Anoppi tyrkyttää lapsellemme nimeä
Olen kuudennella kuulla raskaana ja odotan poikaa. Olemme olleet avoimia valitsemastamme nimestä ja kertoneet sen lähipiirille. Nimi on melko perinteinen, ehkä hieman vanhahtava.
Anopille tämä nimihän ei kelpaa alkuunkaan, vaan hän sinnikkäästi puhuu tulevasta lapsenlapsestaan itse valitsemallaan nimellä. Tilanne on täysin absurdi ja olen monesti huomauttanut asiasta kauniisti ja vähemmän kauniisti. Mitä tehdä? Mies ei halua puuttua tilanteeseen, mikä saa kaiken tuntumaan vielä raskaammalta, ikään kuin minä olisin liian vaativa ja päästäni sekaisin.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiin, anoppi oli myös "päättänyt" lapsen kummit ja ai että sitä myrskyä, joka nousi ristiäisissä, kun näitä "kummeja" ei ollut edes kutsuttu. Kyseessä ihmiset, jotka mieheni oli tavannut elämässään ehkä kolme kertaa, minä en koskaan edes kuullut heistä.
-24
Mitä vässyköitä te olette jos edes vaivaatte päätänne tuollaisella. Sanotte juujaa, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Teette just niinku itse teette.
Sinäkö et koskaan ärsyynny ärsyttävistä asioista? Sinä olet varmasti todella hyvä ihminen.
En ole ed ja ärsyynnyn hyvinkin usein, mutta jätän ne omaan arvoonsa silloin, kun niistä ei ole mitään väliä. Olen puuttunut kuitenkin esimerkiksi tilanteessa, jossa anoppi kohtelee lapsenlapsia eri tavoin vain siksi, että he sattuvat olemaan eri sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy näitä justiinoiden miehiä, jotka pitää panna ruotuun ja joiden pitää panna äideilleen rajat tai muuten. Seuraavilla sukupolvilla onkin tosi helppoa tällaisessa perheessä, jossa on uusi hirmuanoppi kasvamassa aivan ittekseen.
Mitä väliä sillä, mitä anoppi höpöttää? Ei mitään.
Kyllä sillä on väliä, jos se ärsyttää tai ahdistaa miniää. Ja jos seuraavaksi sanot, että miniän pitää opetella olemaan vähemmän herkkänahkainen niin: ei. Vaan se typeryyksiä/loukkauksia syytävä voi opetella käyttäytymään. Tai sitten sen ei tarvitse olla tekemisissä lapsensa perheen kanssa.
Ikävä kyllä tosiasia on, että voit muuttaa ainoastaan omaa käyttäytymistäsi ja asennettasi. Turha kuvitella, että anoppi tai kukaan muukaan miksikään muuttuisi, jos on ikänsä jonkunlainen ollut - ei edes kiristämällä. Kenenkään etu ei ole polttaa välejä lähisukulaisiin, vähiten niiden lasten. Paras keino on olla kerta kaikkiaan piittaamatta; kun riivinrauta ei saa haluamaansa vastakaikua, hän etsii niitä muualta.
Mutta nykyään on tuo välien polttaminen kaikkein suosituin systeemi, koska "minun silmillenihän ei anoppi hypi"
Kyllä törppöön käytökseen pitää puuttua ja ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka ovat haitallisia omalle hyvinvoinnille.
On nimittäin aikamoinen karhunpalvelus opettaa lapselle, että ihmisen ikävä toiminta pitää katsoa läpi sormien joko hänen roolinsa tai lähisuhteensa vuoksi.
Mites kun aikanaan jos sillä lapsella on henkistä väkivaltaa harrastava kaveri tai tyttö/poikakaveri - millaisen toimintatavan olet halunnut opettaa lapsellesi? Ystävät ja seurustelukumppanit kun menevät sukulaistenkin edelle 100-0 nuoruudessa, joten siihen että "suku on sukua" on ihan turha vedota.
Kyllä meilläkin anoppi hössötti ja ehdotteli lapselle nimeä. Meinasi jo vähän loukkaantua, kun ei kuunneltu, mutta tajusi sitten pöydällä lojuvasta maistraatin lapusta, että tytön nimirimpsussa oli hänen oma etunimensä.
Meilläkin vähän kaikilla oli sanottavaa lapsen nimeen. Se oli turhauttavaa silloin, mutta nyt ajattelen heidän olleen vain innoissaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin anoppi hössötti ja ehdotteli lapselle nimeä. Meinasi jo vähän loukkaantua, kun ei kuunneltu, mutta tajusi sitten pöydällä lojuvasta maistraatin lapusta, että tytön nimirimpsussa oli hänen oma etunimensä.
Meilläkin vähän kaikilla oli sanottavaa lapsen nimeen. Se oli turhauttavaa silloin, mutta nyt ajattelen heidän olleen vain innoissaan lapsesta.
