen, mikä saa kaiken tuntumaan vielä raskaammalta, ikään kuin minä olisin liian vaativa ja päästäni sekaisin.
Kommentit (68)
Sääliksi käy näitä justiinoiden miehiä, jotka pitää panna ruotuun ja joiden pitää panna äideilleen rajat tai muuten. Seuraavilla sukupolvilla onkin tosi helppoa tällaisessa perheessä, jossa on uusi hirmuanoppi kasvamassa aivan ittekseen.
Mitä väliä sillä, mitä anoppi höpöttää? Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi ihan sama olevan, millä nimellä syntymätöntä lasta kutsutaan. Kyllä se nimi vakiintuu sitten kun se on virallisesti annettu. Vanhemmat tietysti päättää nimen, se on selvä, eikä muiden ehdotuksille kannata korvaansa lotkauttaa. Nimiehdotuksia ehtii vielä tulla moneen kertaan ennen ja jälkeen syntymän.
Tilanne on omituinen ja tuntuu loukkaavalta. Aluksi nauroin (koska kuvittelin kyseessä olevan jonkinlainen pila), mutta nyt ei enää naurata vaan ahdistaa.
Anoppi silti vaan sinnikkäästi puhuu lapsesta itse valitsemallaan nimellä, vaikka olen hänelle sanonut päätöksen olevan täysin meidän. Hän on sellainen rautamamma, aina oikeassa (ainakin omasta mielestään), ja kun sanon nimiasiasta hän vaan puhahtaa ja vähättelee kuin minä olisin jotenkin mahdoton!
Meillä anoppi alkoi kutsua tulevaa lasta "Viljamiksi", joka oli siis mieheni "valitsema" nimi lapselle. Oli sanonut ollessaan 6-vuotias, että nimeää poikansa "Viljamiksi", jos joskus sellaisen saa.
Anoppihan ei suostunut käsittämään, että nykyään mieheni mielestä tuo "valitsemansa" nimi oli nykyään ruma. Kun hän niiiin oli kuulemma pitänyt siitä nimestä ollessaan kuuden vanha, ei voi noin vaan muuttaa mieltään.
Kun kuulimme, että poika on tulossa, anoppi heitti yhden asteen isomman vaihteen silmään tuossa nimi hössötyksessä. Yritti jatkuvasti änkeä mahaani silittelemään ja juttelemaan "Viljamille". En sietänyt lainkaan, että mahaani koskettiin, en pidä muutenkaan kuin harvojen ja valittujen ihmisten kosketuksesta.
Sitten alkoi jankutus toisista nimistä, miten heidän suvussaan aina on annettu tämä toiseksi nimeksi pojille, se pitää antaa, mikään muu ei käy. Ja hän vain ilmoitti, että "Lapsesta tulee sitten Viljami Antero Koskela"-tyyliin asian. Järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun sanottiin että lapsen koko nimi on jo päätetty, eikä todellakaan ole tuo.
Mies sanoi monesti äidilleen, kuinka loukkaavaa on kutsua lasta jatkuvasti nimellä, joka se ei todellakaan tule olemaan. Anoppi ei käsittänyt lainkaan, miksi se olisi loukkaavaa. Ilmoitti myös, että aikoo aina kutsua lasta "Viljamiksi", vaikka nimi olisi mikä., lapsi on aina hänelle "Viljami".
Lapsi on nyt 4v, eikä kutsu onneksi tätä "Viljamiksi". Mutta nyt on uusi ongelma, ollut koko lapsen iän ajan. Hän kutsuu kyllä lasta nimellä, jonka annoimme, mutta sättii meitä jatkuvasti, kun kutsumme lasta hänen lempinimellään. Ei kuulemma saisi kutsua lempinimellä lasta, mitään selitystä tälle ei kyllä anna.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi alkoi kutsua tulevaa lasta "Viljamiksi", joka oli siis mieheni "valitsema" nimi lapselle. Oli sanonut ollessaan 6-vuotias, että nimeää poikansa "Viljamiksi", jos joskus sellaisen saa.
Anoppihan ei suostunut käsittämään, että nykyään mieheni mielestä tuo "valitsemansa" nimi oli nykyään ruma. Kun hän niiiin oli kuulemma pitänyt siitä nimestä ollessaan kuuden vanha, ei voi noin vaan muuttaa mieltään.
Kun kuulimme, että poika on tulossa, anoppi heitti yhden asteen isomman vaihteen silmään tuossa nimi hössötyksessä. Yritti jatkuvasti änkeä mahaani silittelemään ja juttelemaan "Viljamille". En sietänyt lainkaan, että mahaani koskettiin, en pidä muutenkaan kuin harvojen ja valittujen ihmisten kosketuksesta.
Sitten alkoi jankutus toisista nimistä, miten heidän suvussaan aina on annettu tämä toiseksi nimeksi pojille, se pitää antaa, mikään muu ei käy. Ja hän vain ilmoitti, että "Lapsesta tulee sitten Viljami Antero Koskela"-tyyliin asian. Järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun sanottiin että lapsen koko nimi on jo päätetty, eikä todellakaan ole tuo.
Mies sanoi monesti äidilleen, kuinka loukkaavaa on kutsua lasta jatkuvasti nimellä, joka se ei todellakaan tule olemaan. Anoppi ei käsittänyt lainkaan, miksi se olisi loukkaavaa. Ilmoitti myös, että aikoo aina kutsua lasta "Viljamiksi", vaikka nimi olisi mikä., lapsi on aina hänelle "Viljami".
