Tauko: parisuhteen tuho vai pelastus?

Löytyykö kokemuksia vai onko ihan tuhoon tuomittu ajatus?

Ajattelin että siinä sitten näkisi alanko kaipaamaan miestä kun oltaisiin hetki erossa.

Tiedän että riskinä on, että mies huomaa olevansa onnellinen ilman minua tai löytää jonkun uuden. Mutta sen riskin olisin valmis ottamaan, jos nykyinen fiilis jatkuu pidemmän aikaa. Ei voi näinkään väljähtäneillä tunteilla jatkaa loputtomiin..

On kokemusta miehenä. Aina on päätynyt eroon jos nainen on halunnut tauon. Kipinää saa ylläpidettyä suhteessa niin ettei asu yhdessä ja viikon taukoja jatkuvasti. Onnistuu etävanhemmuuden ja uuden parisuhteen myötä ihan luonnollisesti.

Minä jäin limboon.

Kysy Rossilta ja Rachelilta!

"We were on a break!"

Tuskin.

Jos on vahvat tunteet ihmistä kohtaan, niin taukoja ei pidetä(Vaikka leikillään pidettäisiinkin).

Kuulostaa enemmän siltä että rakkaus/välittäminen on loppunut ja sitä on lähes mahdoton korjata

Ei ole kokemusta. Mutta oma mielipiteeni on että jos ollaan siinä vaiheessa että on taukoa vailla niin parisuhde on ohi. Jos ei halua olla yhdessä niin ei halua.

Ja aika epäreilua tavallaan roikkottaa sitä toista lyhyessä hirressä ja vähän niinkuin varalla.

Itse en ainakaan tykkäisi mistään vatvomisesta "ehkä juu, ehkä ei". 

Sanoisin, että joku max 1kk tauko voisi toimia, ja että on yhdessä sovittu tauon pituus ja mitä tauon aikana saa tehdä jos on oletus että yhdessä kuitenkin jatketaan. jos on tollainen hmm en tiedä fiilis toisesta, niin se on mielestäni jo merkki, että tunteet on kuolleet ja en ainakan itse alkaisi toista löysässä hirressä pitämään. mielummin reilusti eroaisin ja alkaisin tekemään omia juttuja ja elää sellasta elämää kun haluan. jos myöhemmin kaduttaa, niin sille ei mahda sitten mitään - elämän piti silloin vain mennä niin. Helpompi myös suhteen toiselle osapuolelle, vaikka ero tottakai sattuu ja voi olla vaikea kokemus. silti se todennäköisesti kasvattaa kumpaakin. Jos sinulla kuitenkin on iso tahto olla kumppanisi kanssa ja mietit että edes pieni muru rakkautta olisi jäljellä ja sen kipinän voisi herättää niin sitten keskittyisin työstämään suhdetta muilal tavoilla - esim. pariterapia tai vaikka joku pidempi ulkomaan reissu itsekseen tms. mutta tuollainen tauottaminen on mielestäni kaikista p-askin vaihtoehto sille suhteen toiselle osapulelle varsinkin jos hän vielä rakastaa ja tahtoisi suhdetta jatkaa. mutta toki teet niinkuin itse tunnet parhaaksi. sanon vaan, etten itse kattelis kumppania joka vaatis määrittelemättömiä kovin pitkiä taukoja suhteeseen. Mielestäni jos toista oikeasti rakastaa, ja suhde on hyvä ei tarvi taukoja. jos tauot tulee mieleen niin se on ero. olen ehkä mustavalkoinen tässä mutta tässä oma mielipiteeni. 

Et sinä miestäsi ala enempää rakastamaan vaikka kuinka pitäisit taukoa. Tauon aikana huomaat vaan, että tosiaan kavereiden seura tuntuu paremmalta ja elämällä on tarjota paljon muutakin kuin epävarmalta tuntuva suhde.

Tauko voi kyllä tehdä eroamisen helpommaksi. Tosin jos läheisyyskin (seksi?) ahdistaa, on peli täysin selvä ja laastarin repäiseminen kerrasta varmaan kannattaa.

Meillä oli ihan rehellinen ero. Ajattelin että haluan kuitenkin miehelle antaa mahdollisuuden löytää joku sopivampi. Ennen eroa riideltiin jatkuvasti ja mies uhkaili erolla usein niin totesin että erotaan sitten vaikka olisin halunnut selvittää asiat, tilanne oli tosi tulehtunut.

6 viikkoa ilman mitään kontaktia ja yks aamu vaan ratkesin ja pistin miehelle viestiä ikävästä vaikka ajattelin että ottaa itse yhteyttä jos siltä tuntuu. Mies oli sit ihan samoilla linjoilla eikä kummallakaan ollut mitään muita mielessä ja kai kummallekin oli selvää että halutaan toisemme. Juoksin elokuvamaisesti heti syliin kun nähtiin ja siihen jäin enkä usko lähteväni enää. Tuntui ihmeelliseltä mutta oikealta olla taas lähellä.