Omituista innostuksen näyttämistä. Ei meillä kellään ollut mitään "sanomista" lapsiemme nimistä. Miksi ihmeessä olisi ollut? Ja lapsiamme rakastetaan suvun puolelta paljon.
Nimeä ehdotti esikoiselle tasan yksi sukulainen ja hänkin vitsillä. Siis se vitsi siinä on se, että kaikki tietävät kuinka törppöä on ehdottaa toisten lapselle nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Mun anopin mielestä Anu on kaikkein hienoin nimi. No ei todellakaan annettu sitä, vaan nimi julkistettiin vasta ristäisissä. Anoppi tokaisi, että hän ei SITÄ sitten siksi kutsu! Kutsuu tyttöä omakeksimällään lempinimellä. Mun anoppi on p e r s e e s t ä.
Itseasiassa ”Anu” on nykyään todella huono nimivaihtoehto, sillä jos päätyy vähänkään kansainväliseen ympäristöön niin genetiivi on ”Anus”. Anus car, Anus job, Anus opinnion, jne jne”. Meillä on töissä yksi Anu, työkieli on englanti.
Sellaiset terveiset anopillesi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei usko että on poika tulossa vaikka monesti jo ultrattu. Hänellä on kuulemma aina ollut tuntuma näihin asioihin ja tyttö tulossa! On sitten ostanut läjän mekkoja meidän tulevalle poikavauvalle....
Miksei poikavauva voisi käyttää mekkoja? Tuskin se lapseen mitenkään vaikuttaa, ennenkuin itse alkaa vaatteensa valitsemaan, että mitä on päällä. Sen jälkeen saa itse valita. Vähän kuin sanoisi, ettei tyttövauva voi käyttää housuja, tuskin kukaan sellaista nykypäivänä suustaan päästäisi...
Lapsellani on kaveri, joka tykkää käyttää mekkoja..on siis poika, toistaiseksi. Olis kyllä kiva nähdä anopin ilme, kun pojalle puettaisiin mekko.
Pukekaa ne mekot aina kun anoppi on kylässä, ja sanokaa että ”eihän se nyt haittaa että poika tuli, hyvin voi käyttää näitä mekkoja, me kasvatetaan sukupuolineutraalisti!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy näitä justiinoiden miehiä, jotka pitää panna ruotuun ja joiden pitää panna äideilleen rajat tai muuten. Seuraavilla sukupolvilla onkin tosi helppoa tällaisessa perheessä, jossa on uusi hirmuanoppi kasvamassa aivan ittekseen.
Mitä väliä sillä, mitä anoppi höpöttää? Ei mitään.
Kyllä sillä on väliä, jos se ärsyttää tai ahdistaa miniää. Ja jos seuraavaksi sanot, että miniän pitää opetella olemaan vähemmän herkkänahkainen niin: ei. Vaan se typeryyksiä/loukkauksia syytävä voi opetella käyttäytymään. Tai sitten sen ei tarvitse olla tekemisissä lapsensa perheen kanssa.
Ikävä kyllä tosiasia on, että voit muuttaa ainoastaan omaa käyttäytymistäsi ja asennettasi. Turha kuvitella, että anoppi tai kukaan muukaan miksikään muuttuisi, jos on ikänsä jonkunlainen ollut - ei edes kiristämällä. Kenenkään etu ei ole polttaa välejä lähisukulaisiin, vähiten niiden lasten. Paras keino on olla kerta kaikkiaan piittaamatta; kun riivinrauta ei saa haluamaansa vastakaikua, hän etsii niitä muualta.
Mutta nykyään on tuo välien polttaminen kaikkein suosituin systeemi, koska "minun silmillenihän ei anoppi hypi"
Se välien polttaminen on juurikin sitä piittaamattomuutta. Ei niitä välejä katkaista silloin kun ollaan raivon vallassa, vaan silloin kun ollaan valmiita päästämään vihasta ja pahasta mielestä irti, ja elämään omaa elämää. Välien katkaisu ei ole teko joka kohdistetaan siihen toiseen ihmiseen, vaan se on teko joka kohdistuu vain itseen, ihminen ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja rajaa ulos ihmisen joka uhkaa sitä. Eikä päätös ole mikään helppo ”hahhahhaa, siitäs sait!” vaan siitä tunnetaan piinaavaa syyllisyyttä kauan.
Ikävä kyllä tosiasia on, että voit muuttaa ainoastaan omaa käyttäytymistäsi ja asennettasi. Turha kuvitella, että anoppi tai kukaan muukaan miksikään muuttuisi, jos on ikänsä jonkunlainen ollut - ei edes kiristämällä. Kenenkään etu ei ole polttaa välejä lähisukulaisiin, vähiten niiden lasten. Paras keino on olla kerta kaikkiaan piittaamatta; kun riivinrauta ei saa haluamaansa vastakaikua, hän etsii niitä muualta.
Mutta nykyään on tuo välien polttaminen kaikkein suosituin systeemi, koska "minun silmillenihän ei anoppi hypi"