Lapsi on nyt 4v, eikä kutsu onneksi tätä "Viljamiksi". Mutta nyt on uusi ongelma, ollut koko lapsen iän ajan. Hän kutsuu kyllä lasta nimellä, jonka annoimme, mutta sättii meitä jatkuvasti, kun kutsumme lasta hänen lempinimellään. Ei kuulemma saisi kutsua lempinimellä lasta, mitään selitystä tälle ei kyllä anna.
"Mukava" kuulla että muillakin on ollut vastaavanlaisia ongelmia! Tuntuu välillä, että elän jossain rinnakaistodellisuudessa, en ole tottunut siihen, että ihmiset käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppihan kiusaa sinua huvikseen. Huomaa että menee ihosi alle. Tyypillinen kiulukiusaajatyyli, mutta älä anna hänelle sitä iloa, että näkee sun tulevan niin pahoillesi. Naura vaikka ja keksi anopille joku "mukava" uusi kutsumanimiväännös, jolla alat häntä puhutella siinä tilanteessa.
Mun ex-anoppi halusi päättää jopa kummit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy näitä justiinoiden miehiä, jotka pitää panna ruotuun ja joiden pitää panna äideilleen rajat tai muuten. Seuraavilla sukupolvilla onkin tosi helppoa tällaisessa perheessä, jossa on uusi hirmuanoppi kasvamassa aivan ittekseen.
Mitä väliä sillä, mitä anoppi höpöttää? Ei mitään.
Kyllä sillä on väliä, jos se ärsyttää tai ahdistaa miniää. Ja jos seuraavaksi sanot, että miniän pitää opetella olemaan vähemmän herkkänahkainen niin: ei. Vaan se typeryyksiä/loukkauksia syytävä voi opetella käyttäytymään. Tai sitten sen ei tarvitse olla tekemisissä lapsensa perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä kertoi, että vauvasta tulee Aava. Totesin, että ihan kiva.
Lähtivät siitä kotiin ja tunnin kuluttua tuli pojalta viesti, että miksi olin niin inhottava siitä nimestä.
Vieläkään en tiedä, mitä olisi pitänyt sanoa.No toi on kyllä vähän eri kuin ap:n tilanne :D
Kuultu on yhtä osapuolta. Jos tuossakin Aava-jutussa olisi kuultu vaikka miniän, viisi tarina mennä toisin.
Todennäköisesti miniä kertoisi siitä, miten nimeä ei ihasteltu, vaikka se on rakkaudella valittu. Mutta kun anopin äiti oli Kerttu, niin sehän halusi Kertun nimeksi, vaikka ei koskaan ääneen sanonut. Mutta kyllä minä tiedän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kutsunut ainakin kuutta lähipiiriin syntyvää lasta jollain tekonimellä, tai viimeistään synnyttyä antanut pikkuiselle hellittelynimen, ja jokaiselle on tullut se, tai siitä muunnos sitten nimeksi kasteessa :) Toiset vaan osaa, toiset ei.
Ainiin, anoppi oli myös "päättänyt" lapsen kummit ja ai että sitä myrskyä, joka nousi ristiäisissä, kun näitä "kummeja" ei ollut edes kutsuttu. Kyseessä ihmiset, jotka mieheni oli tavannut elämässään ehkä kolme kertaa, minä en koskaan edes kuullut heistä.
-24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluu hoitaa ongelmaäitinsä.
Ja jos ei hoida, sanot anopille selkokielellä, kumpi teillä päättää, sinä vai hän.
Mies-lammas käyttäytyy lajityypillisesti kuvitellessaan voivansa olla mieliksi kahdelle naiselle samanaikaisesti.
Meillä taas minun äitini oli lapsen nimiasiassa ärsyttävä. Kun tyttömme syntyi 14 vuotta sitten, hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että nimeksi tulee Sofia. Meidän kaveripariskunnalla oli jo sen niminen tytär eikä nimi siksi tullut mielestämme kyseeseen, mutta äitini jankutti sinnikkäästi kuinka Sofia olisi hieno ja kansainvälinen nimi. No lapsesta tuli sitten Nella ja äitini oli järkyttynyt, koska ei Nella ollut hänen mielestään oikea nimi, vaan itse keksimämme lällynimi, ei edes nimipäivää kalenterissa (silloin siis ei ollut). Jonkun aikaa yritti saada meitä kutsumaan tyttöä toisella nimellä, joka hänen mielestään oli kauniimpi, mutta luovutti onneksi sitten jonkin ajan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Härregod eihän sulla ole vielä edes vauva syntynyt ja nyt jo tuollainen nimishow.
Te sen nimen päätätte eikä anoppi. Piste.
Meillä oli sama tilanne esikoisen kanssa! Paitsi että miehen koko perhe kutsui lasta ensimmäiset kk synnytyksen jälkeen väärällä nimellä :) . Ajan kanssa luovuttivat, mutta oli kyllä tuskaista vääntää asiasta joka kerta kun tavattiin.
Mun anopin mielestä Anu on kaikkein hienoin nimi. No ei todellakaan annettu sitä, vaan nimi julkistettiin vasta ristäisissä. Anoppi tokaisi, että hän ei SITÄ sitten siksi kutsu! Kutsuu tyttöä omakeksimällään lempinimellä. Mun anoppi on p e r s e e s t ä.
Lemmikkikoira on rakkaampi kuin anoppi, ei voi rangaista anopin nimellä. Ota lemmikkirotta yms.
Vrt. koulussa maalaat hiki hatussa ja into piukeena, ope kävelee ohi ja toteaa, että "...ihan kivat värit"