Toki vaivaavat asiat täytyy selvittää mutta joskus on hyvä ottaa aikalisä ja katsella asioita vähän kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihan rehellinen ero. Ajattelin että haluan kuitenkin miehelle antaa mahdollisuuden löytää joku sopivampi. Ennen eroa riideltiin jatkuvasti ja mies uhkaili erolla usein niin totesin että erotaan sitten vaikka olisin halunnut selvittää asiat, tilanne oli tosi tulehtunut.

6 viikkoa ilman mitään kontaktia ja yks aamu vaan ratkesin ja pistin miehelle viestiä ikävästä vaikka ajattelin että ottaa itse yhteyttä jos siltä tuntuu. Mies oli sit ihan samoilla linjoilla eikä kummallakaan ollut mitään muita mielessä ja kai kummallekin oli selvää että halutaan toisemme. Juoksin elokuvamaisesti heti syliin kun nähtiin ja siihen jäin enkä usko lähteväni enää. Tuntui ihmeelliseltä mutta oikealta olla taas lähellä.

Toki vaivaavat asiat täytyy selvittää mutta joskus on hyvä ottaa aikalisä ja katsella asioita vähän kauempaa.

Näin se pitäisikin mennä, että reilusti erotaan. sitten jos molemmat tahtoo kuitenkin olla yhdessä, niin silloin se yhten palaaminen ei ole mahdottomuus vaikka onkin erottu. mutta kukaan ei kuitenkaan jää löysään hirteen odottamaan ja ahdistumaan ja vatvomaan ongelmia. 

Kiitos vastauksista!

Kerrasta eroaminen tuntuu vaan aika radikaalilta ratkaisulta, meillä on kuitenkin takana 15v suhde kun ollaan nuorista saakka oltu yhdessä. Ja toki huolettaa, että mies tekisi jotain itselleen kun hänellä tuntuu edelleen olevan vahvoja tunteita.

Tilanne olisikin helpompi, jos molemmat olisi selkeämmin samalla kannalla. Ja en voi toki varmaksi tietää jos tämä on itselläkin vain joku hetkellinen vaihe..

Ap

Kaveri piti juuri muutaman viikon mietintätauon omassa parisuhteessaan. Tässä tapauksessa tauko ilmeisesti auttoi koska asioita oli ehditty miettimään ja palasivat yhteen. Toki saa nähdä palautuuko tilanne jossain vaiheessa ennalleen.

Jos mietit sopiiko asunnon vuokraus ja toisten tapailu, niin olet valmis eroon. Älä pidä nykyistä varalla, se on minusta aika epäkunnioittavaa toista kohtaan. Toinen menee rikki, elättelee toiveita koska edelleen rakastaa sinua ja sinä katselet löytyisikö jotain mielenkiintoisempaa ja pidät toisen varalla ja kelpuutat jos ei sittenkään löydy?

Ehkä ajatus tauosta on sitten syytä unohtaa. Koitetaan vielä saada nykyinen homma toimimaan.. Olen tosin jotenkin niin lukossa ja stressaantunut, että on hieman vaikeaa yrittää olla iloinen ja ottaa toinen huomioon..

Ehkä tilanne helpottaa kun saan parin kk:n päästä koulun loppuun.

T:Aloittaja

Saattahan se onnistua jos keskustelette ensin molemmille selväksi säännöt. Saako tapailla muita? Saako harrastaa seksiä muiden kanssa? Yms. Laittaisin myös takarajan milloin tauko on ohi ja tehdään lopullinen päätös erota tai olla yhdessä. On julmaa pitää toista pitkään limbossa odottelemassa.

Olin 16, kun silloinen tyttöystäväni halusi pitää taukoa. Olen ollut sillä tauolla jo yli 30 vuotta ja miettinyt, milloin se mahtaa loppua. 

Seuraavan kerran yksi heila ehdotti taukoa vähän alle kolmikymppisenä. Otin samantien hatkat ja etsin uuden. Minua ei enää ikinä kukaan odotuta niin, että on velvollisuuksia, muttei oikeuksia. Kuten esimerkiksi, ettei ole seuraa eikä seksiä, mutta sitä ei saa muualtakaan hommata. Etenkin kun tauon ehdottaja usein sallii itselleen enemmän vapauksia kuin sille toiselle osapuolelle.

Otin asiaa puheeksi niin mies oli aika samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa, eli jos olisimme aikanaan halunneet etäsuhteen niin tuskin olisimme edes muuttaneet yhteen.

Varmasti totta, mutta miten sitä 18-vuotiaana voi vielä tietää mitä elämältä haluaa..

Oli myös vahvasti sitä mieltä, että jos erotaan niin tuskin ikinä palataan yhteen.

Voiko kova stressi vaan aiheuttaa tämmöistä tunteiden laantumista? Toki tilanne on alitajunnassa muhinut pidempään, mutta nyt kaiken stressin mukana kärjistyi nykyiseen tilanteeseen.

Pari henkilöä painottaa ja korostaa, että en missään tapauksessa saa mennä pilaamaan tätä juttua, että ollaan täydellinen match.

Tuntuu vain kurjalta itsestä ja toki myös miehestä, että ennen oli kivaa ja tehtiin kaikkea (ehkä liikaakin?) yhdessä, mutta nyt kaverit ja työ menee edelle.

Tottakai hän on minulle todella tärkeä ja ollaan kiinnytty toisiimme, mutta fiilis on enemmän hyvä ystävä/kämppis.

Haluaisin vaan olla hetken yksin ja selvittää päätä, mutta tuntuu mahdottomalta kun asutaan saman katon alla. Mieskin haluaisi vaan tukea, mutta kaikki tuntuu nyt ahdistavalta.

-aloittaja

Tsemppiä! ❤ Älkää miettikö mitä muut ajattelee teidän suhteesta. Sillä ei ole merkitystä. Suosittelen sinulle että odotat ihan rauhassa stressaavan vaiheen yli ennenkuin mietit noin suuria elämänmuutoksia. Jos sinusta silloin vielä tuntuu suhde noin ahdistavalta, ehkä pieni matka tai viikonloppukin muualla voisi helpottaa? Olisiko joku ystävä tai sukulainen jonka luo mennä hetkeksi? Toivottavasti kaikki selviää parhain päin ❤

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! ❤ Älkää miettikö mitä muut ajattelee teidän suhteesta. Sillä ei ole merkitystä. Suosittelen sinulle että odotat ihan rauhassa stressaavan vaiheen yli ennenkuin mietit noin suuria elämänmuutoksia. Jos sinusta silloin vielä tuntuu suhde noin ahdistavalta, ehkä pieni matka tai viikonloppukin muualla voisi helpottaa? Olisiko joku ystävä tai sukulainen jonka luo mennä hetkeksi? Toivottavasti kaikki selviää parhain päin ❤

Kiitos vastauksesta!

Ehkä kesällä heräsi tilanteeseen ensimmäisen kerran paremmin. Mies oli silloin viikon pois ja nautin vapaudesta ja siitä, että omia menoja ei tarvinnut järjestää toisen mukaan. Viikon jälkeen oli fiilis "joko se tulee?". Joten hieman pelkään, että viikonloppu ei auta ajatuksia nytkään selvittämään.

Jos tilanne äityy entisestään, niin äidilleni pystyisin kyllä menemään. Olen aika varma, että hän aavistaa jonkin olevan pielessä, mutta fiksuna ei asiaa ole itse ottanut esille.

Nyt jo ahdistaa ajatus, että mitä jos tilanne ei kiireiden helpotuttua silti muutu. Tuntuu, että vaihtoehdot ovat silloin jäädä hieman ahdistuneena nykyiseen suhteeseen tai lähteä ja menettää toinen lopullisesti. Kumpikin vaihtoehto varmasti kaduttaisi jossain vaiheessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! ❤ Älkää miettikö mitä muut ajattelee teidän suhteesta. Sillä ei ole merkitystä. Suosittelen sinulle että odotat ihan rauhassa stressaavan vaiheen yli ennenkuin mietit noin suuria elämänmuutoksia. Jos sinusta silloin vielä tuntuu suhde noin ahdistavalta, ehkä pieni matka tai viikonloppukin muualla voisi helpottaa? Olisiko joku ystävä tai sukulainen jonka luo mennä hetkeksi? Toivottavasti kaikki selviää parhain päin ❤

Kiitos vastauksesta! <3

Ehkä kesällä heräsi tilanteeseen ensimmäisen kerran paremmin. Mies oli silloin viikon pois ja nautin vapaudesta ja siitä, että omia menoja ei tarvinnut järjestää toisen mukaan. Viikon jälkeen oli fiilis "joko se tulee?". Joten hieman pelkään, että viikonloppu ei auta ajatuksia nytkään selvittämään.

Jos tilanne äityy entisestään, niin äidilleni pystyisin kyllä menemään. Olen aika varma, että hän aavistaa jonkin olevan pielessä, mutta fiksuna ei asiaa ole itse ottanut esille.

Nyt jo ahdistaa ajatus, että mitä jos tilanne ei kiireiden helpotuttua silti muutu. Tuntuu, että vaihtoehdot ovat silloin jäädä hieman ahdistuneena nykyiseen suhteeseen tai lähteä ja menettää toinen lopullisesti. Kumpikin vaihtoehto varmasti kaduttaisi jossain vaiheessa..

Eipä kestä ❤ En huolestuisi, jos olette olleet 15 vuotta yhdessä, ja huomaat nauttivasi viikon yksinolosta. Minusta kuulostaa suorastaan normaalilta! Siis tietenkin, jos teillä ei muita suurempia ongelmia ole. Mieskin vaikuttaa kovin ymmärtäväiseltä ja rakastuneelta. Googleta ROCD. Voisitko kärsiä siitä? Tämä tuli mieleeni, kun aloituksessa kysyit: "rakastanko tarpeeksi" Voimia ❤